Nukutun yön jälkeen sitten kirjoittelemaan. TuTo ansaitsi puolestaan eilen voittonsa.
Ensimmäinen erä meni hyvin LeKin tahtiin ja veikkailin jo, että LeKi hoitaa homman kotiin, kun LeKi-ikoni Jose Nippala pyyhkäisi joukkomme riemuksi vierasjohdon taululle. Tässä vaiheessa peli rullasi tuttuun tyyliinsä.
Toisessa erässä sitten TuTo vei meitä kuin pässiä narussa ja meidän kärkihyökkääjiä Rajalan ja Höllin johdolla ei kyllä kiinnostanut paskaakaan mikään muu kuin se kuuluisa oma napa ja ne omat pisteet. Suorastaan hävetti, kun itse kurkku käheänä kannustan ja sitten ylivoimalla tulee Rajala ja pitää kaksi minuuttia kiekkoa sinisellä itsellään. Yv koko ottelun kyllä sellaista tuubaa, että perjantaina saa parantua peli todella paljon. Alivoima olikin sitten sitä tutta taistelevaa LeKiä. Ihmeellisintä toisessa erässä oli, että loppujen lopuksi LeKillä oli toisen erän parhaat maalipaikat, vaikka TuTo erää selvästi veikin.
Kolmannessa erässä LeKi sai otetta vähän siirrettyä itselleen, vaikka TuTo edelleen vietti pitkiä toveja Kisan päädyssä. Paikkoja oli tasoittaa, siitä ei jäänyt kiinni, mutta edelleen se kiekon hautominen oli hirveää katseltavaa. Välly on hieno pelaaja, taistelija ja kantanut Kisan paitaa jo pitkään, mutta tuon polvitaklauksen olisi voinut jättää kyllä tekemättä. Onneksi ei käynyt hyvin pelanneelle Heikkilälle pahemmin.
TuTon äijät paransivat selkeästi tiistain pelistä! Virtasen Arttu oli todella hyvä ja meidän fyysinen osasto ei Suomaata lukuunottamatta ollut ollenkaan pelipäällä. TuTolta mainittakoon myös, että Keinänen oli luvattoman huono. Muut pelasivatkin sitten todella hyvin. Pulliainen on ihmemies, jos jaksaa nuo pelimäärät. Meidän kavereista plussaa Joselle, Suomaa-Joki-Erkkilä kaksikolle Kaipaiselle, Virkki-Tieranta parivaljakolle ja Korhoselle.
Fanimatkasta jos vielä erikseen niin kyllä meitä siellä paikanpäällä se 60 oli. Suurin osa päädyssä plus sellainen 10-15 pienissä ryppäissä muualla. Ääntäkin lähti, vaikka tiesin, että Kisa-Osastosta osa oli tiistain pelin jäljiltä kurkut kipeinä jo lähdettäessä ja tuntui, ettei ääntä lähde itsestä niin millään. Matkan hauskimmat hetket koettiin jo ennen ottelun alkua, kun TuTon turvallisuuspäällikkö tuli toivottamaan meidät tervetulleiksi ja piti pienen puheen bussissamme toivottaen meidät Kupittaalle tervetulleiksi perjantaina & sunnuntaina. Jälkimmäisen kuultuamme tulikin melkoinen älämölö, kun voitonvarmoja olimme, mutta tämähän kuuluu asiaan. Toinen loistohetki saatiin aikaan, kun tuomarit tulivat jäälle ja moikkasivat TuTon Rebelsien suuntaan ja mehän huudettiin, että morjestakaa nyt tännekin ja Pinomaa&Vuohtoniemi hymyssä suin pistivät heilautukset meillekin ja saivat pelin ainoat aploodinsa. Lempäälän peliin verrattuna oli kyllä todella herkkä linja, joka ei kyllä muistuttanut playoff-linjaa ollenkaan. Katsomossa saatiin hyvää tunnelmaa ja rutkasti ääntä aikaan ja toivottavasti saatiin turkulaisistakin vähän enemmän irti. Ja väite, että olisimme lopettaneet tappioasemassa on täysin turha.