Vaikka näitä HPK-aiheisia ketjuja täällä jo on, en malta vastustaa kiusausta perustaa tälle aiheelle omaa ketjua. Siirretään siis keskustelu HPK:n ylä- ja alamäistä tämän ketjun alle.
Eli näin:
Hämeenlinnan kiekkojoukkueen kokoonpano ennen kauden alkua - ja ennen harjoituspelejä aiheutti ainakin allekirjoittaneessa hieman ristiriitaisia tunteita. Vujtekin haaliminen HPK:n riveihin oli suuri yllätys, ja muistinhan tsekkitaiturin mahtavat kikat Porin Ässien paidassa. Vujtek oli kuitenkin oikeastaan ainut nk. selvä tapaus. Muut joukkueen osa-alueet lepäsivät mielestäni turhan suurien kysymysmerkkien päällä. Nuoria nousevia pelaajia oli paljon. Santala pelasi viime kaudella hyvin, mutta ykkössentterin mantteli on nuorelle keskurille aina kova kannettava. Kaudella 00-01 sekä Miettisen että Somervuoren pelistä näki, että jossain pinnan alla piileskelee hurja potentiaali. Se pitäisi vaan saada ulos. Myös maalivahtikysymys oli yksi suurimmista epäilypuheiden kohteista: Kummatkin veskarit ovat nuoria sekä SM-liigatasolla kokemattomia kyvykkäitä lupauksia. Onneksi HPK:n johtoryhmä luotti joukkueeseen enemmän kuin minä, sillä nuoret - ja ehkä hieman vanhemmatkin - ovat lunastaneet suuren määrän heihin kohdistuneista odotuksista.
HPK:n hurja nousukiito on ainakin kotipeleissä kulminoitunut muutamaan erittäin tärkeään perusasiaan.
- Aivan käsittämättömän kova liike
- Hyökkäyspään tilannekovuus - asenne erinomainen
- Kurinalainen sentteripeli, joka sisältää:
* Keskushyökkääjä hoitaa oman puolustavan roolinsa erittäin kurinalaisesti
* Keskushyökkääjät ovat onnistuneet erinomaisesti levittämään peliä varsinkin keskialueen ylityksissä
---> Hyökkäyksen koordinaatio ja oikea-aikaisuus on tällä hetkellä huippuluokkaa.
* Hyökkäyspään "nurkkamyllyn" erinomainen blokkauspeli. Senttereistä varsinkin Santala on tämän alueen spesialisti. Hän tekee erinomaisesti tilaa taitaville laitureilleen.
- Hyökkäysvitjojen hyvä kemia
* Tässä tosin voisi olla parannettavaakin, sillä Vujtekin rooli joukkueessa on nyt yllättävän pieni. Yhteistyö Rajamäen ja Määttäsen kanssa toimii kuitenkin kohtalaisesti.
* Kucharcikin peliin ainakin minä olen ollut tyytyväinen. Tsekki hoitaa oman leiviskänsä nurisematta, tehden hyvää, tinkimätöntä työtä ketjunsa pelin eteen.
* Nedved ei ole päässyt sisään omaan rooliinsa - tai sitten Dinolle tarjotaan vääriä tehtäviä. Nedved on pelaajakuvaltaan puhdas maalinsylkijä. Taitava, nopea, mutta kiekollinen peli ei kuitenkaan toimi pienessä tilassa. Tämä sniper tarvitsee kahta asiaa: Hieman tilaa sekä hyvän syötön. Nämä saadessaan alkavat verkot pullistella.
HPK:n puolustuspeli arvioitiin liigassa heppoiseksi. Toisin on kuitenkin käynyt. Tuulolaan, Peltoseen sekä Sulkuun luotetaan kuin peruskallioon. Varmaa, voimakasta peruspeliä - näitä miehiä ei helposti kierretä.
Seuraavassa kastissa ovat Sicak, Aalto sekä Kankaanperä. Sicak on kokoisekseen voimakas, hyvin liikkuva puolustaja, jonka voisi odottaa nousevan vieläkin suurempaan kiekolliseen rooliin. Hyvän liikkeensä avulla Sicak kykenee aukaisemaan vastustajan prässin sivusuunnassa ja avaamaan peliä sitä kautta.
