Kausi paketissa

[Pelikaani]

Odotukset olivat kovat ja pettymys suuri. Olihan joukkueeseen käytetty rahaa enemmän kuin koskaan. Shayne Toporowski oli saatu joukkueeseen suurimmalla summalla rahaa kuin mitä Lahdessa koskaan jääkiekkopiireissä nähty. Serkusten (Keinänen&Saarinen) uskottiin olevan edelliskauden perusteella riittäviä kakkosketjuun. Puolustukseen hankittiin Radek Philipp, jota hehkutettiin suurilla sanoilla. Harjoituspelit menivät hyvin. Sitten alkoi kausi ja totuus tuli nopeasti ilmi - taas on epäonnistuttu.

Ensimmäistä voittoa saatiin odottaa liian kauan. Kahden maalin johtoa saatiin odottaa vielä kauemmin. Vierasvoittoa sitäkin pitempään ja toiseksi viimeisessä pelissä saavutettiin jo jatkoaikavoittokin. Maaleja kaudella tehtiin hitusen alle kaksi per ottelu ja päästettiin niukasti päälle neljä per peli. Valmentajaa vaihdettiin, mutta tuloksellisesti turhaan. Pelaajia kävi eri näköisiä ja kokoisia kääntymässä Pelicansissa niin paljon, että ihan hirvittää. Kuka edes muistaa ketä joukkueessa oli kun kausi syyskuussa starttasi ja ketkä heistä on jäljellä kun 56 peliä on tahkottu.

Kaudella oli niin paljon pettymyksiä, että ei niitä edes viitsi mainita lisää. Muutamat onnistujatkin joukkueesta voi kaivaa. Tommi Hannus ja Ville Hirvonen. Joukkueen kantavat voimat kun kalliit miehet oli pistetty rahoiksi. Miehet pystyivät nostamaan tasoaan ykkösketjussa. Pelaavat mainiosti yhteen ja ketjussa vielä kokenut Lasse Jämsen. Jämsenkin on löytänyt kadonnutta peli-iloaan palattuaan takaisin Lahteen ja osuu taas maalikehystenkin väliin. Lisäksi omista junnuista löytyi puolustaja Toni Kiren. Hänelle voi luvata hyvää tulevaisuutta jääkiekkoilijana.

Kun kausi lähestyi loppuaan alkoi kuulumaan enemmän ja enemmän huhuja, että Pelicans on vakavissa vaikeuksissa taloutensa kanssa. Lopulta se, pari viikkoa ennen kauden päättymistä, virallistettiin. Samalla myös kerrottiin, että joukkue on hakenut yrityssareenausta. Jälleen kerran on Lahdessa edustuskiekon tila tämä tuttu.

Nyt kausi on Pelicansilta ohi, mutta fanit silti jännittävät. Miten käy Pelicansin? Tuleeko jostain pelastava rahoittaja, vai joudutaanko sareenaukseen tai päästäänkö edes siihen?

Nyt vain odotellaan.

 

[emsk30]

Kausi on tosiaan paketissa, toivottavasti ei viimeinen kausi.
Joukueen kasaaminen sinällään ei epäonnistunut, pelaajama-
teriaalihan oli kuitenkin hyvä. Epäonnistuminen tapahtui lähinnä
roolituksessa ja valmennuksessa. Jotenkin Kauppilan liiallinen
hehkuttaminen, vei muilta pelaajilta vastuunottamisen ja mahdollisuuden,
hyvänä esimerkkinä juuri Hirvonen ja muut kolmos ja neloskenttien miehet.
Toisaalta Pelikaanin kommentti
siitä että serkukset eivät olisi kakkoskentän pelaajia ihmetyttää,
kun Keinänenkin kuiteskin mahtuu HPK:ssa 1. kenttään, tekee
pisteitä joka pelissä, ja joukkue vielä kulkee voitosta voittton.
Tuntuu turhalta liiaksi arvostella negasti yksittäisiä pelaajia,
näin nyt vain kävi, ei muuta kuin tsemppiä kaikille pelajille ja erityisesti faneille.
Uskotaan tai toivotaan parempaa !

 

[Pelikaani]

Viestin lähetti emsk30
Toisaalta Pelikaanin kommentti
siitä että serkukset eivät olisi kakkoskentän pelaajia ihmetyttää,
kun Keinänenkin kuiteskin mahtuu HPK:ssa 1. kenttään, tekee
pisteitä joka pelissä, ja joukkue vielä kulkee voitosta voittton.

Totta. Keinäsellä hieman eritasoiset ketjutoverit HPK:ssa kuin Lahdessa. Siellä hänen roolinsa käsittääkseni on hieman varmistavampi. Pelicansissa olisi kakkosketjun kaverin pystyä ratkaisuihinkin, kun laidoilla ei ole Tony Virran tasoisia pelimiehiä. Tosin kyllä Keinänen paljon paremmin onnistui kuin Saarisen Toni. Saarisella suuri lasku pistesaldossakin viime kauteen verrattuna. Muutenkin mies viimeisissä peleissä oli ihan kuutamolla.

Oikeassa olet siinä, että turha yksittäisiä pelaajia on syyttää. Epäonnistumisen aiheuttaja löytyy lähinnä näistä kaikista pukumiehistä valmentajista johtoon.

 

[RV16]

Erästä toista fania mukaillen, kausi on paketissa mutta usko on vahvempi.

Mennyttä kautta on turha jäädä murehtimaan ja voivottelemaan, tehty mikä tehty. Sen sijaan siitä on mahdollista ammentaa voimaa jatkaa tätä korpivaellusta ja vielä joskus Pelicans-nimisenä saavuttaa jotain noteerattavaa. Selkäänpuukotukset on jo toivottavasti puukotettu ainakin omien leirissä ja vaikka vaikeaa on ollut niin ainakin oma uskoni tähän touhuun pelkästään vahvistunut.

Seurajohto on tehnyt virheitä, se on selvä. Siispä niistä on nyt opittava ja rakennettava toimivampi kokonaisuus. Niin valmentajien kuin joukkueen osalta. Vaatiiko kehitys sitten muutoksia henkilöstössä, siihen en ota kantaa. Kososta, Kerttulaa tai valmentajia en ole lähtenyt haukkumaan. Miksi olisinkaan? Ennen kauden alkua luotin täysin joukkueen menestykseen enkä olisi siitä mitään muuttanut. Joku voi sanoa että muut joukkueet onnistuivat helvetin paljon paremmin omissa hommissaan kuin me, niin kuin tapahtuikin. Olin ehkä sinisilmäinen, mutta koska uskon myös tajuavani jotain joukkueen rakentamisesta niin en lähde toisia haukkumaan siitä minkä olisin itse tehnyt. Joku voi sanoa että tämä on hyväuskoisuutta, tyhmyyttä tai jääkiekkokulttuurin puutetta. Itse en kuitenkaan usko selkäänpuukottamisen parantavaan voimaan, joten muistelen hyviä aikoja ja unohdan huonot katsoen niiden jälkeen eteenpäin. Ehkä tähän vaikuttaa myös se, että nuoruuteni johdosta en ole saanut eri Reipas-joukkueiden rämpimisistä sitä perilahtelaista negatiivisuuspistosta, vaan joskus olis Reipas ja nyt on nyt.

Taloustilanne on sitten toinen juttu. Taannoin ESS:ssa osuvasti korjattiin, että velkaa olis jo ennen Kososta lähemmäs 1 500 000e, jonka jälkeen alamäki on pitkälti aiheutunut pelillisestä kriisistä kentällä. Viime kaudella epäonnistuttiin olosuhteiden pakosta. Tämä kausi oli suuri huti, muttei maailmanloppu. Yleisöpalveluihin ja ravintolaan panostettiin voittojen toivossa, jotka kuitenkin kariutuivat heikoista peleistä johtuneeseen yleisön vähyyteen. Näin ainakin olen tämän oravanpyörän ymmärtänyt. Kun en itse ole kirstunvartija niin en ota negattivista kantaa tähänkään puoleen.

Siitä lähden että liigassa vielä pelataan, ainakin uskon siihen. Kannattajana oli hieno nähdä kuinka lahtelaisista löytyi heikkoinakin aikoina tukea joukkueelle ja entinen hylkäämismentaliteetti loisti poissaolollaan. Viime torstaina Areenassa laulettiin ja huudettiin kolme erää täysillä Pelicansille. Vaikka lopussakin tuli vielä kaksi maalia turpaan, niin viimeistään kotimatkalla Pelicans löysi paikkansa sydämestäni. Tuota peliä ja reissua en vaihtaisi pois. Ajattelin että vittu, tätä homma ei sössitä Mestikseen. Ja nimenomaan uskon siihen, sanovat mustat numerot valkoisella mitä tahansa. Vaikka monet näkevätkin tämän punaisena, niin respektit TJ:lle, meni miten meni.

Tästä tuli nyt yhden lahtelaisfanin tilitys, mutta kun kerran kausi on paketissa niin menköön. Sitten itketään jos sarjasta pudotaan, mutta ennekuin mitään päätöstä on tehty niin usko on ja pysyy.

 

[LäJa]

Viestin lähetti RV16


Viime torstaina Areenassa laulettiin ja huudettiin kolme erää täysillä Pelicansille. Vaikka lopussakin tuli vielä kaksi maalia turpaan, niin viimeistään kotimatkalla Pelicans löysi paikkansa sydämestäni. Tuota peliä ja reissua en vaihtaisi pois. Ajattelin että vittu, tätä homma ei sössitä Mestikseen. Ja nimenomaan uskon siihen, sanovat mustat numerot valkoisella mitä tahansa. Vaikka monet näkevätkin tämän punaisena, niin respektit TJ:lle, meni miten meni.

Aivan samaa mieltä. Tuo kyseinen matka tuntui yhdistävän meitä faneja entisestään ja luovan ainakin tuolle ryhmälle kovan halun taistella lahtelaisenkiekon puolesta. Jos mahdollista, tuntuu kuin Pelicans on rakkaampi kuin menestys vuosinaan, ehkä vaikeudet yhdistävät paremmin kuin hyvät ajat. Kyllä me tästä selvitään entistä vahvempina ensikautta odotellen.

Niinhän se sanontakin menee: "Mikä ei tapa, se vahvistaa".
Muistetaan tämä...

 

[Miguel]

En todellakaan halua lyödä lyötyä, mutta syyhyävät sormeni pakottavat näppäilemään pienen analyysin.

Virheitä tehtiin - ja paljon. Syyttäviä sormia on kohdistettu monenkin henkilön suuntaan, mutta yhden miehen virheiden syytä näin kaamea konttaus ei ole. Painotan, että tämän kauden lähtökohdista olisi ollut hyvin mahdollista pärjätä paremmin. Kaikki vain meni perseelleen.

Ensiksikin, hankinnat eivät onnistuneet parhaalla mahdollisella tavalla, etenkään vastuunkantajaksi palkatut ulkomaalaiset. Harjoituspeleissä varmuutta huokunut Radek Philipp oli usein suurissa vaikeuksissa puolustuspelissä ja Shayne Toporowskin (edelleen toimivista) kyvyistä emme nähneet Lahdessa missään vaiheessa kuin murto-osan. Pitää kuitenkin muistaa, että myös moni muu pelasi alle odotusten. Huonolla edelliskaudella joukkueen harvoihin tunnustuksen ansainneisiin miehiin kuuluneet Tero Paappanen, Jermu Pisto ja Toni Saarinen olivat ottaneet hämmästyttävästi takapakkia. Paappasella vielä pitkä sairasloma pilasi mahdollisuudet heräämiseen. Maalivahdeista Mikko Rämölle tuli hyvän alkukauden jälkeen tavaksi päästää vähintään yksi helppo per peli, eikä Carl Grahnin kuuppa kestänyt liigatasoa. Ykköshyökkääjä Jari Kauppila oli alkukaudesta ja väläyksittäin pari kertaa myöhemminkin suorastaan maaginen, mutta useat synkät vaellukset jättivät hitusen negatiivisen puolelle lipeävän kuvan. Toni Koivunenkin oli muutamia vaiheita lukuun ottamatta aivan liian pehmeä. Puhtaat paperit ansaitsevat vain, kuten tuorein IS Veikkaajakin arvioi, Ville Hirvonen, Tommi Hannus ja Santeri Heiskanen.

Oma lukunsa olivat joukkueesta lähteneet, valmentajien pieneen epäsuosioon joutuneet miehet. Setzinger floppasi aluksi kentällä ja sitten myös kopissa, Mäkiahon puolustusasenne ei miellyttänyt Sihvosta, kuten ei myöskään Cechin - tosin jälkimmäisessä tapauksessa ratkaisevampaa oli saatu rahallinen korvaus. Iso taloudellinen taakkahan heidän lähtöjen myötä vapautui, mutta minä en olisi kaupannut ketään heistä pois ennen lopullista varmuutta mahdollisuuksien karkaamisesta. Isot herrathan varmasti ajattelivat joukkueen etua, mutta...

Sihvonen totesi viimeisen kotipelin jälkeen, että suuri syy huonoon menestykseen olivat kaksi Petteriä penkin takana, sillä yritettiin soveltaa liian vaikeita pelisysteemejä. Siinä hän osui harvinaisen oikeaan: vaikka ammattitaito ei ollut parhaasta päästä, erilaisilla taktiikoilla Petteritkin olisivat voineet saada joukkueen pelaamaan paremmin. Osoituksena kaksi ensimmäistä kotiottelua Pehmon päävalmentaja-aikana, jotka olivat erittäin kurinalaisia ja hienoja suorituksia, mutta ymmärrettävistä syistä pelaajien motivaatio systeemin noudattamiseen olisi voinut olla loppukaudesta parempi. Kyllä minä Ismo Lehkostakin pidän pätevänä valmentajana, mutta aika hyvin hän on hommat onnistunut vetämään puihin - nimenomaan liian vaikealla pelityylillä.

Paljon enemmän kuin ammattitaidon puute minua kyrsi valmennuksen kummallinen pelaajapolitiikka, jota toimitusjohtajamme ja pelaajakoordinaattorimme edistivät erinomaisesti. Joukkueen profiilia nostamaan hankittiin pelaajia kuten Ville Viitaluoma ja Carlo Grünn. Heidän työmoraalinsa oli kohdallaan, mutta ratkaisijoiksi miehistä ei ollut. Joukkue oli täynnä kolmosketjun tasoisia kavereita, ja heidän taitovajettaan yritettiin paikata lisäämällä heidänkaltaisten määrää rosterissa. Kuvaavaa oli Mike Lephartin palkkaaminen, vaikka miehen kiekolliset taidot tiedettiin rajallisiksi. Hyvin hän taistelikin, mutta mikäköhän ihme oli hankinnan peruste, kun käytännössä sen myötä kohtalaisesti pelannut Olli Julkunen lähettiin Kiekko-Vantaaseen. Junnuillekaan ei tahdottu antaa peliaikaa kirveelläkään ennen kuin loppukaudesta olosuhteiden pakosta, jolloin hajanaisessa joukkueessa kehittymisympäristö oli surkea. Plussaa oli sentään Toni Kirenin nousu kohti liigatasoa. Paljon on vielä hiottavaa, mutta pienikin elonmerkki juniorityön onnistumisesta on erittäin positiivista.

Summa summarum. Lähtökohdat olivat kohtalaiset, mutta siitä eteenpäin on hyvin vähän positiivista kerrottavaa.