Eilen illalla tuossa surketellessani mielessäni mietin Sapko peliä. Omia havaintoja pelistä:
- Eilen eikä muissakaan peleissä ole huomannut pelisysteemiä, joka toistuisi.
- Eilen yritettiin purkukiekolla pelata turvallisemmin, se tuhosi koko oman vaatimattoman hyökkäyspelin
- Omalla puolustusalueella ollaan kokoajan jäljessä, pitäisikö pelata paikkaa tiukasti ja tiivistää maalin edusta, eikä olla metrin päässä vastustajasta antamassa mailahärintää
- Eilen oli sentteripeliä laskettu, niin että sentteri oli ottanmassa hyökkäyksiä alempana vastaan. Söi muuten hyökkäspelaamista.
- Pois ne "kontrollilähdöt" ei riitä nopeus eikä taitotaso hyökkäämään valmista viisikkoa vastaan. Pystysuunnan kiekkoa.
Johtopäätöset omista havainnoista:
- Päävalmentajan kauden alussa kertoma vapaus pelata kielii, että valmentajakaan ei tiedä miten pitäisi pelata. Ei pelikirjaa, ei systeemiä, ei avaimia pelin kehittämiseen. Johtokunnan nuukuus valmentajaa valitessa, maksaa nyt paljon, toivottavasti seurajohto ottaa vastuun päätöksestä palkata sekunttiakaan valmentaja ollut mies mestikseen päävalmentajaksi. Tämä oli uhka kuva, joka alkaa näyttäytyä.
- Lisäksi mukana pyörii pelaajina vapaamatkustajia, jotka eivät kelpaisi muihin mestisjoukkueisiin.
- Kiekkokontrolliin ei riitä pelinopeus, joten peliä on muutettava. Pakki-pakki syötöt turhia kun ei sen jälkeen päästä edes punaisen yli. Peluuttaminen alivoimalla, samaa mieltä Kumikiekon kanssa, Mattilan paikka ei ole siellä, koska ei voi mennä kiinni vastustajaan ja pelata miestä, osaa kyllä sijoittua ja lukea peliä, mutta se ei näy riittävän estämään maaleja. Klemetin Heikki häviää kaikki kaksinkamppailut ja muut pyörii päättömästi.
- Pahin on se, että tappioputki on jo pelaajien päänsisällä, pelistä puuttuu oikea rohkeus, kyky haastaa ja voittaa tilanteet.
Seurajohto voisi näyttää hauista ja kertoa, että tehtiin virheitä joukkueen rakentamisessa ja valmennuksessa. Kaikki ei ole pelaajien ja valmentajien syytä.