Kaikkien aikojen suomalainen sanoittaja?

[mjr]

Albert Einstein oli aivan paska soittamaan kitaraa.

Ei muuten ollut, annoit sille puoli litraa bourbonia niin räjäytti kitarallaan huoneen kuin huoneen.

 

[Petros]

Ensin oli Repe, sitten Junnu ja Juice. Sen jälkeen Ismo.
Gösta hypetetty, ei asiaa kun parhaista sanoittajista kyse...Rima liian korkea vaikka Sundgvist hyvinkin usein komeaan liitoon pääsi.

Normaaleissa Saarela ilman muuta. Martin väkinäinen pakkomielle väsätä nokkelia värssyjä ja pönkittään itseään.. Juicea kopsaten. Paskaa.

 

[Petros]

Me älykkäät ihmiset pidämme Toni Wirtasta parhaana. Gösta oli omalla lupsakan raadollisella tavallaan myös mainio, Juicekin ihan jees joskin vähän semmonen outo taiteilija koska taiteileijan pitää olla outo. Ketä noi kolme ekaa lienee, jotain rillumarei-kansan suosikkeja varmaan?

Mutta Toni Wirtanen on Mensa-kerhon valinta.

Ensin oli Repe, sitten Hector, Junnu ja Juice. Sen jälkeen Ismo.

Gösta hypetetty, ei todellakaan asiaa kun parhaista sanoittajista kyse, Rima liian korkea vaikka Sundgvist joskus liitoon pääsi.
Uudenmaan kateelliset hypettää eniten Sundgvistia vaikka tietävät kuka ruoskaa heilutti ja kuka vinkui. Voisi vaikka vituttaa moinen.

Röyhkä skeidaa vaikka muuten mukava mies.

Normaaleissa Saarela ilman muuta. Martin väkinäinen pakkomielle väsätä nokkelia värssyjä ja pönkittään itseään.. Juicea kopsaten. Paskaa.

...Mutta komppaan FASlapsia, Toni is best

 

[Katsonvaan]

Minä arvostan valtavasti Hectoria, joka on vähän aliarvioitu Helsinkiläisenä vähän fläsänä trubaduurina. Paras minulle on kuitenkin Ismo Alanko. Juicekin taisi eläessään korottaa Ismon korkeimmalle jalustalle. Ismon sanoituksissa ei juuri tehdä kompromisseja. Laitan tähän youtubesta Ismon yhden hienoimman kappaleen: "Meidän Isä".

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=_KYDVx_pXhU

ps. Syrjälle pitää antaa hatunnosto urheiluhullusta ja murheellisista.

 

[Evil]

Hannu Juhani ”Tuomari” Nurmio on aivan ylivoimainen. Ottaa Juikea liimaletistä ja Hektoria parrasta ja moppaa näillä nyyhkyillä keittiön lattian. Mennessään niistää nenänsä heikkisaloon ja pyyhkäisee hanhiniemellä pyllynsä.

Vaikka et avaisi enää oveasi
ja vastaisi puhelimeen
Kaipaisit minua päivin ja öin
ja kuiskaisit nimeäni
Se pakottaa sinut unohtamaan
sen jota tahtoisit rakastaa
ja muistamaan sen kaiken minkä
tahtoisit unohtaa
Et uskalla käydä nukkumaan
vapiset etkä unta saa
Nouset ylös ja tuijotat ikkunaa
kun et voi tehdä muutakaan

Minun nimeni on
tatuoitu aivojesi poimuihin
Minun nimeni on
raudalla poltettu sydämesi lihaan

Rakkaus on vuoron perään
naurua ja nyyhkintää
Se kulkee käärmeet selässään
ahmien hedelmää
Se on myrkkyä ja mystiikkaa
se on tuntematon maa
josta tieteellä ei ole
aavistustakaan
Se on pitkä lista rikotuista
lupauksista
Se on valmis vaihtamaan taivaan
yhteen suudelmaan

Olet hulluna yön tummaan samettiin
nyt kieli taipuu kummiin puheisiin
vanno nyt ja huuda taivaisiin
Olet ikuisesti minun, jos tahdon niin

Olen antanut yön vain puhua
hiljaista puhettaan
ja viileän veden virrata
ja lintusen laulaa
Olen lentänyt kellojen sisällä
ja imenyt mekkojen hunajaa
Olen uinut syliin hehkuvaan
jossa tähtönen kimaltaa
Ja kun aika heittää ilmaan
kylmiä numeroitaan
Olen sisällä sielusi huoneessa
lähempänä kuin luuletkaan

Minun nimeni on
tatuoitu aivojesi poimuihin
Minun nimeni on
raudalla poltettu sydämesi lihaan

Olet hulluna yön tummaan samettiin
nyt kieli taipuu kummiin puheisiin
vanno nyt ja huuda taivaisiin
Olet ikuisesti minun, jos tahdon niin

Hopeaa Ismolle, pronssia saa kollektiivi Mäki-Mällinen-Raatikainen.

 

[PataJaska]

Tuo TOP-4 on tietysti ihan selkeä: Vainio, Salmi, Helismaa, Juice. Sitten mennään ihan makuasioiden äärelle, mikä on paremmuusjärjestys kenellekin. Lisäksi on huomattava, että nämä neljä ovat myös hankalasti vertailtavissa keskenään

Salmi (noin 2500 levytettyä sanoitusta) ei ollut itse lainkaan laulaja, hän vain sanoitti muille. Helismaa (noin 1500 levytettyä sanoitusta) ei myöskään ollut itse mikään levylaulaja, vaan enemmän esiintyvä kuplettilaulaja, joka siis käytännössä sanoitti muille. Juice teki tekstejä suurimmaksi osaksi omiin biiseihinsä ja vähemmän muille, kun taas Junnu Vainion tilanne oli päinvastoin. Hän sanoitti noin 2500 kappaletta, joista levytti itse vain noin 10%, ja teki loput muille.. näitä herroja on täysin mahdoton asettaa mihinkään objektiiviseen paremmuusjärjestykseen, koska kyse ei ole yksinomaan siitä, kuka on määrällisesti sanoittanut eniten

Paljonko muuten Juicella on sanoituksia? Ilmeisesti kuitenkin selkeästi vähiten tästä nelikosta..

 

[Glove]

Paljonko muuten Juicella on sanoituksia? Ilmeisesti kuitenkin selkeästi vähiten tästä nelikosta..

Linkissä lista Juicen sävellyksistä ja sanoituksista, joten reippaasti laskemaan. Määrää kun ei mainittu alkutekstissä.

Luettelo Juice Leskisen sävellyksistä ja sanoituksista – Wikipedia

fi.wikipedia.org

 

[Mazaa]

Tämä on tosi vaikea kysymys, koska kärki on niin tasainen. Joudun siksi jakamaan palkinnon kahteen osaan.

Pre 2000-luku menee myös jakoon Jufo III:n eli Juho Peltomaan ja Niko Toiskallion eli Mc Nikke T:n välillä.

Post 2000-luku oli Arttu Wiskarin, Nicky Minaj:n (Stupid Ho kappale kirkkaimpana helmenä) ja Ilari Sahamiehen ("Yläkautta alas ja sitä kautta takasin, pidä poika mieles Rosenlew on pakastin") välinen kamppailu.

Kunnes.

Muistin Cheekin englanninkielisen tuotannon.

 

[PataJaska]

Linkissä lista Juicen sävellyksistä ja sanoituksista, joten reippaasti laskemaan. Määrää kun ei mainittu alkutekstissä.

Luettelo Juice Leskisen sävellyksistä ja sanoituksista – Wikipedia

fi.wikipedia.org

En nyt tietenkään laskemalla laskenut, mutta eihän tuossa kyllä ole millään kuin arviolta reilut 500 sanoitettua biisiä. Voiko niitä Juicella todella olla noinkin vähän?

 

[Vellihousu]

Joku muu, kuka eli Samuli Putro. Vahvoja hemmoja ovat olleet myös Nurmio, Röyhkä, Sundqvist, Mäki/Mällinen, Martikainen ja A.W.Yrjänä.

Sanoitusten arvostettavuus on tietysti aina kytköksissä siihen millaista musiikkia arvostaa. Esimerkiksi Helismaalla ja Junnulla on kiistatta hyviä tekstejä, mutta he nyt eivät vain ole oman musiikkini ja sukupolveni sanoittajia.

Ainakin Juicea ja Syrjää pidän itse yliarvostettuina, itsetarkoituksellinen riimittely ei vaan putoa. Ismo Alanko on parhaimmillaan loistava mutta myös järkyttävän epätasainen. Naisia ei näköjään ole juuri kenenkään listalla, Anni Sinnemäellä oli mielestäni muutamia hienoja UB-tekstejä, mutta toki myös paljon paskaa.

 

[Evil]

Tätähän voi ja oikeastaan pitää spekuloida siten, mitä sanoittamisen taiteessa arvostaa. Tekeekö hyvän sanoituksen se, että riimit ovat kohdallaan oikeaoppisesti? Rockmusiikkia kun ajattelee, niin tämä on se ns. Juicen ja Martti Syrjän malli. Kun edellinen riimi päättyy sanaan sotiin, voi olla varma että seuraavassa sanotaan kotiin. Monet tykkäävät tällaisesta ennalta-arvattavuudesta, ei siinä mitään.

Sitten on se vastakkainen koulukunta. Asia edellä mennään ja minulla on nyt se tärkeä juttu sanottavana, haluan sanoa sen. Nämä julistajat. Hector on paras tai pahin esimerkki tästä, maailmantuska purkautuu vaivaannuttavina purkauksina. Pitäähän toki kaikilla henkireikä olla, mutta Heikki hei. Jaettu paska ei ole puoli paskaa.

Minä arvostan Nurmion suvereenia sanankäyttöä, joka kiertää kliseet ja latteudet. Paitsi silloin, kun kliseellä on paikkansa. Ismo Alangon taitoa sanoa se, mitä minäkin ajattelen mutta en ole osannut pukea sanoiksi. Röyhkän novellistista, riisuttua ja toteavaa tyyliä. Göstan taitoa asettua toisen ihmisen saappaisiin. Yrjänän tietoa ja perehtyneisyyttä maailman mytologioihin. Sekä Radiopuhelimet-yhtyeen sanoittajien suorasukaista otetta, toteavaa kerrontaa. Nyt on vitsit vähissä, etelän vetelät.

 

[Barnes]

Post 2000-luku oli Arttu Wiskarin, Nicky Minaj:n (Stupid Ho kappale kirkkaimpana helmenä) ja Ilari Sahamiehen ("Yläkautta alas ja sitä kautta takasin, pidä poika mieles Rosenlew on pakastin") välinen kamppailu.

Wiskarihan ei sanoita omia biisejään, vaan ne ovat pääasiassa Janne Rintalan tuotantoa. Brändäämisessä Wiskari ja Rintala ovat ilman muuta lahjakkaita, sillä Arttu Wiskari on suomalaisen kulttuurin multihuipentuma: hän on Karpo, Anssi Kela, maalaiskomedia, Timo Soini ja Janne Kataja yhdessä rehellisen näköisessä paketissa, johon karaokekansa pystyy samaistumaan.

(Kirjoittaja myöntää joskus olleensa Arttu Wiskarin keikalla)

 

[Johnny B. Goode]

Tero Vaara on kova.

Nyt pitäis toimii, tää on Se hetki
Nyt pitäis käydä kii.
Nyt pitäis iskee, tää on Se hetki,
Kun teen aloitteen.
Meille vai Teille?
Miltäs kuulostaa?

Ja Samuli Putro kans.

Jos ei nyt hassutella, niin Myllykoski, Gösta ja Junnu on mun rivi.

 

[PataJaska]

Ainakin Juicea ja Syrjää pidän itse yliarvostettuina, itsetarkoituksellinen riimittely ei vaan putoa.

Tätähän voi ja oikeastaan pitää spekuloida siten, mitä sanoittamisen taiteessa arvostaa. Tekeekö hyvän sanoituksen se, että riimit ovat kohdallaan oikeaoppisesti? Rockmusiikkia kun ajattelee, niin tämä on se ns. Juicen ja Martti Syrjän malli. Kun edellinen riimi päättyy sanaan sotiin, voi olla varma että seuraavassa sanotaan kotiin. Monet tykkäävät tällaisesta ennalta-arvattavuudesta, ei siinä mitään.

Kaikki täällä ovat varmaan kuulleet Juicen kappaleen Bluesia Pieksämäen Asemalla, vai ovatko? Biisi on 16 minuuttia pitkä, ja siinä taitaa olla 32 säkeistöä. Jokainen säkeistö loppuu sanoihin "Pieksämäen asemalla blues". Ja jokaisen säkeistön edeltävä rivi loppuu sanaan, joka rimmaa sanan blues kanssa (parissa säkeistössä tämä sana on jopa englantia). Suoritushan on sinällään aivan uskomaton, hattu nousee korkealle ainakin täällä. Mutta eivät kait kaikki tällaisesta silti tykkää..

Pienenä esimerkkinä tällaisen casen modernista klassikosta voi mainita Artu Wiskarin yhden kappaleen.. sen nimi taitaa olla Kun Me Diskossa Suudeltiin. Joka tapauksessa biisissä oleva kolmiriimi Gorbatchovi-ovi-Bon Jovi on kyllä sellainen setti, että haluan ehdottomasti polttaa sitä samaa höpöheinää, minkä voimalla tuo on kehitetty *hymiö*

 

[Vellihousu]

Kaikki täällä ovat varmaan kuulleet Juicen kappaleen Bluesia Pieksämäen Asemalla, vai ovatko? Biisi on 16 minuuttia pitkä, ja siinä taitaa olla 32 säkeistöä. Jokainen säkeistö loppuu sanoihin "Pieksämäen asemalla blues". Ja jokaisen säkeistön edeltävä rivi loppuu sanaan, joka rimmaa sanan blues kanssa (parissa säkeistössä tämä sana on jopa englantia). Suoritushan on sinällään aivan uskomaton, hattu nousee korkealle ainakin täällä. Mutta eivät kait kaikki tällaisesta silti tykkää..

Ei putoa ei, koska kyseessä on niin usein nimenomaan "suoritus", taidonnäyte ja pippelinvenytys, varsinkin Juicella jolle tekstien sisältö on usein alisteista riimittelylle ja joka on vielä musiikillisestikin usein verraten tylsä artisti. Totta kai hänellä on hienojakin tekstejä ja onhan riimittely itsessään upea taito, mutta itse näen tuollaisen ratiritiralla-meiningin kuitenkin aika kaavamaisen rajoittuneena. Itselleni kaikkein oleellisinta sanoituksissa on sanojen istuminen musiikkiin ja se miten tekstit palvelevat musiikkia kokonaisuutena ja tässä katsannossa joku riimittely ja sen onnistuminen tuntuu aika toissijaiselta.

 

[FASlapsi]

Samuli Putro on kanssa taitava, joo. "Olet puolisoni nyt", se on Samulin henkilökohtainen Mona Lisa, ei pelkästään sanoituksiltaan vaan kokonaisuutena erittäin hieno tekele. Muistaisin kuulleeni semmosen haastattelun Samulilta, missä se kertoi kuinka oli miksauskopissa kuunnellut tuota biisiä aivan valmiina pakettina, ja Samuli oli siitä sitten intoutunut niin että oli noussut tuolille seisomaan ja huutamaan "VITTU MÄ OON HYVÄ!" En tiedä onko se totta, vaikea uskoa möllinaamaisesta runopoika-Samulista tuommosta, mutta toivottavasti se on totta.

Toinen haastattelu minkä Samulista muistan, oli kun se vielä Zen Cafe aikoinaan kertoi että olivat olleet bändin kanssa nauttimassa alkoholia, ja illalla rumpali oli sitten alkanut kiukuttelemaan jostain ja se oli eskaloitunut siihen, että jos bändin seuraavan levyn nimi ei olisi "Ua ua", rumpali lähtisi vittuun koko bändistä. Seuraava bändin levy oli sitten nimeltään Ua ua.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Tätähän voi ja oikeastaan pitää spekuloida siten, mitä sanoittamisen taiteessa arvostaa. Tekeekö hyvän sanoituksen se, että riimit ovat kohdallaan oikeaoppisesti? Rockmusiikkia kun ajattelee, niin tämä on se ns. Juicen ja Martti Syrjän malli. Kun edellinen riimi päättyy sanaan sotiin, voi olla varma että seuraavassa sanotaan kotiin. Monet tykkäävät tällaisesta ennalta-arvattavuudesta, ei siinä mitään.

Muuten olen samahkoa mieltä koko kirjoituksesta, mutta kun nyt mainitsit tuon sotiin/kotiin-riimityksen, niin puutun tähän.

Juicella kotiin ja sotiin esiintyivät kappaleessa Mirabilis Jalapa. Hivenen kikkaileva teksti kyllä, mutta muuten MJ on oikein onnistunut runoelma, joka sai innoituksensa Juice-yhtyeen satunnaisesta keikkamatkalla yöpymisestä saman nimisessä paikassa. Kukin neljästä säkeistöstä sisältää kolme loppusointuriimiä ja neljännen, joka saa riimiparin seuraavan säkeistön lopusta. Kuten pari ekaa säkeistöä kuuluvat, kotiin/sotiin/totiin/suuhun, ja kiisin/biisin/Liisin/puuhun. Mutta kolmatta ja varsinkaan neljättä värssyä ei tohdi moittia ylettömästä ennalta-arvattavuudesta; huomen/silmäluomen/Suomen/päistään, ja pellen/ellen/levitellen/pääsiäistään. Ehkä jonkun mielestä Juicella meni Mirabilis Jalapassa tekniikka sisällön edelle, mutta ainakaan ennalta-arvattavista latteuksista en osaa tässä kohden Leskistä moittia. Jossakin toisessa kohdin sitten ansaitummin.

 

[Falling Star]

Suomenkielinen musiikki on ylipäätään melkoisen ankeaa kuultavaa, kieli ei vain oikein käy laulettavaksi erityisen sujuvasti raskaampaan poljentoon. Otin kohdan joku muu, sillä olen aina pitänyt musiikkinsa lisäksi Maija Vilkkumaan sanoituksista. Kätevää riimileikkiä, mukavia sanavalintoja ja mukaansa tempaavia tarinoita.

 

[nummenkallio]

Noista voisin äänestää ehkä vain Timo Rautiaista. No, ehkä Mikko Saarela menisi myös.

Listalta puuttuvat Dave Lindholm ja Tehiksen Otto, jotka ovat kovempia kuin monet listalla olevista. Myös Ultra Bralla on hyviä sanoituksia, Anni Sinnemäen ja muidenkin tekeminä.

Ja tuossahan on vain suomeksi sanoittavia, onhan tässä maassa tehty englanninkielisiäkin sanoituksia. Esimerkiksi Damn Seagullsin Lauri Eloranta on syytä mainita tässä yhteydessä.

 

[nummenkallio]

Jarkko Martikainen.

Laitetaan tähän nyt vain yksi juttu, riidellään myöhemmin.

Niin usein olin sika
Mutta tuskin mitään vikaa
Jäi puuttumaan
Sinustakaan noina vuosina
Omahyväisyys ja itsekkyys
Löi kättä kysymättä,
Muuttivat sinuun, minuun
Nyt voi hyvin nähdä sen
Olin, olit ihminen

 

[Aces High]

Jarkko Martikainen.

Yksi parhaimmista, ellei paras. Riihimäki ei silti avaudu mulle, pienen pätkän siellä asuessani tuli viikoittain vastaan ja ilmeisesti on aina siellä viihtynyt?

 

[D.Santon]

Juice ja Helismaa. Mielipidekysymyksiä nämä ovat aina, ja tämä on minun mielipiteeni.

 

[Eesau_65]

Aulikki Oksanen, nostalgiaa pitää olla.

 

[Roger Moore]

Darude.

 

[mikko600]

Darude.

Duuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuun
dun dun dun dun dun dun dun dun dun dun dundun dun dundundun dun dun dun dun dun dun dundun dundun

BOOM
dundun dundun dundun
BEEP
dun dun dun dun dun
dun dun
BEEP BEEP BEEP BEEP
BEEEP BEEP BEEP BEEP
BEEP BEEP BEEP BEEP BEEP BEEP BEEP BEEP BEEP BEEP BOOM
daddaddadadsadadadadadadadadadaddadadadadadaddadadaddadadadadadadadadadadadaddadddadaddadadadd dadadadaddaddada
ddadadddaddadaddadadadddadadada
nyu nyu nyu nyu nyu nnyu nyu nyu nyu nyu nyu nyu nyu nyu nyu nyu
doo doo doo doo doo doo doo doo
nnn nn nn nn nn nn n nn nnn nn nn nnn nnn nnnnnnnn
dddddddd ddadadadadaddadadadadadaadadadadadad
BOOM
nyu nyu nyu nyu nyu nyu
BOOM
BOOM BOOM BOOM BOOM
BOOM
nyunyunyu nyu nyu nyu nyu nyu nyu nyu nyu nyu nyu
BOOM BOOM
BEEP BEEP
BEEP BEEP BEEP
dadadadadada
ddadad
BOOM BOOM
BBEP BEEP
BEEP BEEP BEEP BEEP BEEP BEEP BEEP BEEP BEEP BEEP BEEP BEEP BEEP BEEP BEEP
BOOM
(Unintellgibile)
ddudndundun dun dun dun dun dun dun dun dun dun dun dun dun dun dun dund
dododododododododododododododododododododododododododododoodo
DRUM DRUM DRUM
ddodododododoododododododododoodododododododo
chi chi chi chi chi chih
BOOOM
dodododododododododododododododododododododododododododododododododoo
SCHEW
dododododododoodododododododododododododo
dadadadddudndundundudnudndundundunddunfudnundudnudnudndund
BOOM
FADE