R. Rrrrrr... Rrrrrr... Kävin lapsena puheterapiassa korjattaakseni lievähkön ärrävikani. Tuolloiset (1999) harjoitteet eivät valitettavasti realisoituneet oikeaoppisen äänteen lausumisessa, vaan sorahtava ärrä jäi sellaisekseen. Elämä jatkui tästä huolimatta, eikä "puhevikani" juurikaan vaivannut arkielämää. vajaa kymmenen vuotta takaperin päätin kuitenkin ottaa kertaheitolla härkää sarvista ja opetella ko. sorahtavan äänteen lausumisen oikeaoppisesti. Askeleita eteenpäin on otettu ja nykyisin oikeaoppinen r realisoituu "kurkkuärrän" sijaan useammin ja useammin, olkoonkin että maali on vielä matkan päässä.
R. "Är", "Aarww", miten haluatkin sanoa, äänteenä taitaa esiintyä kaikissa maailman kielissä muodossa tai toisessa. Oli se sitten amerikkalainen pehmeä henkäys, tai saksalais-ranskalainen "ärähdys", valitettava sana, mikä tulee useimpien meistä mieleen on... rasismi. Pahaenteinen sana, eikä juuri kukaan halua nyky-yhteiskunnassa määritellä itseään (mukaanlukien allekirjoittanut) ko. inhottavan maailmankatsomuksen edustajaksi.
Kaikesta tästä huolimatta useimmat meistä ovat tulleet elämässään tilanteeseen, missä seksuaalisina olentoina täysin luonnolliset halut realisoituvat kumppanin valintaan. En ole seksologi, saati antropologi, enkä lähde analysoimaan kunkin omia arkielämän havaintoja tieteelliseltä pohjalta, mutta syystä tai toisesta allekirjoittaneen preferenssi valittaessa kumppania on kohdistunut "ei-valkoihoisiin" naisiin. Toistaiseksi pitkäaikaisimman parisuhteeni koin aasialaistaustaisen naisen kanssa, mutta enemmän ja enemmän olen kokenut vetoa afrikkalaistaustaisiin, "tummaihoisiin" naisiin. Tiedostan preferenssini ongelmallisuuden useammassakin mielessä. Valkoinen mies - musta nainen provosoi joitain jo olemassaolollaan ja niin kansainvälinen kuin Suomi nykyään onkin, ei yhdistelmä tunnu vielä nauttivan jokaisen hyväksyntää.
Mikä siis on asian pihvi? Ylläolevan kirjoituksen voisi julkaista vuodatuksena arkielämän ahdasmielisyydestä, mutta Jatkoaika, tuhansien ja taas tuhansien käyttäjien foorumi tiedostaen, haluaisin kuulla kanssakirjoittajien kokemuksia arkielämän realiteeteista, mitä tulee seurusteluun, perheenperustamisiin, kun osapuolina ei ole kaksi tavan kantasuomalaista. Monikulttuurisuus on monella tapaa rikkaus, mutta myös haasteet niin arkielämässä, kuin muiden suhtautumisessa ovat edelleen vuonna 2022 todellisia.
Vaikka läpikäymämme pandemia onkin vähentänyt globaalia matkailua ja myös siirtolaisuus on ottanut taka-askeleita, ei globalisaatio ole kadonnut minnekään ja on joka tavalla syytä odottaa 2023, 2024...tuntemamme realiteetin palailevan takaisin kohti 2019-tasoa ja niin ikään kansainväliset romanssit.
Joka tavalla palstamme reaalielämän kokemuksista kiinnostuen.
R. "Är", "Aarww", miten haluatkin sanoa, äänteenä taitaa esiintyä kaikissa maailman kielissä muodossa tai toisessa. Oli se sitten amerikkalainen pehmeä henkäys, tai saksalais-ranskalainen "ärähdys", valitettava sana, mikä tulee useimpien meistä mieleen on... rasismi. Pahaenteinen sana, eikä juuri kukaan halua nyky-yhteiskunnassa määritellä itseään (mukaanlukien allekirjoittanut) ko. inhottavan maailmankatsomuksen edustajaksi.
Kaikesta tästä huolimatta useimmat meistä ovat tulleet elämässään tilanteeseen, missä seksuaalisina olentoina täysin luonnolliset halut realisoituvat kumppanin valintaan. En ole seksologi, saati antropologi, enkä lähde analysoimaan kunkin omia arkielämän havaintoja tieteelliseltä pohjalta, mutta syystä tai toisesta allekirjoittaneen preferenssi valittaessa kumppania on kohdistunut "ei-valkoihoisiin" naisiin. Toistaiseksi pitkäaikaisimman parisuhteeni koin aasialaistaustaisen naisen kanssa, mutta enemmän ja enemmän olen kokenut vetoa afrikkalaistaustaisiin, "tummaihoisiin" naisiin. Tiedostan preferenssini ongelmallisuuden useammassakin mielessä. Valkoinen mies - musta nainen provosoi joitain jo olemassaolollaan ja niin kansainvälinen kuin Suomi nykyään onkin, ei yhdistelmä tunnu vielä nauttivan jokaisen hyväksyntää.
Mikä siis on asian pihvi? Ylläolevan kirjoituksen voisi julkaista vuodatuksena arkielämän ahdasmielisyydestä, mutta Jatkoaika, tuhansien ja taas tuhansien käyttäjien foorumi tiedostaen, haluaisin kuulla kanssakirjoittajien kokemuksia arkielämän realiteeteista, mitä tulee seurusteluun, perheenperustamisiin, kun osapuolina ei ole kaksi tavan kantasuomalaista. Monikulttuurisuus on monella tapaa rikkaus, mutta myös haasteet niin arkielämässä, kuin muiden suhtautumisessa ovat edelleen vuonna 2022 todellisia.
Vaikka läpikäymämme pandemia onkin vähentänyt globaalia matkailua ja myös siirtolaisuus on ottanut taka-askeleita, ei globalisaatio ole kadonnut minnekään ja on joka tavalla syytä odottaa 2023, 2024...tuntemamme realiteetin palailevan takaisin kohti 2019-tasoa ja niin ikään kansainväliset romanssit.
Joka tavalla palstamme reaalielämän kokemuksista kiinnostuen.
Viimeksi muokattu: