Kahvilakko aluillaan, neljäs päivä menossa.
En tavallisesti turvaudu helposti särkylääkkeisiin, mutta nyt menee kuusisatasta Buranaa solkenaan. Silti jäytää ja jyskyttää pääkopassa niin että hermoja kiristää.
Suoli ei toimi entiseen tapaan. Ruokailu ei herätä sitä samalla tavalla kuin aikaisemmin.
Väsyttää sietämättömästi. Eilen nukahdin päivällä tuoliin, vaikka takana oli ihan kohtalainen yö.
Mieliala on apea, ahdistunut ja voimaton. Mikään ei innosta.
Myönteisistä vaikutuksista mainitsen nukahtamisen helppouden. Kroppa on fyysisesti tyyni, sydän ei jyskytä sängyssä. Samalla ovat hävinneet unen ja valveen rajamailla esiintyvät sisäiset tulipallot, jotka ovat pelottavia ja joskus valvottavat pitkälle aamuyöhön.
Viime aikoina minulle on käynyt usein niin, että aina kun olen nukahtamassa, sisäinen sähinkäinen jysähtää ja aiheuttaa kouristuksen tapaisen. Vaikka nousisin pystyyn, kouristus jatkuu vaimeina pakkoliikkeinä.
Nyt noita ei ole ollut kolmeen päivään. Lieneekö sitten sattumaa vai auttaisiko kahvitauko niihin oikeasti.
Mielelläni kahvia joisin, mutta uneen liittyvät ongelmat ovat niin vakavia, että pakko yrittää nyt tällaista. Aikaisemmin olen yrittänyt määrän rajoittamista ja kahvin juomista vain aamuisin. Siitä onkin ollut apua, mutta ei riittävästi. Jos juon kahvia illansuussa, on hyvin todennäköistä, etten saa nukuttua koko yönä.
Sitä voi sitten aina pohtia, mitkä vaikutuksista ovat odotusten ja aivojen tuottamia ja mitkä todellisia, mutta jos olette ihmistyyppiä, joka ryystää kahvia runsaasti ja saa siitä hyvät nousut (nousuhumalaan verrattavat), niin kokeilkaapa huviksenne olla hetki ilman. Tapahtuuko mitään?
Tällä hetkellä hankalinta on luopua nousuhumalatunteesta. Kun aamuinen pikkuhumala jää puuttumaan, on vaikea virittäytyä päivään.