Tunnelmia ja tunnelmakuvia Valttiareenalta (Jukuri-lasien läpi)
Ensimmäinen erä oli täysin Jukuri-merkkinen. Kotijoukkue ei tahtonut millään päästä Jukureiden 1-2-2 -systeemin kanssa sinuiksi, vaan Jukurit riistivät kiekkoja kerta toisensa perään ja loivat härdelliä Raskin maalille. Tilanteita oli vähän joka ketjulla, mutta täytyy sanoa, että jopa joutuvat Jukurit tekemään rajun määrän töitä maalin eteen. Oli 5-3 -ylivoimaa ja ihan mitä vaan, niin ei limppua saada järkevällä tavalla toimitettua kohti maalia. Siirrellään, ei mennä maskiin ja pelataan "vähän sinne päin"... Ylivoima on Jukureilla itse asiassa murheellisen huonoa, ainakin tämän illan esityksen perusteella.
Toisen erän alkuun kotijoukkue löi ensimmäisen erän hukassa olleen vaihteen silmään ja ensimmäisen vitosen jyräsi isäntäjoukkue. Maalia show jäi uupumaan, muuten ilmassa oli täystyrmäyksen makua. Ylioviman kautta Jukurit kuitenkin sai taas otetta (joskaan ei maalia). Ja loppuerä mentiin ehkä hieman Jukuri-värisesti. Lindströmille merkattu 0-2 -maali oli hieman hähmänen laukaus viivasta. Jollain ilveellä olin näkevinäni Jormakan hipaisseen kiekkoon ohjauksenomaisesti, mutta tällä taittovirheellä hyvä jos erottaa yön päivästä, eli...
Kolmannessä erässä KiValla oli vielä saumansa. Yritys kotijoukkueella oli kiitettävää, joskaan työn jälki ei aivan vastannut innostuksen määrää. Ja kuten niin useasti, Jukurit rokottaa sit jos ei kaverille maistu; en ole ehtinyt vielä tilastoja kaivamaan, mutta 0-3 -maali taisi tulla samoilla lyönneillä kuin Vantaan jäähy päättyi, eli oliko yv-maali tilastojen mukaan, mutta joka tapauksessa jäähyllä istunut kaveri ei ehtinyt tilanteesene mitenkään mukaan.
Kaiken kaikkiaan Jukureilta pirteähkö esitys, mutta maalinteko on näköjään yhtä tervanjuontia. Ja täytyy kehua myös Vantaan tämän illan veskaria, joka ei koolla ollut pilattu, mutta liikkeellään ja hanskakäden aktiivisella hyödyntämisellä torjui laukauksen toisensa jälkeen. Jukureista mieleen jäi eritoten Koskinen, ja koko ketju, työnteon armottomina sankareina. Ei näy tilastoissa, mutta näkyy kentällä. Toisaalta Niemen "liekki" jaksaa palaa vaan. Nelosvitja oli sanalla sanoen vaisu. Lindström ei kyllä maaleja lukuunottamatta otteillaan häikäissyt, ennemminkin C:tä rinnassaan kantanut Erholtz jäi mieleen hyvillä taklauksilla. Ja tietysti nollan pitänyt Jaska.
Kaiken kaikkiaan ihan mukiinmenevä kiekkoilta. Ei mikään spektaakkeli, mutta osoitti kyllä kouriintuntuvasti eron sarjakärjen ja alemman kastin välillä. Vaikkakin rinnassa sykkii Jukuri-sydän, tekee pahaa katsoa miten vielä kauden alla pelatuissa harkkapeleissä erinomaisia otteita esittänyt Kiekko-Vantaa sompaa nyt syvällä suossa. Lähes kaikki mahdollinen on tällä kaudella ollut joukkuetta vastaan. Toivottavasti Tikkurilaan saadaan pian taas voittava kotijoukkue!