Keltamusta identiteetti – nyt!

  • 2 007
  • 4

VanDerVadelma

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
"No en ainakaan mihinkään Lappeenrannan SaiPaan".
Näin kerrotaan ex-puolustajasuuruus Risto Siltasen letkauttaneen, kun häneltä hienon Pohjois-Amerikassa tehdyn uran jälkeisen Suomeen paluun yhteydessä kysyttiin, mihin SM-liiga seuraan menee pelaamaan.

Lappeenranta, kärpäsenpaska, jonka suurennuslasilla karttaa tihrustamalla saattaa juuri ja juuri erottaa sijaitsevan Suomen puolella rajaa. Ja joka muilta liigapaikkakunnilta käsin katsoen ei sijaitse minkään mihinkään vievän reitin varrella, vaan pussin perällä kaukana idässä.
Ns "jäähalli" siellä on nihkeä ja kaikintavoin epähygieninen vanha märäntynyt lato, josta pisteitä saattaa joskus viedä mukanaan, mustelmia tulee aina.
Kotijoukkueen puolikahjot pelaajat kusenkeltaisine paitoineen (jotka varmaankin olivat joskus olleet valkoiset, mutta pelaajien päästä valunut neste ja "jäähallin" sienirihmastojen ja homeen erittämät myrkkykaasut ovat kellastaneet) hakkaavat ja taklaavat hullunkiilto silmissään sääntöjen rajamailla kaikkea liikkuvaa, mikä ei ole keltaista.
Tv-kommentaattori käyttää SaiPan pelistä termiä "antijääkiekko".
Syntyy keltamustien keskuudessa tietynlaista ylpeyttä nostava termi "etelä-karjalainen kusipääkiekko".
"Tiistai illan SaiPa matsi" muodostuu tylsiä loppusyksyn pakkopulla otteluja kuvaavaksi käsitteeksi ja synonyymiksi, kutsuttiinpa SaiPan kohtaamisia vitsikkäästi myös nimellä "El Classico". Oltiin sarjan pellet, jotka itse eivät vain tajunneet lopettaa ja kadota koko liigakartalta.
Siinä, hiukan huumorillakin kärjistäen, välähdyksiä niistä fiiliksistä männävuosikymmeniltä, joita keltamustan sydämen kautta kiekkomaailmaa aistien on kokenut siitä, millaisena SaiPa muualla nähdään. (Nykyäänhän tuo kaikki on Mestiksestä nousseiden jengien myötä jonkinverran laimentunut, on muitakin saman kokoluokan tuppukylien pikkuseuroja.)
Ajoittaisia valonpilkahduksia vuosien mittaan ollut harvakseltaan.
Tirkkosen kaudelle huipentunut positiivinen meno pakotti suurimmatkin inhoajat mutisemaan maireat kehut pakollisine hyvin-hoidettu-pikkuseura-jargoneineen.
Kallioniemi, Tuomenoksa, Tirkkonen. Kolme entistä SaiPa-kapteenia toimarina, utj:nä ja päävalkkuna.
Tirkkosen ja Kallioniemen lähdettyä isompiin pesteihin saatiin tilalle niinikään entiset kapteenit Ek ja Santanen.
Match made in heaven, piti senkin olla ja kukoistuksen jatkua. Vaan ei jatkunut.
Kausi täysi fiasko. Sen jälkeinen "Uusi alku" Lehterän valmentajuudessa sai karmean alun kauden avausottelun oltua katastrofaalinen perseraiskaus pitäen sisällään myös Kunykin törkytaklauksen.
Paskasangot, saavit ja sammiot sai taas ladata. Mutta Tertsin eka kausi olikin hyvä ja paskasäiliöt vaivihkaa taas jemmattiin. Tokalla kyseisen herran kaudella saavutettiin SaiPan osalta jonkinlainen minimivaatimusten täyttyminen ja valtakunnansekoilijan roolinkin hoiteli Ässät.
Nyt kyykätään sitten taas huolella. Tätä menoa jonkinlainen sulamisennätys tulossa. Tämän(kin) kauden pellet Liigassa.
Tällä hetkellä tuntuu, että punainen lanka menneestä nykyhetkeen on katkennut ja identiteetti täysin hukassa.
Se sitkeyden ja työteliäisyyden jatkumo, joka Tirkkosen kaudella jalostui hyväksi lätkäksi. Seura on myös etääntynyt faneista. Jos sitä vertaa siihen hyvään pöhinään Pexin kaudella.
Markkasen, meidän pojan, nosto tj:ksi tuntui hyvältä alulta jollekin suurelle.
Alku ollut kuitenkin takkuisaa.
Nyt tuntuu, että joukkueesta puuttuvat Sputnik-sydämiset ja -sieluiset taistelijat, jotka illasta toiseen logolle pelaten jättävät kaikkensa kaukaloon. Tai toimistoon.
