Kate Bush

[Koljat Candlelight]

Oman ketjunsa ansaitsee ehdottomasti Kate Bush.
Omasta mielestäni neidon ääni on ylivoimaisesti kauneinta kuultavaa hälytysäänien ja paalutuskoneiden täyttämässä yhteiskunnassa.

Bushin tavaramerkki on lauluääni ja äänen voimakkuudella leikkiminen, itse en tosin ole ns. vanhan Kate- tuotannon ystävä, eli tuon lapsenäänisen ajanjakson tuottamat kappaleet hieman osuvat korvaani huonosti pääasiassa.

Uusin levy, Aerial on julkaistu vuonna 2005 pitkän hiljaiselon jälkeen. Studioalbumeja on ilmestynyt yhteensä 8 kpl. 1978-2005 välisenä aikana, ja onpas naikkonen ollut mukana myös elokuvaprojeteissakin.

Äänen vimmaa ja kauneutta, esimerkkinä tarjoillaan hittibiisi Wuthering Heightsin uskomaton liveversio: http://www.youtube.com/watch?v=C9Ej4WDybCQ

Niin kaunista, niin kaunista. Ääni ja Kate. Ja kiinnittäkää huomiota ajassa 1:18 alkavaan laineidenheilutukseen. Tuohon ei Shakirat ja muut tusinadaamit pääse keskinkertaisuudessaan.

 

[Mielikuvitushahmo]

Kattelin tässä Kate Bushin videoita ja tämä teki suuren vaikutuksen. Kauniita biisejä joista ainoastaan tuo Wuthering Height on ennestään tuttu.

Otetaan tutustuminen työn alle.

 

[Koljat Candlelight]

Otetaan tutustuminen työn alle.

Suosittelen. WH.n takanakin on hienoja biisejä paljon.

 

[Evil]

Studioalbumeja on ilmestynyt yhteensä 8 kpl. 1978-2005 välisenä aikana

Näistä varsinkin 80-luvun puolivälissä ilmestynyt Hounds of Love on erinomainen kokonaisuus.

 

[Radiopää]

Just eilen mainitsin kyseisen nimen Stella -ketjussa.

Maailman paras naislaulaja ehdottamasti.

Tämä pätkä on itselleni melkoisen tärkeä. Harmi ettei mimmi tykkää keikkailla.

 

[Uleåborgir]

Muistan kun kersana serkkuni asui meillä vuoden ajan ja hänellä oli Katen levy, jolla oli muun muassa Wuthering Heights ja Running Up To Hill. En juuri tiedä naisen muusta tuotannosta, mutta Wuthering Heights kuuluu omaan
TOP 10:een kaikista maailman biiseistä.

Kappaleestahan on kaksi studioversiota, enemmän pidän siitä ei-pikkuorava -biisistä.

Kappaleen sanat saavat ihon kananlihalle:

Heathcliff, it's me, your Cathy, I've come home.
I'm so cold/
let me in-a-your window.

Ooh! Let me have it/
Let me grab your soul away.
Ooh! Let me have it/
Let me grab your soul away.
You know it's me/
Cathy!

On sanottu, että kyseinen kappale on paras uudelleentulkinta Emily Brontën romaanista Humiseva harju. Se lyö kaikki aiheesta tehdyt elokuvat.

Omaperäinen, käsittämättömän tarkka ja korkea lauluääni, jota ei voi jäljitellä.

 

[Freddie Freeloader]

Outoa. Viime päivinä netissä ja varsinkin Jatkoajassa roikkuessani ja tänne avautuessani on päässäni soinut jatkuvasti Bushin "Deeper Understanding".

Melkoisen kauaskatseista lyriikkaa ottaen huomioon että kappale on sentään julkaistu vuonna 1989.

 

[FourForty]

Kaikki Bushin albumit löytyvät hyllystä. Olen aina ihmetellyt, että Hounds Of Lovea pidetään Bushin parhaana kokonaisuutena, koska itse tykkään enemmän Kick Insidesta ja Never For Everistä. On Hounds Of Lovellakin hyviä biisejä, mutta noilla kahdella mielestäni enemmän. No, makuasioita.

