32 ottelun jälkeen ei enää oikein voida puhua alkukauden odotuksista/todellisuudesta, puoliväli jäi jo taakse.
Lyhyesti ja ytimekkäästi voisi todeta, että kotiotteluiden varassa Ässät on pystynyt nousemaan yllättävän korkealle taulukossa, vaikka on toki huomioitava tosiasia liigan tasaisuudesta. Muutama tappio tuo jo sijan 14 suht. lähelle, joten nyt jos koskaan vaaditaan Ässä-miehistöltä sitkeää yritystä ja loppuun asti taistelua. Vierassaldo on sitten jo surullisempi, huonommin vieraissa on pelannut enää HPK, jota myös Ässät tukisti melko lujalla otteella.
Joulun jälkeen kausi jatkui ihan myönteisissä merkeissä, Lukko vei Rauman kamppailun 1-0, mutta sitten (jälleen) kotona alistettiin niin HPK:ta kuin Bluesiakin. Kolme viimeisintä kotipeliä ovat komeaa katsottavaa: 9 p, maaliero 16-3. Aika hyvin tehty tehottomuudestaan ahdistuneelta joukkueelta.
Silti aihetta ei ole mihinkään yltiöpositiiviseen riemujuhlaan, sillä torstaina 7.1. on alkamassa 15 ottelun jakso, jonka nyt aikani kuluksi listaan tähän.
Kärpät (v)
HIFK (k)
TPS (v)
Tappara (v)
JYP (k)
KalPa (v)
HPK (v)
Jokerit (v)
Jokerit (k)
SaiPa (v)
Kärpät (k)
Blues (v)
Lukko (k)
Pelicans (v)
Ilves (k)
Siinä on punnerrettavaa, näen tässä ihan realistisena sen vaihtoehdon, että playoff-juna karkaa kuin IC-vaunut konsanaan tämän jakson aikana. Vieraissa on nyt viimeistään pakko alkaa ottaa pisteitä mukaan kotimatkalle. Ellei pysty voittamaan kolmen erän aikana, pitää roikkua jatkoajalle, niistähän Ässät on taistellut voittoja melkein kaikista. Erot häntäpäähän ovat marginaaliset, ja SaiPa ainakin on osoittanut vallan mukavaa pelikuntoa, joten ei voi luottaa sittenkään ennakoiden tyyliin, että SaiPa nyt ainakin jää taakse.
Listaa katsellessa voi helposti todeta, että alkukauden kotiotteluiden runsaus kostaa nyt ilkeästi. Tätä 15 ottelun jaksoa ei pelkillä kotivoitoilla juhlita, ja niistä kotivastuksistakin vain Ilveksen kanssa on lupa odottaa selkeää menestystä. Mikäli Ilves-pelin aikoihin (12.2.) ollaan vielä asemissa säälijunassa mukana, uskon vauhdin riittävän oikeasti säälipeleihin. Lähtökohta numero 1 on kuitenkin se, ettei mainittuna ajankohtana olla sijalla 14 tai ihan naurettavalla marginaalilla sijalla 12 tai 13.
Mielenkiintoa tilanteeseen luo myös pitkäaikaisten potilaiden kuntoutuminen. Sammalkangas hakee jo tuntumaa LeKissä, ja Kuparinen taitaa myös hiljalleen palata pelikentille. Maalivahtipuolella on tapahtunut pieni vallankaappausyritys, Kilpeläinen ei ole päässyt vielä tasolleen, ja Rynnäs puolestaan on yllättänyt kaikki. Luotan joka tapauksessa siihen, että Ässien peli ei kaadu maalivahtiin.
Puolustuksessa taso on ylittänyt omat odotukseni, ilman sitä ehkä nykytilanne ei olisi edes mahdollinen. Jään mielenkiinnolla katsomaan, kuka väistyy Sammalkankaan tieltä, ja saako reservistä esim. Rahkola enemmän vastuuta kuin syyskaudella.
Loppuun totean vielä ihan nykypäivästä sen, että on taas välillä hienoa olla Ässä-fani. Kotiotteluissa tapellaan voitosta illasta toiseen, ja yleisö nauttii. Lisäksi case-Luomala on lämmittänyt "vanhan" sydäntä, sillä joku aika sitten tajusin yhden tosiasian. Pienen tauon jälkeen Ässät on jälleen paikka, jossa liigajyräksi jumittunut voi tehdä tasonnostoa ja ottaa urallaan askeleita eteenpäin. Lisäksi on valtavaa, että omat lahjakkaat juniorit kilvan kehuvat mahdollisuuttaan kehittyä kasvattajaseurassa. Jotain on siis tehty oikein.
Lyhyesti ja ytimekkäästi voisi todeta, että kotiotteluiden varassa Ässät on pystynyt nousemaan yllättävän korkealle taulukossa, vaikka on toki huomioitava tosiasia liigan tasaisuudesta. Muutama tappio tuo jo sijan 14 suht. lähelle, joten nyt jos koskaan vaaditaan Ässä-miehistöltä sitkeää yritystä ja loppuun asti taistelua. Vierassaldo on sitten jo surullisempi, huonommin vieraissa on pelannut enää HPK, jota myös Ässät tukisti melko lujalla otteella.
Joulun jälkeen kausi jatkui ihan myönteisissä merkeissä, Lukko vei Rauman kamppailun 1-0, mutta sitten (jälleen) kotona alistettiin niin HPK:ta kuin Bluesiakin. Kolme viimeisintä kotipeliä ovat komeaa katsottavaa: 9 p, maaliero 16-3. Aika hyvin tehty tehottomuudestaan ahdistuneelta joukkueelta.
Silti aihetta ei ole mihinkään yltiöpositiiviseen riemujuhlaan, sillä torstaina 7.1. on alkamassa 15 ottelun jakso, jonka nyt aikani kuluksi listaan tähän.
Kärpät (v)
HIFK (k)
TPS (v)
Tappara (v)
JYP (k)
KalPa (v)
HPK (v)
Jokerit (v)
Jokerit (k)
SaiPa (v)
Kärpät (k)
Blues (v)
Lukko (k)
Pelicans (v)
Ilves (k)
Siinä on punnerrettavaa, näen tässä ihan realistisena sen vaihtoehdon, että playoff-juna karkaa kuin IC-vaunut konsanaan tämän jakson aikana. Vieraissa on nyt viimeistään pakko alkaa ottaa pisteitä mukaan kotimatkalle. Ellei pysty voittamaan kolmen erän aikana, pitää roikkua jatkoajalle, niistähän Ässät on taistellut voittoja melkein kaikista. Erot häntäpäähän ovat marginaaliset, ja SaiPa ainakin on osoittanut vallan mukavaa pelikuntoa, joten ei voi luottaa sittenkään ennakoiden tyyliin, että SaiPa nyt ainakin jää taakse.
Listaa katsellessa voi helposti todeta, että alkukauden kotiotteluiden runsaus kostaa nyt ilkeästi. Tätä 15 ottelun jaksoa ei pelkillä kotivoitoilla juhlita, ja niistä kotivastuksistakin vain Ilveksen kanssa on lupa odottaa selkeää menestystä. Mikäli Ilves-pelin aikoihin (12.2.) ollaan vielä asemissa säälijunassa mukana, uskon vauhdin riittävän oikeasti säälipeleihin. Lähtökohta numero 1 on kuitenkin se, ettei mainittuna ajankohtana olla sijalla 14 tai ihan naurettavalla marginaalilla sijalla 12 tai 13.
Mielenkiintoa tilanteeseen luo myös pitkäaikaisten potilaiden kuntoutuminen. Sammalkangas hakee jo tuntumaa LeKissä, ja Kuparinen taitaa myös hiljalleen palata pelikentille. Maalivahtipuolella on tapahtunut pieni vallankaappausyritys, Kilpeläinen ei ole päässyt vielä tasolleen, ja Rynnäs puolestaan on yllättänyt kaikki. Luotan joka tapauksessa siihen, että Ässien peli ei kaadu maalivahtiin.
Puolustuksessa taso on ylittänyt omat odotukseni, ilman sitä ehkä nykytilanne ei olisi edes mahdollinen. Jään mielenkiinnolla katsomaan, kuka väistyy Sammalkankaan tieltä, ja saako reservistä esim. Rahkola enemmän vastuuta kuin syyskaudella.
Loppuun totean vielä ihan nykypäivästä sen, että on taas välillä hienoa olla Ässä-fani. Kotiotteluissa tapellaan voitosta illasta toiseen, ja yleisö nauttii. Lisäksi case-Luomala on lämmittänyt "vanhan" sydäntä, sillä joku aika sitten tajusin yhden tosiasian. Pienen tauon jälkeen Ässät on jälleen paikka, jossa liigajyräksi jumittunut voi tehdä tasonnostoa ja ottaa urallaan askeleita eteenpäin. Lisäksi on valtavaa, että omat lahjakkaat juniorit kilvan kehuvat mahdollisuuttaan kehittyä kasvattajaseurassa. Jotain on siis tehty oikein.
Viimeksi muokattu: