Jos ihan rehellisiä ollaan, niin en itse oikein ymmärrä tätä jalkapallokulttuurin tuomista jääkiekkoon. Sen nyt ymmärtää että keskieuroopassa näin tehdään, siellä jalkapallo on kuitenkin paljon suurempi juttu niin vähän väkisin nuo fanien temput potkupallokentiltä siirtyy myös halleihin. Suomessa kuitenkin tuo fanikulttuuri on suureksi osaksi jääkiekkopohjaista, johon ainakaan omasta mielestä ei kuulu nuo tifot, soihdut ja muut nahkakuulafanituksen jutut.
Sama pätee noihin chantteihin. Monesti meinaa käydä niin että chantit kuulostavat lähinnä epävireiseltä mölinältä, niistä kun koitetaan väkisin tehdä jotain muka-nokkelia lurituksia. Faniryhmään on ihan pakko kuulua, että sanat ovat tuttuja. Ainakaan NHL-matseista ei tunnelmaa puutu, vaikka siellä ei mitään Lady Gagaa lauletakaan fanien toimesta.
Chantit saavat minun tuntemaan myötähäpeää, tifot ovat taas turhakkeita. Mitä ihmettä niillä (tifo) saavutetaan?
Nyt varmasti joku hyökkää tätä kirjoitusta vastaan, mutta siinähän hyökkää. Kunhan nyt perustelisi fiksusti mihin näitä tarvitaan.
BitterX tiivistikin erinomaisesti juuri tuossa yllä koko urheiluseuran tulonsaannin ja mahdollisimman menestys-syklittömän kassavirran ja oman pääoman tuoton peruspohjan.
Kun kategoriaan 1 ja 2 (koukussa olevat elinkautisvangit sun muut hullut, jotka sinne hallille menevät "joka tapauksessa") kuuluvia on osuus p% budjetoidusta kokonaiskatsojamäärästä, voidaan puhua seuran talouden olevan vakaalla pohjalla. Äärimmillään tämä ilmenee kausikorttijonoina (suuret jalkapalloseurat Euroopassa) ja vahvasta kiintymyksestä lajiin ja urheilun seuraamiseen (Minnesota, Montreal, Toronto...)
Koska suomalaiset ovat menestyshullua kansaa, eikä täällä mitään palloilukulttuuria oikeasti ole, maamme seurojen taloudelliset edellytykset kilpailla tällaisia maita (Ruotsi, Sveitsi, Saksa, osittain Venäjä) heikkenee, ja näin myös taso laskee. Tämä on erittäin vakava oire ja liigan suurin ongelma tuotteena.
Kannattajakulttuuri on vahvin tekijä luomaan seuralle suurempaa ja tasaisempaa tulovirtaa, ja sen luovat fanit. BitterX tämän jo selvittikin tuossa yllä esimerkillisesti.
Mitä muuten mielipiteeseesi tulee, niin tunne vain sitä myötähäpeää ja ihmettele, että mikäs helvetti tuon tifon funktio on ja miksi en ymmärrä mitä noissa chanteissa lauletaan. Sen sinulle suon, yksinkertaisuus ei ole ihmisen piirteenä rangaistavaa, lähinnä huvittavaa.
Olit niin negatiivisesti asennoitunut ja poteroitunut mielipiteesi kanssa, että sen enempää kannattajakulttuurista jaaritteleminen kanssasi on kuin yrittäisi kertoa Muutos-puolueen jäsenelle maahanmuuton hyödyistä, joten annan tarinoinnin olla. Sanotaanko kuitenkin vaikka niin, että kehittynyt katsomotaide on fanikulttuurin oma Mona Lisa. Ei sitä ole pakko arvostaa, jos ei tykkää, mutta makunsa kullakin.
Nyt esitän sinulle kuitenkin kysymyksen. Kumpi ihan oikeasti herättää sinussa myötähäpeää, ja kumpi taasen on todellista palloilukulttuuria ja tunnelmaa luovaa toimintaa,
tämä Ilveksen kannattajien huikea ja tamperelaisellekin tarpeeksi yksinkertainen huuto, vai
jokerifanien hirvittävän monimutkainen tifo ja ne monisanaiset chantit?
Tarkoitukseni ei ole tässä venytellä oman seurani fanien virtuaalipippeliä ja samalla kyykyttää ilvesfaneja, mutta kun kysymys sieltä tuli, niin halusin esittää vastakysymyksen. Jos se vaikka herättelisi miettimään, että miksi niitä itsensä ihmettelemiä asioita tehdään.
Olisin voinut toki linkata monta muutakin SM-liigassa tehtyä hienoa tifoa, niitä on yllättävänkin paljon kun ajattelee, kuinka perähikiäinen maamme palloilukulttuuri on. Ne kyllä löytyvät suurimmaksi osaksi Youtubesta, jos vaan kiinnostaa.
Ruotsissa tehdyt tifot ja uskomattoman monimutkaiset chantit ovat ihan livenä näkemisen arvoisia, suosittelen lämpimästi vaikka Tukholman derbyn reissua, jos on hyvästä lätkästä höystettynä upealla katsomokulttuurilla kiinnostunut.
Pointti tulikin varmaan selväksi kaikille niille, jotka ihan yksinkertaisuuksia ymmärtävät.
