"Suomalaisuus" on 1810-luvulla keksitty ruotsalaisten patrioottien kehittämä kansalaisajatus, jonka alkuperäinen tarkoitus oli yhdistää kansaa siinä toivossa, että olisimme voineet yhdessä nousta venäjänvaltaa vastaan ja palata emämaan osaksi.
Ennen tuota luotua identiteettiä olimme ruotsalaisia, Satakunnasta, Pohjanmaalta, Savosta, Karjalasta.
Tämä nationalismiase, joka huipentui yhtenäisen oman kielen keksimiseen 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla, alkoi sittemmin elää omaa elämäänsä, kun muutamassa sukupolvessa alkuperäinen tarkoitusperä muuntui itsenäisyysaatteeksi.
Suomalaisuuden geneettinen pohja on myös hauras, toki väki on, erityisesti, koska venäläiset potkivat karjalaiset pois tärkeimmiltä kotikonnuiltaan, myös sekoittunut.
Mutta edelleen länsi-suomalaiset ovat 2/3-jopa puhtaimmilla alueilla löhes täysin ruotsalaisperäisiä.
Vastaavasti saamelaiset ovat ainoita maassamme asuvia ugrilaisia , ja karjalaisilla on se keskimäärin 20% iso-venäläistä verenperimää.
Välissä sitten hämäläiset, jotka taas enemmän sukua balteille kuin läntiset ja itäiset naapurinsa.
Suomalaisuuden määritelmä onkin tästä johtuen kulttuurillinen. Kielemme on germaanisiin lainasanoihin perustuva, mutta ugrilaisen kielioppiin perustuva hybridi, ja sinänsä varsin ainutlaatuinen.
Lisäksi kansallisen identiteettimme nojaa vahvasti venäläisyyden torjumiseen: suomalaiset näkevät itsensä pohjoismaalaisia länsieurooppalaisina, ja hakevat oikeuden olemassaoloon itsenäisenä kansakuntana siitä, että yli 1000 vuoden ajan olemme olleet se kulttuurien törmäyspaikka.
N. 34 isoa sotaa ja lukemattomat pienemmät rajakahakat myöhemmin olemme silti pienenä kansakuntana säilyneet olemassa, toisin kuin lukemattomat muut heimot ja kulttuurit, jotka käytännössä tuhoutuivat tai assimiloituivat Venäjään sen laajetessa aggressiivisesti nykyisiin rajoihin.
Toki 1800-luvulla, ja 1900-luvun itsenäistyskamppailun aikana Venäjällekin, erityisesti Pietarin seudulle muutettiin, mutta viimeistään 1942 Stalin tehokkaasti poisti suomalaisvähemmistön itänaapurista, kun viimeisen 28000 Leningradissa asunutta suomalaisperäistä asukasta kuljetettiin pois piirretystä kaupungista ja likvidoitiin.
EU muuttaa myös tilannettamme: korkeasti koulutettu nuori väestö muuttaa pois maastamme paremman elintason houkuttelemana. Moni tuttuni ja sukulaiseni on lähtenyt, moni haluaisi joskus vielä palata, mutta kenenkään ei tunnu näin kannattavan tehdä, ainakaan rahallisesti.
Aina täältä on toki lähdetty, USA:a ja Australiaa asuttamaan, 1960-luvulla Ruotsiin jne.
Tosiaan suomalaisten määrä Suomessa laskisi vaikka se syntyvyys olisi siellä yli 2 TFR lukemissakin.
Maahanmuutosta on puhuttu. Suomessa se on maantieteellisistä ja verotuksellisista yistä pientä työperäisenä.
Pakolaisuuskin on suht.pientä toistaiseksi, ja tähän on oma ketjunsa ja näkemyksensä. Vielä mielestäni tässä ei olla kriisissä, ja pakolaiskeskuksia onkin suljettu ja määrät vähentyneet EU:N toimenpiteiden asenteiden ja mm. Turkin kanssa tehdyn sopimuksen myötä.
Loppujen lopuksi totuus on, että vapaassa maassa ei ihmisiä voi pakottaa lisääntymään, myöskään kulttuuria ei voi pakkotoimiin pönkittää.
Jos lapsenlapseni puhuu ensimmäisenä kielenään jotain muuta kuin tätä kieltä, johtuu se siitä, että joku toinen kieli on hänelle tärkeämpi ja hyödyllisempi. Veljenpojilleni Suomi on3.kieli.
Mutta ainoa asia mikä on varma on jatkuva muutos. Nykyisen Ranskan alueella alle 30% ihmisistä puhui ranskaa ensimmäisenä kielenään vielä Suuren Vallankumouksen aikana, Englannissa aatelisto ja kuninkaalliset olivat vuorostaan ranskankielisiä 1400-luvulle saakka.
Novgorodissa käytettiin ugrilaisperäistä kieltä, jopa kirjoitettuna, ennen kuin Iivana Julma teki kyseisestä valtakunnasta lopun.
Etnonationalismi on vähän kuin sosialismi, se perustuu teorioihin ja tavoitteisiin, jotka eivät ole sen realistisempia kuin veden virtaaminen ylöspäin.
Kun 1800-luvun alussa talonpoika ilmoitti olevansa satakuntalainen, ja Ruotsin kuningaskunnan kansalainen, saattavat lapsenlapseni ilmoittaa olevansa suomalaisia, ja EU:n kansalainen.
Tai huonommissa olosuhteissa jotain muuta.
Henkilökohtaisesti se, että olisi terveitä lapsenlapsia olisi kuitenkin se toivottavin asia. Ja sen jälkeen olisi hienoa, että muistaisivat omia juuriaan positiivisessa valossa.
Kuinka moni täällä muistaa 1800-luvun tapoja? Koska lapsenlapselleni 1900-luku on yhtä etäinen kuin itselleni 1800-luku.
Kulttuurit muuttuvat, kielet leviävät tai katoavat, geenit elävät tai kuolevat.
Ja mämminsyönti on isossa kuvassa aika pieni asia.
Itsekään en syö
