Kauko Röyhkä

[Polix Fetvin]

Päätin nyt lopultakin perustaa ketjun tälle ajattomalle musiikin mestarille ja pitkän linjan rock-muusikolle, joka takoo levyjä vuodesta toiseen ns. etualan artistien takana. Nykyajan musiikkimaailma on täynnä hetkellisiin ilmiöihin perustuvia orkestereita ja kaupallistettuja tuotteita. Näin ollen tinkimättömät omantienkulkijat ovatkin katoava luonnonvara, ikävä kyllä. Mutta Kauko porskuttaa vielä, eikä osoita hiipumisen merkkejä tai suunnittele nostalgiakiertuetta.

Kirjailija-muusikko Kauko Röyhkä (oik. Jukka-Pekka Välimaa) on julkaissut 20 pitkäsoittoa, kaksi live-levyä ja lukuisia kokoelmia pääsyynä levy-yhtiövaihdokset. Röyhkä on myös kirjoittanut 9 romaania, yhden novellikokoelman ja pornotähti Henry Saaren ja omaan elämäänsä perustuvan teoksen, jonkinlaista tosikirjallisuutta. Vuonna 1996 kirjoitettu romaani Kaksi aurinkoa päätyi jopa Finlandia-ehdokkaaksi.

Röyhkän musikilliset vahvuudet ovat miehen omalaatuisessa karismassa, jonkinlaisessa eloisuudessa ja läsnäolossa, aina flirttailevasta ärsyttämisestä herkempään tulkintaan ja rujompaan menoon, ja tietenkin osaavassa taustabändissä ja näin ollen taidokkaassa musiikkimaailmassa sekä miehen oivaltavissa sanoituksissa. Omalaatuinen tarinankerrontapa on vähäeleinen mutta paljonpuhuva. Mielenkiintoiset asetelmat ja eksentriset yksityiskohdat muodostavat rivien väliin kiehtovan maailman. Maagista realismia.

Röyhkän on vihdoinkin päättänyt valmistaa Riku Mattilan kanssa muodostamansa duon materiaalia levylle asti. Odotellaan sitä, keikalla kuulosti hyvältä.

Levyt:
Elämä ja kuolema (2005)
Etsijät (2002)
Miss Farkku-Suomi (2001)
Rock'n'roll-klisee (1999)
Puiden alle (1998)
Sinä olet tähti (1997)
Akti (live) (1995)
Kaunis eläin (1994)
Jumalan lahja (1993)
Olennainen välittyy (live) (1992)
Tyttöjen ystävä (1991)
Kaksi koiraa (1990)
Joko-tai (1990)
Mutta, mutta (minialbumi) (1989)
Ihmelapsi (1988)
Paha maa (minialbumi) (1988)
Mielummin vanha kuin aikuinen (1987)
Pikku enkeli (1986)
Maa on voimaa (1985)
Lauralle (1984)
Onnenpäivä (1983)
Mikki Hiiren myöhemmät vaiheet (1982)
Uusia tansseja (1981)
Steppaillen (1980)

Kaukon mainiot kotisivut

Edit: Hienosäätöä.

 

[Helmut Steiger]

Kaukolla on kyllä paha fiksaatio itseään n. 20 vuotta nuorempiin taidelukiotyttöihin. Siksi törkeän näköistä se meininkinsä esmes Oulun 45:ssa ollut.

"Lauralle" on kuitenkin hieno piisi.

 

[msg]

Levylistastahan puuttuu Mini LP Paha Maa, jonka nimibiisin sanoituksen ovat Kaukoa paraimmillaan.
Muutenkin alkupään tuotanto uppoaa myöhempää tuotantoa paremmin.

 

[Osmo Rapeli]

Levylistastahan puuttuu Mini LP Paha Maa, jonka nimibiisin sanoituksen ovat Kaukoa paraimmillaan.
Muutenkin alkupään tuotanto uppoaa myöhempää tuotantoa paremmin.