Keikkoja Bush ei tosiaan taida tulla tekemään enää, mutta onneksi tekee edelleen hyviä levyjä, vaikkakin hitaasti. Esimerkiksi Aerial yltää ihan parhaimmistoon.

Tässä pari omaa suosikkia Bushia ennestään tuntemattomalle:

http://www.youtube.com/watch?v=xz07Hf5htfY

http://www.youtube.com/watch?v=sv9XYxfjTDU

http://www.youtube.com/watch?v=opV2frh_aC4

http://www.youtube.com/watch?v=VXn4Cubp1x8

Myös Bushin Likellä suomeksi julkaistu elämäkerta löytyy hyllystä. Sitäkin voin suositella, mutta siinä kerrotaan jokaisen levytetyn biisin tarina, mitä en välttämättä olisi niin tarkkaan halunnut tietää. Ei jää tilaa omille tulkinnoille, jos lukee kaikista biiseistä, mistä ne artistin mukaan kertovat.

 

[Moto]

Kaikki levyt löytyy luonnollisesti hyllystä.

Kolme parasta ovat mielestäni The Kick Inside, The Dreaming ja Houds Of Love (niiden keskinäistä järjestystä en jaksa lähteä miettimään).

Seuraavan kolmikon muodostavat Never For Ever, The Sensual World ja Aerial. Never For Everillä on kolme upeaa sinkkubiisiä (Babooshka, Army Dreamers ja Breathing), mutta kokonaisuutena se ei yllä kolmen yllämainitun tasolle. Aerialin kakkoslevy on hurjan komeaa kuunneltavaa, mutta ykköslevylle mahtuu pari väsyneempää siivua.

Lionheart ja The Red Shoes ovat sitten pikkuisen kehnompia. Ei niissäkään nyt ole sen suurempaa vikaa, mutta ensinmainittu kuulostaa vähän liikaa Kick Insiden ylijäämäkokoelmalta ja Red Shoes on Bush-levyksi liian tavanomaista poppia.

Ja hienoja videoita rouvalla(?) on roppakaupalla. Army Dreamers, Cloudbusting, The Sensual World ja Experiment IV ovat etenkin jääneet mieleen. Löytyipä joskus miltei kaikki videot koneeltakin, mutta kovalevyrikko vei ne. Ilmeisesti edelleenkään ei ole olemassa DVD-kokoelmaa, mutta jos sellainen joskus ilmestyy, se on kyllä pakko-ostos.

Livenä näkeminen taitaa tosiaan olla turha toivo, ainoa kiertue tehtiin kait Lionheart-levyn tiimoilta, mutta mistä sitä tietää vaikka Kate vielä vanhoilla päivillään innostuisi jokusen keikan heittämään. Sitä voisi mennä katsomaan vaikka pidemmällekin.

 

[Moto]

...
Livenä näkeminen taitaa tosiaan olla turha toivo, ainoa kiertue tehtiin kait Lionheart-levyn tiimoilta, mutta mistä sitä tietää vaikka Kate vielä vanhoilla päivillään innostuisi jokusen keikan heittämään. Sitä voisi mennä katsomaan vaikka pidemmällekin.

Kas, kas. Noin sitä ollaan kirjoiteltu lähes kuusi vuotta sitten ja mistäpä sitä koskaan tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Elokuun viimeisenä lauantaina on siis suuntana Hammersmith Apollo ja keikka 4/22. Liput menivät ilmeisen hyvää tahtia, mutta kenties hyvällä tuurillakin pääsin varaussivulle heti 11:30, kun ne tulivat myyntiin. Ilmeisesti kaikki 22 keikkaa myytiin loppuun noin vartissa.

Viimeisin levy 50 Words For Snow jäi vähän etäisemmäksi, mutta täytyy ottaa se ja tietysti kaikki muutkin kertaukseen. Nimikappale on soinut tehokkaasti päässä siitä asti, kun tämä keikkasarja julkaistiin, vaikka en juuri sanoja muista. "50. Snow"

 

[Moto]

Käytän konsertin sisältöön liittyvissä kohdissa spoiler-tageja, vaikka oletettavasti mahdollisesti tuleviin konsertteihin menevät, jotka eivät halua tietää sisällöstä tarkemmin, jättävät klikkaamatta tätä ketjua...

Huomasi kyllä, että on jotain erityistä ilmassa, sillä fanikamamyyntipisteiden jonot olivat melkoisessa kaaoksessa jo noin tuntia ennen showtimeä, varmasti keskimääräistä suurempi osa yleisöstä halusi jotain matkamuistoa mukaan. On muuten uskomatonta, miten kauan yksi asiakas saa kulumaan "tiskillä". Itse köyhdyin 40 punnan verran, kun ostin T-paidan ja "kiertue"-ohjelman.

Alla oleva spoileri sisältää tietoa keikan rakenteesta ja soitetuista biiseistä.

Spoileri

Alku vaikutti hämäävästä tavannomaiselta rock-konsertilta. Lavan takaseinällä ei ollut vilkkuvaloja kummempaa grafiikkaa ja Kate lauloi bändin edessä mikki kourassa aika turvallisia pop-hittejä. Tässä osuudessa taisi olla kaksi biisiä Red Shoesilta (hieman yllättävää, kun kumpikaan ei ollut edes hittiosastoa), kaksi Hounds Of Lovelta ja kaksi Aerialilta.

Sitten rupesikin tapahtumaan. Enää ei tiennyt, onko keikalla vai katsooko teatteriesitystä - itse asiassa oltiin lähempänä jälkimmäistä. Taustalla pyöri myös teemaa tukevia elokuvanpätkiä ja jopa ihan livenäyttelemistäkin. Hyvät naiset ja herrat: The Ninth Wave kokonaisuudessaan.

Sitten parinkymmen minuutin väliaika ja show jatkuu edelleen moniulotteisena. Itse asiassa vasta toisen puolikkaan alkuun Kate taisi ensimmäisen kerran koskea pianoon. The Ninth Waven aikana oli tosin hankala sanoa, kuka soitti milloin mitäkin, sillä bändi oli aika lailla piilossa lavasteiden takana.

Suurimman osan tästä toisesta jaksosta muodosti kokonaisuudessaan (ja enemmänkin) soitettu Aerialin jälkimmäinen levy eli A Sky Of Honey. Jopa levyn kansitaide heräsi henkiin tämän aikana, ei pelkästään taustalla pyörineiden upeiden filmien avulla, vaan mm. Painter-hahmo oli ihan elävänä lavalla. Levyltä tuttujen biisien lomassa kuultiin uusi biisi Tawny Moon, jonka lauloi Katen poika Bertie (tämä selvisi vasta kun keikan jälkeen uskallauduin lukemaan tietoa aiemmist keikoista). Aerialin kansilehdillä tuo oli pikkunappula, 50 Words Of Snowlla lauloi poikasopraanoäänellä ja nyt kuin aikamies. Niin se aika kuluu.

Yleisön hurmoksellisen vastaanoton jälkeen tuli vielä encorena Among The Angels viimeisimmältä levyltä ja korviahuumaavan vastaanoton saanut Cloudbusting. Niiden välissä vielä laulettiin Happy Birthday eräälle taustalaulajalle/näyttelijälle.

Olipa jumalauta show! Korkeintaan ne, jotka odottivat jotain geneeristä Greatest Hits-läpilukua, saattoivat olla pettyneitä. Toki tuli mieleen, että voisi olla hienoa nähdä Kate Bush myös ihan "tavallisella" keikalla, mutta kaikkea ei voi saada... tai ei tietty tämänkään shown pitänyt toteutua.

Vieläkin jotenkin epätodellinen olo. DVD:tä odotellessa.

Suurin yllätys (ainakin itselleni):

Spoileri

Wuthering Heightsia ei kuultu. Olin aika varma, että se tulisi vielä viimeisenä encorena. Liekö Kate sitten ajatellut, että se on jo soitettu livenä... Setissä ei itse asiassa ollut mitään Hounds Of Lovea vanhempaa.

Miten kannattaa valmistautua, jos on menossa keikalle ja tuotanto ei ole kovin tuttua:

Spoileri

Laita Hounds Of Love ja Aerial tehokuunteluun. Saat luultavasti keikasta enemmän irti, sillä näiltä soitettiin suurin osa biiseistä.