Kajaanin Hokki 2011–2012

[vapaamatkustaja]

Esa "Epi" Sirviö 50 vuotta

Hokin pitkäaikainen markkinointipäälikkö Esa Sirviö täyttää tänään (lauantaina) 50 vuotta, onnea! Epin muistamisillalliseen oli ilmeisesti myyty torstaina lähes 150 lippua, eli Kainuulainen kiekkokansa osaa arvostaa miehen roolia joukkueessa. Itse en illallisella ollut, syynä lähinnä samaan aikaan ollut peli.

Mutta Epistä. Missä Hokki pelaisi ilman Epiä? - Ei ainakaan Mestistä, todennäköisesti lähempänä 1-divaria. Epin rooli Hokin taustalla on valtava varsinkin nyt, kun OP ei ole enää mukana Hokin toiminnassa. Epi raataa Hokin puolesta ympäri kaupunkia, ympäri vuoden, ympäri kellon. Epi hoitaa markkinoinnin, hakee pelaajille mailat ja tekee lähes kaiken mahdollisen ja mahdottoman. Epillä jos jollain, on HOKKISYDÄN!

 

[kumikiekko]

Viime kaudella vältettiin katastrofi hiuksen hienosti. Tätä kautta markkinoitiin Kunnianpalautus-kautena. Mielipiteitä kaudesta, odotuksista ja mitä jäi mieleen.

Ennen kauden alkua odotukset olivat kovat. V-A, Virtala ja Ylönen palasivat linnapaitaan, Karppisen Veikko samaten ja vielä ilman liigapykälää. Valmentajaksi nimi jolla oli ollut jo liigan päävalmentajan pesti, kovia satsauksia.

Harjoituskaudella Hokki oli vireessä ja odotukset olivat entistä korkeammalla ennen runkosarjaa.

Pikkuhiljaa valuttiin sarjan tyvipäähän runkosarjan aikana. Peli ei kulkenut kuin nelosketjulla kohtuudella. Todella epätasaisia esityksiä ja tehotonta pelaamista. Yksi huippuviikko runkosarjan lopulla ei paljoa pelastanut. Fiilikset olivat aika epäuskoiset kun Hokki oli sarjassa playout-sijoilla useampaan kertaan.

Pleijaripaikka varmistui vasta viimeisillä kierroksilla ja odotukset pudotuspeleistä olivat aika pienet ennen ensimmäistä peliä. Joukkue pesi kasvonsa kertaheitolla heti pudotuspelien ensimmäisestä pelistä alkaen. Taisteleva, loppuun asti yrittävä ja lujaa luisteleva Hokki. Aivan liekeissä. Ratkaisevaksi muodostui viides ottelu Kouvolassa jota Hokki hallitsi ja johti suurimman osan pelistä mutta hävisi sen jatkoajalla. Siihen takki tyhjeni ja kuudennessa KooKoo sai sarjan katkaistua kohtuu helpolla.

Pudotuspelit palauttivat kuitenkin uskon Hokin uuteen tulemiseen. Hieno päätös kaudelle.

Kauden kehittyjät omasta mielestäni olivat Humaloja, Häkkinen ja Fofanov. Junnuista tuli kauden aikana pelimiehiä. Muita odotuksia ylittäneitä ei mieleen tule. Sillanpää ja Ylönen suorittivat odotusten mukaan. Enemmän olisin odottanut Karppiselta ja Niskakankaalta. Loppukauden pätkätyöläisistä Toivo oli positiivinen ylläri. Virtala ei ihan entisessä vedossaan ollut ja varmasti loukkaantumiset aiheuttivat sen.

Tässä päällimmäiset ajatukset menneestä kaudesta, laittakaahan muut omia ajatuksianne perään?

 

[vapaamatkustaja]

Mulla jäi kaudesta hyvä maku. Kahden vuoden rämpimisen jälkeen jo pleijaripaikka tuntui hyvältä saavutukselta, ja vaikka pleijareissa sitten KooKoo voittikin ottelusarjan 4-2, niin Hokki pelasi hyvää kiekkoa ja kaatui saappaat jalassa.

Aivan kauden Hokki otti muutaman voiton ja kärkkyi aivan piikkipaikan tuntumassa. Virtalan loukkaantumisen myötä loka-marraskuun tappiokierre tiputti Hokin aina putoamisviivan alapuolelle ja tilanne alkoi näyttää epätoivoiselta. Virtalan palattua joulutauon jälkeen peli alkoi tai näyttää jääkiekolta ja muutaman ottelun voittoputki sai mielialat kohoamaan. Lopulta pleijaripaikka varmistui aivan runkosarjan viimeisillä kierroksilla, luojan kiitos. Pleijareissa peli koheni jälleen ja suuri vääryys ei Hokin jatkoon eteneminenkään olisi ollut.

Eli melkoista vuoristorataa oli tämäkin kausi. Loukkaantumiset sotkivat kautta harmittavasti, mutta Virtalan ja Toivon loukkaantumisten piikkiin ei voi tuota loka-marraskuun rämpimistä laittaa.

Kauden onnistujiin lukeutuvat ehdottomasti nelosketjun jyrät Häkkinen ja Fofanov. Myös Niskakangas, Virtala, Sillanpää, Rajala sekä Ylönen hoitivat tonttinsa mallikkaasti ja eikä Aaro Peltosenkaan kausi loppupeleissä kovin paljon kielteisiä ajatuksia herätä.

Ääh, paskaa tekstiä, katsotaan joku päivä tällä viikolla uudelleen.

 

[kahvakiekko]

Palstaveljet tyhjensivät pajatson, itsellä olisi kovat odotukset menneestä kaudesta; nimekkäämpi joukkue aikoihin, kohtalaisen ammattitaitoiselta vaikuttanut valmennus, hyvin menneet harjoitusottelut. Mutta olikohan Hokin kolmas runkosarjan ottelu Lekiä vastaan, huomasin silloin, että pelisysteemi puuttui, takaa-ajosta ei tullut mitään ja päätä hakattiin Lekin sumppuun, sitten pari haja voittoa, pari tappiot. Tiukkoja otteluita, jotka hävittiin maalinteon vaikeuteen. Silloin alkoi usko horjua, etteikö näläkämaalla saada enää menestyvää joukkuetta rakennettua. (pelaajat+valmennus)

Lokakelien aikaan tulleet tappioputket syövät uskoa, hallittiin pelejä, maaleja ei tehty kolmea enempää ja kaveri meni otteluiden lopussa ohi. Valmennuksella levysoitin hakkasi samaa levyä lehdistötilausuuksissa. Pelko alkoi hiipiä ja ryhdyin jo seuraamaan suomisarjan kuviota, jos kevät 2011 toistuu..

Mutta eilen kausi päättyi puolivärieriin, puolivälierissä horjutettiin isoa Kookoota, annettiin vastus, ettei kookoo ollut varma yllättääkö Hokki ja menee välieriin. Pudotuspeleissä Hokki luisteli, karvasi ja pelasi joukkueena. Valmennus oli kehittänyt peluutuksen, jolla Kookoon taitoylivoima saatiin tehottomaksi. Jotenkin hyvä maku kaudesta jäi, kun runkosarjassa näytti ettei pudostuspelejä Kajaanissa tänäkään vuonna nähdä. Joukkue pesi kasvonsa ja aiheutti ilon hetkeä raivoisalla yrittämisellä ja halulla menestyä.

Hokki onnistui kasvattamaan Häkkisestä, Fofanovista ja pienellä varauksella Alanteesta mestisason pelaajia. Kirjoittelen tuonne Kajaanin Hokki 2012-2013 ketjuun, sitten omat mietteet onnistujista, pelaajista joille haluaisin jatkoa ja mitä olisi tarvittu tasapainoisempaan esitykseen runkosarjassa. Siis omat mielipiteeni, ne eivät ole totuuksia, hajatelmia keskustelun herättämiseksi.

 

[swingwood]

Kyllähän kautta leimasi Hokin osalta muutama silmiinpistäva seikka: Epätasainen suorittaminen, hyvän ja huonon päivän ero oli aivan pöyristyttävä, myös ottelujen sisällä sen hyvän ja tasaisen 60 minuuttisen pelaaminen oli suunnattoman vaikeaa, lähes mahdotonta, tiukkojen ottelujen häviäminen, ns maalin pelit, ne vain pitää voittaa, aika monta pinnaa menetettiin näin.

Selkeän pelitavan puuttuminen tai ainakaan valmennus ei sitä pelitapaa saanut joukkueelle kunnolla sisäitettyä, ainakin minulle se jäi epäselväksi miten Hokki pelaa, paitsi tuossa puolivälierä sarjassa jossa kaikki loksahti paikalleen, vastus vaan oli liian kova mutta sehän johtui vaan pieleen menneestä runkosarjasta. Itse joukkue huonot asemat hankki, tammikuussa olisi ollut vielä tarjolla ainakin 5. sija. Mutta sen huippuviikon jälkeen ote katosi täysin joka oli aivan ihmeellistä.

Ja viimeisenä eikä suinkaan vähäisempänä avainpelaajien pitkät loukkantumiset, jota sitten jatkui ihan loppuun saakka. Toivo, Virtala ja loppukaudesta Rajala ovat kuitenkin sen tason pelimanneja jotka mestiksessä ratkaisevat näitä pelejä.

Joka tapauksessa kaudesta selvittiin kuivin jaloin, puolivälierissä saatiin maksimi määrä kotiotteluita joissa jokaisessa oli myös hyvin katsojia, mutta huonon, välillä jopa alaarvoisen runkosarja pelaamisen ansiosta kouluarvosana kaudesta on7+.

Kunnon lentoon joukkue ei noussu oikein missää vaiheessa kuin vain hetkittäin, tappioputket olivat pidempiä kuin voittoputket ja sehän näkyy sitten sarjataulukossa joukkueen suorittamisessa sekä asetelmissa pudotuspeleissä.
No kausi on ohi ja eikun uutta kautta kohti, näistä vaan pitää ottaa opiksi ja tehdä hommat jatkossa paremmin.