Kaupat, waiverit ja uudet sopimukset 2022–2023

  • 621 938
  • 2 245

Henkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liiga, NHL, CHL, SHL
Cole Caufieldille 8 vuoden jatkosopimus $7.85 miljoonan AAV:lla.

Evolving-hockey ennusti 8-vuotiselle lapulle 6.665M caphittiä, 83.5M cappia vastaan.

7.85M suhdeluvun saa, jos capin nostaa 98,5 miljoonaan. Tämä soppari voisi ennustella nyt tuota tulevaisuuden capin nousua ja millä ajatuksella lappuja tehdään.

Montrealissa cap-matemaatikot mitä ilmeisimmin odottavat, että seuraavan 8 vuoden capin keskiarvo voisi olla tuon verran, 98.5M. Eli loppupäässä sopimusta se olisi enemmän, jolloin tämä kääntyisi edulliseksi.

Jos cap nousee ensi kauden jälkeen tasaisesti 4,66% vuodessa 7 vuoden ajan, niin tämä olisi realismia.

Kausi 2023-24, cap 83.5M, Caufield 1.vuosi
Kausi 2024-25, cap 87.4M, Caufield 2.vuosi
Kausi 2025-26, cap 91.5M, Caufield 3.vuosi
Kausi 2026-27, cap 95.7M, Caufield 4.vuosi
Kausi 2027-28, cap 100.2M, Caufield 5.vuosi
Kausi 2028-29, cap 104.9M, Caufield 6.vuosi
Kausi 2029-30, cap 109.7M, Caufield 7.vuosi
Kausi 2030-31, cap 114.9M, Caufield 8.vuosi

Näistä vuosista tulisi capin keskiarvoksi 8-vuotisen sopimuksen ajalta 98,5 miljoonaa.

En siis ota mitenkään kantaa, onko tämä sopimus oikean hintainen vai ei, mutta sen tarkoitus on olla ylipalkkaus suhteessa capiin ekat 4 vuotta ja sitten muuttua yhä enemmän ryöstöksi viimeisen 4 vuoden aikana, sitä enemmän mitä cappi nousee. Näin varmaan Montrealikin näkee sen oikean menestysikkunansa. Se ei ole nyt, vaan sitten kun Suzuki on 27v, Caufield 26v, Slafkovsky 23v jne.
 

viljelmo

Jäsen
Suosikkijoukkue
The Habs
Näyttää siltä, että vähänkin avainpelaaja saa heti 7-8 vuoden sopimuksen, eikä siltoja enää käytetä samalla tavalla kuin aikaisemmin.
 

Henkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liiga, NHL, CHL, SHL
Näyttää siltä, että vähänkin avainpelaaja saa heti 7-8 vuoden sopimuksen, eikä siltoja enää käytetä samalla tavalla kuin aikaisemmin.

Silta-suunnitelmakin on hyvin mielenkiintoinen, koska Steve Yzerman käytti tuota paljon Tampassa. Käytännössä jokainen siellä voittajarungosta otti lyhyemmän 3-5 vuotisen ennen pitkää 8-vuoden lappuaan. Ensimmäiseen 5 vuoteen ei tehnyt ainuttakaan pitkää lappua, vasta Stamkosille eka UFAna 2016 kesällä.

Mutta mielestäni tuo pitää tehdä järjestelmällisesti kaikkien osalta, jotta siitä saa sen hyödyn irti. Ei vain sieltä täältä.

Siinä sillassakin on sitten tämä vastakkainen idea, että sopimuksen alkuvaiheen ylimaksua ei tule, kun tietty osa pelaajistosta pysyy edullisella caphitillä ja jättää tilaa muualle rosteriin leveyden mahdollistamiseksi. Palkankorotusten paine on myöhemmin ja niiden realisoituessa menestysikkuna alkaa sakkaamaan, kuten Tampassa nyt tilanne on. Mutta siellä elettiin läpi myös erittäin cap-edullinen vaihe, joka johti Stanley Cupeihin ja kovimpaan 4-vuotiseen putkeen (128p kausi, 2 kannua, 1 finaali) lähihistoriassa tämän huikean syvyyden ansiosta.

