Olihan se mukava painaa maate 3-0-voiton jälkeen. Tappara-faneille on tullut jo selväksi, että tältä porukalta ei kannata olettaa mitään, vaan aina täytyy katsella miten homma oikeasti jäällä toimii.
Etukäteen povailtiin kaikenlaista harmia Barkovin ollessa kisoissa mutta eipä tuon puuttuminen näy kentällä millään tavalla, no, ehkä ylivoimalla. Lucenius pelasi mielestäni kypsän pelin ja liikutti ihan hyvin kiekkoa sentterinä, ihan lupaavan oloista peliä, vaikka huippukuntoon on kuulemma vielä matkaa. Peliäly ei ole kuitenkaan kadonnut minnekään.
Niämisen maali taas jäätävä, satuin ihan muuten vain seuraamaan juuri kyseisessä tilanteessa miten Nemo otti vauhtia keskialueelta ja pelimies kun on, niin suoraan oikeassa rytmissä maalipaikkaan ja ykkösellä Wiikmanin kainalosta maaliin. Onhan sen vaan.
Ja tosiaan Erkinjuntti sai nyt viimein sen maalinsa, kun ei ne hienot mene niin tällaisia sitten, kelpaa ainakin minulle. Nyt vaan sormet ja varpaat ristiin, että lukko alkaa aueta, siinä on meinaan tekemistä vastustajilla jos Tapparalla on jo kaksi ketjua jotka voivat iskeä maalin koska vain.
Markus Kankaanperä puolustuksen paras ja Juha Metsola itse varmuus maalin suulla. Kärpät oli aika heikko, jokunen hyvä maalipaikka jotka Metsola sai torjuttua mutta muuten ei aseita ollut. Huml sitten päätti kolmannessa erässä, että tämä kiri loppuu tähän ja otti kaksi idioottimaista jäähyä.
Yksi voitto, kolme pinnaa ja seuraavaksi Jokerit tsadissa. Tappara on huomaamatta kolkuttelemassa jo kotietua sarjataulukossa, toisaalta pari "Ässät"-matsia tohon ja sijoitus on viivan alla reilusti.