Vaikka luonnollisesti toivoinkin Ilveksen voittoa, tämän ottelun jälkeen harmittaa, että SaiPa ei saanut lopulta pisteiden muodossa minkäänlaista palkintoa. Vieraat pelasivat sentään loppuun asti. Ilves ei lopulta kunnioittanut peliä, vastustajaa, eikä maksavaa yleisöä alettuaan leikitellä selvältä näyttäneellä voitolla.
Tampereelle on raahattu ympäri maailmaa ammattilaisia, mutta sama veijareiden ja virtuoosien takki auki -rallattelu jatkuu silti vain ottelusta ja kaudesta toiseen. Ei ole toiminut enää 80-luvun jälkeen.
Toki paljon tässä kaudessa on onnistunutkin, kun joukkue on vielä maaliskuussa sarjakärjessä, mutta vaikea näillä esityksillä on silti mestaruudesta haaveilla ihan tosissaan, kun aletaan pelata pudotuspelejä. Harmittaa todella paljon, jos joukkue vetää keväällä tällaisilla esityksillä viemäristä alas kaiken, kun mahdollisuudet on ihan jättipottiin asti.
Jos kyse olisi vain yksittäisestä ottelusta, en kirjoittaisi tällaista vuodatusta. Kyseessä on koko kauden joukkueen tekemistä vaivannut epätasaisuus ja jopa asennevamma. Välillä peliin lähteminen epäonnistuu täysin, mutta Ilves onnistuu silti monesti jotenkin raapimaan itsensä takaisin peliin. Välillä jalka nousee kaasulta kesken pelin. Päättyy ottelu sitten voittoon tai tappioon, niin omissa soi yleensä vähintään kolme kertaa. Ylivoima on liian usein näennäistä syöttelyä neliön ulkopuolella.
Lukuisista onnistumisista ja viihdyttävistä tapahtumista huolimatta Ilveksen pelissä on liian paljon heikkouksia, joita menestyvät joukkueet pystyvät yleensä minimoimaan paremmin. Itse en ainakaan osaa nähdä kovin hyvin niitä toistuvia johdonmukaisuuksia, joiden pitäisi kantaa menestykseen pudotuspeleissä. Pikemminkin Ilveksen peli on täynnä raivostuttavaa satunnaisuutta, josta ei koskaan tiedä, mitä saa. Jostain kumman syystä tuo satunnaisuus on silti satanut tällä kaudella todella monta kertaa Ilveksen laariin.
Täytyy nostaa vielä hattua SaiPan kannattajille, jotka olivat jaksaneet lähteä tällaisen kauden loppumetreillä arkipeliin Tampereelle asti. Arvostan todella paljon, että joukkueen takana seistään silloinkin kun tulee lunta tupaan reippaasti. Moni Ilveksen kannattaja on saanut enemmän kuin oman osansa tuota samaa katkeraa kalkkia, joten jonkinlainen käsitys on täälläkin tuollaisesta ristiriitaisesta rakkaudesta, joka tarjoaa liukuhihnalta enemmän pettymyksiä kuin ilonhetkiä.
Kaikkea hyvää Lappeenrantaan! Toivottavasti Pekka Virran projekti ottaa ensi kaudella harppauksen eteenpäin ja tarjoaa kannattajille vielä paljon ilonhetkiä.