Kapitalismin uudet tuulet

[Master God]

Näyttää siltä, että tässä kasvavassa kilpailuyhteiskunnassa ja talouselämän oravanpyörässä ei nykyisellään ole kuin häviäjiä. Suur- ja miksei pienempienkin yritysten johtomiehet ja -naiset kärsivät kroonisesta stressistä yrittäessään karistaa kilpailijat kannoiltaan - pienistä työntekijäraukoista nyt puhumattakaan. Mielenterveysongelmat liike- ja työelämässä kasvavat kasvamistaan, kun eroja yritysten välillä ei oikein tahdota saada, ja silti jokainen haluaisi olla paras.

Ulvilassa ollaan talouselämän kuumimmassa kärjessä. Paikalliset pizza- ja kebabyrittäjät olivat päättäneet ratkaista tämän kysymyksen kertaheitolla perinteisellä, jo ritariajoista tunnetulla menetelmällä.

Mikäpä sen parempi tapa panna yritysten taseet ja tulokset oikeaan järjestykseen kuin kasata kauppiaat kylän torille ja katsoa, kuka on kuka.

Samaa menetelmää voitaisiin soveltaa globaalimmassakin yhteisössä. Mikä esimerkiksi estäisi UPM:n toimitusjohtajaa Jussi Pesosta kutsumasta kaikkia suurimpien paperiyhtiöiden johtajia vaikkapa Valkeakosken Tehtaankentälle kunnon voimainmittelöön? Katsottaisiin sitten kuka sinne kentälle lopulta elävänä jää, ja hänen yhtiönsä saa sitten tehdä koko maailman paperit. Säästyttäisiin tältä jatkuvalta paperiteollisuuden epävarmuudelta. Tehtaita ei tarvitsisi sulkea, koska paperin myyntihintoja voisi monopoliaseman turvin mielin määrin nostaa sitä mukaa, kun kustannukset nousevat.

Näin toimien kaikki maailman työperäiset stressiongelmat poistuisivat, koska yritysten paremmuutta ei enää ratkaistaisi työläisen selkänahasta revityllä tehokkuudella, vaan jokainen saisi työskennellä omaan rauhalliseen tahtiinsa jos siltä tuntuisi. Lisäksi yritysten ei tarvitsisi niinkään välittää palkkakustannuksista tuloksen tekemisen varjolla, vaan pomot voisivat auliisti jaella palkankorotuksia mukavimmille työntekijöille.

Kaiken muun päälle johtajatkin saisivat vihdoinkin jotain todellista tekemistä.

Tähän uuteen kapitalismin tuulahdukseen kaipaisin mielipiteitä jatkoaikalaisilta. Erityisesti kiinnostaa työmarkkina-, talous- ja moniala-asiantuntijan, nimimerkki ervatsalon näkemys tästä mullistavasta suuntauksesta. Näkisin itse, että tässä on tuleva talouselämän suuri ismi kapitalismin ja kommunismin rinnalle - fightismi.

 

[ervatsalo]

Pelkkää positiivista.

Niin, itse joltisenakin moniala-asiantuntijana päädyn ilman muuta liputtamaan täysin purjein tämänkaltaisen yrityskulttuurin ja -toiminnan puolesta.

On nimittäin täysin selvää, että mikäli yrityselämän nokkimisjärjestys ratkaistaisiin sopivina ajankohtina em. raivopainimenettelyllä tuolla turuilla ja toreilla, piristäisi se entisestään mm. pk-sektorin liikevaihtoa, yleistä mielialaa ja yhteisöllisyyttä.

Itse suosittaisin, että ko. tapahtumat järjestettäisiin jo olemassa olevilla urheiluareenoilla, koska näin toimien ei tarvitsisi erikseen pykäillä mitään katsomoita ja anniskelutiloja, joille herra paratkoon on näissä ympyröissä tilausta. Uskoisin, että tämänkaltainen toiminta olisi siunaus etenkin em. urheiluareenoiden omistajille, jotka saisivat lisää toimintapäiviä ja sitä kautta myös taloudellista hyvinvointia.

Ei myöskään pidä unohtaa pk-sektorin palveluntuottajille lankeavaa työnsarkaa, koska he kuitenkin viime kädessä tuottavat anniskelu-, ravitsemus ja ynnä muut ko. tapahtumiin liittyvät palvelut.

Asian muista puolista voitaneen myös esiintuoda se aspekti, että yritysten ja heidän sijoittajiensa vallankäyttö tulisi näin ollen myös erittäin läpinäkyväksi, koska asiat ratkaistaisiin porukalla kaiken kansan nähden painien.

Itse otteluista sen verran, että olisi myös vänkää, jos mukaan otettaisiin paitsi yritysten johtojuntta, myös heidän sijoittajatahonsa. Näin toimien saavutettaisiin suunnattomia synergiaetuja ja yhteisöllisyyttä, kun kaikki saman narikan edustajat puhaltaisivat yhdessä kilpaa kilpailijoidensa hiiliä sammuksiin. Nykypäivän suljettujen ovien takana tapahtuvat koplailut ja muut hämärä toiminta jalostettaisiin yleiseksi, joskin joskus jopa raa'aksi, viihteeksi.

Tavalliselle rahvaalle tämä kaikki olisi oikea karkkipäivä. Isot herrat joutuisivat kerrankin töihin ja rahvas itse pääsisi huutamaan suosikkiensa puolesta virvokkeista samalla nauttien.

Omana ehdotuksenani päädyn vielä esittämään, että lisää väriä tapahtumiin saataisiin, jos johtoryhmän, yleensä tiukassa kunnossa olevat, sihteerit ja muu naishenkilöstö ottaisi keskenään alasti mittaa vaikkapa hyytelöpainissa siitä, kuka pääsee keittämään voittaneelle kahveja, näyttämään nätiltä ja istumaan polvella.

Yhteenvetona päädyn vielä sanomaan, että Master Godin ehdotus hakee kyllä nerokkuudessan vertaistaan. Itse vertaisin tätä jopa viinan, laulun tahi naisten keksimiseen verrattavaksi keksinnöksi.

Täältä tähän

 

[dana77]

Aivan mahtava keskustelun avaus. Varsinkin kun luki ensimmäisen kappaleen keskittyen ja itsekseen hyväksyvästi nyökytellen 100% tosissaan. Mitenköhän tuohon joukkotappeluun osallistuneiden firmojen pörssikurssit reagoivat uuteen valittuun agressiivisempaan strategiaan...?