Onko maailma täynnä pahuutta? Mihin on kadonnut lähimmäisenrakkaus kahden pienen, voimattoman yksilön väliltä? Onko yhteiskuntamme menossa siihen, että internet on paras ystävä, nettikaverit ainoita kavereita ja peili ainoa kontakti fyysiseen ihmiseen?
Olen seurannut Jatkoaika-keskustelupalstan meininkiä alusta asti, eli tammikuun lopulta. Koko ajan olen osallistunut enemmän tai vähemmän aktiivisesti keskusteluihin aiheista maan ja taivaan väliltä. Usein keskusteleminen on hedelmällistä ja henkisesti rikastuttavaa. Välillä taas aiheet sivuutetaan ja keskitytään täydelliseen saivarteluun.
Keskustelupalstan henki on kuitenkin menossa siihen suuntaan, että ainoa tavoite on miellyttää. Kaikki debaatit on historiaa, keskitytään ainoastaan toisten myötäilyyn, omien puheiden perumiseen ja kaikenlaiseen selkärangattomuuteen. Jääkiekkoa seurataan Suomessa varsin laajalti, ja yleisö koostuu monenkirjavasta väestä. Katsomossa kuuluu usein sutkauksia ja heittoja, jotka ovat parhaimmillaan oivaa sanataidetta. jääkiekkoa seuraavan yleisön keskustelupalstalla tällainen kulttuuri on kokonaan poistunut tai, voisiko sanoa, jopa poistettu palstaa "valvovien" tahojen toimesta.
Olenkin erittäin suunnitelmallisesti ja tahallani pyrkinyt herättämään tunteita. Kommentoin usein kirjoituksiin erittäin kyynisellä ja kylmällä tavalla, joka saa kanssakirjoittelijoiden karvat pystyyn ja asettumaan hyökkäykseen itseäni vastaan. Olen kuitenkin täysin tietoinen siitä, mitä kirjoitan ja olen usein valmis vastaamaan minulle asetettuun kritiikkiin. Vastoin yleistä oletusta, en "vedä hernettä nenään". En ota näitä asioita lainkaan henkilökohtaisesti, vaan kaikki tämä internet-keskusteleminen on minulle puhdasta ajanvietettä. Olenpa oppinut suorastaan nauttimaan siitä, että saan ärsytettyä muita, koska tämä hyvin usein vastaa tavoitteitani. Pohjimmiltani en ole ollenkaan niinsanottu kusipää, vaan toimintani perustuu tiettyyn yhteiskuntateoriaan, jossa käsitellään internet-tuttavuuksia yms.
Moderaattoreiden toimintaan haluaisin puuttua sen verran, että onko järkevää antaa pelikieltoja ihmisille, joilla on mielipiteitä. Mielipiteethän voivat olla radikaaleja ja vastoin yleistä kantaa. Ennemmin suosittelisin pelikieltoja kirjoittajille, jotka eivät osaa kirjoittaa edes n. 50% virheetöntä tekstiä (alkukirjaimet, yhdyssanat), joilla ei ole taitoa kirjoittaa sisällöllisesti muuta kuin tyhjää (tyyliin: miksi oranssi on parempi väri kuin sininen) ja ennenkaikkea kirjoittajille, joilta puuttuu taito kirjoittaa tekstiä, josta käy asian luonne ilmi ilman amerikkalaispopulistista hymiökulttuuria.
Fanaattisuus on hyve, liika fanaattisuus ja siitä johtuva mustavalkoisuus erittäin murheellinen piirre, joka saa aikaan vain harmia. Ymmärrettävästi oma joukkue on se, minkä tekemisiä eniten seurataan. Onko kuitenkaan tarpeellista yrittää vertailla elementtejä, joita on aivan mahdoton laittaa paremmuusjärjestykseen (ulkonäköseikat, radioselostus jne.)
Viime aikojen hiekoimpia suorituksia tällä palstalla ovat ketjut, joissa olenkin saanut murskaavaa kritiikkiä mielipiteilleni. Näihin kuuluvat esimerkiksi Jatkoajan legendat -ketju sekä Kaikkien aikojen jääkiekkoilija -äänestys. Ensinmainitussa korostuu kaikki elementit, joihin olen tässä kirjoituksessani puuttunut. Jälkimmäisessä paljastuu tämä perinteinen "kaivaa itselleen kuoppaa" -ilmiö, joka sortuu omaan mahdottomuuteensa. Tietenkin, kirjoittajia on täälläkin eri ikäisiä, ja niinpä eri asiat ovat tärkeitä. Muistan itse, kuinka yläasteikäisenä oli tärkeää seurata esimerkiksi hittimusiikkia. Se seikka on iän karttuessa menettänyt merkitystään. Tämän vuoksi en osannut edes pahastua, kun eräs aktiivikirjoittaja koetti lähestyä minua halvalla yksityisviestitempulla. Kyseistä kaveria ajattelen vieläkin ymmärtäen. Kun on teelusikalla annettu, ei voi edes ruokalusikalla vaatia. Jos toisen elämä pyörii mopon tai Toyotan, karvanoppien ja MicMacin ympärillä, keskustelutasomme ei tule koskaan kohtaamaan samalla aaltopituudella. Ja tämä oli vain yksi esimerkki.
Mutta, tämä kirjoitus poikii varmasti jonkinlaista sääliä useassakin lukijassa - toivottavasti toimii enemmän kuitenkin herättäjänä. Jos tällä saan itselleni pelikiellon, tämä on siinä tapauksessa sataprosenttisen täydellisesti onnistunut.
Olen seurannut Jatkoaika-keskustelupalstan meininkiä alusta asti, eli tammikuun lopulta. Koko ajan olen osallistunut enemmän tai vähemmän aktiivisesti keskusteluihin aiheista maan ja taivaan väliltä. Usein keskusteleminen on hedelmällistä ja henkisesti rikastuttavaa. Välillä taas aiheet sivuutetaan ja keskitytään täydelliseen saivarteluun.
Keskustelupalstan henki on kuitenkin menossa siihen suuntaan, että ainoa tavoite on miellyttää. Kaikki debaatit on historiaa, keskitytään ainoastaan toisten myötäilyyn, omien puheiden perumiseen ja kaikenlaiseen selkärangattomuuteen. Jääkiekkoa seurataan Suomessa varsin laajalti, ja yleisö koostuu monenkirjavasta väestä. Katsomossa kuuluu usein sutkauksia ja heittoja, jotka ovat parhaimmillaan oivaa sanataidetta. jääkiekkoa seuraavan yleisön keskustelupalstalla tällainen kulttuuri on kokonaan poistunut tai, voisiko sanoa, jopa poistettu palstaa "valvovien" tahojen toimesta.
Olenkin erittäin suunnitelmallisesti ja tahallani pyrkinyt herättämään tunteita. Kommentoin usein kirjoituksiin erittäin kyynisellä ja kylmällä tavalla, joka saa kanssakirjoittelijoiden karvat pystyyn ja asettumaan hyökkäykseen itseäni vastaan. Olen kuitenkin täysin tietoinen siitä, mitä kirjoitan ja olen usein valmis vastaamaan minulle asetettuun kritiikkiin. Vastoin yleistä oletusta, en "vedä hernettä nenään". En ota näitä asioita lainkaan henkilökohtaisesti, vaan kaikki tämä internet-keskusteleminen on minulle puhdasta ajanvietettä. Olenpa oppinut suorastaan nauttimaan siitä, että saan ärsytettyä muita, koska tämä hyvin usein vastaa tavoitteitani. Pohjimmiltani en ole ollenkaan niinsanottu kusipää, vaan toimintani perustuu tiettyyn yhteiskuntateoriaan, jossa käsitellään internet-tuttavuuksia yms.
Moderaattoreiden toimintaan haluaisin puuttua sen verran, että onko järkevää antaa pelikieltoja ihmisille, joilla on mielipiteitä. Mielipiteethän voivat olla radikaaleja ja vastoin yleistä kantaa. Ennemmin suosittelisin pelikieltoja kirjoittajille, jotka eivät osaa kirjoittaa edes n. 50% virheetöntä tekstiä (alkukirjaimet, yhdyssanat), joilla ei ole taitoa kirjoittaa sisällöllisesti muuta kuin tyhjää (tyyliin: miksi oranssi on parempi väri kuin sininen) ja ennenkaikkea kirjoittajille, joilta puuttuu taito kirjoittaa tekstiä, josta käy asian luonne ilmi ilman amerikkalaispopulistista hymiökulttuuria.
Fanaattisuus on hyve, liika fanaattisuus ja siitä johtuva mustavalkoisuus erittäin murheellinen piirre, joka saa aikaan vain harmia. Ymmärrettävästi oma joukkue on se, minkä tekemisiä eniten seurataan. Onko kuitenkaan tarpeellista yrittää vertailla elementtejä, joita on aivan mahdoton laittaa paremmuusjärjestykseen (ulkonäköseikat, radioselostus jne.)
Viime aikojen hiekoimpia suorituksia tällä palstalla ovat ketjut, joissa olenkin saanut murskaavaa kritiikkiä mielipiteilleni. Näihin kuuluvat esimerkiksi Jatkoajan legendat -ketju sekä Kaikkien aikojen jääkiekkoilija -äänestys. Ensinmainitussa korostuu kaikki elementit, joihin olen tässä kirjoituksessani puuttunut. Jälkimmäisessä paljastuu tämä perinteinen "kaivaa itselleen kuoppaa" -ilmiö, joka sortuu omaan mahdottomuuteensa. Tietenkin, kirjoittajia on täälläkin eri ikäisiä, ja niinpä eri asiat ovat tärkeitä. Muistan itse, kuinka yläasteikäisenä oli tärkeää seurata esimerkiksi hittimusiikkia. Se seikka on iän karttuessa menettänyt merkitystään. Tämän vuoksi en osannut edes pahastua, kun eräs aktiivikirjoittaja koetti lähestyä minua halvalla yksityisviestitempulla. Kyseistä kaveria ajattelen vieläkin ymmärtäen. Kun on teelusikalla annettu, ei voi edes ruokalusikalla vaatia. Jos toisen elämä pyörii mopon tai Toyotan, karvanoppien ja MicMacin ympärillä, keskustelutasomme ei tule koskaan kohtaamaan samalla aaltopituudella. Ja tämä oli vain yksi esimerkki.
Mutta, tämä kirjoitus poikii varmasti jonkinlaista sääliä useassakin lukijassa - toivottavasti toimii enemmän kuitenkin herättäjänä. Jos tällä saan itselleni pelikiellon, tämä on siinä tapauksessa sataprosenttisen täydellisesti onnistunut.