Yzerman on kyllä myös selvästi puhunut siitä, että tykkää lyhyemmistä sopimuksista, koska pelaaja joutuu siinä "todistamaan itsensä" vähän useammin. Ei siis sanonut suoraan sitä mitä tarkoitti, eli pitkissä lapuissa saatetaan mukavoitua siihen lappusen pituuteen.

Toinen asia mikä lyhyissä lapuissa on etuna, niin se pienentää tuollaista loukkaantumis-riippakivi riskiä, eli kun pelaaja ei ole oikeen LTIR-tapaus, mutta roikottaa pitää mukana, niin sellaisista on pirun vaikea päästä eroon. Ainoa "vakuutus" mikä asiaan auttaa, on nopeammalla aikataululla päättyvä sopimus.

Itse toivoisin, että Yzerman jatkaa tätä politiikkaa myös Detroitissa, jotta saadaan vertailua. Mihin meni ne organisaatiot, jotka teki pitkiä lappuja ja mitä kävi niille, ketkä meni bridge-suunnitelman kautta? Itse en lähde näissä julistamaan kumpaakaan oikeaksi tai vääräksi tieksi, koska molemmista on niin hyviä kuin huonojakin esimerkkejä.
 

viljelmo

Jäsen
Suosikkijoukkue
The Habs
Pitkän sopimuksen riskit tietenkin ilmeiset. Sillassa tietenkin se ongelma, että jos joukkue ei ole tarpeeksi hyvä tai pelaaja suuttunut sillasta pari vuotta aikaisemmin, niin voi alkaa offersheetin kisuttelu tai pitkän sopimuksen neuvottelut aikanaan ovat erittäin hankalat. Tietenkin jos seura contenderikkunassa, niin voi pelaajakin helpommin tehdä sillan, kun näkee menestymismahdollisuuden. SC-voittajana on sitten helpompi saada jopa arvoaan kovempi sopimus. Floridassa on saattanut olla verotuksenkin takia helpompi saada vähän seuraystävällisempi sopimus ja Yzerman tietenkin tehnyt hyvää duunia.
 

Toby Dammit

Jäsen
Suosikkijoukkue
New Jersey Devils
Pitkän sopimuksen riskit tietenkin ilmeiset. Sillassa tietenkin se ongelma, että jos joukkue ei ole tarpeeksi hyvä tai pelaaja suuttunut sillasta pari vuotta aikaisemmin, niin voi alkaa offersheetin kisuttelu tai pitkän sopimuksen neuvottelut aikanaan ovat erittäin hankalat. Tietenkin jos seura contenderikkunassa, niin voi pelaajakin helpommin tehdä sillan, kun näkee menestymismahdollisuuden. SC-voittajana on sitten helpompi saada jopa arvoaan kovempi sopimus. Floridassa on saattanut olla verotuksenkin takia helpompi saada vähän seuraystävällisempi sopimus ja Yzerman tietenkin tehnyt hyvää duunia.
Matthew Tkachuk tulee tästä mieleen. Calgaryllä oli mahdollisuus tehdä pitkä soppari hänen kanssaan ja päätyivät siltaan. Pidemmän päälle lopputulos eiollut kovin onnistunut.
 

Henkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liiga, NHL, CHL, SHL
Pitkän sopimuksen riskit tietenkin ilmeiset. Sillassa tietenkin se ongelma, että jos joukkue ei ole tarpeeksi hyvä tai pelaaja suuttunut sillasta pari vuotta aikaisemmin, niin voi alkaa offersheetin kisuttelu tai pitkän sopimuksen neuvottelut aikanaan ovat erittäin hankalat.

Sitten vaan pitää kaupata pelaaja eteenpäin. JT Millerin kanssa esimerkiksi toimittiin näin. Yzerman hankki hänet kaupassa, teki jatkot ja pisti eteenpäin Vancouveriin.

Milleristähän tuli se cap-ongelma, tai lähinnä muiden cap-ongelmien realisoituessa hänet myytiin muiden tieltä pois arvokkaana assettina. Ja niillä saaduilla varausvuoroilla Brisebois osteli halpoja caphittejä. Miller-kaupan VAN-ykkönen taisi mennä Blake Coleman kaupassa Devilsiin.
 

Kuuukko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Tämä pitkien isojen sopimusten tekeminen siltasopparien sijaan on vielä melko uusi ilmiö, mutta onko noista oikeastaan mikään ollut vielä ihan järkyttävä ongelmasopimus seuroille? Itsekin olen enemmän sitä koulukuntaa, että ensin näytöt, sitten palkinto, mutta kai päällisin puolin nuo sopimukset ovat kaikki aika hyviksi osoittautuneet, tai vähintäänkin keskiverroiksi.

Laitoin capfriendlyyn hakuehdoiksi aktiivipelaajiin signing age: 17-23 ja length: 7-8, tuolla listalle nousi 27 pelaajaa. Näistä 21:llä oli tällä kaudella runkosarjassa PPG vähintään 0,75 ja loput pelaajat on nimeltään Chabot, Ekblad, Kotkaniemi, Girard, Norris ja Samuelsson, eli 4 puolustajaa (joista kaikki pelasivat keskimäärin yli 21 minuuttia/peli), yksi sentteri joka pelasi kaudella 8 ottelua ja Kotkaniemi joka pelasi ihan mukiinmenevän kauden ja operoi muutenkin listan kolmanneksi pienimmällä cap hitillä.

Tällä otannalla tuo taktiikka näyttää ainakin omaan silmään jopa ihan suositeltavalta, kunhan ei lähdetä ihan jokaiselle tusinapelaajalle noita lätkimään.
 
Suosikkijoukkue
Colorado, Toronto, sympatiat Krakenille
Siis nämä ELC:n jälkeen solmitut täyspitkät ovat seuroilta erinomaista toimintaa, jossa maksimoivat oman hyötynsä siitä, että pelaajat tuntuvat kuitenkin loppupeleissä haluavan turvallisuutta ja vakautta ansioiden maksimoinnin sijaan. Usein näissä vielä pelaajan puoli on saattanut aluksi toivoa siltaa, mutta seuran toimesta on heti ilmoitettu, että pöydällä on vain kahdeksanvuotinen (näin muistaakseni ainakin Tim Stuetzlella). 7-8 miljoonaa per kausi maksetaan nykyään jo helposti 65-75 pisteen kaverille, PPG-heput pelaavat siis jo alennuksella ja sataa pistettä kolkuttelevat/ ylittävät ovat totaalisia ryöstöjä. Esimerkiksi juuri @Kuuukko mainitsema Kotkaniemen sopimus, joka näistä yleensä saa eniten kritiikkiä, on kaukana sysipaskasta. Eli jos tuo on verrokki worst case -tapaukselle, niin riskit ovat aika pienet.
 

Bosco

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Pittsburgh
Näistä epäonnistuneista toisista vähintään kuuden vuoden mittaisista sopimuksista tulee mieleen ennen aikojaan niistä ulos ostetut Cody Hodgson, Alexander Wennberg ja Colin White. Toki eihän tuo Wennbergin ulososto noista koskaan ollut erityisen tarpeellinen ja osoittanut hyötynsä nopeasti sen jälkeenkin. Jonathan Drouin ei myöskään paljoa antanut rahalle vastinetta tähän kesään päättyneen kuuden vuoden sopimuksensa aikana, ja Victor Rask oli kohtalainen rasite joukkueilleen aina toisesta sopimuskaudestaan lähtien mutta näki sopimuksensa loppuun ilman ulosostoa kuitenkin. Nick Bjugstadin kohdalla toisessa sopimuksessa maksettu potentiaali ei koskaan myöskään realisoitunut.

Nuo ovat kaikki vähän sellaisia worst caseja tähän saakka, eikä noistakaan kukaan edes ulosostettuna erityisen suuri rasite ollut. Nämä ovat toki kaikki vielä tuollaisia maltillisempia 6v ja max. $5.5M AAV sopimuksia, eivätkä suurempia maksimimittaisia ja yli seitsemän miljoonan vuosiansiot tuottavia sopimuksia.
 
Viimeksi muokattu:

Aake

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit vuodesta 1983, HJK
Pitkät sopimukset ovat katsojan kannalta tylsiä kun spekulaatiota syntyy vähemmän. Vaikka faneja kuinka ottaisi päähän ja tulos on pannukakku niin se sama mukavoitunut core ilmestyy taas kauden alkaessa koppiin, ja sitä seuraavana ja sitä seuraavana....

Lyhyempiä sopimuksia, riitaantumisia ja enemmän kauppoja, kiitos!
 

larzzon

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina
Sitä, että kannattaako seuralle elc:n jälkeen pitkä vai lyhyt sopimus, ei tietenkään voi arvioida kyseisten sopimusten perusteella, vaan oleellisinta on pelaajan uratienestit valituilla poluilla.

Tästä nyt ei varmasti hirveästi dataa ole, koska pelaajia, joilla on edes mahdollisuus 8-vuotiseen elc:n jälkeen, on aika vähän. Mutta tietysti voi arvailla, että siltasopimuksella pelannut pelaaja sopii todennäköisesti urallaan vain yhden kasivuotisen sopimuksen. Jos taas tekee elcn jälkeen kasivuotisen, ehtii tehdä helposti vielä toisenkin ja se tapahtuu seuran kannalta suunnilleen epäedullisimmassa vaiheessa pelaajan uraa.

Ihan peilaten pelaajien tilastolliseen suorittamiseen eri ikäisenä, väittäisin, että siltasopimuspolussa sopimuksentekohetket ovat seuran kannalta keskimäärin edullisempia. Varsinkin hyökkääjien osalta.
 
Suosikkijoukkue
Colorado, Toronto, sympatiat Krakenille
Mutta jokainen voi hypätä vaikka Jack Hughesin housuihin ja miettiä, mitä itse valitsisi kun eteen lyödään vaihtoehdoiksi tulokassopimuksen jälkeen (oletuksena, että Jackin kehitys olisi mennyt nykyisen "käyrän" mukaan ja että cap jatkaa nousemistaan):

1. 8x8m = 64m, päättyy kun olet 29-vuotias
2. 3x6m + 8x13m = 122m, päättyvät kun olet 32-vuotias

Tapauksessa 1. on toki mahdollista ottaa vielä vajaat kolmekymppisenä seuraystävällinen 8x9m, jolloin kokonaisansiot (tulokassopparia lukuun ottamatta) uran tehokkaan pelivaiheen lopussa olisivat 136 miljoonaa. Vaihtoehtoisesti voi testata UFA-markkinat, jolloin tiedossa olisi jopa vielä rahakkaampi lappu.

Tapauksessa 2. seuran kanssa voitaisiin solmia todennäköisesti vain suhteessa lyhyempi 5x9m, jos tahti ei ole osoittanut vielä erityisempää hidastumista. Uran kokonaisansiot 167 miljoonaa.

Tapauksessa 1. pelaaja pelaa varman päälle kymmenet miljoonat kotiin mutta samalla myös panostaa siihen, että on liigan eliittiä vielä kolmenkympin korvilla. Ilman loukkaantumisia tälle tuskin on suurempaa estettä.

Tapauksessa 2. pelaaja ottaa riskin ja panostaa siihen, että on NHL:n parhaimmillaan "primensa" huippukohdassa. Loukkaantumiriski on olemassa, mutta se osuu kausille, joina pelaaja on fyysisesti (todennäköisesti) elämänsä parhaassa kunnossa.

@larzzon huomautti hyvin kokonaistienestien merkityksestä ja tätä oikeastaan päästään arvioimaan vasta noin kymmenen vuoden päästä, sillä ainakin itselleni tämä nyt puitu sopimuksentekotapa on varsin tuore keksintö. Eli tehdään se kahdeksanvuotinen perinteisen sillan Barkov-tyylisen hybridin sijaan. MacKinnonin sopimus oli ehkäpä paras esimerkki tästä sopimustyypistä ajalta ennen kuin koko käsitettä oli varsinaisesti hiffattu. Ei ollut vielä esittänyt tulokaskautensa jälkeen mitään mullistavaa silloin, kun nimiä laitettiin paperiin, mutta Colorado oleskeli liigan kellarissa, virallinen ykkössentteri oli lähtökuopissa ja eräs suomalainen hongankolistaja oli pelannut tykkikauden farmissa ja otti ihan lupaavia askeleita myös liigan puolella...
 

Stevie Why

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Red Wings, Rams, Blue Jays
Sitä, että kannattaako seuralle elc:n jälkeen pitkä vai lyhyt sopimus, ei tietenkään voi arvioida kyseisten sopimusten perusteella, vaan oleellisinta on pelaajan uratienestit valituilla poluilla.
Tää on iha shätänän hyvä näkökulma, koko viesti oli, ja mulla oli vähän tää sama teema mielessä mutta hieman eri näkökulmasta. Tervehdin ilolla sitä että pelaajilla on mahdollisuus lyödä isosti rahoiksi jo tulokassopparin jälkeen, sillä se tarkoittaa enemmän rahaa pelaajille aiemmin. Toimeentulo on turvattu vaikka tuliskin loukkaantumista, se nostaa myös muiden pelaajien palkkoja välillisesti, ja pelaajat kokonaisuudessaan saa sen palkinnon 15-20v työstä mitä on tehty unelman eteen.

Tosiaan, kun kysees on kummiskin aika rajattu pelaajajoukko jotka voi unelmoida tulokassopparin jälkeisestä täyspitkästä, niin pitkien tokien sopparien suora kokonaisvaikutus liigan yleiseen palkkatasoon jäänee rajalliseksi - varsinkin kun änärin palkkakatto on mallia kova, ja se automaattisesti säätelee väkisinkin pelaajien palkkojen nousua. Mutta mun mielest on iha hyvä et NHL:ssä sä voit tehdä isot rahat aiemmin ku vaikka MLB:ssä.
 

Mettis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers & Pelicans
Seuran kannalta on lähes aina parempi vaihtoehto silta ja sen jälkeen 8v. 28v pelaajalle on kaikista paskinta tehdä sopparia. Siitä tulee aina se suurin riski ltir-kaupalle.
 

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks
Tuossa vielä koko kauppa, Provoroviin jne. liittyen.
Siis jos oikein tajusin niin Kekäläinen hommasi Provorovin 30% palkanpidätyksellä ja maksoi siitä ykköskierroksen varausten vaihdon (CBJ <-> PHI) ja sai vielä itselleen ehdollisen kakkosen? Nyt voi sanoa, että halvalla tuli Provorov Columbukseen.

Edit. Eli ei pitänytkään tuo linkki paikkaansa ja siitä poistui kumpikin Columbuksen saama picki. Nyt hinta on vähän paremmin ymmärrettävä.
 
Viimeksi muokattu:

Vatanen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Bruins, Carolina, Dallas, JYP ja Leijonat
Siis jos oikein tajusin niin Kekäläinen hommasi Provorovin 30% palkanpidätyksellä ja maksoi siitä ykköskierroksen varausten vaihdon (CBJ <-> PHI) ja sai vielä itselleen ehdollisen kakkosen? Nyt voi sanoa, että halvalla tuli Provorov Columbukseen.
Vaihtoiko siis Columbus ton kolmos pickin seiskaan? Jos tässä nyt menetettiin Carlsson/Fantilli niin kova oli hinta mun mielestä, toki onhan seiskallakin vielä hyviä pelaajia tottakai.
 

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks
Vaihtoiko siis Columbus ton kolmos pickin seiskaan? Jos tässä nyt menetettiin Carlsson/Fantilli niin kova oli hinta mun mielestä, toki onhan seiskallakin vielä hyviä pelaajia tottakai.
Ei vaihtanut. Tuossa linkissä oli virheellistä tietoa. Nyt on korjattu:

 

Toby Dammit

Jäsen
Suosikkijoukkue
New Jersey Devils
Ei vaihtanut. Tuossa linkissä oli virheellistä tietoa. Nyt on korjattu:

Joo, tässä pitäisi olla selkeämmässä (ja oikeassa) muodossa.





 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös