Hesari tarjoilee hyvin perinteistä kaavaa noudattavaa "kapitalismikritiikkiä" puheenvuoron muodossa. Eli kritiikin pohjana on oma täysin puutteellinen ja vääristynytkin kapitalismin määritelmä, tilalle ei tarjota mitään toteuttamiskelpoista vaan keskitytään olkiukkoihin ja utopioihin ilman konkretiaa siitä, miten nämä utopiat olisi realistisesti mahdollista saavuttaa, puhumattakaan epäempiirisestä toiveajatteluun nojaavasta historiatulkinnasta.
Tietenkään kummallakaan "tietokirjan" kapitalismista kirjoittaneella ei ole asiasta minkäänlaista muodollista pätevyyttä tälläkään kertaa. Ja yllättäen siksi heistä on ongelma, että julkisuudessa usein kuullaan niitä joilla aihepiiristä jotain asiantuntemustakin on...
Tympeät tytöt -sarjakuvista tunnetun kuvataiteilijan Riina Tanskasen ja väitöskirjatutkija Samu Kuopan tietoteos Kapitalismin suuri illuusio esittää, että kapitalismi perustuu kestämättömille periaatteille.
...
Tanskanen on opiskellut kirjallisuustieteitä ja hänet tunnetaan feministisestä kuvataiteestaan. Samu Kuoppa on aktivisti ja energiapolitiikan valtasuhteisiin perehtynyt väitöskirjatutkija. [Nimimerkin huomio: Kuopan tutkimusaiheita näyttävät olleen kriittinen biopolitiikka sekä kirjallisuuden tutkimus.]
En itse suuresti arvosta näitä kaikkitietävänä ilman substanssia huutelevia kuvataiteilijoita ja kirjallisuustieteitä opiskelleita "aktivisti-fillarisosialisteja" (huom. kuvaus on Kuopan julkaisijan profiilista
Kuoppa, Samu | Into Kustannus) jotka täysin kaikkitietävinä saavat suhteetonta näkyvyyttä harhaisille "analyyseilleen". Mitään järjellistä analyysia ja vuoropuhelua kun tuossa paatoksessa ei kertakaikkiaan ole löydettävissä. Mutta hei, kun Financial Times julkaisi viisi vuotta sitten yhden kirjoituksen joka osittain sopi meidän narratiiviin, niin sehän riittää... Tai se, että tech-miljonäärit rakentavat huviloihinsa bunkkereita.
Otetaan käsittelyyn pari valikoitua pätkää:
Kapitalismi lävistää kaiken, Tanskanen kuvailee. Se on tapa, jolla ihmisen perustarpeet, ravinto ja suoja, järjestetään yhteiskunnassa. Se vaikuttaa ajatteluun, siihen miten toisiin ihmisiin suhtaudutaan, miten nähdään oma paikka ja mahdollisuudet maailmassa.
Tämä paljastaa jo itsessään että kyseessä on huuhaa ja humpuuki. Perusteellisemmassa analyysissa voitaisiin jo kättelyssä todeta, että tällainen lähestyminen on silkkaa ylisovittamista. Jos kaikkea katsotaan vain (oman olkiukkoisen) kapitalismimääritelmän kautta ja muita tekijöitä huomioimatta, on itsestäänselvää että kapitalismi näyttää "lävistävän kaiken".
Ehkä kapitalistisen järjestelmän ulkopuolella olisimme päässeet hitaammin samaan kehitykseen ilman sortoa, Tanskanen pohtii. Mutta tällaisia ajatuksia pidetään usein pelkkänä haihatteluna, hän lisää.
No tämähän se on varsin todennäköistä ottaen huomioon, että pahinta sortoa on esiintynyt niissä hienoissa kapitalismivapaissa valtioissa. Mutta jos minä saisin määritellä todellisuuden niin sitten... Ja tähän liittyen seuraava:
Siksi Tanskasen mielestä on tuskastuttavaa, että järjestelmää kritisoiville annetaan vaihtoehdoksi joko vetäytyminen maakuoppaan tai paluu Neuvostoliittoon.
Pitäisi katsoa menneisyyden kommunismikauhujen sijasta eteenpäin.
Hmm, eli ei-kapitalististen valtioiden täysin hirvittävä kansanmurhien täyteinen ihmisoikeus- ja elintasohistoria voidaan pyyhkäistä pois noin vain kun taas kapitalismi se vaan on jotenkin fundamentaalisesti parantumaton kehikko, kaiken pahan alku ja juuri. "Kapitalismi toimii kuten pitää" kun asiat menevät kuvataiteilijan mielestä huonosti, mutta vaihtoehtojen traagista historiaa muisteleville voi ylimielisesti toivotella tikulla silmään ja esittää pokkana että sieltä raunioista ja sorron keskeltä olisikin voinut löytyä hitaammin mutta pienemmällä sorrolla samanlainen kehitys. Ihan kiinnostavia keloja jos on valmis heittämään empirian ja logiikan tunkiolle.
Tanskanen sanoo, että hänen sukupolvensa on todistanut lähinnä laman traumaattiset jäljet, yt-neuvotteluiden aallot, jatkuvaa tehostamista ja suorittamista, epävarmuutta, pahenevia mielenterveysongelmia ja häämöttävän ekokatastrofin.
Jep, viis siitä että hänen (ja myös minun) sukupolvi on todistanut myös täysin ennennäkemättömiä hoitoja sairauksiin jotka ovat ennen johtaneet elämänlaadun täydelliseen romahtamiseen ja kuolemaan. Viis siitä, että sukupolvemme on todistanut täysin ennennäkemätöntä suvaitsevaisuutta erilaisia vähemmistöjä kohtaan nimenomaan kapitalistisissa (sehän kuulemma läpitunkee kaiken) maissa. Viis siitä, että sukupolvemme ei tarvitse murehtia kuoleeko perhe nälkään tai aliravitsemukseen (yliravitsemuskin on jo isompi ongelma kehittyvissä maissa kuin esim. Suomessa). Kapitalismi paha.
PS. Minusta olisi kuitenkin aidosti kiinnostavaa kuulla kuvataiteilijan soveltavan ajatuksiaan omaan alaansa. Esim. miksi ihmeessä pienelle eliitille suodaan puhtaan ydinkapitalistisen tekijänoikeuskäsitteen takia omistajuus taiteeseen? Todellisuudessahan luominen ei tapahdu tyhjiössä vaan kuvataiteilijakin ratsastaa aiempien taiteilijoiden tekemällä työllä sekä yhteiskunnan koulutuksella, tuella ja usein suoralla rahoituksella. Lisäksi taideteoksen saaminen mihinkään julkaistavaan formaattiin vaatii lähes poikkeuksetta lukuisten ihmisten panoksen paperimiehistä äänitysteknikkoihin ja toimittajiin. Eikö olisi parempi demokratisoida taide kaikkien vapaasti käytettäväksi ja saatavilla olevaksi ja antaa ihmisten luovuuden kukoistaa ilman kapitalistista hapatusta tekijänoikeuksista, jotka alistavat taiteenkin rahan ja kapitalismin alttarille? Eikö taiteessa olekaan kyse luomisesta ja toisinaan kenties jopa altruistisesta toiminnasta omistamisen sijaan? Joku kenties huolehtii, että kuka tekisi taidetta jos tekijänoikeuksia ei olisi? Vastaan kysymällä: mitä edes on taide, jonka ainoana motiivina on omistaa luomisen tulos?
Tähän haluaisin kuvataiteilijalta vastauksen, joka osoittaisi onko hänen ajattelunsa edes moraalisesti johdonmukaista vai onko kyseessä jälleen kerran postmodernia purkautumista siitä, että porvarit ärsyttää.