Jos Teemu Aallolle saataisiin haalittua (myisikö joku?) edes auttava pelikäsitys, saisi SM-liiga uuden huippupakin. Teemulla on yhtenään suuria ongelmia sijoittua kiekottomana. Myös tasakentällisin kiekollinen peli, varsinkin avauspelin osalta tökkii yhä. Yhdellä osa-alueella Aalto kuitenkin briljeeraa. Rinkelinmäellä käyneiden kissajoukkueiden maalivahdit näkevät varmasti vieläkin painajaisia Aallon hirvittävästä lämäristä, jonka avulla mies on jo muutaman maalinkin tehnyt. Joukkueen valmennus on ollut hereillä, sillä ylivoimasta on helposti nähtävissä, että kiekko pyritään usein pelaamaan sivuttain vetopaikkaan Aallolle. Kysymys on vain siitä, että kuka on tarpeeksi hullu mennäkseen maskimieheksi Teemun lämärin eteen? Noin yleisesti ottaen Aalto on kuitenkin petrannut huimasti viime kauden suoritustasostaan.
Kankaanperä saapui Hämeenlinnaan Jyväskylästä haukkujen saattelemana. Kanki on kuitenkin esiintynyt erittäin lupaavasti, sillä sekä puolustuspään peruspeli, että hyökkäyspään hoitaminen onnistuvat yleensä moitteettomasti. Huippuhetkiä taitavat olla oikea-aikaiset nousut viivalta maalin tolpalle. Viimeisenä - muttei suinkaan vähäisimpänä - HPK:n puolustajana seisoo ihmisjyrä Tuukka Mäkelä. Ameriikan maalta Hämeenlinnaan Bluesiin matkanneen Jani Virtasen paikalle saapunut Mäkelä hoitelee Kerhossa fyysisen romuluupakin tonttia. Sikakatsomon yhdeksi suosikiksi nousseen #43:n bravuureihin kuuluvat kovat avojäätaklaukset, mutta Mäkelä kykenee myös edeltäjäänsä tasapainoisempaan kiekolliseen peliin.
Kenttäpelaajien kohdalta HPK:n pullat ovat siis mukavasti uunissa. Parannettavaa löytyy tietysti, mutta peruselementit ovat loksahtaneet kuin ihmeen kaupalla tiiviisti yhteen. Joukkueen sisältä kuultava hyvä henki sekä peli-ilo ja rentous heijastuu myös Rinkelinmäen katsomoon: Joukkuetta kannustetaan railakkaasti laulaen ja meluten. Matseissa on taas pitkästä aikaa ollut kivaa.
Eli näin:
Hämeenlinnan kiekkojoukkueen kokoonpano ennen kauden alkua - ja ennen harjoituspelejä aiheutti ainakin allekirjoittaneessa hieman ristiriitaisia tunteita. Vujtekin haaliminen HPK:n riveihin oli suuri yllätys, ja muistinhan tsekkitaiturin mahtavat kikat Porin Ässien paidassa. Vujtek oli kuitenkin oikeastaan ainut nk. selvä tapaus. Muut joukkueen osa-alueet lepäsivät mielestäni turhan suurien kysymysmerkkien päällä. Nuoria nousevia pelaajia oli paljon. Santala pelasi viime kaudella hyvin, mutta ykkössentterin mantteli on nuorelle keskurille aina kova kannettava. Kaudella 00-01 sekä Miettisen että Somervuoren pelistä näki, että jossain pinnan alla piileskelee hurja potentiaali. Se pitäisi vaan saada ulos. Myös maalivahtikysymys oli yksi suurimmista epäilypuheiden kohteista: Kummatkin veskarit ovat nuoria sekä SM-liigatasolla kokemattomia kyvykkäitä lupauksia. Onneksi HPK:n johtoryhmä luotti joukkueeseen enemmän kuin minä, sillä nuoret - ja ehkä hieman vanhemmatkin - ovat lunastaneet suuren määrän heihin kohdistuneista odotuksista.
HPK:n hurja nousukiito on ainakin kotipeleissä kulminoitunut muutamaan erittäin tärkeään perusasiaan.
- Aivan käsittämättömän kova liike
- Hyökkäyspään tilannekovuus - asenne erinomainen
- Kurinalainen sentteripeli, joka sisältää:
* Keskushyökkääjä hoitaa oman puolustavan roolinsa erittäin kurinalaisesti
* Keskushyökkääjät ovat onnistuneet erinomaisesti levittämään peliä varsinkin keskialueen ylityksissä
---> Hyökkäyksen koordinaatio ja oikea-aikaisuus on tällä hetkellä huippuluokkaa.
* Hyökkäyspään "nurkkamyllyn" erinomainen blokkauspeli. Senttereistä varsinkin Santala on tämän alueen spesialisti. Hän tekee erinomaisesti tilaa taitaville laitureilleen.
- Hyökkäysvitjojen hyvä kemia
* Tässä tosin voisi olla parannettavaakin, sillä Vujtekin rooli joukkueessa on nyt yllättävän pieni. Yhteistyö Rajamäen ja Määttäsen kanssa toimii kuitenkin kohtalaisesti.
* Kucharcikin peliin ainakin minä olen ollut tyytyväinen. Tsekki hoitaa oman leiviskänsä nurisematta, tehden hyvää, tinkimätöntä työtä ketjunsa pelin eteen.
* Nedved ei ole päässyt sisään omaan rooliinsa - tai sitten Dinolle tarjotaan vääriä tehtäviä. Nedved on pelaajakuvaltaan puhdas maalinsylkijä. Taitava, nopea, mutta kiekollinen peli ei kuitenkaan toimi pienessä tilassa. Tämä sniper tarvitsee kahta asiaa: Hieman tilaa sekä hyvän syötön. Nämä saadessaan alkavat verkot pullistella.
HPK:n puolustuspeli arvioitiin liigassa heppoiseksi. Toisin on kuitenkin käynyt. Tuulolaan, Peltoseen sekä Sulkuun luotetaan kuin peruskallioon. Varmaa, voimakasta peruspeliä - näitä miehiä ei helposti kierretä.
Seuraavassa kastissa ovat Sicak, Aalto sekä Kankaanperä. Sicak on kokoisekseen voimakas, hyvin liikkuva puolustaja, jonka voisi odottaa nousevan vieläkin suurempaan kiekolliseen rooliin. Hyvän liikkeensä avulla Sicak kykenee aukaisemaan vastustajan prässin sivusuunnassa ja avaamaan peliä sitä kautta.
Jos Teemu Aallolle saataisiin haalittua (myisikö joku?) edes auttava pelikäsitys, saisi SM-liiga uuden huippupakin. Teemulla on yhtenään suuria ongelmia sijoittua kiekottomana. Myös tasakentällisin kiekollinen peli, varsinkin avauspelin osalta tökkii yhä. Yhdellä osa-alueella Aalto kuitenkin briljeeraa. Rinkelinmäellä käyneiden kissajoukkueiden maalivahdit näkevät varmasti vieläkin painajaisia Aallon hirvittävästä lämäristä, jonka avulla mies on jo muutaman maalinkin tehnyt. Joukkueen valmennus on ollut hereillä, sillä ylivoimasta on helposti nähtävissä, että kiekko pyritään usein pelaamaan sivuttain vetopaikkaan Aallolle. Kysymys on vain siitä, että kuka on tarpeeksi hullu mennäkseen maskimieheksi Teemun lämärin eteen? Noin yleisesti ottaen Aalto on kuitenkin petrannut huimasti viime kauden suoritustasostaan.
Kankaanperä saapui Hämeenlinnaan Jyväskylästä haukkujen saattelemana. Kanki on kuitenkin esiintynyt erittäin lupaavasti, sillä sekä puolustuspään peruspeli, että hyökkäyspään hoitaminen onnistuvat yleensä moitteettomasti. Huippuhetkiä taitavat olla oikea-aikaiset nousut viivalta maalin tolpalle. Viimeisenä - muttei suinkaan vähäisimpänä - HPK:n puolustajana seisoo ihmisjyrä Tuukka Mäkelä. Ameriikan maalta Hämeenlinnaan Bluesiin matkanneen Jani Virtasen paikalle saapunut Mäkelä hoitelee Kerhossa fyysisen romuluupakin tonttia. Sikakatsomon yhdeksi suosikiksi nousseen #43:n bravuureihin kuuluvat kovat avojäätaklaukset, mutta Mäkelä kykenee myös edeltäjäänsä tasapainoisempaan kiekolliseen peliin.
Kenttäpelaajien kohdalta HPK:n pullat ovat siis mukavasti uunissa. Parannettavaa löytyy tietysti, mutta peruselementit ovat loksahtaneet kuin ihmeen kaupalla tiiviisti yhteen. Joukkueen sisältä kuultava hyvä henki sekä peli-ilo ja rentous heijastuu myös Rinkelinmäen katsomoon: Joukkuetta kannustetaan railakkaasti laulaen ja meluten. Matseissa on taas pitkästä aikaa ollut kivaa.