Ja se valmennus. Nykyisellään hyvin hämmentävää seurattavaa. Epäselväksi ainakin minulle on jäänyt, mikä tässä koko Lehterä-Martikainen kuviossa on se pointti. Mutta peilaten siihen julkilausuttuun asiaan, että SaiPa haluaa profiloitua nuorten pelaajien kehittäjänä, niin siihenhän sen täytyy liittyä. Olettaen siis, että kyseinen kaksikko tosiaan on nyt sementoitu valmentajiksi ainakin muutamaksi vuodeksi. Eli ovatko siis niin jäätäviä kykyjä nuorten kehittäjinä, että haluttu siksi sitouttaa? Vai liittyykö asia herrojen oletettuihin suhteisiin ja verkostoihin pk-seudulle, ja sitä kautta oletukseen, että sieltä tulvii tänne niitä lahjakkaita junnuja?
Miten on laita ihan oman junioripolun aivan sieltä taaperoiden luistelukoulusta alkaen?
Ulkopuolelta tulevaa valmentajaa ei välttämättä kiinnosta seuran historia eikä identiteetti. Oma CV kylläkin. Joo, menestymällä se CV toki komistuu, mutta kysymys onkin siinä, miten sitä menestystä haetaan seuran perinteitä ja identiteettiä kunnioittaen.
Ulkopuolista osaamista pitää tuoda seuraan, se on päivänselvää, mutta uuden tulijan täytyy myös olla nöyrä seuran sielua kohtaan.
Ennenkaikkea meidän kuitenkin pitää täällä itse olla tietoisia siitä, mitä on SaiPalainen sielu ja identiteetti. Ettei käy kuin entiselle piialle ja langeta minkään charmantin gentlemanin myyntipuheisiin ja rakenneta seuran tulevaisuutta niiden varaan kaikki entinen ja paikallinen unohtaen. Ja sitten joku kaunis päivä tämä herra sanoo "Hei sori beibi, mut mun pitää nyt mennä". Ja sitten se häipyy ja sen mukana haihtuvat kaikki ne pilvilinnat ja jäädään puille paljaille.
Vaikka tässä pitkin matkaa on enimmäkseen turpaan otettukin, on pelissä aina ollut "se jokin" saipalainen perusvire, se etelä-karjalainen kusipäisyys. Mikä taidoissa ollaan hävitty, ollaan kompensoitu asenteella. Nyt se puuttuu.
Perinteitä ja historiaa meillä on. Jotain niistä kertoo osaltaan tuo "historiikki" tuossa alussa. Jotain niistä kertoo myös se, että meillä yhdellä yksittäisellä pelaajalla on c-kirjain rinnassa SaiPa paidassa enemmän pelattuja pääsarjaotteluita kuin parilla Liigaseuralla yhteenlaskettuna pääsarjaotteluita koko historioidensa aikana.
Kasi. Ville Koho.
Ja istuuhan meidän entinen kapteenimme ja sittemmin toimitusjohtajamme tällä hetkellä Liigan toimitusjohtana.
Perinteitä on, ei vielä menestymisen perinteitä. Sellaista kulttuuria, että oltaisiin saatu pidettyä Kallioniemi-Tirkkonen-'kultakauden' taso jonkinlaisena pysyvänä normaalina.
Menestystä yhä odotellaan, Kaikkivaltias tai Jääkiekkojumalat yksin tietävät tuleeko sitä Saimaan rannoille ikinä.
Oma harras toiveeni kuitenkin on, että sitä tavoitellaan pitkäjänteisesti ja paikallisia pelaajapolkuja kehittäen. Tyyliin "Etelä-Karjalan painos" Kärppien pelaajapoluista.
Ja ihan vitun tärkeänä osana sitä tiivis yhteistyö Ketterän kanssa. (Aivan_jäätävä_respect Imatralla tehtyyn työhön)
Minulle SaiPalaisuus on ollut ja on suuri osa omaa itseä, omaa identiteettiä.
Ja on ollut ja on helvetin suuri kunnia saada katsoa tässä asiassa ylöspäin Koskisen ja Pehkosen kaltaisia kavereita ja koko kaiteen porukkaa. Kaiteelle terveiset: olette olleet ja olette äärettömän tärkeä fiiliksen ja hengen luoja Kisapuistossa. Keltamustan sielun ruumiillistuma.
Tammet kasvavat luontaisesti hieman meitä etelämmässä.
Täällä pärjää paremmin legendaarinen Karjalan mänty. Juuri se jota vasten oman päänsä hakkaaminen on ikimuistoinen Etelä-Karjalan kansallispeli, kusipääkiekon ohella.
(Täähän vähän näköjään venähti. Mutta hyvillä eväillä jaksaa, Tuen grillin triplapurilainen ja kyytipoikana 3 tähden Jalmaria)
- East remembers -
 

Tuen Vety

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lätkä Lentää Oy
Hyvä ketjunavaus!

Olen itse miettinyt omissa päissäni, että miten tästä kuopasta seura pääsee ylöspäin.

Ensimmäiseksi ne pari positiivista asiaa, mitkä tässä alhossa on tullut aivoihin. Isoin on tuo seuraidentiteetti ja juniorityö. Vaikka näitä on laiminlyöty vuosikaudet niin Markkasen suulla on kerrottu tähän reagoimisesta. Tämä mahdollistaa pitkällä aikajänteellä uuden nousun, mutta taikatemppuihin siitä ei ole nopeasti ole. Nyt vaan lisää vietintää miten nämä puheet tulee tekoihin. Pitää avoimesti viestiä miten tänne saadaan Kohojen ja kumppaneiden korvaajia omista junnareista. Mielestäni tässä hallitus voisi tulla esiin ja kertoa miten joka ainut vuosi vähintään yksi oma junnu on tulevaisuudessa edustuksen mukana. Toinen osa-alue minkä näkisin jotenkin positiiviseksi on veskaripeli. Nyt tuossa on miusta hyvä tandemi kasvamassa. Ainakaan pelitorjunnoista ei jää homma kiinni. Tässäkin on toki kehittämisen varaa. Jos Valtonen vastaa edustuksen ja A-junnareiden pelistä, niin voisi miettiä lähteekö edustuksen mukaan länsirannikon kiertueelle vai jää Kisapuistoon katsomaan ja ohjaamaan A-junnujen maalivahteja, joille ei jää valmennusta lainkaan?

Negoihin: Tämä valmennus ei ole onnistunut tekemään mitään mikä näkyisi katsomoon organisoituna joukkuepelaamisena. Yli 2.5 vuotta on ihan riittävä aika näyttää kannukset. Ukot vaihtoon, maksoi mitä maksoi. Jonkun on kerrottava tosiasioita ja kannettava vastuu. Vaikka ne pelaajat siellä jäällä luistelee ja tekee ne ratkaisut, niin valmennuksen tehtävä on saada pelaajia pelaamaan ensin joukkueena ja toisekseen omilla vahvuuksillaan. Tästä ei ole ollut mitään kehitystä näkyvissä. En osaa sanoa kuka olisi paras vaihtoehto ruoriin, mutta ei tämä nykyinen esitys voi vaan jatkua. Tässä tuhotaan pitkälle sitä tulevaa jos sama meininki jatkuu.

Puolustus: Tästä isoin miinus Tuomenoksalle! Avainukot lähti kaikki pois viime kaudella ja jotenkin uskottiin taika-jimin tuovan jonkin hahmon joka ottaisi tästä isosti vastuuta. Sitten kun oli jo tarpeeksi näitä toivotaan jätkiä niin Riikola hommattiin siihen. Vieläkin vituttaa! Itse olin jo viime kauden jälkeen näyttämässä Autiolle ovea, mutta valmennus näki jotain toisin. Salo on toki nostanut tasoa, mutta ei se paljon lämmitä. Ensi kaudelle Tuomenoksan pitää kaivaa hatusta 3 runkopakkia, eikä yhdenkään ole varaa flopata. Nyt jo pitäisi tehdä lisää rohkeita valintoja ja katsoa löytyykö tästä joukkueesta ensi kaudelle pelaajia. Jalonen on välillä vilauttanut, että voisi pelata täällä.

Hyökkäys: Aika on ajanut rujosti ohi meidän profiilipelaajista. Kohot, Elmerit yms ei vaan enää riitä kun parastaennenpäivä on mennyt puolivuosikymmentä sitten. Karu fakta! Eipä ole meidän olemattomasta junnarimyllystä noussut uusia keltamustan sydemen omaavia taistelijoita. Katsokaapa viime vuoden mestarin, HPK:n rostaeria. Sieltä näkyy omia junnua ja rekryjä jotka päässyt nousemaan uudelle tasolle. Nyt pitää vaan löytää uusia vastuukantajia ja mielellään niin että ne eivät ole projekteja vaan sellaisia "Hämäläisen Villejä", jotka pistää joukkuetta ja sen henkeä kuntoon. Itse Tuomenoksena hommaisin joukun kunnon rymistelijän nyt jengiin. Näyttäisi vittu keskeria liigan kurinpidolle ja antaisin vapaat kädet toteuttaa itseää kaukalossa. Siitä se lähtisi. Joukkue taisi jo käydä ampuradalla, seuraavaksi vapaaotteluhäkkiin. Kasvaisi munat parille perinteisen hiihtäjällekin.

Summarium: Tehkää siellä toimistolla edes jotain. Ja jos haluatte vinkkejä, niin avoimuus koko organisaation toimintaan olisi suotavaa. Nyt vaan rohkeasti sieltä poterosta ulos ja käsi pystyy niistä virheitä mitä on tehty. Muuten ette saa meitä seuraajia/kannattajia/faneja tähän muniin puhelteluun mukaan.
 

Don Pate

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
No nyt on hienoa pohdintaa Vadelmalta ja Vedyltä! Pakko oli kaivaa vanhat tunnukset naftaliinista ja tulla välittämään kiitokset teille. Se on just noin!
 
Suosikkijoukkue
Liigan Häpeäpilkku
(Etsiskelin aikani sopivaa ketjua tälle vuodatukselle, tämä tuntui sopivimmalta.)

Arvon keltamustasieluiset palstaveljet ja - sisaret.
Kausi on alkanut pisteiden valossa mollivoittoisesti. Vitutuskin meinaa tulosten takia iskeä päälle. Muutaman vuoden sekavien vaiheiden ja paskapuheiden kuuntelun jälkeen kun odotukset olivat kauteen mestarikoutsin johdolla hallitsevina Pitsiturnauksen mestareina lähdettäessä korkealla.
Tulosten taakse katsottuna näkyy kuitenkin paljon mieltä nostattavia asioita. Suurimpina nuorten pelaajien kiinnittäminen useamman kauden sopimuksilla ja se fakta, että nyt meillä on pelitapa. Joka toivottavasti on nyt tullut jäädäkseen.

Pelitavallisesti nyt ollaan kuitenkin vasta lähtötelineissä.
Tässä projektissa, jossa toivottavasti luodaan meille uutta, pysyvää pelillistä identiteettiä.
Isossa kuvassa tämä toivottavasti on pitkä projekti, jonka ensimmäinen vaihe on nyt käsillä oleva Virran aikakausi (21-24, ja miksei kausi tai pari vielä lisääkin) päävalmentajana. Asioiden edetessä suotuisasti jatkaa Virran jälkeen päävalmentajana, luonnollisena jatkumona, nykyinen kakkoskoutsi Immonen. Jonka jälkeen ruoriin taas astuu Hämäläisen Ville. Näin ollen valmennuskuviot on sementoitu jo melko moneksi kaudeksi eteenpäin. Ja toki tässäkin projektin edetessä hyvissä ajoin katse jo ajassa jälkeen Hämäläisen.
(Ja olisipa muutes nasulia, jos projektin pääarkkitehti Virta jatkaisi valmentajakautensa jälkeen SaiPan urheilutoimenjohtajana. )
En tiedä kuinka korkeissa pilvilinnoissa pääni leijailee, mutta jotenkin tässä on herännyt unelma jatkuvuudesta, pysyvyydestä.
Että tulevilla valmentajilla perustat on kunnossa, kenenkään ei tarvitse keksiä pyörää uudestaan, pelikirja kausi toisensa jälkeen tullut jo tutuksi ja se saipalainen "meidän peli" saipalaisittain tärkeimpine ja oleellisimpine elementteineen (ja tokikin aina ajanhermolle päivitettynä) jo niin aina kulloisillakin valmentajilla kuin myös runkopelaajilla selkäytimessä. Ja tämän pelitavan kehittämistä tukevaa harjoittelua ja harjoitteita aletaan opetella pikkuhiljaa jo nuoremmissa junnuissa, enenevässä määrin iän karttuessa, jotta B ja A ikäisillä perusteet on jo hyvin hallussa ja niiltä osin kynnys hypätä edustuksen rinkiin treenaamaan madaltunut.
Isona punaisena lankana tiivistetysti siis pelillisen identiteetin luominen koko organisaation läpi. Ei tapahdu yhdessä eikä kahdessa kaudessa.
Nyt luodaan pohjia katse toivottavasti oikeasti, oikeasti pitkällä tulevaisuudessa.
Meillä on vielä suhteellisen tuore muistijälki (Tirkkosen- Kallioniemen-Tuomenoksan kausi) siitä, kuinka hyvä buumi ja flow huuhtoutuu käytännössä yhdessä yössä vessanpöntöstä alas.
Olisi aikanaan melko ikävä deja vu, jos Virran kauden jälkeen tapahtuisi samanlainen sukellus kaaokseen kuin Tirkkosen kauden jälkeen tapahtui.
Jatkuvuutta, pysyvyyttä. Pysyvyyttä, jatkuvuutta.
Snadisti paatoksen puolellekin taidettiin lipsahtaa, mutta Fox Mulderin hengessä:
"I want to believe"
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös