Kausiennakko 2022–2023

  • 5 916
  • 21

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Joku ehtikin jo kysellä, että onko monena kautena tekemääni ennakkopakettia tulossa tänä syksynä? Kyllä on, ihan yhtä puusilmäisenä, mutta myöskin puolueettomana kuin aiemminkin. Hyvässä lykyssä ehdin jopa kirjoittaa puhtaaksi ja julkaista kaiken ennen kauden virallista alkua.

Tulossa on joukkuekohtaisesti pätkät osa-alueista valmennus, maalivahdit, puolustajat sekä hyökkääjät. Lopuksi sitten jonkinlaista yhteenvetoakin.

Aloitan tänään valmennuksella. Sillä saralla ei normaalitilanteessa tapahdu enää muutoksia justiinsa kauden alla. Nyt tosin ulkopelillisistä asioista johtuen yhdellä paikkakunnalla voi vielä tapahtuakin jotain yllättävää, tai sitten ei.

Zemgaleen perehtymiseen minulla ei rittänyt aika eikä sen puolin asiantuntemuskaan, joten jätin sen kokonaan pois. Mielenkiintoinen tapaus on joka tapauksessa kyseessä.

Kommentointi, täsmennykset ja jopa vastaväitteet ovat sallittuja, elleivät jopa suotavia.
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
VALMENTAJAT

RASKAS SARJA


Listasin Maso Lehtosen jo viime kaudella sarjan ykköseksi. En kuitenkaan ollut läheskään ainoa, joka ihmetteli hänen muuttoaan Rovaniemelle. Huonosti menestynyt seura, heikohko pelaajisto ja valtava haaste, jossa ei pitänyt olla oikeastaan kuin hävittävää.

Mutta kuinkas sitten kävikään? RoKi oli kauden valopilkkuja. Toki läheskään kaikkea yllätyksestä ei voi laittaa kruunuksi Lehtosen päähän, sillä seura satsasi kovasti. Joukkueen materiaali keväällä oli lopulta ihan jotain muuta kuin se, millä se kauteen näytti lähtevän.

Lehtonen todisti joka tapauksessa sen, että pystyy valmentamaan menestyksekkäästi muutakin kuin materiaaliltaan ylivertaista seuraa. Nyt tätä menestystä tosin odotetaan jo RoKillekin.

Kenties tärkeimpänä huomiona sanoisin, että Lehtoselle lienee ihan yksi paskan hailee, että miltä joukkueen materiaali tai tulokset näyttävät lokakuisessa runkosarjapelissä. Tähtäin on keväässä ja valmius pärjätä pudotuspeleissä menee jopa runkosarjasijoituksen edelle.

Asko Rantasen jatkosopimus oli ehkä koko Mestiksen tärkein yksittäinen jatkosopimus, siis kaikki sarjan pelaajatkin huomioiden. FPS:n koko olemus henkilöityy tällä hetkellä häneen. "Jos mulla ei ois sua, mulla ei ois mitään" sopisi seuran teemabiisiksi.

Pidän Rantasta monella eri mittarillakin mitattuna sarjan kahden viime kauden kärkivalmentajana: joukkueen taktinen peli, tasaiset otteet, joukkueen yhtenäisyys, tulokset pelaajamateriaaliin nähden - ja viime kaudella tulokset ihan konkreettisestikin. FPS:n pääsy mitalipeleihin oli asia, minkä puolesta kovin moni ei olisi lyönyt vetoa.

Mutta nyt on pakko nostaa mörkö pöydälle. Ulkopelillisistä syistä Rantasen asema ja arvostus voi olla vaakalaudalla. Forssassa on varmasti tiukka tilanne: valmentajan vaihtaminen olisi pelillisesti pahinta mitä voisi tapahtua. Toisaalta taas ulkoiset paineet reagoinnille lienevät nekin isot - ja ilmeisesti myös aivan syystä, mikäli olen ymmärtänyt tapahtuneet oikein.

Ei ole helppoa tulla tulokkaana monivuotiseen mestariin ja hypätä hurjankokoisiin saappaisiin. Uskoin kuitekin Tuomo Rovon pärjäävän tehtävissään, eikä se huonosti mennytkään... Mestaruushan sieltä taas napsahti Imatralle.

Pitäisi vissiin sanoa kliseisesti, että toinen vuosi samassa seurassa on jo tuttua ja helpompaa, mutta enpä taida edes viitsiä. Ei siihen ekaan kauteenkaan mahtunut mitään maininnanarvoisia vaikeuksia, mistä olisi pitänyt ottaa oppia.

Harjoituspeleissä Ketterän pelaaminen ja tulokset ovat näyttäneet siltä, että joukkue on keskittynyt kirjaimellisesti harjoittelemaan ja ehkä kokeilemaankin eri asioita. Siihen lienee varaa jonkun verran myös runkosarjan aikanakin.

Pasi Räsänen pääsee vielä kattavan kokemuksensa ansiosta raskaaseen sarjaan, mutta vain nipin napin. Viime kausi Hokissa meni aika lailla kuten olin ennustanutkin: Räsänen loi sellaisen perussapluunan, millä Hokki pystyi kamppailemaan pisteistä ihan ketä tahansa vastustajaa vastaan. Seuran jumbosijaputki päättyi sen myötä tyylikkäästi.

Materiaali oli kuitenkin melko tasapaksu, eikä Räsänenkään varsinaisesti vedellyt mitään yllätyskaneja hatustaan. Teki työnsä kuten ammattimiehet tekevät ja se riitti turvalliseen keskikastin sijoitukseen.

Jotain samankaltaista odottelen myös tältä kaudelta. Joukkue on ehkä hivenen edellisvuotista vahvempi - mutta niin on monella kilpakumppanillakin. Mestaruusvuodet pysyvät Räsäsellä siis jatkossakin vain muistojen lehdillä, mutta töitä painetaan sopivasti tosissaan edelleenkin, eikä Hokilla ole valmennuksen suhteen huolen häivää.

HAASTAJAT

Rankkasin viime kauden alla Niko Härkösen mestarivalmentajien kastiin, mutta pohdin samalla myös, että mahtaako hän oikeasti olla lintu vai kala. Sitä samaa taidettiin mietiskellä myös Iisalmessa kauden päätteeksi, vaikka jatkosopimukseen lopulta päädyttiinkin.

Coach Härkönen on sarjan kokenutta kaartia, tämä alkava kausi on hänelle viides kausi Mestiksen päävalmentajana. Tuloskäyrä on kuitenkin laskeva: mitalipelit ja runkosarjan kärkipään sijat jäivät viime kaudella kauaksi.

IPK:n viime kausi oli kaikin puolin sekava ja hankala. Paljon oli kyse sellaisista asioista, mihin ei voinut vaikuttaa, mutta ei Härkönen nyt ainakaan pystynyt tuota sekasoppaa varsinaisesti selvittelemäänkään. IPK:lta odotettiin paljon enemmän, kun lopulta kahdeksas sijakin oli sitten jo jonkinlainen työvoitto.

Mieleni minun tekisi jyrähtää, että nyt on Härkösellä edessään viimeinen näyttöpaikka, jos meinaa jatkaa ammattivalmentajana miesten sarjoissa.

Joensuussa jatkavan Kari Martikaisen tulokaskausi oli tuloksiltaan hieman ristiriitainen. Alku oli lähes katastrofimainen: joukkue pelasi sinällään hyvin ja loi maalipaikkoja, mutta onnistumiset ja sen myötä myöskin sarjapisteet jäivät vähiin.

Malttia kuitenkin oli ja suuntakin kääntyi nopeasti. JoKP oli ajoittain jopa sarjan paras joukkue tehokkaiden ulkomaalaistähtien löydettyä huippuvireensä. Pudotuspelit jättivät kuitenkin rehellisesti sanottuna paskan maun suuhun. Tähtipelaajat vajosivat varjojen maille ja sen myötä myös joukkueen pelaaminen lässähti pahasti.

Nytkin joukkueessa on kovan kaliberin pelaajia. Menestystä ei voi kuitenkaan kasata pelkästään heidän harteilleen, vaan Martikaisen pitää saada koko joukkue pelaamaan saman päämäärän eteen. Siinä punnitaan valmentajan osaaminen mielestäni tässä tapauksessa.

Kun Vesa Viitakoski sai viime syksynä kenkää yllättävänkin pikaisesti, niin hätiin kutsuttiin vanha tuttu Miikka Kuusela. Tulokset eivät kovin merkittävästi kohentuneet Kuuselankaan alaisuudessa, mutta tulokset eivät ehkä edes olleetkaan ainoa syy valmentajanvaihdokseen. Jumbosijasta huolimatta sarjapaikka joka tapauksessa säilyi.

Nyt kauteen lähdetään sitten Kuuselan opein. Kuusela on varma ja luotettava valinta tamperelaisten peräsimeen. Hänellä on kokemusta pelaajaruletin pyörittämisestä jo LeKi-ajoilta ja vahva tuntemus niin oman seuran pelaajista kuin Ilveksenkin nuorista. Pesti ei ole helppo, mutta ei se olisi sitä kenellekään.

Tomas Westerlund teki ihan kelpo työtä Keuruulla: runkosarjassa sijoitukset olivat 4. ja 5. Pudotuspeleissä tie tyssäsi kuitenkin molemmilla kerroilla ensimmäiseen vastustajaan.

KeuPassa valmentamisessa riitti haasteita. Pieni seura, rajallinen pelaajamateriaali ja JYP-lainojen merkitys olivat merkittäviä asioita. Toisaalta taas siellä oli hyvä harjoitella uutta ammattia, kaukana paineista ja salamavalojen loisteista.

Nyt tilanne on toinen. Kiekko-Espoo on paaluttanut julkisesti pyrkivänsä Liigaan ja on sen myötä sarjan luultavasti isoin, mutta taatusti ainakin seuratuin seura. Menestyspaineet ovat isot: vime kaudella K-Espoo ylsi finaaliin asti, vaikka sillä ei ollut edes kunnollista valmennusta. Materiaali on nyt jopa viimevuotista vahvempi, eli Westerlundilla ei ole tarjolla mitään selitystä, jos menestystä ei tule.

Sopeutumista uuteen seuraan on osaltaan helpottamassa tosin se, että valmentaja toi mukanaan Espooseen tukun parhaimmistoa viime kauden joukkueestaan. Tämä viittaa osaltaan myös siihen, että pelaajat pitävät ja arvostavat Westerlundia, sekä myöskin uskovat, että hänen valmennuksessaan voi menestyä. Näytönpaikka joka tapauksessa, jos onnistuu, niin ei tarvinne enää kantaa lisänimeä "Erkan poika".

KOKELAAT

Hermanni Vidman hyppäsi joulun alla puikkoihin, kun seurajohdon uskomattoman venyväksi yltänyt pitkäjänteisyys Antti Virtasen suhteen viimein päättyi. TuTon peli parani, mutta vähän liian verkkaiseen tahtiin. Takaa-ajettavaa oli kertynyt jo liikaa siinä vaiheessa, kun peli lopulta loksahteli uomiinsa. No, karsintasarjassa saattoi sitten naatiskella isät vs. pojat -hengessä, siinä määrin ylivoimainen TuTo siellä oli.

Ulkopuolisen silmissä merkittävin seuraus valmentajanvaihdoksesta oli peli-ilon paluu. Kuuppa tuntui olevan monella pahasti jumissa, mutta vähitellen tarvittavaa rentoutta alkoi taas löytyä. Luultavasti myös pelitavallisesti mentiin parempaan suuntaan.

Tämä on Vidmanille ensimmäinen kokonainen kausi miesten sarjassa. Olen kuitenkin melkoisen luottavainen hänen osaamiseensa. Valmennusuraa on takana jo toistakymmentä vuotta, joista viime ajat TPS:n lahjakkaan ikäluokan luotsina ensin B- ja sitten A-junnuissa. Joukkueille tuli kohtalaista tulosta, mutta moni näistä pojista eteni liigaan ja jopa NHL:ään, mikä on aina jonkinlainen sulka myös valmentajan hattuun.

On tämä kuitenkin Vidmanillekin uusi tilanne. Viime kausi meni tulipalon sammuttajana, mutta nyt pitäisi sitten olla tuloksen tekijä ja johdattaa TuTo takaisin sarjan suurimpien joukkoon. Voi olla helpommin sanottu kuin tehty.

Kokkolassa on hyvin samankaltainen tilanne kuin Turussa. Tuukka Poikosen piti käsittääkseni aloittaa pestissään vasta tällä kaudella, mutta kutsu kävikin jo helmikuussa, kun Jere Härkälälle näytettiin ulko-ovea. Poikonen otti todella lentävän lähdön Hermeksen peräsimessä ja hilasi voittoputken myötä kokkolaiset pois karsintauhasta.

Alkukiiman jälkeen oli vähän samoja ongelmia kuin Härkälänkin aikana. Hermes pysyi kuitenkin kuivilla ja ylsi säälipleijareihin. Nyt seuraa on povattu häntäpäähän, eikä pelaajamateriaalikaan ole saanut aikaiseksi suuria odotuksia, joten edessä on iso työmaa.

Poikonen on tosin kokenut juurikin häntäpään valmentajana. Poikonen on entinen maalivahti ja aloitti valmennusuransa nimen omaan maalivahtivalmentajana. Päävalmentajana hänellä on kokemusta seitsemän kauden verran: ensin Ilveksen nuorista ja viime vuodet Slovakiasta (josta sai potkut kesken toisen kautensa).

AMATÖÖRIT

Jani Manninen on kulkenut pitkän, perinteisenmallisen polun valmentajan urallaan, joka alkoi jo viitisentoista vuotta sitten. Hän on mennyt ikäluokka ja sarjataso kerrallaan eteenpäin, mutta pysytellyt kuitenkin varsin pienissä ympyröissä.

Vantaalla Manninen on vaikuttanut jo pitkään. Hän nousi junnupuolelta Mestis-seuran apukoutsiksi ja loppukaudesta 2019-2020 jopa päävalmentajaksi, mutta palasi tuon pestin jälkeen Mika Niskasen apuriksi. Voisiko jopa olla niin, että ei koe itseään luontaiseksi päävalmentajaksi?

Vantaa on ollut haastava toimintaympäristö valmentajille. Niskanen taisi olla vähään aikaan eka koutsi, jonka pesti ei päättynyt potkuihin? Jokerit-yhteistyön loppuminen ei ainakaan helpota urakkaa, eli helpolla ei tule varmasti Manninenkaan pääsemään.

Sami Ryhänen muistetaan kaukalon puolelta tehokkaana taiturina, mutta valmentajana hän on tämän Mestis-kauden ainoa varsinainen tulokas. Hänellä on aiempaa päävalmentajakokemusta vain yhdeltä kaudelta Suomi-sarjassa. Viime kaudet hän on toiminut apuvalmentajana Jokereiden junioreissa.

Hyppäys A-nuorten kakkosvalmentajan paikalta Mestis-seuran päävalmentajaksi ilman aiempaa vastaavaa kokemusta on iso loikka. Toisaalta: kaikista Mestis-seuroista KeuPa on ehkä tähän loikkaan se paineettomin ja turvallisin paikka.

KeuPalla on katkeamaton putki peräkkäisistä pudotuspelipaikoista. Sen jatkumiseen tähdätään varmasti edelleen ja tehtävän pitäisi olla aivan realistinen. Harjoituspeleissä joukkue pelasi ihan varteen otettavin tuloksin, mutta itse pelejä ja pelaamista en ole nähnyt minuuttiakaan. Ryhänen valmentajana on siis ainakin minulle vielä täysi mysteeri.

Faktat tiskiin heti aluksi: Peliitat säilytti viime kaudella sarjapaikkansa. Se oli varmastikin seuran minimitavoite, mutta ehkäpä myöskin maksimisuoritus. Materiaali oli hyvin rajallinen, eikä kokematon valmennuskaan kompensoinut asiaa.

Materiaali on rajallinen edelleen, mutta Hannes Hyvönen on sentään nyt jo yhden päävalmentajakauden konkari. Onko hänestä valmentajaksi vai ei, se ei vielä viime kaudella selvinnyt. Peliittojen peli ailahteli todella paljon sekä kauden aikana että yksittäisten otteluidenkin sisällä. Kuuluu toki oleellisesti asiaan, kun kyseessä on nuori ja kokematon joukkue, mutta menee väkisinkin myös valmentajankin piikkiin.

Minulle ei ainakaan jäänyt kuvaa Hyvösestä taktisena osaajana tai sen puoleen onnistuneena joukkojensa johtajana. Eräs sisäpiiriläinen kuvasi Hyvösen valmentamista "pelatkaa nyt pojat, perkele!" -tyyliksi. Minun odotukseni eivät siis ole korkealla, mutta saa yllättää.
 

Knap

Jäsen
Et ilmeisesti huomioinut apuvalmentajia tässä listauksessa? IPK:lla ainakin ihan meritoitunut mies, Marko Tuomainen, siellä kakkosena. Hokillakin Jarmo Myllys. Muiden tiimeistä en muista, onko siellä enemmän harjoittelijaa vai jo kokenempaa kiekkomiestä. Hyvä listaus kuitenkin!
 
Suosikkijoukkue
Jokipojat, HIFK, Montreal Canadiens, Liverpool.
Pudotuspelit jättivät kuitenkin rehellisesti sanottuna paskan maun suuhun. Tähtipelaajat vajosivat varjojen maille ja sen myötä myös joukkueen pelaaminen lässähti pahasti.

Niin, kyllähän viime kevään pudotuspelit olivat mahalasku Martikainen & Karjalainen valmentajaduolle vaikka runkosarja meni hyvin. Kausi oli kuitenkin Kiekko-Pojille harvinaisen vaikea kilpahalllin palon aiheuttaman harjoitteluongelman takia, pelaajat sairastivat paljon koronaa ja useat loukkaantumiset söivät myös joukkuetta. Sitä en tiedä oliko joukkueen sisällä jotain hässäkkää/kiukuttelua, mutta ei kai siltäkään osin kaikki mennyt täysin putkeen.

Kaikki em. tiivistyi sitten viime keväänä playoffs peleissä noloon tappiosarjaan RoKille, jossa joukkue vaikutti jotenkin väsyneeltä ja haluttomalta. Joukkue ei enää keväällä syttynyt/jaksanut parhaimpaansa johtavien pelaajien johdolla vaan viimeinen terävyys jäi uupumaan voitollisesta pelistä ja myös valmennukselta.

Viime kausi ei ollut helppo tuoreelle valmentajaduolle ja etenkään Martikaisen ensimmäiselle kaudelle. Minusta olosuhteisiin ja kauden kulkuun nähden valmennusduo hoiti koko kauden kuitenkin erinomaisesti. Usko ja pitkäjänteisyys palautui Kiekko-Poikiin ja Joensuussa puhuttiin jopa ääneen Liigasta lähitulevaisuuden tavoitteena.

Uuteen kauteen em. valmentajaduo lähtee uusin eväin uudistuneella joukkueella. Työvälineet eli pelaajat ja toimintaympäristö ovat nyt kunnossa, jopa Mehtimäen hallin peruskorjaus Liigakelpoiseksi pyörähtää käyntiin tämän kauden jälkeen.

Joukkkue on treenannut kesän alun ja alkusyksyn järkevän kovaa, nyt on alkanut enemmän herkistely tulevaan kauteen. Tässä 2. valmentaja Simo Karjalaisella on ollut iso rooli etenkin fysiikan treenauttajana jota on syytä arvostaa ihan jo pidemmän seurajatkuvuuden kannaltakin.

Päävalmentaja Martikainen on nyt vuoden kokeneempi Mestiskiekossa ja uskon, että joukkue joka on saanut hyviä vahvistuksia viimevuotisen rungon päälle, tulee olemaan jälleen kärkipäässä vaikka moni muukin joukkue on selkeästi vahvistunut, mm. Kiekko-Espoo, Roki ja IPK.

Itse pidin viime vuonna Martikaisen sisään ajamasta luistelevan kiekollisesta pelitavasta, jossa kiekko/pelaajat liikkuvat liukkaasti ja vaihtavat koko ajan luovasti paikkaa pelitilanteen mukaan pakkien sekä hyökkääjien kesken. Etenkin hyvin luistelevien ja avaavien pakkien rooli oli tärkeää hyökkäyspelissä. Martikaisen johtamaa pelitapaa oli mukava katsoa ja se on myös tuloksellista vaikka vaatii todella vireitä pelaajia kentälle.

Summa summarum: Kiekko-Poikien valmennus on vuoden kokeneempi ja hyvissä käsissä.

Anekdoottina se, että ottelun jälkeiset Martikaisen haastattelut ovat hauskoja koska niissä ei lörpötellä ja selitellä vaan Martikainen kuittaa lyhyen napakasti hyvin kuivalla huumorilla sen miten joukkue pelasi. Sikäli hauskoja hetkiä tiedossa otteluiden jälkeen oli tulos mikä hyvänsä. Kauden mittaan voi laskea ne harvat kerrat milloin naurahtaa avoimesti, mutta parasta on kun vain vieno hymynkare voi hetken välähtää suupielessä tai kasvot säilyvät kivisen totisena.
 
Viimeksi muokattu:

LaBarbera

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Et ilmeisesti huomioinut apuvalmentajia tässä listauksessa? IPK:lla ainakin ihan meritoitunut mies, Marko Tuomainen, siellä kakkosena. Hokillakin Jarmo Myllys. Muiden tiimeistä en muista, onko siellä enemmän harjoittelijaa vai jo kokenempaa kiekkomiestä. Hyvä listaus kuitenkin!
Kiekko-Espoossa toissa kaudella päävalmentajana vaikuttanut Janne Tuunanen taitaa olla Kiekko-Vantaan apukoutsina.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Knap

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Et ilmeisesti huomioinut apuvalmentajia tässä listauksessa? IPK:lla ainakin ihan meritoitunut mies, Marko Tuomainen, siellä kakkosena. Hokillakin Jarmo Myllys. Muiden tiimeistä en muista, onko siellä enemmän harjoittelijaa vai jo kokenempaa kiekkomiestä. Hyvä listaus kuitenkin!

Aiheellinen huomio. Valmennuksesta puhuminen keskittyy liian usein pelkkään päävalmentajaan, vaikka Mestis-tasollakin se on tiimityötä. Kaivetaanpas siis jotain plussaa kaikkien Mestis-seurojen valmennusryhmistä:

FPS
Jatkuvuus. UTJ Timo Willman ja toinen mv-valmentaja Ville Nyrönen ovat olleet remmissä jo pitkään. Kakkosvalmentaja Eemeli Parikka oli hänkin Rantasen apurina jo viime kaudella.

Hermes
Kakkosvalmentaja Jesper "Jukanpoika" Jalonen on toiminut päävalmentajana Suomi-sarjassa jo pitkään. Luotsasi JHT:n viime keväänä Mestis-karsintoihin (joissa otteet ja puheet tosin olivat vähän naurettavia). UTJ Patrik Friis on pitkän linjan hermesläinen.

Hokki
Kakkosvalmentaja Jarmo Myllys on leijonalegenda ja tehnyt jo valmentajanakin pitkän uran. Taustavoimissa on merkittäviä Hokki-hahmoja, mm. Jukka Niiranen ja Eino Kiiveri, jotka tuovat jatkuvuutta seuraorganisaatioon.

IPK
Kakkosvalmentaja Marko Tuomainen on ammattivalmentaja. Hänellä on myös varmasti hyvät ja toimivat yhteydet KalPaan. MV-valmentaja Janne Borg on ollut jo pidempään Härkösen tiimissä.

JoKP
Jatkuvuus. Valmennusryhmä pysynyt muuttumattomana (Simo Karjalainen ja Arto Pyykkö jatkavat).

Ketterä
Erittäin laaja valmennusryhmä, jossa on mukana henkistä valmentajaa, luisteluvalmentajaa ym. Koko iso apuriporukka Teemu Asikaisen johdolla jatkaa.

KeuPa
Max Walther jatkaa seurassa kakkosvalmentajana. On varmaan iso apu uudelle päävalmentajalle, että ryhmässä on yksi jäsen, joka tuntee seuran ja seurassa jatkavat pelaajat ennestään.

K-Espoo
Kurtis McLean jatkaa kakkosvalmentajana, kuten jatkavat myös mv-valmentaja Rolf von Hedenberg sekä kuntovalmentaja Jukka Lehto.

K-Vantaa
Kakkosvalmentaja Janne Tuunanen on kokenut valmentaja, joka on toiminut niin Hermeksen kuin K-Espoon päävalmentajanakin. Hänellä on pitkä tausta pk-seudun junioriseuroista, eli tuntee monet monet pelaajat niiltä ajoin. MV-valmentaja Antti Leskinen siirtyy Vantaalle KeuPasta.

KooVee
Nils Hagman jatkaa kakkosvalmentajana ja erittäin kokenut, uransa jo viime vuosituhannella Tapparan liigajoukkueessa aloittanut, Pekka Korhonen mv-valmentajana.

Peliitat
Ville Kiiskinen jatkaa Hannes Hyvösen aisaparina ja apurina.

RoKi
Laaja valmennusryhmä. Pääporukka Samu Hulkon johdolla jatkaa, lisäksi ryhmää on vahvistettu muutamalla lisävalmentajalla.

TuTo
Markku Paukkunen on uusi apuvalmentaja, on toiminut viime kaudet KooKoon A-nuorten valmennusryhmässä. MV-valmentajana jatkaa Kim Törnström, jolla on vuosikymmenten kokemus TuTon vaihtoaitiossa seisoskelusta: ensin pitkä ura luukkuvahtina ja nyt jo useamman kauden valmentajana.
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
MAALIVAHDIT

MAALI MUURATTU UMPEEN

Kiekko-Espoon piti viime kaudella olla Roope Taposen varassa, mutta eipä se sitten lopulta ollutkaan. Nyt lähtöasetelmissa ei ole kuitenkaan samanlaista epävarmuustekijää, kun molemmat veskarit ovat omia sopimuspelaajia.

Ainoa kysymysmerkki lienee se, että ottaako Waltteri Ignatjew vai Jani Lampinen ykkösvahdin tontin itselleen? Se on melko positiivinen ongelma, joten rankkaan K-Espoon niukkaakin niukemmalla erolla Mestiksen maalivahtivertailussa ykkössijalle.

Ignatjew on ollut hyvä ja luotettava Mestiksen ykkösveskari jo useamman kauden ajan. Viime kausi oli hänelle pettymys, kun liigaura ei lähtenytkään käyntiin, mutta se lisää varmaan onnistumisennälkää tälle kaudelle.

Lampinen joutui viime kaudella yllättäen vastuuvahdiksi, mutta pärjäsi siinä määrin hyvin, että nousi nuorisomaajoukkueenkin rinkiin. Nuoren tulokkaan otteissa näkyi viime kaudella ailahtelua, mutta hän voi silti olla espoolaisten ykkösveskari - jos nyt toisella kaudella jännittää vähemmän ja otteet pysyvät tasaisempina.

Omista junnuista löytyy lisäksi hätäavuksi esim. A-SM-tason Faustas Nauseda.

Vaikka Vilho Heikkinen yllättikin viime kaudella, pelasi erinomaisesti ja nousi voittavan joukkueen ykkösvahdiksi, niin silti on sanottava että RoKin uudistunut maalivahtiosasto on selvästi vahvempi kuin viime kaudella.

Cody Porter oli hyvä IPK:ssa, vaikka joukkueen tilanne olikin vähän sekava. Uskoisin hänen olevan yksi sarjan kärkivahdeista tällä kaudella.

Jos Porter ei jostain syystä onnistuisikaan, niin ei RoKilla pitäisi olla siltikään hätää. Sami Sunin nousun Mestiksen kärkitason vahdiksi on estänyt toistaiseksi vain epäonni. Jos Suni pysyy nyt ehjänä, niin ei ole mikään sula mahdottomuus, että hän nousisi jopa joukkueen ykkösvahdiksi.

Myös Keuruulla on pullat oikein hyvin uunissa. Joensuusta kaapattu Leevi Nikkinen oli viime kaudella sarjan parhaimmistoa. Joukkueessa jatkava Juho Ahopelto on puolestaan vähintään ok-tason kakkosvahti, jota voi peluuttaa ilman huolia.

On myös hyvin mahdollista, että KeuPan maalilla nähdään jossain vaiheessa kauden aikana JYP-lainana jo viime kaudelta tuttu Niko Parkkinen tai lupaava nuori Topias Leinonen. Mitään varsinaista tarvetta heille ei pitäisi kuitenkaan olla.

YHDEN VALTTIKORTIN VARASSA

Iisalmessa on useina kausina ollut vähän sekava tilanne maalivahtien suhteen. Nyt asetelma on selvääkin selvempi: Eetu Randelin pelannee niin paljon kuin vain jaksaa ja pystyy.

Randelin oli mielestäni mahdollisesti jopa koko Mestiksen paras maalivahti viime kaudella. Oikeastaan ihan yllätyin, ettei hän saanut liigasopimusta, vaan jatkoi Mestiksessä. Yksi kauden kovimpia värväyksiä ja sulka IPK-toimistoväen hattuun!

Kaikki on kuitenkin Randelinin varassa. Luokittelen kakkosvahti Eetu Pasasen kategoriaan ”luukunavaajat”. Junnuista löytyy Suomi-sarjassa ja A-SM:ssä pelannut Kalle Jukkola, mutta korkeintaan luukkuvahdiksi lasketaan hänetkin. KalPasta ei ainakaan näillä näkymin ole luvassa apuja. Randelinin huilatessa IPK lähtenee peleihin jonkinlaisena altavastaajana, eli huilitauot hänelle on mietittävä huolella.

Vantaalla on pitkälti sama tilanne kuin Iisalmessa. Ykkösvahtina jatkava Samuli Tervo ei ole ehkä aivan terävintä eliittiä, mutta kokenut ja hyvän Mestis-tason ykkösmolari joka tapauksessa.

Viime kaudella muutamassa matsissa kehiin päässyt Mikko Holopainen ei vakuuttanut. Hänenkin pääasiallinen roolinsa on availla vaihtoaition luukkua.

Tervo pelasi jo viime kaudella paljon ja kaikki toiveet ovat nyt sen varassa, että pystyy pelaamaan lähes kaikki ottelut myös tällä kaudella.

LUOTETTAVAT TAPAUKSET

Ketterän maalivahtitandem jatkaa ennallaan. Olen ennenkin sanonut, että en laske Santeri Lipiäistä sarjan todellisten kärkivahtien joukkoon. Hän on kuitenkin riittävän hyvä maalivahti torjumaan joukkueelleen runkosarjan ykkössijoja sekä mestaruuksia, mikä on jo riittävän monesti todistettu!

Severi Auvinen on kohtalaista kakkosvahtitasoa – ja Ketterän tasoisessa joukkueessa riittävän hyvä veskari pelaavaksi vahdiksi ainakin runkosarjassa. Lappeenrannasta ei liene luvassa lainoja, joten reservinä on Ketterän junnuissa pelaava venäläisvahti Nikita Melnichuk, jokapelasi viime kaudella miesten kakkosdivaria.

