Tämäpä on yllättävän mielenkiintoinen ketju!
Kuten on jo moneen kertaan todettu eri lajeja harrastavien urheilijoiden vertailu keskenään on melkoisen vaikeaa, etten sanoisi sen olevan mahdotonta.
hannes_ko'n viesti jäi jotenkin syvästi mieleeni, sen luettuani tuli tunne, ettei minun enää tarvitse - kannata - kirjoittaa mitään, mutta siitä huolimatta tässä nyt istun ja koetan edes jotain ajatuksiani pukea sanojen muotoon. Tiedä tuleeko tästä sitten yhtään mitään...
Muistan lapsena ihailleeni yli kaiken Lasse Virénin juoksuja, näin jopa livenä Lassen 1980 Kimpisen, silloin vielä punaisella, radalla juokemassa. Tuolloin minut valtasi sykähdyttävän hieno tunne, ja edelleen arvostan Lassen korkealle parhaimpia urheilijoita valittaessa - en edes yritä olla objektiivinen vaan täysin subjektiivinen. En nyt kuitenkaan parhaaksi häntä nimittäisi.
Samana kesänä Moskovan kisoissa tapahtui todellista urheiluhistoriaa, tuolloin 1500m vapaauinnissa mestariksi nousi uimari, Vladimir Salnikov, joka rikkoi ensimmäisenä maagisen 15 min. rajan kyseisellä matkalla. Tämän jälkeen hän oli liki vuosikymmenen pitkien matkojen hallitsija, ja vielä Soulin kisoissa 1988 hän nousi voittajana korokkeelle. Tähän kukaan ei olisi uskonut hänen kykenevän.
Samaisissa kisoissa Sergei Bubka sai ensimmäisen olympiakullan. Kultamitalituuletus oli vapautunut ja jopa villi! Urheilijana Bubka oli muutenkin täydellisyyteen pyrkivä. Tuolloin ollessaan uransa huipulla hän olisi voittanut SM-kisoissa kultaa useammassa lajissa. Hänen kerrotaan juosseen 100 m. alle 10.50, hypänneen pituutta yli 7.50 m, korkeudessakaan hän ei tainnut aivan onneton olla. Melkoinen monilahjakkuus siis!
Soulin kisoista elävimmin mieleeni jäi nuorukainen joka tulisi hallitsemaan lajiaan voittamattomana reilusti yli vuosikymmenen. Tuolloin Aleksander Karelin astui molskille ja voitti. Jos aiemmin en ollut jaksanut painia juurikaan katsoa, muutti yksi mies suhtautumiseni lajiin täysin. Karelin on eräs kaikkien aikojen parhaimmista urheilijoista.
Jääkiekossa parhaimmaksi kaikista olisi turvallista nimeta Wayne Gretzky. En kiistä etteikö hän ole loistava kiekkoilija, varmaan oikeutetusti kaikkien aikojen parhaaksi nimetty mutta... niin, kaikesta huolimatta, arvostaako kaukalossa voitettuja mitaleja ja saavutettuja pisteitä korkeammalle kuin urheutta ja rohkeutta ja oikeudenmukaisuutta. Onko Stanley Cup ja pistepörssin voitot arvokkaampia kuin pitäytyminen kiinni oikeudenmukaisuuden ja rehellisyyden periaatteessa, ja näin ollen tulla vaarantaneeksi oma ura ja tulevaisuus? Kaikki kunnia Gretzky'lle ja Lemieux'ille, mutta minä en saata unohtaa tässä tilanteessa Igor Larionov'ia enkä Slava Fetisov'ia.
En haluaisi myöskään unohtaa Pele'ä, Paavo Nurmea, Al Oerter'ia, Muhammed Alia saatika Gordie Howe'a, Emil Zatopek'ia tai erästä hentoista siroluista voimistelijatyttöstä joka mullisti voimistelumaailman joskus 70-luvun alkupuolella - Nadja Comanechia tjsp.
Hienoja urheilijoita kaikki, kuka heistä on kaikkien aikojen paras - vai unohdinko jonkin listalta, kenties, en kuitenkaan osaa, tai edes halua, nimetä yhtä ainoaa urheilijaa kaikkien aikojen parhaimmaksi urheilijaksi.
Itsensä voittaminen, se on loppujen lopuksi tärkeintä.
vlad#16.