Kaveri vinkkasi, että Tikkurilan Valtti Areenan lähellä on hyvä grilli. Pitihän se lähteä testaamaan ja nyt voikin todeta: hyvää mättöähän sieltä sai! Tämä jäikin sitten reissun tähtihetkeksi, ainakin näin mikkeliläisnäkökulmasta.
Onneksi pahin kiukku haihtui pimeille Etelä- ja Itä-Suomen maanteille, joten nyt voi vähän pohtiakin jo matsin kulkua.
Kiekko-Vantaalle tämä oli varmasti tärkeä voitto. Joukkue oli täydellisenä turistina avauserässä, mutta selvisi vähin takaiskuin. Lopulta hurjan taistelun jälkeen syntyy voittomaali 22 sekuntia ennen loppua. Jos aiemmin lohiparvi on vaeltanut alamaissa, loi tämä voitto varmasti uutta uskoa loppukauden varalle. Rahkeita paljon parempaan pitäisi olla luvassa.
Sitten Jukureihin.
Vaikka laukaisutilastot ja hallinta olivat ajoittain varsin selkeää, oli tappio täysin ansaittu. Minua ei haittaa, jos joukkue häviää taistellen ja antaen kaikkensa. Tällä kertaa kuitenkin pelistä paistoi läpi jonkinasteinen lepsuus ja tappamisen meiningin puute.
Surkeus huipentui päätöserän viime minuuteille. Kahden miehen ylivoiman aikana oli puolisenkymmentä hyvää paikkaa laukoa, mutta vetoja säästeltiin suotta. Tämä siitäkin huolimatta, että ylivoimaviisikko ei kovinkaan kehuttavaa työtä tehnyt: kiekonsiirtely oli kaavamaista ja pelaajien liikkuminen huonoa. Kriittinen paikka ottelussa, joka olisi ehdottomasti pitänyt hyödyntää. Jukureiden ylivoimapelissä tuntuvat olevan tällä hetkellä joukkueen suurimmat ongelmat.
Ja jottei ylivoiman töpeksimisessä vielä ollut tarpeeksi, niin lisää seurasi. Viimeisellä minuutilla, vielä ylivoimaa pelatessa Jukurit laskee kotijoukkueen pelaajan purjehtimaan maalintekoon. Joku jukuripakki yritti vielä koukkimalla pysäyttää Max Wärniä, siinä vielä onnistumatta. Tuomari sentään huomioi sitkeän ronkkimisen nostamalla kätensä kohti kattoa siirretyn rangaistuksen merkiksi. Max Wärniltä tämä oli toki hieno suoritus.
Avauserässä Jukurit teki sentään kaksi maalia, molemmat vielä ihan kelpo suorituksilla. Paikkoja olisi ollut vaikka viiteenkin maaliin, mutta edes tyhjään maaliin ei kiekko mennyt.
Toisessa erässä sentään Antti Laakso pääsi 5-3:lla iskemään maalin vantaalaisten jäätävän alivoimatyöskentelyn ansiosta. Jäätävä oli kyllä Anan viimeistelykin. Puolihuolimaton laukaus tolpan kautta sisään.
Huomio myös päätuomarista. Toisessa erässä kiinnittyi huomioni (en ilmeisesti ollut ainoa) kahteen melko hämärään ryntäysjäähyyn. Ensin Timo Kuuluvainen kahdesti: ensimmäinen kaksiminuuttinen tuli kyllä aiheesta, mutta toinen taisi mennä Petri Tuomistolta vanhasta muistista. Vielä ihmeellisempi tulkinta oli Petri Pyhäjärven jäähy, joka vaikutti lähinnä taklaukselta. Ei tämä Tuomisto muutenkaan kyllä vakuuttanut, mutta eipähän sentään ihan täysin hyvää kiekkopeliä pilannut.
Tikkurilan halli on kyllä loistava peliareena Mestis-tasolle. Nyt paikalla ollut yleisömäärä (1100 ja ylikin, oliko todella?) loi ottelulle lopulta varsin hyvän tunnelman. Näkyvyys kaukaloon on hyvä jokaiselta suunnalta ja yleisö pääsee myös erittäin lähelle peliä. Vahinko, että autoilevana oluen juominen päätyravintolassa jäi nyt toiseen kertaan..