Imatralla on pruukattu peluuttamaan maalivahteja tasaisesti runkosarjassa. Niin luultavasti nytkin: itse asiassa Lipiäinen oli maalilla vain yhdessä harkkapelissä ja Auvinen urakoi kaikki muut. Oliko sitten kyse lepuutuksesta vaiko siitä, että Auvista valmistellaan isompaan rooliin? En kuitenkaan usko, että hänestä on vielä oikeasti haastamaan Lipiäistä, vaan viimeistään pudotuspeleissä vastuun kantaa monivuotinen luottomies.

Sama maalivahtikaksikko jatkaa myös Forssassa. Petrus Lintunen oli oli ok-tason ykkösvahti viime kaudella ja Eetu Nieminen täytti paikkansa kelvollisena haastajana.

Asetelma lienee pitkälti sama myös tällä kaudella. Lintunen pelasi viimeiset harjoituspelit ja lienee niukasti ykköshepan asemassa. Nieminen voi kuitenkin ottaa kauden aikana ykköstontin itselleen. Hätäapuja saattaa löytyä HPK:n junnuista?

Samat vahdit jatkavat myös Kajaanissa. Patrik Koivisto täytti paikkansa keskikastin joukkueen ykkösvahtina ja Alex Mäkelä jäi haastajan asemaan.

Molemmat ovat edelleenkin nuoria, Mäkelälle viime kausi oli kokonaan ensimmäinen miesten sarjoissa ja Koivistokin pääsi ekaa kertaa kunnolla tositoimiin Mestiksessä.

Voisi olettaa, että molemmat ovat nyt ainakin piirun verran parempia kuin viime kaudella. Jarmo Myllyksen vinkeistä ei myöskään luulisi olevan ainakaan haittaa.

Kokkolassa vaihtuu ykkösvahti, mutta asetelma on sama kuin viime kaudellakin: NHL-varattu huippulupaava, mutta samalla myös täysin kokematon lainanuorukainen.

Viime kaudella Rasmus Korhosen kanssa ei mennyt ihan niin kuin oli suunniteltu, mutta Kärpät tuskin joutuu kutsumaan Niklas Kokkoa takaisin. Vasta 18-vuotias Kokko voi olla ihan ylikylän veskari tai sitten ei ole vielä valmis miesten peleihin. Mahdotonta tietää etukäteen.

Hermes ei kuitenkaan ole katastrofin kourissa, vaikka Kokosta ei olisikaan sateentekijäksi. Joukkueessa jatkava Kristian Tamminen kuuluu minun listoillani kakkosvahtien kärkikategoriaan ja häntä voi peluuttaa huoletta myös useampia matseja putkeen.

Tamminen on ollut toipilaana sivussa ja harjoituspeleissä Hermes-maalilla nähtiin myös Aleksi Korpela Sportin A-nuorista.

KUKA KANTAA TORJUNTAVASTUUN?

KooVeen maalivahtiosasto vaikutti viime kauden alla olevan jossain naurettavan ja huolestuttavan välimaastossa. Lähinnä junnujen Mestistä pelannut Verneri Virtanen yllätti kuitenkin todella positiivisesti ja kirjasi tililleen jopa lainavahtejakin vakuuttavammat tilastot.

Virtanen jatkaa, mutta onko hänestä ykkösvahdiksi? Jokusen pelin viime kaudellakin pelannut Reima-Ville Roos tulee seuran omista junnuista, eikä hänestä taida olla haastajaksi.

Mutta KooVeen maalilla nähdään ihan taatusti myös muita miehiä. Vikoissa harjoituspeleissä torjuivat TuTossa jokunen kausi sitten pelannut Conrad Mölder sekä IPK:n viime kauden varavahti Samu Pakarinen. Kovin korkealle en rankkaisi heitäkään, mutta niissä peleissä tilanne onkin jo ihan toinen, missä KooVeella on mukanaan lainavahti liigasta. Joko Jakub Malek tai Vadim Zherenko jää Ilveksessä kokoonpanon ulkopuolelle. He olisivat jo ihan otteluita kääntäviä veskareita Mestikseen.

Pidin viime syksynä TuTon maalivahtiosastoa pienoisena kysymysmerkkinä, mutta Jere Huhtamaahan onnistui niin hyvin, että tienasi sopimuksen liigaan. Emil Vuoriossa on potentiaalia samaan. Vuorio oli viime kaudella A-SM:n parhaimmistoa, mutta hänenkin kohdallaan pitää muistaa se, että ei ole pelannut yhtään sarjaottelua miesten sarjoissa.

Kakkosvahtina jatkaa Tuomas Aalto, joka on tähän rooliin korkeintaan keskinkertainen. Ei ainakaan vakuuttanut yhtään toissa kaudella FPS:ssa eikä sen puoleen viime kaudella TuTossakaan. Omissa junnuissa torjuu Arvo Konttila, joka oli viime kaudella RoKin Mestis-ringissä mukana.

Ykkösvahti Leevi Nikkinen lähti, joten asetelmat Joensuussa ovat nyt uudet. Kasper Lehikoinen pääsi viime kaudella pelaamaan yllättävänkin paljon, eikä ollenkaan huonosti pelannutkaan. Onko hänestä kuitenkaan kärkiseuran ykkösvahdiksi?

Harjoituspeleissä päävastuun kantoi kuitenkin Riku Lindroos. Hän pelasi viime kaudella Ruotsin kolmostasolla ja aiempaa kokemusta on Kiekko-Espoosta. Pidän häntä joka tapauksessa jonkinlaisena arvoituksena.

En usko, että JoKP kaatuu maalivahteihinsa, mutta en myöskään näe heissä mestarijoukkueen vahteja. Nähtäväksi jää, kuinka koppi tarttuu ja kumpiko heistä näpäyttää minua sormille.

Peliittojen suhteen tilanne on totutusti sama kuin KooVeella. Pelaava maalivahti selviää aina vasta, kun päivän kokoonpanot julkaistaan.

Sopimusvahteina toimivat Eetu Uotinen sekä Riku Räihä. Uotinen debytoi viime kaudella Peliittojen kakkosvahdin roolissa. KooKoon junnuista siirtyvä Räihä on puolestaan tämän kauden tulokasvahteja. Kumpikaan heistä ei varmasti olisi kuin korkeintaan kakkosvahti missä tahansa muussa joukkueessa.

Jos ja kun Lahdesta tulee apuja, niin hyvin todennäköisesti kyseessä on taaskin Oskari Parviainen. Hän täytti tonttinsa Peliitoissa viime kaudella, mutta ei olisi mikään varsinainen pelastava enkeli. Peliittojen pitää napsia tälläkin kaudella pisteet muilla konsteilla kuin huikean maalivahtipelin turvin.
 
Suosikkijoukkue
Juniori Jokipojat, JoKP, Anaheim Ducks
Aiheellinen huomio. Valmennuksesta puhuminen keskittyy liian usein pelkkään päävalmentajaan, vaikka Mestis-tasollakin se on tiimityötä.
Juurikin näin, päävalmentajat vastaavat ja miettivät asioita usein pelkästään lähinnä tuloksen kautta, kun apuvalmentajat tekevät töitä ja miettivät asioita lisäksi myös myös yksittäisten pelaajien lajitaitojen kehityksen näkökulmasta. Apuvalmentajat ovatkin usein niitä, jotka vetävät taitojäitä. Kaikilla päävalmentajilla ei välttämättä ole vastaavaan edes edellytyksiä ja siksi juurikin valmentaminen on tiimityötä.
 
Viimeksi muokattu:

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Ja vielä etenkin mitä korkeammille sarjatasoille ja seuroihin mennään, niin se päävalmentaja saattaa olla vaan lähinnä jonkinlainen keulakuva ja muun valmennuksen esimies. Onhan liigastakin tiedossa tapauksia, jossa joku muu kuin päävalmentaja on luonut ja harjoituttanut joukkueen pelitavan. Erikoistilanteista vastaa myös usein joku muu kuin päävalmentaja.
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
PUOLUSTUS

STIPENDIEHDOKKAITA TÄYNNÄ


Mestarijoukkueen puolustuksesta ovat poissa vahvat pudotuspelit pelannut lainapakki Hugo Rikkilä sekä Einari Luhanka. Uusia pelaajia puolestaan Valtteri Jeskanen (HPK) ja Väinö Liikonen (Hokki) sekä lainamiehet SaiPasta. Ei tämä ainakaan huonontunut ole viime kaudesta. Jos lainamiehet huomioidaan, niin Ketterän puolustus on Mestiksen kovin.

Pikkaisen kärjistettynä esimerkkinä Ketterä-pakistosta voisi sanoa, että taso on kova, kun lähes parisataa liigamatsia pelannut lainapelaaja Joona Huttula ei mahtunut harjoituspeleissä seiskapakin tonttia korkeammalle… Eikä tämä kärjistys edes ole ihan tuulesta temmattu.

Ykkösparin muodostavat Jere Vertanen ja Santeri Salmela. Vertanen teki harjoituspeleissä kuusi maalia ja oli koko joukkueen paras maalintekijä. Salmela on ikäisekseen kokenut ja sarjan eliittiä yleispakin roolissa. Kakkosparissa pelaavat Jeskanen ja Jegor Shekhovtsov. Kumman tahansa näistä pakkipareista voisi heittää askiin myös liigassa.

Pelaavaan kuusikkoon vakionimi lienee myös kelpo tulokaskauden Hokissa pelannut isokokoinen Väinö Liikonen. Viljami Istala pelasi täyden kauden Ketterässä jo viime kaudella, vaikkakin pienessä roolissa. SaiPasta mukana ovat tällä hetkellä kärkipään pakiksikin kelpaava Huttula sekä jo osan viime kaudesta Imatralla pelannut Mikael Koskimies.

HIFK:n junnuista tullut Leevi Tanskanen, Juho Hallikas ja Eetu Nikkilä pelannevat pääosin junioreissa, mutta voivat tarvittaessa toimia paikkaajina edustusjoukkueessakin.

Myös Kiekko-Espoon puolustus on vahvistunut viime kaudesta. Kärkipakit Sakari Turtiainen ja Miro Keskitalo jatkoivat ja uusia mahdollisia kärkinimiäkin on tullut saman verran. Jätän kivikovan pakiston niukasti Ketterän taakse vain siitä syystä, että sarjan parhaisiin yleispakkeihin kuuluva Keskitalo aloittaa kautensa sairastuvalta.

Uusien hankintojen myötä espoolaisten puolustus lienee koko sarjan kiekollisesti taitavin. Tehokkaan Turtiaisen lisäksi myös KeuPasta värvätyt Atro Leppänen ja Eetu Pylkkänen kelpaavat kärkipakin rooliin – jos vaan pysyvät pelikunnossa.

Turtiaisen parina ykköskentässä on pelannut Aleksi Matinmikko. Minulla on Ässistä siirtyneestä Matinmikosta mielikuva näkymättömänä peruspakkina, mutta harjoituspeleissä hän oli tehokkaampi kuin yksikään joukkueen hyökkääjistä!

Kolmospariin on tyrkyllä viime kaudelta tuttuja pelaajia, joista korkeimmalla nokkimisjärjestyksessä lienee kokeneehko, ok-tasoa oleva peruspakki Erno Hopponen. Joona Tamminen pelasi ihan mukavan tulokaskauden ja Jesse Vuorelakin täytti viime kaudella pienemmän tonttinsa paikkaajana.

Vielä espoolaisiakin kovemmat – tai ainakin mielenkiintoisemmat – pakkihankinnat teki muutenkin siirtomarkkinoilla hurjana häärinyt RoKi. Sen puolustus on nyt ihan eri planeetalta kuin se miehistö, millä viime kauteen lähdettiin. Ja hyvä niin. Pakasta löytyy nyt mahdollisesti koko sarjan vaarallisin kaksikko ja ihan kelpo pelaajat muillekin tonteille.

Mainitut kärkipakit ovat FPS:ssa hurjat pinnat takonut Paavo Tyni sekä viime kaudella SaPKossa lainapestillään loistanut Tom Grönblom, jonka ainakin itse povaan olevan yksi koko sarjan ykköspakeista.

Uusia nimiä ovat myös Jaako Manninen, joka oli viime kaudella Kiekko-Vantaan luotettavin puolustaja, sekä MM-kisajäiltäkin tuttu Joshua Tetlow. Järkälemäinen britti on melkoinen arvoitus, mutta jos liike riittää Mestis-tasolle, niin hän voi olla joukkueelleen hyvinkin arvokas pelaaja. Harjoituspeleissä Tetlow’n parina on pelannut Miks Tumanovs. Latvialainen oli ihan ok viime keväänä, mutta ottaako nyt isompaakin roolia?

Tynin parina ykköskentässä on pelannut yllättävä nimi: Aleksi Kenttämaa. Kovia otteita viime kaudella esittänyt Kenttämaa on varmaankin ohjeistettu hoitamaan puolustustehtävät ja Tynille annetaan vapaamman kädet hyökätä. Kenttämaan lisäksi jatkajia ovat myös sekä hyökkääjänä että puolustajana pelaamaan pystyvä Niko Sihvonen sekä viime kaudella reservipelaajana toiminut Santeri Yli-Suutala.

JoKP:n pakisto tulee ehkä yhden selvän kärkipakin verran Ketterää, K-Espoota ja RoKia perässä, mutta huipputason puolustus silläkin on kasassa. JoKP saa kasaan erittäin hyvän ja monipuolisen kuusikon ja on vahvistunut viime kaudesta, vaikka monivuotinen isäntä Esa Lehikoinen laittoikin hokkarit naulaan.

Viime kauden miehistöstä jatkavat ykköspakki Santeri Koponen, vahvan kauden pelannut Miika Heiskari, jämäkkä yleispakki Toivo Pennanen sekä lupaavan tulokaskauden pelannut Ville Puhakka.

Uusia puolustajia ovat puolestaan paluumuuttajat Wiljami Kupiainen ja Juho Juvonen sekä Leevi Karjalainen. Kupiainen (SaPKo) ja Juvonen (Hermes) ovat muodostaneet erittäin tehokkaan pakkiparin harjoituspeleissä. Karjalainen on enemmänkin peruspakki, mutta onpahan hänkin kuitenkin viime kauden mestareita Ketterästä.

Jos kaikki pysyvät terveinä, niin peliajasta on luvassa jopa kilpailua. Luultavasti loukkaantumisia tulee kuitenkin sen verran, että JoKP joutuu vielä hankkimaan esimerkiksi jonkun lainapelaajan pakistoonsa.

HYVÄ LUOKKA

Hermeksen puolustus on uusiutunut vahvasti. Viime kaudella isoimman vastuun kantaneet kärkipakit Juuso Ketola ja Julius Reini ovat poissa. Siitä huolimatta pöydällä on kelpo kattaus ja pelipaikoista on sopivasti kilpailua, vaikka joukkueeseen ei tulisikaan lainapakkia.

Uusi kärkipakki on Aapo Ahola, joka on nakuttanut Mestis-urallaan keskimäärin 0,6 pinnaa / peli. Tässä riittäisi tekemistä monella hyökkääjälläkin. Vierelleen Ahola tarvitsee kuitenkin hyvin puolustavan parin: viime kaudella Vantaalla omissa soi aika usein. Tähän rooliin on tyrkyllä niin ikään Vantaalta siirtyvä Latvian maajoukkuepuolustaja Ernest Osenieks.

Potentiaalia kärkipään rooliin on myös Eemeli Ylitalolla, joka pelasi ehjän kauden SaPKossa. Ylitalon ura on kuitenkin ollut hyvin rikkonainen ja hän taitaa olla parhaillaankin toipilaana. Uusia pelaajia ovat myös Peliittojen runkomiehiin kuulunut Jerkko Rämö sekä Sportin junnuista tuleva semipotentiaalinen Kasper Mäenpää.

Jatkajista latvialainen Nikita Mateiko on vahva puolustava puolustaja, Samu Koskenkorva kelpo yleispakki ja Tony Tuupanen sekä Akseli Karjalainen kelvollisia varamiehiä.

Mielestäni Hermeksellä pitäisi olla kasassa hyvinkin luotettava ja tasavahva puolustus. Ymmärrän kyllä senkin, jos se jonkun mielestä on Aholaa lukuun ottamatta liian tasapaksu ja peruspakkimainen. Kärpistä lainalle tullut Jaakko Niskala olisi tähän ihan hyvä täsmäapu, mutta hän pelaa ainakin alkukauden HPK:ssa.

Puolustus toimi viime kaudella Kajaanissa ihan mukavasti. Menetyksiä viime kauden kalustosta ovat Tomi Niku ja Väinö Liikonen, mutta suurta eroa viime kauteen ei ole. Risto Mattila jatkaa liiderinä, lisäksi on pari potentiaalista uutta kaveria ja loput aika lailla varmoja peruspakkeja.

Mattila on kiekollisen pelin ja ylivoiman pyörittäjänä edelleenkin sarjan eliittiä. Jesper Henriksson soittaa kakkosviulua. Viime kausi oli häneltä hyvä, mutta potentiaalia parempaankin on olemassa. Jatkajista Troshinin kaksoset kelpaavat hyvin pelaavaan kuusikkoon ja Joonas Virtanenkin pärjäsi Mestis-vauhdissa tulokaskaudellaan.

Uusista puolustajista nuori Aapo Holtinkoski väläytteli viime kaudella potentiaaliaan KeuPassa. Melko kokenut Patrik Forsberg on puolestaan peruspakki pienempään rooliin. Junioriosastosta näytönpaikkaa kärkkyy useampikin pelaaja, heistä lähimpänä pelipaikkaa lienee Eemil Heikura.

Muut Mestis-seurat kävivät ryöstöretkellä Keuruulla ja KeuPan pakisto meni totaalisen uusiksi. Tilalle on kuitenkin saatu houkuteltua ihan kelpo pelimiehiä. Materiaali on melko kapea, mutta JYPistä lienee luvassa apuja? Ainakin Valtteri Koskela kävi pelaamassa KeuPassa jo parissa harjoituspelissä.

Kovimpana hankintana pidän Juuso Ketolaa, joka oli viime kaudella Hermeksen ykköspakki. Tärkeä nimi on myös kokenut Henri Auvinen, joka on pelannut viime vuodet lähinnä ulkomailla.

Paluumuuttajista Tomi Niku pelasi hyvän viime kauden Hokissa ja muodostaa mielenkiintoisen parin Ketolan kanssa. Harjoituspeleissä ykkösparin muodostivat kuitenkin SaPKosta palaava Jani Kluuskeri sekä NCAA-polun läpikäynyt Veli-Matti Tiuraniemi. Tiuraniemen ensimmäinen kausi Suomen sarjoissa oli rikkonainen ja vaikea, mutta hän voi olla yksi kauden yllättäjistä?

Jonkun verran yllätyspotentiaalia on myös ensimmäisen täyden kautensa aloittavalla Kimi Kuuselalla. SaPKosta siirtynyt Jere Kuivisto saa varmasti hänkin peliaikaa kauden mittaan.

Myös IPK:n alakerta uusiutui totaalisesti. Iisalmelaispakistoon sopii monta erilaista adjektiivia: se on mielenkiintoinen, potentiaalinen, mutta myös hieman arvoituksellinen sekä varsin kapea. KalPasta saanee tarvittaessa apuja, mutta onko sieltä tänä vuonna kuitenkin luvassa ennemminkin täytettä kuin kärkiosaamista? Voi siis olla, että IPK jahtaa vielä jostain muualta yhtä puolustajaa kokoonpanoonsa. Samanlaista totaalista pakkipulaa ei varmasti ainakaan haluta kokea kuin viime kaudella.

Toisaalta, jos kaikki nykypakit pysyvät terveinä ja vastaavat odotuksia, niin kasassa on kuusikko, joka kestää vertailun mihin tahansa kilpakumppaniin.

Mielenkiintoisimpia uusia nimiä ovat Alex Cotton ja Otto Huttunen. NHL-varatun Cottonin suhteen suunnitelmat lienevät seuraavat: vuosi isossa roolissa Mestistä, sitten KalPaan ja sieltä ehkä taalajäille? Nuorukainen latoi hyvät pisteet kovatasoisessa WHL-juniorisarjassa, mutta on nyt monellakin tapaa uuden edessä. Huttunen on puolestaan kaikille tuttu tehotykki aiemmilta kausilta – mutta mikä on pelivire välivuoden jälkeen?

Harjoituspeleissä IPK:n ykkösparin ovat muodostaneet vähän yllättävätkin nimet: KeuPan monivuotinen luottomies Mikko Lahtinen sekä pieni, vikkelä ja erittäin potentiaalinen tulokas Noel Pietilä. Vakionimeksi pelaavaan kuusikkoon kuulunee myös latvialainen Roberts Kalkis, jonka vahvuudet lienevät nimenomaan puolustuspäässä.

Pienemmistä peliminuuteista kilpailevat pakiston ainoa jatkaja, heikohkosti tulokaskaudellaan esiintynyt Oskari Lammi sekä KalPan junnuista siirtyvä Oskari Mikkonen. Leevi Viljanen pelannee kauden suurimmaksi osin junioreissa.

Kierrätys KooVeen pelaavassa kokoonpanossa oli viime kaudella melkoista. Nyt pakkeja pitäisi pitäisi olla ihan omasta takaa, mutta laadukkaille lainapakeillekaan ei varmasti nyrpistetä nenää. Peruspaketti on ok, mutta kärki yhden jatkajan ja kahden paluumuuttajakonkarin varassa.

Ulkomaan kierrokseltaan Tampereelle palaava Markus Västilä on alakerran kiekollinen johtaja ja lienee roolissaan Mestiksen parhaimmistoa. Ruotsissa viime kaudella pelannut Miro Hovinen on puolestaan kokenut puolustava puolustaja. Hoviselle on kaavailtu varmasti isoa roolia joukkueessa, mutta hän ei pelannut harjoituskaudella minuuttiakaan.

Kolmas merkittävä hankinta on Oskari Kantola, joka pelasi hyvän kauden RoKissa. Viime kauden miehistöstä jatkaa ykköspakkina häärinyt Jeremi Wehmas, kesken kauden Ketterästä siirtynyt Jami Hänninen sekä pienempään rooliin kelpaavat Kalle Hällfors ja Adam Wolin.

Peliajasta kamppailevat myös tulokkaat Elias Ruusu (JYP-A) ja Matias Hautala (Tappara-A).

LIIKAA TAKAPULPETIN POIKIA

Lukon Vili Laitinen pelasi viimeisessä harjoitusottelussa ja saattaa jäädä ainakin joksikin aikaa lainalle Turkuun. Hyvä olisikin, sillä TuTossa lienee laskettukin yhden tai kahden lisäapupelaajan varaan. Omien sopimuspakkien osalta on nimittäin ongelmia: joukkueesta puuttuu sekä kärkiosaamista että vaihtoehtoja.

Mikke Levo täyttää hyvin ykköspakin tontin, mutta pudotus tasossa hänen jälkeensä on turhan suuri. Arturs Andzans on Latvian maajoukkuepuolustaja, mutta myöskin jonkinlainen arvoitus. Toinen uusista hankinnoista on Daniel Takkunen. Espoossa Takkunen kuului rotaatiopelaajiin, mutta TuTossa hänet on istutettu harjoituspeleissä kärkipareihin – ja tulostakin on tullut.

Jatkajista Oskari Lahtinen ja Jasper Rannisto pelasivat viime kaudella kelvollisesti kumpainenkin, mutta miksikään profiilipakeiksi heistä tuskin on. Junioreista Niclas Karjalainen kuului harjoituspeleissä vakiokokoonpanoon, sen sijaan muut nuoret eivät päässeet juurikaan pelaamaan edes treenipeleissä.

Siirtomarkkinoiden positiivisin asia Peliitoille oli Juuso Arolan jatko. Viime kauden kapean kaluston vakiopakeista puuttuvat Aleksi Ek ja Jerkko Rämö – ja uudet hankinnat vaikuttavat laarin pohjalta kaivetuilta. Pelicansista tulee varmasti mukaan pakki tai pari, mutta ei ehkä mitään sateentekijöitä?

Arola on tosiaan selvä ykköspakki ja ainakin itse yllätyin, että jatkoi Heinolassa. Muita jatkajia ovat järkälemainen Elias Lampi sekä vähän väläytellyt Matias Lentämäki. Molemmat heistä voisivat mahtua pelaavaan kuusikkoon jossain muussakin joukkueessa, mutta ongelmallista on se, että Peliitoissa he ovat lähtökohtaisesti kärkinelikon pelaajia.

Uusista pelaajista isoimpaan rooliin on varmaankin kaavailtu Puolan liigasta tulevaa, arvoituksellista Aleksander Jakimenkoa. Jotain merkittävää potentiaalia hänessä on pakko olla, sillä tuskin Peliitat muuten olisi ottanut tietoista pr-riskiä palkkaamalla tässä maailmantilanteessa venäläispelaajaa.

Muista hankinnoista tanskalainen Mikkel Persson tulee IPK:sta, johon siirtyi kesken viime kauden Suomi-sarjasta. Myös Luukas Kallioinen pelasi viime kaudella Suomi-sarjassa. Sergei Lisov debytoi viime kaudella pienessä roolissa RoKissa.

Lisäksi sopimuspelaajiin kuuluu myös Vertti Vuoksiala, jolla oli viime kaudellakin vaikeuksia mahtua Peliittojen kokoonpanoon.

Viime kauden vantaalaispuolustuksen muodostivat Niko Mikkola, Aapo Ahola, Jaako Manninen ja sitten ne muut, joille joka matsi oli selviytymistä. No, nyt ei ole Mikkolaa, Aholaa tai edes Mannista – jos vähän kärjistetään.

Kiekko-Vantaan ykköshankintoja puolustuspäähän ovat Atso Lehtinen ja Jaakko Haarti. Lehtinen pelasi viime kaudella hyvin FPS:ssa, mutta onko hänestä ykköspakiksi? Haartissa on potentiaalia, mutta Mikkelissä hänet nähtiin kolmen kauden aikana useammin katsomossa kuin kaukalossa.

Villet Rautiala ja Österman pelasivat viime kaudella pienessä roolissa Kiekko-Espoossa. Lohipaidassa kumpaakin on soviteltu kärkikenttiin. Jami Jokela on puolestaan kokenut suomisarjajyrä, mutta miten häneltä onnistuu loikka Mestikseen?

Viime kauden ynnä muut –osaston pakeista joukkueessa jatkavat Nikke Kettukangas, Joonas Pohjasmäki sekä Oliver Tuhkanen. Harjoituspeleissä mallikkaasti esiintyneeltä Tuhkaselta voisi odotella nousua isompaan rooliin.

Harjoitusotteluissa kokoonpanoa täydensivät junioripelaajat, joista eniten vastuuta sai KooKoon A-nuorista siirtynyt Jimi Enckell.

LUOKALLE JÄÄMINEN UHKAA

FPS:lla on puolustuksessa kasassa tasainen nippu; harmi vaan, että kaikki ovat oikeastaan 4-7-roolien pakkeja. Löytyykö riveistä yhtään kiekollista pakkia? Koko viiime kauden kärkinelikko on poissa: Paavo Tyni, Anssi Rantanen, Joonas Uimonen, Atso Lehtinen. Vahvistuksia kaivataan kipeästi.

Harjoituspeleissä ykköspakkiparina ovat pelanneet Joona Tala ja Niko Ervasti. Jo pitkään vihreäpaitoja edustanut Tala sekä SaPKosta siirtynyt Ervasti ovat profiloituneet niin peruspakeiksi kuin olla vaan voi. Samaan kastiin kuuluu myös Hokista tullut Joni Kuoppala.

Tulokkaista kovimmat odotukset ovat Kasperi Lehtosen kapeilla harteilla. Lehtonen on pelannut tehokkaasti HPK:n junnuissa, mutta onko hän valmis isoon kiekolliseen rooliin Mestiksessä? Vastuuta lienee ainakin luvassa. Muita tulokkaita ovat maineikkaaseen kiekkoperheeseen kuuluva Zack Malik sekä HPK:n junnuista tuleva Severi Savijoki.

Viime kaudelta tutuista puolustajista Joona Vainio ei pelannut yhtään harjoitusottelua ja Samuli Virtanenkin taitaa olla ainakin toistaiseksi sivussa. Mitään sateentekijöitä eivät olisi hekään, mutta ilman heitä FPS joutui peluuttamaan jo harjoituspeleissä hyökkääjää pakkina. Ei kovin lupaava lähtökohta kauteen, sanoisin.
 

OCE

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ketterä, KooKoo, SaPKo, NATO
SaiPasta mukana ovat tällä hetkellä kärkipään pakiksikin kelpaava Huttula sekä jo osan viime kaudesta Imatralla pelannut Mikael Koskimies.
Koskimies kuulemma lyönyt hokkarit naulaan. Mitään virallista tiedotetta en ole nähnyt, mutta kylillä näin puhuvat, keskittyy opiskeluun.
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
HYÖKKÄYS

ERITTÄIN HYVÄT, ELLEI TÄYDELLISET


Mestarijoukkueen hyökkäyksessä on käynyt kohtalainen vaihtuvuus. Poissa ovat pistekärki Henri Karjalainen sekä muista kärkipelaajista Olli Korhonen, Arttu Rämö ja Mikko Perttu. Joukkueessa jatkaa kuitenkin hyvä runko – ja mukana on muutama uusi kova hankinta.

Jos ihan suoraan sanon, niin en keksi juurikaan, miten Ketterän hyökkäyskalustoa voisi lähteä tästä parantamaan. Kun viime keväällä hyvin pelanneet Niko Kautiainen ja Anton Stråka ainakin aloittavat tämänkin kauden lainamiehinä Imatralla, niin se tarkoittaa että kaikki mielenkiintoiset pelaajat eivät edes mahdu samaan aikaan kokoonpanoon. Harjoituspelienkään perusteella ei pysty arvaamaan tulevia ketjuja.

Joukkueessa jatkava Elmeri Kaksonen on ehkä jopa koko Mestiksen kokonaisvaltaisesti paras pelaaja. Ranskasta Mestikseen palaavan Jarkko Harjulan pitäisi puolestaan olla yksi sarjan pistekärjistä.

Jatkajista hurjan kevään pelannut Janne Kettunen, Jegor Chizhikov ja Mikko Haaparanta olisivat kärkikenttien hyökkääjiä missä tahansa Mestis-joukkueessa. Eemeli Takala oli puolestaan viime kaudella Hermeksen ykköshyökkääjä.

Jatkajiin kuuluu myös Jesse Jamesien Jengi. Jesse Ruotsi jäi vielä viime kaudella vähän parrasvalojen varjoon, mutta harjoituspeleissä häntä on nyt istuteltu jopa ykkössentteriksi. Jesse Viskari löi itsensä läpi viime kaudella ja oli pudotuspeleissä suorastaan liekeissä. Jesse Liuksiala kuului viime kaudella vakiomiehistöön, mutta on ollut aika pienessä roolissa harjoituspeleissä. Jesse Hallikkaan läpimurtoa on puolestaan odoteltu jo pari vuotta. Joko nyt?

Kaikki Jesset ovat vähintään runkopelaajatasoa Mestikseen, kuten on myös SaPKosta siirtyvä Joona Lankinen. Pienemmistä peliminuuteista kilpailevat myös viime kaudella Suomi-sarjassa pelannut potentiaalinen Rudi Maarni, TuTon nuorista siirtynyt Tomi-Petteri Ansio sekä jo viime kaudella junioreista edustuksen rinkiin noussut Aleksi Akkila.

Käytännössä kovinta shittiä ikinä tarjoilee myös Kiekko-Espoon hyökkäys. Joku muu voisi laittaa sen jopa Ketteränkin edelle, mutta itse rankkaan terveempänä ja lainapelaajien kanssa kauteen lähtevät imatralaiset ihan pikkiriikkisen verran kovemmaksi.

Mutta ei espoolaismiehistössäkään ole mitään moitittavaa, päin vastoin. Viime kauden miehistöstä lähti kokemusta, mutta ei ehkä ketään sellaista hyökkääjää, jonka seura olisi erityisesti halunnut pitää. Ainakaan ketään ei ole jääty kummemmin kaipailemaan, kun tilalle on tullut muista seuroista kaapattuja kärkipelaajia.

Harjoituspeleissä ykköskenttää on rakennettu Jaakko Heikkisen ja Joni Piipposen ympärille. Ykkössentteri Heikkinen pelasi mahtavan kauden KeuPassa, Piipponen oli puolestaan K-Vantaan piste- ja maalikunkku.

Myös kakkosketju Janne Hämäläinen – Arttu Tuomaala – Julius Rantaeskola kelpaisi oikein hyvin ykkösketjuksi mihin tahansa joukkueeseen. Nuori Tuomaala oli jo viime kaudella espoolaisten paras keskushyökkääjä. Kokenut Rantaeskola on parhaimmillaan aivan sarjan eliittiä ja Hämäläinen oli IPK:n paras pistemies.

Ketjut tulevat kuitenkin elämään, sillä esimerkiksi Oula Kuure, Juho Koivusaari ja Anton Ollikainen eivät pelanneet yhtään peliä harjoituskaudella. Hyvän viime kauden pelannut Kuure lienee sivussa pitkälle syksyyn, mutta KeuPasta siirtynyt Koivusaari ja vasta aivan kauden alla jatkosopimuksen solminut Ollikainen saattavat pelata jo sarja-avauksessa.

Kärkiketjuihin soveltuvat jatkajista myös Olli Iisakka ja Tommi Takaveräjä. Muista jatkajista Oskari Lemetyinen sekä junioreista viime kaudella mukaan nousseet Perttu Iso-Kuortti ja Morten Jürgens ovat hekin oikein kelvollisia vaihtoehtoja pelaavaan kokoonpanoon. Moni muukin junioripelaaja pääsi haistelemaan tunnelmia viime kevään pudotuspeleissä sekä tämän syksyn harjoitusotteluissa.

NIIN HYVÄÄ PUUTA

Ero kärkikaksikon ja muiden välillä on selvä. Se ei kuitenkaan johdu siitä, että muilla seuroilla olisi kasassa jotenkin huonot hyökkäyskalustot, vaan ihan vaan pelkästään siitä, että Ketterällä ja Kiekko-Espoolla ne ovat aivan jäätävän kovat. Jonain muuna vuonna esimerkiksi RoKin nykyinen kalusto olisi saattanut olla koko sarjan kovin.

Vuosi sitten tähän aikaan RoKin hyökkäyksestä näytti puuttuvan ykköskenttä. Joukkueeseen tuli kuitenkin kaivattuja vahvistuksia, minkä lisäksi moni myös yllätti positiivisesti. Viime kauden nipusta ovat poissa tehokkaat ulkomaalaiset Gabin Ville ja Batyrlan Muratov.

RoKin iskukyvystä ei kuitenkaan ole pienintäkään syytä olla huolissaan, sillä hyvien jatkajien rinnalle on hommattu pari varmaa kärkipelaajaa: Ketterässä juhlinut Arttu Rämö ja liigayrityksessään epäonnistunut Jere-Matias Alanen ovat Mestiksessä ihan ykköskorin ukkoja.

Harjoitusotteluiden perusteella isoa roolia on kaavailtu myös Valtteri Sunille ja Jaani Holopaiselle. Suni debytoi viime kaudella FPS:ssa. HIFK:n junnuista siirtynyt Holopainen aloittaa puolestaan tulokaskautensa. Santeri Peltola (Tappara-A) sekä pitkään pelaamatta ollut Tommi Järvitalo ovat puolestaan jäämässä huomattavasti pienempiin rooleihin.

Viime kauden miehistöstä jatkavat loistokauden pelannut ykkössentteri Heikki Huttunen sekä rouhean monipuoliset Miika Tiihonen, Saku Kivinen ja Lauri Heino, jotka kaikki sopivat myös kärkikenttiin. Kokenut puurtaja Antti Järvelä pelasi viime kaudella koko uransa parasta kiekkoa ja Elias Kaarelakin yllättävän vahvan tulokaskauden. Anton Sikorski ja Janne Ulkuniemi menevät rotaatiopelaajina.

Pikkulinnut ovat lisäksi viserrelleet, että sukanvarteen on säästetty sen verran roposia, että hyökkäystä vahvistettaisiin vielä yhdellä tai kahdella pelaajalla. Kiviselle jo tehtiinkin viime hetken jatkosopimus, mutta Antti Erkinjuntin paluusta huhutaan kovasti, eikä hyökkäyksessä ole vielä yhtään ulkomaalaistakaan…

IPK:n miehistö eli viime kaudella todella paljon. Joukkueessa nähtiin kauden mittaan kaiken kaikkiaan 30 eri hyökkääjää. On siis vaikea sanoa, mihin kokoonpanoon nykyistä miehistöä vertaisi. Poissa ovat joka tapauksessa kaikki viime kauden profiilipelaajat: Janne Hämäläinen, Erkka Seppälä sekä ulkomaalaiset.

Kasassa on silti mielenkiintoinen, monipuolinen ja varsin potentiaalinenkin nippu. IPK saa kasaan kaksi kovaa kenttää, mutta materiaali on ehkä kuitenkin hitusen kapea.

Kovin hankinta on ykkössentteri Jaakko Lantta, joka oli pari kautta sitten Mestiksen paras keskushyökkääjä, eikä liigauran urkeneminenkaan nyt ihan kamalan kauaksi jäänyt. Paluumuuttajista laitahyökkääjät Atte Karppinen ja Ville Sippala ovat puolestaan molemmat potentiaalia 20 maalin miehiä.

Joukkueen pistekärki saattaa kuitenkin olla Henri Knuutinen. Aiempina kausina KalPan ja IPK:n paidoissa vuorotahdilla pelannut Knuutinen on nyt IPK:n oma sopimuspelaaja. Harjoitusotteluissa hän oli joukkueensa ylivoimaisesti tehokkain pelaaja (6+6).

Kalle Matikainen ja Valtteri Pihjalamäki täydentävät kärkiketjut. Matikainen oli SaPKon parhaimmistoa heti tulokaskaudellaan. Pihlajamäki palaa liigasta rymistelemään kotiyleisön iloksi ja aiheuttaa varmasti kauden mittaan paljon harmia vastustajille.

Uusia pelaajia ovat myös ranskalainen Jules Gallet sekä KalPan nuorista siirtyvä Veikka Halonen. Gallet ei tilastojen perusteella vaikuta miltään pistenikkarilta, mutta lienee silti kelpo runkopelaaja. Hyviä tehoja junnuissa takonutta Halosta on testailtu harjoituspeleissä jopa ykköskentässä.

Joukkueen harvoista jatkajista Pekka Suhonen pelasi kelpo tulokaskauden, mutta hänellä on potentiaalia petratakin. Samuel Timosen, Santeri Suomalaisen ja Aleksi Soijärven roolikin voi olla suurempi kuin viime kaudella. Mukana miehistössä on myös kokenut Henri Kivioja, joka on ollut pelaamatta pari edelliskautta.

Täysilukuisena materiaali on oikein mallikas, mutta käytännössä jo yhdenkin hyökkääjän loukkaantuminen alkaa huudella laina-apua KalPasta.

JoKP:n hyökkäys on vähintään hyvää keskitasoa, mutta se voi olla jopa aivan sarjan parhaimmistoakin. Ihan kuten viime kaudellakin, niin suurin osa pelaajista on varsin potentiaalisia, mutta juuri kukaan ei ole pomminvarma kärkimies.

Viime kaudella ulkomaalaispelaajien kanssa meni kaikki niin nappiin kuin vain mahdollista. Nicolas Werbik ja Aaron Miller olivat pistepörssin kärkinimiä, ja Jiri Karafiat vahvisti rivejä keväällä. Nyt vahvistusten löytäminen ei ole ollut ihan yhtä helppoa.

Kohei Sato on jo kolmas kokelas ykkössentteriksi, vaikka kausi ei ole vielä edes käynnistynyt. Japanilainen on täysi arvoitus ja vaikuttaa jopa vähän hätäratkaisulta – itse veikkaan, että ei tule pelaamaan edes koko syksyä keskushyökkääjänä. Artur Gatiyatov saattaa olla yhtä hyvä kuin RoKissa viime kaudella pelannut Murlatov, mutta on edelleenkin epäselvää, että onko mies milloinkaan saapumassa Suomeen.

Denis Kusý sentään vaikuttaa niin tilastojensa kuin harjoituspelienkin perusteella todelliselta vahvistukselta. Hän on vahvin ehdokas joukkueen pistekunkuksi.

Viime kauden miehistöstä ovat poissa myös tehokkaimmat suomalaishyökkääjät Jussi Tammela ja Teemu Siironen sekä muutama muukin joukkueelle arvokas runkohyökkääjä.

Uusista suomalaispelaajista mielenkiintoisimpia hankintoja ovat Kristjan Kombe ja Petteri Villanen, jotka molemmat olivat liekeissä harjoituspeleissä. Laskelmieni perusteella Kombe (5+8) ja Villanen (5+9) olivat koko Mestiksen tehokkaimmat pelaajat pre-seasonilla. Molemmilla heistä on mahdollisuus nousta ensi kaudella sarjan todellisten kärkihyökkääjien joukkoon – kuten myös Joel Kerkkäsellä, jonka odotin olevan yksi JoKP:n kärkihyökkääjistä jo viime kaudella.

Aatu Luusuaniemi oli viime kauden positiivisia yllättäjiä, kuten myös läpilyöntinsä tehnyt Jonne Brygger. Molemmat ovat pelanneet nytkin harjoituspeleissä kärkikentissä hyvin tehoin.

Miska Hattunen, Jani Taskula, Julius Korjus ja Ville Sivonen kuuluivat viime kaudella tulokkaina vakiokalustoon ja ovat nyt vuotta kokeneempia. Viimeisistä pelipaikoista kisaavat myös Julius Vesaaja (Pelicans-A), Valtteri Kekarainen (Ketterä-A) sekä seuran omat lupaukset Veeti Matikainen ja Lasse Vatanen.

Turkulaisten hyökkäyksessä on tapahtunut muutoksia aivan kauden alla. Positiivista on viime kauden tehopelaaja Roope Rannan jatkosopimus. Negatiivista puolestaan Niklas Salon – yhden harvoista kärkihyökkääjistä – lähtö muualle.

Kaivattuja lainapelaajiakin löytyi juuri sarja-avauksen alla: Kasper Koskinen TPS:stä ja Niklas Ylitalo Lukosta. Täydennykselle olikin tarvetta, sillä vielä harjoituspeleissä hyökkääjiä ei ole edes omien junioreiden kanssa riittänyt täyteen miehitykseen.

Viime kaudella TuTolla piti olla hurjan kova ja laaja hyökkäyskalusto. Onnistujat jäivät kuitenkin kovin vähiin. Poissa viime kauden joukkueesta ovat mm. ykköstähdiksi kaavaillut Aleksander Nikulin ja Joonas Larinmaa plus moni muukin. Nykyinen kalusto on tasaisempi, mutta myös kapeahko ja ehkä vähän tasapaksukin.

Ranta on Mestikseen ihan huipputason pelaaja, mutta myöskin TuTon ainoa todellinen ykköskorin hyökkääjä. Ykköskentän sentterin tontista kisaavat kokenut Juho Virtanen sekä Robin Colomban. Luottomies-Virtaselle viime kausi oli monen muun TuTo-hyökkääjän tavoin vaikea. Vahvan kauden Ranskan liigassa pelannut Colomban voi olla onnistunut hankinta, mutta ainakaan minulle mies ei jäänyt erityisesti mieleen RoKi-visiitillään pari vuotta sitten.

Muut uudet hyökkääjät ovat esiintyneet edukseen harjoituspeleissä. Leevi Lemberg jäi Espoossa alaketjujen pelaajaksi, mutta Turussa näyttäisi tulevan vastuuta. Ykköskentän laidalla peluutettu Lemberg oli harjoituspeleissä TuTon paras maalintekijä ja pistemies (6+2). Myös SaPKosta tullut Matias Mutikainen oli tehokas (3+4) harjoituspeleissä, vaikka pelasi ottelut neloskentässä lähinnä junioreiden kanssa.

Jatkajia joukkueessa on parin hyökkäysketjullisen verran. Tino Sirén on kelpo runkopelaaja ja Jesper Larinmaalta odotellaan tälläkin kaudella läpimurtoa. Suomi-sarjasta viime kaudeksi TuToon tulleista pelaajista Jesse Leppikoski oli joukkueen harvoja positiivisia yllättäjiä ja Niklas Konttilakin täytti paikkansa. Molemmilla on potentiaalia ottaa vähän isompaakin roolia.

Valtteri Virtanen otti viime kaudella paikkansa vakiokokoonpanossa ja on nyt päässyt pelaamaan harjoituspelejä ykköskentässäkin. Junioreista rinkiin noussut Iivari Miikkulainenkin iski harjoituspeleissä jokusen maalin.

Rannan lisäksi TuTolla ei ole selkeitä ykkösketjun miehiä. Sen sijaan varsinkin lainapelaajien tulon myötä kakkos-kolmosketjutason pelaajia riittää jokaiseen vitjaan. Ehkä TuTo pärjää ilman yksittäistä tehonyrkkiä, jos vaikka joka ketjusta löytyy useampi 10-15 maalin tekijä?

KeuPa-hyökkäys on jo lukumääräisestikin hyvin kapea. Omia sopimushyökkääjiä on ainoastaan kymmenen, mutta hyvien JYP-lainojen myötä miehistö vaikuttaa varsin kilpailukykyiseltä. Mutta kun lainapelaajienkin määrää on rajoitettu, eikä omia junnujakaan ole, niin vähän pistää mietityttämään, että mistä löytyy loput pelaajat kauden läpiviemiseksi?

Keuruulaisten hyökkääjistö meni joka tapauksessa täysin uusiksi. Viime kaudella Jaakko Heikkinen hääri pisterohmuna, mutta tehoja riitti myös kakkos- ja kolmoskenttiin. Kaikki nämä pelaajat ovat nyt poissa. Jatkajia ovat ainoastaan alempien ketjujen Joni Airo ja Veeti Vuorio.

Tilalla on kuitenkin useita jo kyntensä Mestiksessä näyttäneitä uusia pelaajia. Juuso Heikkilä oli Peliittojen viime kauden tähti ja ainakin minun mielestäni yksi siirtomarkkinoiden kovimpia naarauksia. Heikkilän tutkapariksi ykköskenttään on kaavailtu JYP-laina Rasmus Heljankoa.

Ykkösketjun sentterinä on peluutettu niin viime keväänä Ketterässä mestaruutta juhlinutta Mikko Perttua (joka on Heljangon tapaan lainamies JYPistä) kuin yllättävään pistevauhtiin Peliitoissa yltänyttä Leo Ringiä.

Kakkosketjun laidoilla pelaavat puolestaan Eetu Mäki ja Niko Kivelä. Mäki oli viime kaudella SaPKon pistekärki. Ruotsissa pelannut Kivelä on kokenut raastaja, joka ei välttämättä ole Mestis-tasollakaan mikään pisterohmu, mutta varmasti arvokas pelaaja joukkueelleen – ja IPK:n Pihlajamäen tavoin varsin veemäinen pelaaja vastustajille.

SaPKon jäämistöstä Keuruulle matkasi myös hyvän tulokaskauden pelannut Miiro Linjala. Santeri Koskela oli JYPistä lainalla jo viime keväänä. Hänessä on jonkin verran potentiaalia läpimurtoon. Myös Jokereiden A-nuorissa sekä Kiekko-Vantaassa viime kaudella pelannut Mathias Hänninen voisi yllättää kärkiketjuihin päästessään.

Nelossentterinä häärii Onni Boman (JYP-A). Isokokoinen tulokas on ehkä kaikkien aikojen ensimmäinen Skotlannissa syntynyt Mestis-pelaaja? Sopimuskatraan täydentää tehokkaasti Suomi-sarjassa pelannut Konsta Jääskeläinen.

Enpäs olisi arvannut, että päädyn kehumaan KooVeen hyökkäyskalustoa, mutta niin tässä nyt taitaa käydä. Viime kauden suurin valopilkku oli sensaatiomaisen hyvin pelannut nuori Ilves-laina Jani Nyman. Myös kokenut Janne Seppänen isossa roolissa.

Nyt ratkaisijoiksi kaivataan uusia pelaajia, mutta joukkueessapa onkin omia pelaajia entistä enemmän. Tästä joukosta löytyy sekä kokemusta että nuorta potentiaalia.

Harjoitusotteluissa ykkösketjuna on ollut Okko Kangasniemi – Santtu Hakanen – Samu Markkula. Markkula iski jokunen vuosi sitten kerrassaan huimia tehoja Hermeksessä, mutta sen jälkeen hänellä on ollut isoja haasteita terveydessä ja elämässä. Markkula voi hyvinkin voittaa pistepörssin. Toisaalta mahdollista on sekin, että pelit loppuvat jo alkusyksystä.

Hakanen pelasi viime kaudella liigalainana FPS:ssa ja on ainakin harjoitusotteluiden perusteella ihan potentiaalinen kärkihyökkääjä. Viime kaudella sekä SaiPan junnuissa että TuTossa pelannut Kangasniemi on puolestaan yksi alkavan kauden mielenkiintoisimmista tulokkaista. Hän oli A-junnujen SM-sarjan pistekärkiä, mutta vaikutti pärjäävän myös Mestiksessä.

Kakkoskentän rungon muodostavat isot, kokeneet ja monipuoliset Tomi Iso-Mustajärvi ja Santeri Sillanpää, jotka olisivat arvokkaita pelimiehiä mille tahansa joukkueelle. Iso-Mustajärven viime kausi oli melko mielenkiintoinen: se alkoi kakkosdivarissa ja päättyi lopulta mitalipeleihin Ilveksessä. Mahtaako mies viihtyä nyt koko kauden KooVeessa?

Jatkosopimuksen tehneistä pelaajista myös Vili-Jesper Koivula kelpaa hyvin kärkikenttiin, viime kaudella debytoinutta Verneri Metsästä on jo kakkosketjuun soviteltukin. Aku Kinnarissa on puolestaan potentiaalia kolmosketjun sentterin tonttia suurempaankin rooliin, kuten myös paluumuuttaja Santeri Aallolla, jonka viime kausi Vantaalla ei ollut kovin onnistunut.

Perttu Aho pelasi kelpo tulokaskauden ja Ville Nieminen varmaan saisi nyt mielellään tililleen enemmänkin kuin yhden käden sormilla laskettavan määrän pelejä.

KooVeen kokoonpano huutaa kuitenkin jo lukumääräisestikin muutamaa lainapelaajaa. Tilanne on kuitenkin sikäli hyvä, että lainapelaajien ei tarvitse nyt olla välttämättä ratkaisupelaajia. Harjoituspeleissä mukana on ollut Tapparan A-nuorten viime kauden kapteeni Jere Kivimäki, joka varmasti olisi yksi tällainen paikkansa täyttävä täydennyspelaaja pelaavaan miehistöön.

EI LAAKSOA, EI KUKKULAA

Hokilla on kasassa tämän kauden keskiarvotasoinen hyökkäys. Se jää kärkipelaajan verran jälkeen edellisen ryhmän verrokeista, mutta on kuitenkin huomattavasti parempi kuin loppujen joukkueiden hyökkäykset, joten Hokki saa muodostaa tässä listauksessa ihan oman ryhmänsä: ”ei suuria vahvuuksia, mutta eipä oikein heikkouksiakaan”.

Tilanne on pitkälti sama kuin viime kaudella. Hyökkäys oli silloinkin perusvarmaa Mestis-tasoa, mutta myös todella tasapaksu, jossa Tuomas Komulaisen piti olla yksin ratkaisijan roolissa. Oskari Siiki yllätti kuitenkin todella isosti ja muutama muukin pelaaja ylitti ennakko-odotukset. Tehomies Siiki on nyt poissa, mutta löytyisikö joukkueesta nytkin joku yllättäjä?

Vaihtuvuus Hokki-hyökkäyksessä on ollut todella vähäistä. Uusia pelaajia ovat vain Artut Lausniemi ja Nevasaari Hermeksestä, sekä tulokashyökkääjät Taneli Kovaniemi ja Eetu Santanen.

Hermes-kaksikko on hyvä lisä kakkos-kolmoskenttiin. Jo viime keväänä Hokissa piipahtanut Kovaniemi sekä Lappeenrannasta tuleva Santanen ovat tehneet junioreissa tulosta, mutta harjoituspeleissä kumpikaan ei onnistunut kertaakaan maalinteossa.

Kokenut Komulainen on edelleenkin lähtökohtaisesti Hokin ykköshyökkääjä, vaikka jäikin viime kaudella kauaksi parhaasta pistetahdistaan. Viime kaudella tähänastisen uransa tehokkaimman kautensa pelannut Joonas Savolainen hönkii kuitenkin hierarkiassa jo Komulaisen niskaan.

Samu Pyykkönen ja Valtteri Niemi ovat ihan kelpo pelaajia esimerkiksi kakkosketjuun. Ahkerat työmyyrät Christoffer Seppelin, Eetu-Santeri Koivunen ja Ville-Valtteri Mustonen olisivat puolestaan melkein mille tahansa Mestis-joukkueelle vahvistuksia alempiin ketjuihin ja alivoimalle. Parikymppinen Mikko-Matti Paakkolakin on ollut edustusjoukkueen ringissä jo useita vuosia.

Janne Jokinen väläytteli viime kaudella ajoittain, mutta ei vielä pystynyt nousemaan vakioratkaisijoiden joukkoon. Yksi todellinen jokerikortti voi olla myös Kasperi Heinänen. Tulokaskaudellaan Heinänen teki vain yhden maalin, mutta nyt hän oli harjoituspeleissä joukkueensa selvä pistekärki (4+6).

HARVA MEISTÄ ON RAUTAA

Kiekko-Vantaalla piti olla kapeasta materiaalistaan huolimatta viime kaudella kasassa kaksi tai jopa kolme todella kovaa hyökkäysketjua, mutta touhu jäi pahasti tuhnuksi. Joukkueen ainoista varsinaisista ratkaisijoista Joni Piipponen on nyt poissa ja Miro-Pekka Saarelainen lähti jo kesken viime kauden.

Nyt edessä on uusi yritys vielä hitusen viime vuottakin köyhemmillä ainesosilla. Profiilihyökkääjistä jatkavat ainoastaan kokenut ja monipuolinen Roope Elimäki sekä laitahyökkääjä Jaakko Kuusisto, jolla on potentiaalia paljon parempaan kuin mitä viime kaudella nähtiin.

Jatkajaksi luultu Kristjan Kombe sen sijaan jätti joukkueen aivan kauden avauksen alla: se on iso menetys, sillä hän oli harjoituspeleissä joukkueen ykköshyökkääjä.

Suurin tähti pitäisi olla IPK:sta palaava Erkka Seppälä, joka oli pari vuotta sitten Vantaalla suorastaan liekehtivän kuuma. Muiden jatkajien ja uusien hankintojen osalta Kiekko-Vantaan hyökkääjistö on kuitenkin todella kokematon, nimetön ja arvaamaton.

Jatkajista Tomi Purmolalla on potentiaalia paljon parempaan kuin mitä vielä on nähty, harjoitusotteluissa hän oli lohipaitojen paras maalintekijä. Olli Maansaari ja Joonas Rinnetmäki sen sijaan lienevät alempien ketjujen miehiä myös tällä kaudella.

Seppälää lukuun ottamatta kaikki muut uudet hyökkääjät ovat A-nuorten SM-sarjasta tulevia tulokkaita: Mikael Menna ja Jasper Matilainen Lahdesta, Tomi Palo Hämeenlinnasta, Matias Laaksonen Espoosta ja Juuso Fagerström paluumuuttajana Mikkelistä.

Kaikilla näillä nuorukaisilla on potentiaalia pelata tämän kauden Kiekko-Vantaassa kärkikentissä ja joku heistä voi olla vielä isokin yllättäjä. Harjoitusotteluissa vahvimmilta vaikuttivat Fagerström, Palo ja Laaksonen.

Hyökkäystä täydentää muutama juniori. Materiaalin kapeus on kuitenkin jälleen uhkana, varsinkin kun KHL-Jokereista ei ole enää apuja.

Olen käyttänyt sanaa “tasapaksu” jo useamman kerran, mutta FPS:iin kyseinen adjektiivi vasta sopiikin. Vai kenet forssalaishyökkääjistä sinä muka ottaisit oman suosikkijoukkueesi ykköskenttään?

Moni viime kauden yllättäjäjoukkueen hyökkääjä jatkaa Forssassa. Kärkisentterit Karri Forsblom, Mikko Lahtela ja viime kauden alun supertehokkaasti Forssassa pelannut Otto Nieminen ovat kuitenkin poissa. Mahtoivatko he tehdä ketjukavereistaan parempia? Vai ovatko Miska Ronkainen ja Mika Huhtasalo yksinäänkin kaivattuja ratkaisijoita?

Uudet hankinnat eivät ainakaan korvaa lähtijöitä. Harjoitusotteluissa ykköskentän ovat muodostaneet ässälaina Samuli Aaltonen, tshekkiläinen Michal Kvasnica sekä viime kaudella Suomi-sarjaa pelannut Konsta Keteli.

Aaltonen oli FPS:n paras pistemies (4+3) harjoituspeleissä. Viime kaudet omaa paikkaansa hakenut Kvasnica ei ole tilastojen perusteella mikään pisterohmu, mutta voi toki yllättääkin. Keteli on tehnyt parhaalla Mestis-kaudellaan 17 pistettä.

Harjoitusotteluissa FPS ei juhlinut maaleilla, mutta positiivista oli kuitenkin se, että onnistumiset jakautuivat melko tasaisesti eri ketjuille. Yhden näistä ketjuista muodostivat KooVeesta siirtyneet Eppu Varjamo ja Eemeli Mäki sekä Jukureiden A-nuorissa pelannut Jere Ohtonen.

Jatkajista Veikko Kärjälle ja Aapo Alapuraselle voisi olla luvassa isompaa tonttia kuin viime kaudella. Topi Hägg, Erkki Laiho ja Eetu Moberg sen sijaan ovat pelanneet neloskentässä – Miku Ronkainen puolestaan jopa puolustajana.

Hyvän viime kauden pelannut Totte Moberg oli sivussa harjoitusotteluista. Harvojen runkopelaajien poissaoloihin ei juuri olisi varaa.

REIPPAINA KÄYMME REKKAIN ALLE

Negatiivisessa mielessä Mestis-joukkueista erottuu omaksi ryhmäkseen kaksi hyökkääjistöä. Hermeksen hyökkäyskaliberi ei ollut kovin kaksinen viime kaudellakaan – ja siitäkin porukasta on nyt poissa peräti seitsemän parasta pistemiestä.

Tehokkain joukkueeseen jäänyt pelaaja on Juho Rautiainen, joka iski viime kaudella 16 pistettä. Entäpä korvaajat? Kaukana terävimmästä kärjestä.

Ainoa selkeä hyvän Mestis-tason hyökkääjä joukkueessa on viime kauden TuTossa aloittanut ja JYPissä päättänyt Oskari Kalajaniska. Ykkössentteriksi on hommattu nuori tshekkiläinen Jonas Peterek, joka tuskin on mikään varsinainen tähti – vaikka Hermeksen paras pistemies harjoitusotteluissa olikin.

Ykkösketjun kolmas lenkki lienee Kärppien Ville Heikkala, joka pelasi Hermeksen riveissä muutaman harjoituspelinkin. Harjoituspeleissä ykkösketjun toisella laidalla on tosin pelannut vakiomiehenä melkoinen yllätysnimi: viime kaudella vain kolme maalia tehnyt Topias Liljamo!

Liljamon peluuttaminen ykkösnyrkissä kertoo toisaalta myös siitä, että kovin hyviä ehdokkaita tulosyksikköön ei yksinkertaisesti ole. Tulokkaat, kärppälaina Aleksi Antti-Roiko sekä jo viime kaudella Kokkolassa piipahtanut Miika Herrala ovat melko potentiaalisia, mutta kumpaakaan ei missään nimessä voi pitää minään varmana onnistujana.

Puolasta palaava Henri Limma on kokenut ja luotettava. Eppu Karuvaara pelasi puolestaan kelpo kauden RoKissa. Molemmat ovat kuitenkin enemmänkin haalariosaston miehiä kuin luontaisia ratkaisijoita. Muista tulokkaista Atte Tiitinen tulee JYP:n junnuista ja Miki Jurmu sekä Arttu Heikkilä Suomi-sarjasta, ja odotukset heitä kohtaan ovat varsin maltillisia.

Wiljami Myllylä, Juuso Nykänen, Janne Riihimäki ja mahdollisesti muutama muukin kokkolalaisnjuori saavat varmasti tällä kaudella hekin näyttöpaikkansa vähintään kolmosketjussa. Tällä miehistöllä jokainen maali kelpaa Hermekselle, eikä sillä ole väliä kuka ne tekee.

Heinolassa on ilakoitu sillä, että joukkueessa on nyt viime vuotta enemmän omia sopimuspelaajia ja harjoitusotteluitakin on päästy pelaamaan täysimääräisellä kokoonpanolla. Enpä tiedä, onko tässä asiassa kuitenkaan varsinaista iloitsemisen aihetta, kun pelaajalistan tasoa nimittäin katsoo.

Materiaali on nimittäin kärjen osalta vielä viimekautistakin tylpempi. Omista sopimuspelaajista poissa on kolme viime kauden parasta hyökkääjää: Juuso Heikkilä, Sergei Popov ja Elias Elomaa. Harjoituspelit on pelattu ilman Pelicans-lainoja, eli käytännössä sekä ykkös- että kakkoskentät puuttuvat vielä.

Lahdesta tulee varmasti remmiin tälläkin kaudella hyvä hyökkäyskolmikko – ainakin osaan peleistä. Aika monen muun pelaajan pitäisi silti ottaa isoa steppiä urallaan. Heinolalaisten kaikki hankinnat ovat joko mysteereitä tai pelaajia, jotka eivät muualla mahtuisi ainakaan kolmoskenttää korkeammalle. Sama pätee myös jatkajiin.

Hankinnoista Mestis-tason pelaajia ovat ainakin viime kaudella 13 maalia FPS:ssa iskenyt Leevi Kannisto sekä Kiekko-Espoon kovasta joukkueesta pihalle jääneet Jesse Pesonen ja Niko Somppi.

Harjoitusotteluissa ykköskentän ovat muodostaneet Kannisto, Markus Lahtinen ja viime kaudella tehoin 3+5 pelannut Joona Lehtinen. Lahtinen voi ollakin yksi joukkueen kärkihyökkääjistä, jos saa pelattua ehjän kauden. Kolmella viime kaudella Lahtinen on ollut enemmän pelejä sivussa kuin kaukalossa.

Harjoituspeleissä Peliittojen paras pistemies oli Niklas Virtanen (5+2). Viime kaudella Virtasella oli ajoittain vaikeuksia mahtua edes heinolaisten pelaavaan kokoonpanoon.

Ykkössentteriksi Peliitoissa oli kaavailtu maajoukkuetason pelimiestä. Harmi vaan, että kyse ei ole minkään suuren ja mahtavan kiekkomaan maajoukkueesta, vaan liettulaisesta Martynas Griniuksesta… Sportin junioreista siirtyvä Grinius on ihan mielenkiintoinen hankinta, mutta myöskin melkoinen arpa.

Joukkueen toinen ulkomaalaishyökkääjä on Zoltán Nagy – 25-vuotias unkarilainen, joka ei ole rikkonut 10 pisteen rajapyykkiä edes Suomi-sarjassa. Mikä homma??? Taneli Lappalainen sen sijaan oli Suomi-sarjan pistepörssissä kärkikymmenikössä.

Uusia hyökkääjiä ovat myös Kasper Tarvainen (IPK) sekä Miko Rautama (Pelicans-A), joista jälkimmäistä ei tosin nähty kaukalossa yhdessäkään harjoituspelissä. Jatkajista Oscar Lemström, Risto Saarinen ja Konsta Jaakola lienevät kolmos-neloskenttien pelaajia myös tällä kaudella.
 

Lähdepelto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ketterä,Lukko
Tuosta valmentajien arvostuksesta sellainen huomio. Matias Lehtonen on korkealla mutta näytöt ilman Teemu Asikaista on kyllä aika kapeat, jopa melko olemattomat. Matias on saavuttanut ilman Teemua yhden playoff-sarjan voiton ja voiton pronssipelistä kun vastustajan rosterista taisi puuttua reilu puolet. Teemun voittoprosentti taas pleijareissa on täysi sata.
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Yhteenveto

Suosikit:


Ketterä
Kiekko-Espoo
RoKi

Ketterä ei ole mitenkään valtavan suuri ennakkosuosikki runkosarjan voittajaksi, todennäköisyys on ehkä jotain 30-40%. Se on kuitenkin kaikista seuroista varmin ja luotettavin kärkipään joukkue. En oikeastaan keksi mitään sellaista skenaariota, missä Ketterä jäisi top-3:n ulkopuolelle. Ketterän maalivahtiosasto on ok-tasoa, kaikilla muilla osa-alueilla se on joko sarjan paras tai ainakin parhaimmistoa. Vai oliko se Ville Paalanen sittenkin se ratkaiseva onnenamuletti?

Kiekko-Espoolla on tällä(kin) kaudella sarjan kovin pelaajamateriaali. Viime kaudella oikeastaan kaikki menestymisen uhaksi maalailemani uhkakuvat toteutuivat: Taposen lisäksi lähti moni muukin profiilipelaaja, joukkueella ei ollut valmentajaa, sairastuvalla oli ruuhkaa ja lisäksi tuli sitten vielä ratkaisuhetkillä pöpöaaltokin. Nyt vastaavia uhkakuvia ei ole ja joukkue on viime kautta vahvempikin. Uusi valmentaja on kuitenkin aina pieni epävarmuustekijä. Maalinteko oli harjoituspeleissä yllättävänkin nihkeää ja monella jatkajalla sekä uudella hankinnalla on aika synkkä loukkaantumishistoria. Kiekko-Espoo on kuitenkin Ketterän kanssa lähes tasaveroinen kandidaatti runkosarjan ykköseksi.

Myös RoKin runkosarjavoitto on ihan realistinen skenaario. Kärkikenttien osalta materiaali ei juurikaan kalpene Ketterään tai Kiekko-Espooseen verrattuna ja kaikki osa-alueet ovat kokonaisuutenakin sarjan top-3-tasoa. Materiaali on kuitenkin sen verran kapeampi kuin kovimmilla suosikeilla, että koko kausi ei voi millään olla pelkkää iloista liitoa. Maso Lehtosen joukkue tuskin tähtääkään siihen, vaan pakettia rakennetaan rauhassa kevään kliimaksia varten. Harjoituspeleissä RoKi ei vakuuttanut: se ei voittanut ainuttakaan Mestis-joukkuetta. Heti runkosarjan alussa vastaan tulee kuitenkin useampiakin voitettavia joukkueita, joten kausi saattaa lähteä käyntiin ihan kivasti.

Haastajat:

JoKP
IPK

Joensuulaisilla on parhaat mahdollisuudet rikkoa kolmen ennakkosuosikin rintamaa. Puolustus on kovaa tasoa. Hyökkäys on vähintään hyvä, mutta mahdollisesti jopa todella hyvä. Valmentaja ja moni runkopelaaja jatkaa joukkueessa. Maalivahtien riittävyys kärkitaistoon askarruttaa kuitenkin väkisinkin. Hyökkäyksessäkään ei ole yhtään pomminvarmaa ykköstykkiä, vaikka potentiaalisia kärkipelaajia onkin noin kolmen vitjallisen verran. Harjoituspeleissä JoKP saalisti vakuuttavia tuloksia, tappioita tuli ainoastaan IPK:lle, ja nekin niukkoja. Hyökkääjien osalta paletti valmistui kuitenkin vasta aivan kauden alla. Ketjut ovat vaihdelleet ja tulevat menemään vielä osittain uusiksi viimeisen harjoituspelin ja runkosarja-avauksen välillä. Nähtävillä voi siis tänäkin syksynä olla pientä hakemista alkukaudesta. Otteluohjelmakaan ei ala ihan helposti, kun ensimmäiset vastustajat ovat Ketterä, IPK, TuTo ja K-Espoo.

Vahvasti harjoituspeleissä esiintynyt ja mielenkiintoisilla pelaajilla vahvistunut IPK kamppailee onnistuessaan ainakin kotiedusta. Jos kärkipelaajat pelaavat tykkikausia ja joukkue saa vielä vähän lisää leveyttä (tulijoiden ei tarvitse olla edes mitään huippuja), niin periaatteessa sillä voi olla mahdollista tavoitella jopa runkosarjan voittoakin. IPK on kaikilta osa-alueiltaan pikkaisen sarjan keskitasoa parempi, eikä mitään selkeää heikkoa lenkkiä ole – ellei sitten materiaalin hienoinen kapeus sekä poikkeuksellisen suuri riippuvuus ykkösvahti Eetu Randelinin jaksamisesta ja pelikunnossa pysymisestä. Tulivoimaisista hyökkääjistä huolimatta joukkueen suurin vahvuus harjoituspeleissä oli alakerta: IPK:ta vastaan tehtiin todella vähän maaleja.

Pudotuspeleihin:

Hokki
KeuPa

Hokki on ehkäpä helpoiten ennustettava seura tämän kauden Mestiksessä: tukevasti keskikastissa. Vai mitä sellaista muka voisi tapahtua hyvin kasassa pysyneessä ja samassa valmennuksessa jatkavalle ryhmälle, että se valahtaisi viime kauden jälkeen takaisin häntäpäähän? Taisteluun ihan sarjan terävimmässä kärjessä ei sen sijaan rakennuspalikoita riitä. Tasaisuudella voi kuitenkin yltää jopa neljänneksi, ainakin jos joku kovemmiksi veikatuista seuroista kompuroi. Harjoituskaudella Hokki pelasi hyvin, ainoat tappiot tulivat cup-peleissä JoKP:lle.

KeuPassa kysymysmerkkejä on rutkasti enemmän, sillä koko joukkue valmennusta myöden meni totaalisen uusiksi. Pelaajamateriaali on oikeinkin kilpailukykyinen, mutta kapea. KeuPan miehistö ei häviä kuin kärkikolmikolle, jos kaikki pelaajat pysyvät terveinä. Sen sijaan jo muutaman pelaajan loukkaantuminen tai lainapelaajien menettäminen tarkoittavat automaattisesti rehkimistä vajaalla kokoonpanolla, joka kostautuu tiivistahtisessa sarjassa ennemmin tai myöhemmin. Sarjan ainoa varsinainen tulokasvalmentaja on täysi jokerikortti. Harjoituspeleissä KeuPa väänsi tasaisesti oikeastaan kaikkien vastustajiensa kanssa.

Arvoituksia:

KooVee
FPS
Hermes
TuTo

KooVee tulee parantamaan viime kaudesta, mutta juuri muuta ei uskalla sanoa. Tosin eipä viime kautta huonomminkaan voisi mennä, sillä varmistuihan jumbosija tuolloin jo hyvissä ajoin. Joukkue on joka tapauksessa vahvistunut ja tällä kaudella omia Mestis-tason sopimuspelaajia on tarpeeksi. Maalivahtien taso on jonkinlainen arvoitus, kuten myös se, millaisia laina-apuja on tulossa. Kaiken onnistuessa kohdilleen KooVeessa on potentiaalia sotkea jopa ihan sarjan kärkipään taistoja. Moni asia voi kuitenkin mennä pieleenkin ja pudotuspelit jäädä vain tavoitteeksi.

FPS oli viime kaudella sarjan positiivisin yllättäjä. Vaikka ennakko-odotukset eivät ole tälläkään kaudella kovin korkealla, niin nyt se voinee yllättää vain negatiivisesti. Kaikki viime kauden parhaat pelaajat ovat nyt muualla, eivätkä uudet hankinnat ole likimainkaan samaa tasoa. Valmennus voi olla sarjan parhaimmistoa ja maalivahditkin kelvollisia, mutta kenttäpelaajien osalta FPS on kenties koko sarjan heikkotasoisin ja kapein nippu. Harjoituspeleissäkin jokainen maali oli työn ja tuskan takana. Tiivis viisikkopuolustaminen ja työteliäs sekä kurinalainen pelaaminen auttaa roikkumaan peleissä mukana, mutta saako sillä sarjapisteitä? Parhaimmillaan FPS voi raapia ja repiä tiensä tälläkin kaudella suoraan pudotuspelipaikkaan. Jos kaukalonulkopuoliset tapahtumat ovat kuitenkin aiheuttaneet säröjä joukkueen sisällä, niin joukkue voi jämähtää ihan jumbosijoillekin.

Hermes ei pelannut montaakaan harjoituspeliä ja vielä vähemmän se voitti niitä: ainoaksi ilonaiheeksi jäi MuiKin kaataminen cupissa… Kokkolaisten kaudesta ei ole tulossa mitään riemuparaatia, tämän porukan hyökkääjät eivät tule pisteillä juhlimaan. Kovahkon alakerran ansiosta mitään varsinaista floppivaaraa ei kuitenkaan pitäisi olla. Viime kevään perusteella myös valmennus on vähintään pätevällä tasolla. Hermes tulee pääsemään vähintään säälipleijareihin, sanokaa minun sanoneen!

Parantaminen viime kaudesta ei vaadi TuTolta ihan kamalan paljoa. Paluu parin vaikeamman vuoden jälkeen takaisin sarjan kärkikastin joukkueeksi sen sijaan saattaa olla mission impossible – ja se ilmeisesti tunnustetaan rehellisesti myös seurassa. Suora pudotuspelipaikka on tälle miehistölle ihan hyvä tavoite. Realistisesti tavoitettavissa, mutta ei mikään varma juttu. TuTon materiaali on sarjan kapeimpia kautta linjan ja kokoonpano saatiin viime hetkillä täyteen lainapelaajien voimin. Varsinkin maalivahtien ja puolustuksen osalta on pienoisia kysymysmerkkejä.

Jonkun on jäätävä jumboksi:

Kiekko-Vantaa
Zemgale
Peliitat

Kiekko-Vantaan materiaali on suorastaan huolestuttavan kapea. Pelaajia on menetetty jo ennen kauden alkua, joten miehistövajausta on jo valmiiksi. Eikä Jokereiden toimistolla enää vastailla puhelimeen. Joukkueessa on muutama sarjan kärkitason pelaaja, iso tukku potentiaalisia tulokkaita, mutta myöskin korkeintaan nipin napin Mestis-tasoa olevia täytemiehiä. Valmennuskin on kokematon.. Luulisi kyllä, että Vantaalle löytyisi kauden aikana lisää pelaajia. Edes pienellä täydennyksellä joukkue voisi kamppailla suorasta pudotuspelipaikastakin. Kasassa on kuitenkin kohtalainen perusnippu ja jo hyvän tason ykkösvahti Samuli Tervo voi pelastaa paljon. Näin pienellä ringillä voi kyllä käydä kylmät.

Zemgale on mysteeri meille kaikille, enkä minäkään ole siihen kyennyt juurikaan perehtymään. Sitä on yleisesti veikattu häntäpäähän ja jopa heittopussiksi. Häntäpäähän veikkailen sitä minäkin, mutta en kuitenkaan edes jumboksi. Puheet nuoresta joukkueesta pistävät pikkaisen naurattamaan. Nuoria pelaajiahan se on koko Mestis täynnä. Zemgalen nuorukaiset ovat kuitenkin melkein kaikki pelanneet jo kauden tai useampia miesten sarjoissa, oli Latvian liigan taso sitten mitä onkin. Valmentaja on ammattilainen ja työssään varsin kokenut. Nuorella joukkueella voi olla vaikeaa joissain otteluissa, mutta kuri ja työmoraali joukkueessa lienee kuitenkin kovempi kuin mitä osalla Latviaan reissaavista Mestis-porukoista. Zemgale napsinee ainakin jonkin verran voittoja kotipeleistään.

Uusi omistaja ei näy ainakaan vielä siinä, millaisen joukkueen Peliitat on onnistunut kasaamaan. Muiden seurojen jämäpelaajia, jos ihan suoraan sanon mielipiteeni. Eikä luottamus Hannes Hyvösen valmennusosaamiseenkaan ole kovin korkealla tasolla. Peliitat pelasi harjoituskaudella viisi peliä Mestis-seuroja vastaan ja teki niissä kuusi maalia. Maalinsylkijöitä tästä nipusta tuskin löytyy runkosarjassakaan, eikä maalivahdit tai alakertakaan ole sellaista tasoa, joka tylsyttäisi vastustajat. Muutama jos jätetään kuitenkin sillekin harvoin nähdylle skenaariolle, että Heinolassa nähtäisiin pudotuspelikiekkoa. Jos Pelicansista tulee ketjullinen huippuvahvistuksia. Tai jos Peliitat kurittaa nappaa neljä voittoa Zemgalesta ja saa lentävän lähdön kauteen.
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Reilu neljännes runkosarjasta pelattu, eli nyt voi jo varovaisesti katsoa, että miktä tilanne näyttää ennakoituun nähden. Lainattuina pätkinä siis ennakkoveikkaukseni.

Suosikit:

Ketterä
Kiekko-Espoo
RoKi

Ketterä ja Kiekko-Espoo ovat juuri siellä missä pitääkin. Pidän edelleenkin salettina, että jompi kumpi näistä tulee voittamaan runkosarjan ja toinenkin on top-3:ssa. Perustelut:
- Kärkikaksikkona sarjataulukossa nyt, vaikka eivät ole vielä edes esittäneet parastaan.
- K-Espoo tehnyt ylivoimaisesti eniten maaleja (4,13 / ottelu) vaikka osa kärkihyökkääjistä on ollut alkukaudesta sairastuvalla. Peli luultavasti vain paranee kauden edetessä.
- Ketterä päästänyt sarjassa vähiten maaleja (1,61). Hyökkäystehoissa vielä paljon ns. uinuvaa potentiaalia.
- Molemmat kärjessä myös pelitapahtumia kuvaavissa edistyneissä tilastoissa.
- Kumpikin vahvistunut kauden aikana: Espooseen tullut Tommi Huhtala on noussut heti pistepörssin kärkinimeksi, Imatran Henry Karjalainen on puolestaan viime kauden pörssikunkku. Merkittäviä yksittäisiä vahvistuksia siis molemmat.

RoKin alkukausi ei ole ollut varsinaista riemumarssia, mutta se on silti tukevasti ylemmässä keskikastissa. Povasinkin tosin, että seuran fokus ei ole syksyssä, vaan kevään tosipeleissä. Runkosarjan voittajaksi RoKista ei ole, mutta veikkaan sen nousevan kärkinelikkoon. Maalivahtipeli on ollut erinomaista, vahvistuksena on tullut Antti Erkinjuntti ja hyökkäystehoissa on potentiaalia parantaa.

Haastajat:

JoKP
IPK

Haastajien osalta minulla oli pieniä kysymysmerkkejä. JoKP:n osalta melkein kaikki ovat realisoituneet, kun taas IPK:lla suurin osa listaamistani pluspuolista on osoittaunut tosiksi.

JoKP on sarjataulukossa alemman keskikastin hännillä ja ainoa seura, joka on vaihtanut valmentajaa. Jonkinlaisesta kriisistä voitaneen jopa puhua. Pelillisesti ongelmia on aiheuttanut ainakin sentteripula sekä maalivahtipeli. Joukkueen rakennus meni näiltä osin pieleen, kuten vähän pelkäsinkin. Puolustuspelikään ei ole ollut timanttia, mikä olisi ehdoton edellytys tällaisilla kakkosmaalivahdeilla (molemmat päästäneet keskimäärin yli 4 maalia / ottelu) pelatessa pitäisi olla.

Joensuussa ollaan tällä hetkellä ihan ansaituissa asemissa sarjataulukossa, eikä kakkosvalmentajan nostaminen ykkösvalmentajan tilalle nyt yleensäkään ennakoi mitään dramaattisia muutoksia. Pelaajamateriaali on joka tapauksessa kenttäpelaajien osalta sen verran laadukas, että pitäisin jopa pienenä pakkona sitä, että JoKP tulee nousemaan sarjataulukossa kauden edetessä. Kärkeä se ei pysty haastamaan, mutta suora pudotuspelipaikka ei ole vielä karannut minnekään. JoKP on pelannut muita vähemmän pelejä, eli sillä on vielä eniten pisteitä voitettavanakin.

IPK on puolestaan ollut jopa vähän odotettua parempi. Kuuden ottelun voittoputki on nostanut sen jo ihan kärkikaksikon tuntumaan. Eetu Randelin on ollut justiinsa niin hyvä kuin odotinkin ja materiaaliltaan kapeaksi joukkueesta on löytynyt oikein muikeasti tehoja - jopa siitä huolimatta, että kärkihyökkääjiksi arvioidut Atte Karppinen, Henri Knuutinen ja Jaakko Lantta ovat tehneet vasta yhteensä viisi maalia!

Veikkaan, että IPK tulee vähintäänkin taistelemaan kotiedusta. Ihan näin hurjan vireen en kuitenkaan usko kantavan koko kautta. Onnistumiset ovat kuitenkin olleet vähän liian harvan yksilön harteilla, Ville Sippalalla ja Alex Cottonilla ei voi olla ruuti kuivana ihan joka ilta, eikä ylivoimaprosentti pysyä 44%:ssa... Ja edelleenkin: jaksaako Randelin huhkia koko kauden? Myös keskinäiset ottelut Ketterää ja K-Espoota vastaan todistavat, että IPK ei ole ihan tämän sarjan kärkikaksikon tasoa.


Pudotuspeleihin:

Hokki
KeuPa

Molemmilla riittää vielä tekemistä siinä, että kausi päättyy pudotuspeleihin, sillä tällä hetkellä kummallakin on lyhyempi matka sarjajumboksi kuin kuuden parhaan joukkoon. Suora paikka pudotuspeleihin on kuitenkin molemmille edelleenkin realistinen tavoite ja säälipleijarit toki vielä helpompi.

Hokki on oikeastaan pyyhkinyt persaustaan kaikille minun ennustuksillani. Näin sen tasapaksuna ja helpoten veikattavimpana, varmana keskitason joukkueena, joka ei yllätä suuntaan tai toiseen yksittäisissä otteluissa tai koko sarjassa. No, nyt esitykset ovat heitelleet sinne sun tänne - räikein esimerkki 12-1-tappio Keuruulta. Hokki on tuon murskatappion myötä eniten maaleja (peräti 5,00 / ottelu) päästänyt joukkue koko sarjassa. Muutenkin kaikki ottelut ovat olleet suhteellisen selviä, suuntaan tai toiseen.

Hyökkäysmateriaali on edelleenkin sen verran ohutta, että tällaisella hurlumhei-kiekolla ei oteta säännöllisesti voittoja. Varsinkin, kun sarjan keskitasoisiksi arvioidut maalivahditkaan eivät ole yltäneet tasolleen. Luottaisin kuitenkin siihen, että kokenut Pasi Räsänen saa peruspaketin kasaan, oman pään paremmin tukkeeseen ja Hokin vähintään yhden viivan yläpuolelle.

Kovin ailahtelevaa on ollut myös KeuPan tekeminen. Epäilemäni kokematon valmennus ei ole ehkäpä siis onnistunut. Tekisi mieli sanoa, että nykyinen tekeminen ja sarjasijoitus on jopa jokseenkin maksimia, mitä tällä kaudella tullaan näkemään? Pelottavan paljon on JYP-lainojen varassa.

KeuPa on kuitenkin napsinut hyvin pisteitä kovimmilta kilpailijoiltaan ja alempana olevilta joukkueilta. Jos tämä jatkuu samanlaisena, niin sekin riittää säälipleijaripaikkaan.

Arvoituksia:

KooVee
FPS
Hermes
TuTo

Kaikki nämä ovat edelleenkin enemmän tai vähemmän arvoituksia - niin todellisen tasonsa kuin lopullisen sarjasijoituksenkin suhteen.

KooVeesta voi sanoa varmuudella sen, että petraa ainakin sen verran, ettei jää viime kauden tapaan heittopussiksi. Joukkue on pelannut tiukkoja pelejä ja saanut niistä ehkä jopa hiukan enemmän pisteitä kuin mitä olisi kuulunut. Suoraan pudotuspelipaikkaan en usko, mutta säälipleijarit aivan mahdolliset. Huomioitavaa on myös se, että peräti 18/20 pistettä on peräisin otteluista, joissa se on kohdannut sarjataulukossa itseään huonompia joukkueita.

Maalivahdit ovat kuitenkin onnistuneet odotettua paremmin ja Ilveksestä on saatu lainalle vähintään kohtuullisia pelimiehiä. Huippuvireisen Okko Kangasniemen sekä Samu Markkulan varassa on joka tapauksessa ollut liian iso vastuu tehoista. Muut kentät tuntuvat pärjäävän Mestiksessä, mutta eivät voita otteluita joukkueelle.

FPS on puolestaan yllättämässä negatiivisesti, kuten pelkäsinkin. Sekä sarjapisteet että yksilötason onnistujat ovat hyvin vähissä. Omissa soi, maalinteko on vaikeaa ja sijoitus sarjajumbona tällä hetkellä ihan ansaittu.

Kauden alla ollut härdelli näkyi varmasti joukkueen otteissa. Nyt sitten kysymys on, että saako Asko Rantanen joukkueen samaan moodiin kuin viime kaudella? Jos oma pää alkaa pitää, niin tiukoista peleistä alkaa tulla silloin tällöin voittojakin. Karsintaviivahan ei ole kuin yhden voiton päässä ja kautta on vaikka kuinka jäljellä. Säälipleijarit taitaa joka tapauksessa olla se ihan maksimisuoritus tällä miehistöllä, etenkin kun vaikuttaa siltä, että joukkueeseen ei ole varaa satsata tämän enempää.

Hermes on puolestaan ollut positiivisin yllättäjä, vaikka pidinkin sääliplejaripaikkaa varmana juurikin tiiviin peräpään ansiosta. Hermes ei ole tosiaan varsinaisesti maaleilla ilakoinut, mutta oma pää on pitänyt koko sarjassa toiseksi parhaiten (vain 1,77 päästettyä maalia / ottelu!)

Maalivahdit ovat olleet erinomaisia ja joukkueen viisikkopelaaminen toiminut käsittääkseni justiinsa niin kuin on ollut tarkoituskin. Edistyneiden tilastojen mukaan Hermes kuitenkin on ylisuorittanut jonkun verran, enkä usko, että tahti jatkuu ihan samana. Top-4:ssa pysyminen olisi melkoinen paukku, mutta suora pudotuspelipaikka on ihan realistinen tavoite.

TuTo vahvisti juuri rivejään ja haluaa selvästikin nousta sarjataulukossa ylöspäin. Tuloksissa on ollut aika paljon vaihtelua ja tällä hetkellä TuTo on mielestäni ihan ansaitusti alempaa keskikastia.

Joukkueessa on potentiaalia parantaa ja esimerkiksi Julius Pohjanoksa voi olla jo yksistään sellainen ratkaiseva tekijä, joka auttaa TuTon nousemaan tasaisessa keskikastissa kuuden sakkiin. Toisaalta taas: pikkaisen epäonnea, Roope Ranta ja Mikke Levo telakalle, niin Turussa katsellaan vielä karsintapelejä toisenakin peräkkäisenä keväänä...


Jonkun on jäätävä jumboksi:

Kiekko-Vantaa
Zemgale
Peliitat

Kyllä vaan, joku tulee jäämään jumboksi myös tällä kaudella, mutta onko se kukaan näistä? No, Kiekko-Vantaa ei ainakaan tule jäämään viimeiseksi.

Kiekko-Vantaan matsit ovat olleet sarjan runsasmaalisimpia. Verkko on heilunut molemmissa päissä yllättävänkin tiuhaan, enkä ainakaan minä osaa sanoa, että mikä joukkueen todellinen taso oikein on? Luultavasti ei kuitenkaan niin kova, että se olisi top-6:ssa runkosarjan päätteeksi. Vielä luultavammin se on kuitenkin sen verran kova, että karsinnoista ei pitäisi olla pelkoakaan. Joukkueesta on löytynyt vähintään toivottu määrä positiivisia yllättäjiä. Lisäksi osalla kokeneempaa kaartia on vielä varaa parantaa ainakin piirun verran.

Zemgalesta arvelin, että ei ole sellainen heittopussi, mitä monet ennakkoon pelkäsivät. Mutta eipä sille ole pisteitä luultavasti jatkossakaan ihan hirveästi luvassa. Tähän mennessä kaikki pisteet on napattu FPS:lta ja Peliitoilta. Näiden kanssa se tulee varmaan sitten kisaamaankin samoista sijoista, eli pudotuspeleihin ei ehkä ole asiaa.

Heinolassa eletään synkää syksyä taas kerran: Peliitat on parhaillaan kuuden ottelun tappioputkessa. Epävarmoiksi arvelemani maalivahdit ovat kuitenkin onnistuneet kohtuullisesti, eikä omiin ole mennyt ihan tolkutonta määrää maaleja. Voittaminen vaan on kovin vaikeaa, jos joukkue itse pystyy tekemään keskimäärin alle kaksi maalia ottelua kohden. Hyökkäyskalusto on ollut justiinsa sen budjetoimani lainaketjullisen verran odotettua heikompi.

Ei hyvältä siis näytä Heinolassa taaskaan, mutta ei nyt vielä synkistellä liikaakaan etukäteen. Jos asiat Pelicansin kanssa vaan ratkeaisivat, tai jostain muualta tulisi ketjullinen tulosyksikön tekijöitä, niin säälipleijarit olisi ihan mahdollista nousta. Tällä valmennuksella ja pelaajistolla sen sijaan taidetaan kuitenkin tapella vain ja ainoastaan jumbosijaa vastaan.


Summa summarum:

Yllättäjät:
Hermes, K-Vantaa
...siltä väliltä... IPK, KooVee
Odotettua: Ketterä, K-Espoo, TuTo, Zemgale, Peliitat
...siltä väliltä.. RoKi, KeuPa, FPS
Pettymykset: JoKP, Hokki
 

The Nikkari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo, BJR, Keijo Kaarisade
...siltä väliltä.. RoKi
RoKilla ei ehkä ole ihan se odotettu pistekeskiarvo tässä vaiheessa. Mutta, mutta. RoKi on kohdannut sekä Kivikovan että Ketterän kolmesti. Näin ollen 40% on pelattu ennakkosuosikkeja vastaan.

Kiekko-Espoon pistekeskiarvoa pidän todella kovana siihen nähden, suurin osa matseista on pelattu vieraissa.
 

E

Jäsen
Suosikkijoukkue
K-Espoo
RoKin kohdalla pitää huomioida runkosarjassa myös se, että istuu bussissa ihan järkyttävät kilometrit. Ohipelien määrä on tämänkin vuoksi isompi. Ja sen vuoksi en itse olisi RoKia neljän kärkeen alunperinkään sijoittanut.

Keväällä taas RoKi on varmasti vittumainen Aulis kaikille.

JoKP on ollut itselleni isoin pettymys. Pitäisi olla heti kärjen takana, mutta @Everton hyvin tuota jo avasi.
 

Danone

Jäsen
Suosikkijoukkue
RoKi
RoKin kohdalla rauhaa antaa, että kun on pelattu back to backit kärkijoukkueita vastaan, niin on pystytty hoitamaan se jälkimmäinen peli. Kuitenkin, otteet noita kärkikaksikkoa heikompia joukkueita vastaan ovat olleet tähän asti se harmillisempi osuus.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: E

E

Jäsen
Suosikkijoukkue
K-Espoo
RoKin kohdalla rauhaa antaa, että kun on pelattu back to backit kärkijoukkueita vastaan, niin on pystytty hoitamaan se jälkimmäinen peli. Kuitenkin, otteet noita kärkikaksikkoa heikompia joukkueita vastaan ovat olleet tähän asti se harmillisempi osuus.
Tätä juuri tarkoitin sillä, että RoKia en runkosarjan neljän kärkeen usko - matkarasitukset on niin kovia, että ohipelejä heikompia vastaan tulee väkisinkin enemmän kuin monelle muulle.
 
JoKP:n sentteripulaan auttaa varmasti Nicolas Werbik joka tekee paluun Joensuuhun toistaiseksi voimassa olevalla lainasopimuksella SaiPa:sta. Werbik palkittiin viimekaudella Mestiksen parhaana pelaajana.
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
JoKP:n sentteripulaan auttaa varmasti Nicolas Werbik joka tekee paluun Joensuuhun toistaiseksi voimassa olevalla lainasopimuksella SaiPa:sta.

Yksittäisellä pelaajalla voi olla isokin vaikutus tällaisessa tilanteessa. JoKP:n tekeminen ei ole ollut mitenkään erityisen huonoa, mutta vastoinkäymiset vaan yleensä syventävät kuoppaa. Nyt jollain konstilla muutama hyvä voitto putkeen, niin fiilikset on ihan toiset ja loppukauden suunta saattaa muuttua pysyvästi.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös