Sikäli olisi mielenkiintoista tietää, miksi Suomen kaupungeista juuri Lahteen siirtyi suhteellisesti hyvin merkittävä määrä viipurilaisia ihmisiä ja tahoja. Kaiketi periaatteessahan esimerkiksi Lappeenrannasta olisi voinut kehittyä 1950-1960-luvuilla Itä-Suomen kiistaton pääkaupunki.
Yksi oleellinen asia on myös se, että Suomen sodan ajan viimeinen kiinteä pääpuolustuslinja, Salpalinja, sijaitsee Imatran ja Lappeenrannan länsipuolella. Tai jos oikein pilkkua viilataan, niin kaupunkien itsessään voidaan ajatella olevan osa Salpalinjan puolustussyvyyttä. Nämä nykyisen rajan kaupungit ovat olleet sodan aikaan samassa evakuointijonossa, kuin rajan taakse jääneetkin Etelä-Karjalan paikkakunnat. Jos en väärin muista, niin molemmat taisivat olla Puna-Armeijalla ihan virallisia tavoitteitteitakin kesän 1944 suurhyökkäyksessä.
Kyllähän Lappeenrannan-Imatran seutu onkin ottanut Itä-Suomessa tavallaan tuon Viipurin taloudellisen dynamon aseman, mutta ymmärrettävästi, ja yllämainituista seikoista johtuen, siitä ei koskaan ole sellaista suurkaupunkialuetta tullut, jollaiseksi Viipurin olisi voinut itsenäisessä Suomessa kuvitella kasvavan. Tuossa rajan pinnassa on kuitenkin koko 1900-luvun ajan ollut sodan uhka jatkuvasti läsnä ja on myös tavallaan edelleen, sillä kyllähän Lappeenrannassa sijaitseva Maasotakoulu ja viereinen lentokenttä yksi varmimpia ensi-iskun kohteita olisivat.