Minusta kolme viimeistä levyä ovat 90-luvun osittain heikompien kokonaisuuksien jälkeen onnistuneempia, eli Kake on taas saanut sävellyksilläänkin juonesta kiinni. Uusinta levyä en ole tosin isommin vielä kuunnellut.

No varmasti ansaitsee Kakekin oman ketjunsa!!!

Minulle Kake on ennenkaikkea loistava sanoittaja, parhaita ja persoonallisimpia Suomessa koskaan. En ole saanut hirveää tarvetta ostaa vielä kaikki miehen levyjä, ostelen niitä pikkuhiljaa, mutta keikalla on aina pakko käydä kun tilaisuus tulee, sen verran taattua laatua hänen keikkansa ovat.

Suosikkibiiseistä sen verran että niitä ovat etenkin äärimmäisen kaunis ja Kakelle henkilökohtainen OBSERVATORION MÄELLÄ, ensimmäisen levyn mestarilliset STEPPAILLEN ja etenkin IHMISEN PARAS YSTÄVÄ, legendaariset LAURALLE sekä MAA ON VOIMAA, jykevän psykoottinen HERRA PRESIDENTTI, oivaa itsekritiikkiäkin viljelevä VIHAISET MIEHET, mystisen kaunis TALO MEREN RANNALLA, piruileva MIELUUMMIN VANHA KUIN AIKUINEN, Tyttöjen ystävä-levyn helmet TUO PENSAS LIIKKUU, TUHAT TUHAT TUHAT VUOTTA, kaikkien teiniautoilijoiden oma DISKO-DATSUN sekä SYYLLISYYS JA KAIPAUS.

Tätä on pitänyt esittää ihan livenä coverinakin...myös Tanskassa vaikkei siitä isommin kukaan mitään ymmärtänyt, he he.

"Minä tahdon olla koira
ja nuuskia pyllyäsi
jos kuvani kultaraameissa
koristaa hyllyäsi.
Sinä viet minut kävelylle
talutushihnalla;
nostan kuuliaisesti jalkaa
joka toisella tolpalla.

Hau hau, olen ihmisen paras ystävä.
Hau hau, olen ihmisen paras ystävä.

Kuten Henry Miller minä karkaan
salaa muiden narttujen luo.
Häntä koipien välissä palaan
- routa koirankin kotiin tuo.
Tietty uuden aallon piirieni tähden
olen neuroottinen mielelläni.
Silti kulttuuriperseet nuolen
runoilijan kielelläni.

Hau hau, olen ihmisen paras ystävä.
Hau hau, olen ihmisen paras ystävä.

Jos suloinen nainen itkee
surutaakan paineessa,
silloin hellästi heilutan häntääni;
olen ystävän maineessa.
Ei miehesi tarvitse tietää
vaikka pikkuinen sairastaa.
Täältä Rin-tin-tin rientää pelastamaan,
näin runoilija ruiskauttaa.

Hau hau, olen ihmisen paras ystävä.
Hau hau, olen ihmisen paras ystävä."

Katsotaas jos tulee myöhemmin lisää mieleen.

 

[Polix Fetvin]

Levylistastahan puuttuu Mini LP Paha Maa, jonka nimibiisin sanoituksen ovat Kaukoa paraimmillaan.
Muutenkin alkupään tuotanto uppoaa myöhempää tuotantoa paremmin.

Unohtu laittaa nuo minialbumit Paha maa ja Mutta, mutta, jotka cd-versioissa on laitettu Mielummin vanha kuin aikuinen ja Joka-tai -levyn yhteyteen.

Tuo Nartun loppupään tuotanto (Mielummin vanha kuin aikuinen & Paha maa, Ihmelapsi, Joko-tai & Mutta, mutta) toimii kyllä mainiosti. Jumalan lahja on myös loistava levy, vaikka itse musiikki jäi satanimiskohun varjoon. Uusi tuotanto kestää hyvin vertailun laajan tuotannon joukossa. Voiko levyn avata paremmin kuin Etsijät teki.

 

[Klassikko]

Joo, Kauko on ehdottomasti kuningas ja keisari, ja edelleen hyvässä vedossa pienen notkahduksen jälkeen. Uusimmilla levyillä ei montaakaan täytebiisiksi luokiteltavaa vetoa ole, ja Jumalan Lahjaan astihan tuotanto on täyttä timanttia. Tällä uusimmalla levyllä on muuten aika samanlaista tunnelmaa kuin tuolla Jumalan Lahjalla.

Minulle suomalaisten artistien top 2 on Kauko Röyhkä ja Tuomari Nurmio, täytyy vielä antaa molemmille erityiskiitos siitä, että ovat onnistuneet vanhenemaan arvokkaasti. Kumpaankin sopii ilmaus vanha, mutta uskottava... enemmän rock kuin moni nuorempansa. Kaukon vittumaisuuskin on vaihtunut nuoruusvuosista sellaiseksi rennon leppoisaksi ja hyväntahtoiseksi wittumaisuudeksi. Muutenkin musiikista läpi huokuva "Kaukon perverssi liian pitkäksi kasvaneen miehen parrakkas hammasrivi" [copyright joku jossain joskus] nostaa aina hymyn huulille. Moni ihminen on kertonut, että hylkii Kauko Röyhkää lauluäänen takia. Minun mielestäni persoonallinen lauluääni on kuitenkin juuri se yksi niistä parhaista puolista tässäkin artistissa.

Sanoittajan lahjathan Kakella on kyllä hallussaan, mutta tajusin vasta aika äskettäin, kuinka suuri osa noista sävellyksistä on merkitty Kaukon itsensä nimiin. Ja onhan levyillä "mukana puuhastelemassa" aika liuta maamme eturivin muusikoitakin. Kauko on aina onnistunut hoitamaan bändeihinsä huippuluokan kitaristit (Mattila, Viksten ja Vikkula) ja basistit (Huldén, Paulamäki), mutta täytyy vielä erityisesti korostaa Heikki Tikan rumputyöskentelyä Narttu-levyillä - Tero Klingin myöhempää kädenjälkeä toki väheksymättä. Narttu onkin aikanaan ollut aivan kevyesti Suomen ihan kaikkien aikojen parhaimpien bändien joukossa. Muutenkin lähes kaikkien levyjen kohdalla tulee ihasteltua eri kokoonpanojen todella hienostunutta soittoa, sovitustyö on tehty huolella biisien ehdoilla, kuitenkaan liikaa hieromatta.

Onhan mulla jotain 15 noita levyjäkin, suosikit, tänään, voisivat olla vaikkapa:
* Maa on voimaa
* Jumalan lahja
* Etsijät
* Paha maa
* Miss Farkku-Suomi
* Uusia tansseja

Ja jos biiseistä puhutaan, niin kyllähän Kauko on tehnyt sen toisenkin hyvän biisin - levyiltä löytyy itse asiassa kymmenittäin helvetin hyviä biisejä, tosin vastapainoksi löytyy myös sitten joitain melko helvetin huonoja. Mutta totta kai, ehdottomasti parempi näin kuin pelkkää keskinkertaisuutta, ja suhde on kuitenkin jotain 80/20 plussalla, kun noilla heikoimmillakin 90-luvun levyillä on poikkeuksetta ne hyvätkin biisinsä.

Etsijät, Dora, Elämä ja kuolema, Menneisyyden taikaa etsimässä, Väärässä filmissä, Onnellisen testamentti, 80-luvun absurdismi, Kolme asetelmaa, Disko-Datsun, Cooperin testi ym. ym. näitähän riittää.

Kirjojen diggailu on jäänyt vähän vähemmälle, mutta kyllä silläkin saralla kunnon osumia löytyy. Ei tule mieleen kovin monia muita suomalaisia rock-muusikoita, joilta syntyy teräviä ja älyllisiä romaaneja?

On muuten skandaali, ettei Onnenpäivää ole julkaistu uudelleen noiden muiden Narttu-levyjen seuraksi, ja Jumalan lahjakin on kiven alla.

Kauko Röyhkän kotisivu:
http://www.avenet.fi/www30016/

 

[JayV]

Kauko Kayhkon parhaat vuodet ajoittuivat ehkapa Kipparikvartettiin. Ajatonta musiikkia.

 

[Klassikko]

Se pitää ilman ääkkösiä kirjoittaa Kaeyhkoe.

 

[JayV]

Palatakseni alkuperaiseen aiheeseen, Sapporon olympialaisissa 1972 Tauno Kaeyhkoe from Thunder Bay, Canada saavutti neljannen sijan ison maen makihypyssa.

 

[jesse72]

Kake on näitä kestosuosikkeja Suomi-Rockin osalta ja miehen tuotantoa löytyy levyhyllystä runsaasti, lisäksi muutama miehen kirjakin on hyllyyn eksynyt.

Kaken diggailu alkoi joskus 80-luvun lopulla kun kuulin Majavalakki ja Paska Kaupunki kappaleet. Äijän suosikkibiiseistä vois mainita ulkomuistista vaikka Majavalakki, Paha Maa, Paska Kaupunki,Hän Elää Yksin, Hipit Vanhemmat, Hammerfest, Hospodar Jouluna, Mies Jolla On Maine, Mikä Sä Oot Arvosteleen Mua?, Kanerva, Talo Meren Rannalla, Mainostaulujen Taakse, Lauralle,ymym...

Suosikkilevyistä voisi nostaa esiin Akti, rock'n Roll Klisee, Kaunis Eläin, Jumalan Lahja, Sinä Olet Tähti ja Miss Farkku-Suomi levytykset. Kotona soi usein joku miehen lukuisista kokoelmaleyistä, varsinaista "hittikokoelmaa" mieheltä ei lienee tullut johtuen lukuisista eri levy-yhtiöistä. Kunnon boxi Hectorin tyyliin voisi olla kova juttu jossain vaiheessa, mies lienee sen ansainnut?

Viimeksi tuli luettua Kaken kirja Henry ja Minä joka käsittelee panomies Henry Saarta. Kirja ei ole mikään varsinainen elämänkerta vaan koostuu Kaken ja Henkan kohtaamisista ja tuttujen muisteloista.

Miehen kirjoista Miss Farkku Suomi ja Silvia on tullut luettua 2-3 kertaa ja noista kirjoista löytääkin paljon Kakea itseään mä luulen? Kehutut Kaksi Aurinkoa ja Avec on tullut myös luettua, mutta ei nuo kauheasti kolahtanut. Ocean City ja Faust novellikokis myös läpi kahlattuja.

Livenä Kake on ollut aina hyvä, todella hyvä taustabändi ja Kaken karisma pitävät siitä huolen, ai saatana sitä miehen pirullista virnettä lavalla..Pakko myöntää että vituttaa miehen trubaduurikeikan missaaminen Puustockissa liiallisen humalatilan takia..

 

[Jj]

Alkaa olla kaikki kotimaiset suosikkini läpikäytynä näissä jatkiksen ketjuissa (viimeisellekin on näköjään vanhentunut ketju joka pitääkin muistaa nostaa ylös jossain vaiheessa). Itse innostuin Kakesta verrattain myöhään, -95 Akti-rundin aikana näin ensimmäisen keikan Rollon Tivolissa, mutta sepä kolahtikin sitten kunnolla. Akti levynä on edelleen oma suosikkini rouhevan livesoundinsa ansiosta. Itse asiassa levyinä kaikki Aktin ja nyt kahden viimeisen, Etsijöiden ja E&K:n väliin jääneet lätyt olivat minulle vähän pettymyksiä, vaikka olihan niissäkin helmensä. Onneksi vanhemmissa levyissä riitti tutustumista ja viimeisemmät kolahtavat jo paremmin. Esim. livenä "Etsijät" ja "Shangri-La" toimivat kerrassaan hienosti. Omat suosikkikappaleeni ovat Mainostaulujen taakse ja Sun puolella.

Ja livenähän Kauko määrää. Vuosikymmeneen on mahtunut monenlaista settiä. Kerran viime vuosituhannella aloitettiin yleisön pyynnöstä "Talo meren rannalla" mutta se piti keskeyttää kun sanat olivat unohtuneet. Nykyäänhän, kokoelmien jälkeen, se on useinkin soittolistalla. Eräänä iltana ainaiset Lauran ja Paskan kaupungin huutelijat kypsyttivät kommentin "V"""u me soitetaan mitä me tahdotaan!". Asiaa, älkää olko mikään jukeboksi! Liekö sitten Olgan ansiota mutta kuten nimimerkki Klassikkokin totesi, viime keikoilla Kauko on ollut melko hyvällä tuulella (joskus vähän maistissakin) ja siitä on syntynyt mukavan leppoisia keikkoja. "Teille voi soittaa mitä vaan, se on hienoa."

Eipä kestä.

Jj –mielummin vanha kuin aikuinen-

 

[jesse72]

Ylös!! Kaken uusin kirja tuli kahlattua läpi. Röyhkän uusi kirja on nimeltään The Velvet Underground ja Lou Reed. Röyhkähän on tunnetusti tämän 60-luvun tunnetuimman vaihtoehtorockin bändin diggari ja kirjassa Kake käy läpi bändin tuotannon kronologisessa järjstyksessä ja sekaan on sijoitettu miehen omia elämänvaiheita levyjen tiimoilta.

Mielenkiintoinen kirja, vaikka VU:n ja Reedin tuotanto on suhteellisen tuntematonta, mutta melkoisen omalaatuinen persoona Reed on. Ihimisiä vihaava bi-seksuaali, joka on vielä hengissä kaiken sekoilun jälkeen. Synkkiä tunnelmia, piriä, heroiinia ja sotkuisia ihmissuhteita on luvassa..Hyvä esimerkki kuinka hankin ystäviä ja poltan siltoja. Teki mm. vuonna 1975 tuplalevyn, joka sisälsi pelkkää kakofonista kitarankierrätystä ja sähköistä melua ilman laulua..No, Reedin mukaan tyyppi, joka jaksaa kuunnella levyn alusta loppuun on tyhmempi, kuin sen tekijä.

Pitänee hakea VU:n ja Reedin tuotantoa kirjastosta ja Andy Warholin elämänkerran voisi myös tsekata, sillä tavan heebo on kyseessä tämän kirjan perusteella..

 

[jesse72]

Tänään K-repussa: Röyhkä mieheksi. TV1 ja kello 19.00.

Kauko Röyhkä ja Mikkelin kaupunginorkesteri esiintyvät Helsingissä (Gloria) 19.9 ja Mikkelissä 20.9 ( Naisvuoritalo). Röyhkän tuotannosta on sovitettu 15 kappaletta ja keikoilta on luvassa myös live-levy.

 

[jesse72]

Kauko Röyhkä ja Mikkelin kaupunginorkesteri esiintyvät Helsingissä (Gloria) 19.9 ja Mikkelissä 20.9 ( Naisvuoritalo). Röyhkän tuotannosta on sovitettu 15 kappaletta ja keikoilta on luvassa myös live-levy.

Nämä biisit on sovitettu Röyhkän tuotannosta tähän projektiin.

Talo meren rannalla/Vaeltava vitsaus/Lauralle/Pähkinäpuu/Kevät/Muinainen härkä/Mainostaulujen taakse/Observatorion mäellä/Zaia/Paha maa/Kukaan ei halua mua/Puiden alle/Jälleen yksi sateinen päivä/Paska kaupunki

 

[jesse72]

Ylös, sillä mieheltä on tullut taas uusi romaani Job, joka tuli tuossa yöllä lukaistua loppuun.

Tuttua Kakea, sillä pääosassa on kohtalaisesti menestynyt kirjailija. Vaimo on pistänyt aijän pihalle, mutta lapsiaan mies saa tavata. Röykämäiseen tyyliin miehellä on tietty neljä rakastajatarta ja baarit vetävät puoleensa..

Kirja on kirjoitettu "kertojaäänellä", joten Silvian ja Miss Farkku-Suomen tyyliin siitä on helppoa löytää viittauksia miehen omaan elämään, Oulusta lähtöisin, kritiikit ovat huonoja ja eikä suuri yleisökään tahdo ymmärtää, sekä naissuhteet ovat ihanasti rempallaan..

 

[Jj]

Ja uutta levyäkin ollaan tekemässä. Kirjoista en ole lukenut kuin Ocean Cityn (scifi-elementtien takia). Levyt uppoaa kyllä paremmin.

Hiljattainhan tuli Yleltä myös tämä "Lauralle" levyn muistelu sekä Kosketuksissa -live. Ihan mielenkiintoista tarinaa sen ajan tilanteesta ja ok setti.

 

[jesse72]

Äijän akustinen keikka tuli käytyä eilen tsekkaan Mikkelin Amarillossa. Kake on Kake, siis aivan saatanan hyvä ja karismaattinen aina. Vaeltava Vitsaus aloitti. Paskaa kaupunkia, Pekeä, Pikku Enkeliä, Disco-Datsunia, Taas yksi sateinen päivä ja ym kuultiin. Porukkaa oli vähän, kalja oli kallista, mutta hyvää!Muistikin meni.

 

[jesse72]

Pirun hyvin toimii muuten Röyhkän ja Mattilan lätty. Levyn aloittava Helvetti on ehdottomasti yksi äijän parhaista biiseistä."Pyyhi kyyneleet ja ryystä räät, et kuollut vielä tänäänkään", asiaa.

Kaikki menee hyvin kun olet nuori, kesäbiisi, kaljaa ja kauniita naisia, oikun ois vielä nuori. Levyn lopettava Välitila on pirun koukuttava biisi, jonka tekstin etenemistä jää seuraamaan.

Taattua Röyhkää, eli teksteissä on menneisyyden kaipuuta ja varmaankin paljon Kakea? Livenä ois hauska nähdä, eli soittavatko paljon vanhempaa Kakea äijien Narttu ajoilta?

 

[Jj]

Parin viikon takaisella Klubin keikalla vanhempaa Kakea tuli Nivelet, Mainostaulujen taakse (oma suosikkini), ja olisikohan ainakin Paha maa ollut myös mukana. Huomionarvoista oli myös että keikka rokkasi paljon tuhdimmin kuin levy.

Jengiä oli enemmän kuin olen ikinä nähnyt Kaukon keikoilla. Siis "ikinä" eli yli 10 vuoden ja useamman kymmenen keikan otanta nyt ainakin. Kake oli selvästi mielissään ja otti minusta normaalia enemmän rock-elkeitä mukaan. Sinänsä hieman ihmetyttää tuo listasijoitusten perässä juokseva jengi joka ei ole ollut aiemmin paikalla. Yhtä hyviä tai parempia levyjä on tullut aiemminkin ihan viimeisiä myöten. Lämppärin aikana kuulin mm. jonkun kysyvän "onko tuo nyt se"? Ei kiesus.. Lämppäri oli muuten Ville Ahonen ja ihan omaperäistä settiä heitti hänkin.

Aika puskista tuli muuten levyn menestys ainakin minulle, ei mitenkään todennäköisin menestyjä ja kuitenkin ottaen huomioon että Röyhkän koko tuotanto on ollut aika saman henkistä. Toivottavasti ei nyt nouse hattuun!

 

[Blue J]

Miltäs tuorein Röyhkä kuulostaa?

Ainakin omasta mielestäni porilaiset ovat saaneet nyt jotain varsin järkevää aikaiseksi vanhan kunnon äijän kanssa.

 

[Jj]

Siis tämä Röyhkä ja Rättö ja Lehtisalo? Myspacen verran kuunneltu, hieman haastavampaa matskua näin ensi istumalta. Kake tietty kuulostaa itseltään.

 

[Vuokralainen]

Kauko Röyhkän ja Riku Mattilan Facebook sivulla sekä Soudcloudissa(linkit sinne) kuunneltavissa uuden sinkun biisit.

Ekan kuuntelukerran jälkeen biisit kuulostivat molemmat helvetin hyviltä ja varsin erilaisilta.

Sinä on sovitukseltaa erittäinkin iloinen biisi, mutta sanoitukseltaan ehkä vain hiukan toivoa antava.

Vanhan Ajan Filmissä kuulostaa vähän niinkuin siinä haluttaisiin sanoa jotain suurempaakin, mutta kyse onkin vain biisistä missä vertaillaan vähän uutta ja vanhaa.

Ainakin näin yhden kuuntelukerran jälkeen odotukset 18.5. ilmestyvää levyä kohtaan nousivat kummasti.

 

[Osmo Rapeli]

Löytyihän se.

Kakella pyyhkii hyvin. Mies on yksi harvoista järkevistä syistä seurata Facebookia, mutta ennen kaikkea keikat Nartun kanssa olivat käsittämättömän hyviä. Mattilan kanssa tehty toinen levy ei ollut ihan yhtä syvä kuin ensimmäinen, mutta laadukas silti. Pieni "jotain" puuttui verrattuna ykkösen synkkyyteen.

Jokainen haastis on viihdyttävä. Erillä tavalla viihdyttävä kuin esimerkiksi Pate Mustajärvi. Juu, en diggaa Popedaa, mutta Pate on loistava haastateltava lehdessä ja dokumenteissa.

Mutta tämä livelevy "Pois valoista" Nartun kanssa. Oksat pois. Olin itse Hämeenlinnan Suistoklubilla yhdellä noista keikoista ja olipahan nautinto. Hyviä, svengaavia ja tiukkoja versioita, musiikkityylin vaihdoksia, todella tiukasti soittava bändi. Ja nyt sitä saa levylläkin. En tosin tiedä onko tuossa Suistolta biisejä, onko joku löytänyt listaa mistä mikäkin nauhoitus on?

Mieletön kokoonpano. Hulden, Viksten, Gröhn, tarkasti lyövä Tikka ja huikea tunnelmoija Heikkinen. Puhdasta kultaa....mutta jokseenkin mustaa kultaa.

Ävykauppa Lexästä (nimi muutettu) saa ensipainosta, jossa on vielä pari biisiä normisettiin lisää ("Maa on voimaa" ja "Preerian kuu"). Erillisellä cd:llä. Kovaa rokkaava "Kanerva" ei tosin levylle mahtunut, mutta tuossa nousee muita biisejä esiin.

TJEU: "Crescendo" ja "Sukellan taivaalle"

Kake elää!

 

[Midnight Rambler]

Tykkään itse enemmän Kaukon kirjoista kuin musasta, mutta pari kertaa olen häiskän käynyt livenäkin näkemässä. Huomattavasti enemmän kolahtaa Kaukon musiikillinen idoli, eli Lou Reed (RIP).

 

[Jj]

Ylös!

Nimittäin. Tehkääpä itsellenne palvelus ja menkää tsekkaamaan Kauko ja the Boots keikalla jos ja kun pumppu paikkakunnalle saapuu. 20 vuoden otannallani yksi parhaista Kaukon vedoista oli perjentaina Turun Klubilla. Eilistä Tavastian keikkaa mies itsekin kommentoi parhaimpanaan. Uusi levy Etelän Peto toimii erittäin hyvin ja jopa paremmin livenä.