Suosikkijoukkueeni Kölner Haie voitti viimeinkin pitkän odotuksen jälkeen DEL-Liigan mestaruuden. Edellinen mestaruushan tuli kaudella 94-95, milloin joukkue myös pelasi Jokereita vastaan EHL-liigan finaalissa, tosin tappion kärsineenä osapuolena.
Ensimmäisellä kierroksella runkosarjassa 6. sijoittunut Köln sai vastaansa 3. sijoittuneen Krefeldin, jonka yleisesti odotettiin jatkavan tästä parista pitkin kautta jatkuneen kölniläisjoukkueen epätasaisuuden vuoksi. Kölnin joukkue sai kuitenkin roimasti itseluottamusta voitettuaan joukkueiden ensimmäisen kohtaamisen Tepsistäkin tutun ruotsalaispelaaja Niklas Sundbladin rangaistuslaukauskilpailumaalilla 1:2. Ottelussa sankariksi nousikin loistavia torjuntoja ottelun aikana esittänyt maalivahti Roglers, joka torjui ottelussa peräti 56 kertaa.
Otteluparin toinen ottelu ei sen sijaan ollutkaan enää niin suuri maalivahtien taistelu kuin ensimmäinen, ja ottelu päättyikin 14 tuhantisen kölniläisyleisön silmien edessä 4:3 kotijoukkueen voittoon. Näin olikin Köln jo lähellä otteluparin ennakkosuosikin pudottamista.
3. ottelu pelattiin jälleen Krefeldissä eikä kotijoukkueella ollut enää kanttia nousemaan taisteluun ottelusarjan voitosta, vaikka menivätkin 1:0 sekä 2:1 johtoon pelin aikana. Selvä hermostuneisuus paistoi kotijoukkueen otteissa ja kolmannen erän alussa pääsikin Petri Liimatainen laukomaan Kölnin tasoituksen. Tuosta osumasta sai Köln lisää potkua luistimiinsa ja peli alkoi yhä selvemmin olemaan Kölnin hallintaa. Pitkä painostusjakso tuottikin ottelun lopussa hedelmää, kun noin 3 minuuttia ennen ottelun loppua meni vierasjoukkue 2:3 johtoon. Siitä eteenpäin varmisteli Köln vain johtoaan ja pelasi viisaasti neppailemalla lerppuja omalta puolustusalueelta keskialueelle kunnes sekuntia ennen loppua teki Kölnin Young osuman tyhjiin. Näin oli Köln kukistanut Krefeldin vastoin odotuksia ensimmäisessä ottelusarjassa 3:0!
Semifinaaleissa Köln saikin vastaansa DEL-liigan suurimman voittajasuosikin München Baronsin, joka oli aiemmassaan otteluparissa pudottanut "paikallisvastustajansa" Augsburger Panthersin.
Ensimmäinen ottelu alkoikin hermostuneesti ja Köln menikin varsin vähälukuisen kotiyleisön hämmästykseksi 0:1 johtoon ensimmäisen erän puolenvälin tienoilla. Asiat kuitenkin korjaantuivat nopeasti takaisin ruotuunsa, kun pari minuuttia Kölnin johtomaalin jälkeen München tasoitti pelin 1:1:een. Peli jatkui hermostuneena ja ratkaisu nähtiinkin 2. erän puolessavälissä kun München teki johto- ja samalla voittomaalin 2:1. Maalivahtipeli oli kummallakin joukkueella läpi ottelun hyvää, ja Köln kaatuikin ylivoimapelinsä tehottomuuteen 0/6 kun taas München teki molemmat maalinsa ylivoimalla 2/6.
Toiseen otteluun ei Köln ollut vieläkään saanut yv-peliään kuntoon, vaan tällä kertaa olivat lukemat sen osalta vieläkin murheellisemmat kuin edellisessä ottelussa, 0/10! Baijerilaisilla sen sijaan kulki silläkin saralla josta todistakoon tehot 2/7. Siitä huolimatta Köln olikin otteluun puoleen väliin mennessä jo tavoittamattomalta näyttäneessä 3:0 johdossa mutta rajulla viimeisen erän taistelulla ja yv-maaleilla baijerilaiset vieraat nousivatkin 3:2 lukemiin. Tiukalla puolustuspelillä Köln sai kuitekin säilytettyä johtonsa loppuun saakka ja tasoitettua ottelusarjan 1:1:een. Katsojia Kölnin huippumodernissa areenassa oli jälleen n. 14 tuhatta ja tunnelma myös sen mukainen!
Seuraavassa pelissä koettiinkin sitten jymypaukku kun Köln onnistui viimeinkin myös ylivoimamaalin teossa sekä nousemaan ottelun puolenvälin 3:0 tappioasemasta 3:5 voittoon!! Teko, joka on niin monelta tällä kaudella jäänyt Münchenissä tekemättä! Köln oli siis sensaatiomaisesti ottanut Müncheniltä kotiedun itselleen ja tekemässä uutta ihmettä, jos sellaisena ensimmäisen kierroksen ottelusarjan voittoa pidetään. Kölnin tasoitusmaalin muuten laukoi muuan Toni Porkka.
Ottelusarjan ensimmäisessä kuolemanpelissä, olikin näkyvissä entistäkin tulisemmat baijerilaiset ja ennenkuin fanaattinen kölniläiskatsomo olikaan saanut Bratwurstit syötyä, oli jo München 3:0 johdossa! Raju 16 ja puolituhantisen katsojan kannustus sai kuitenkin vielä Hait syttymään taisteluun ja nousemaan 2:3 tappioasemaan. Siihen taisivatkin loppua poikien mehut, sillä kavennusmaalin jälkeen olikin oikeastaan kentällä vain 1 joukkue. München. Muutamaa minuuttia kavennusmaalin jälkeen siirtyi München jo tavoittamattoman tuntuiseen 2:4 johtoon jonka he ottelun lopussa kaunistelivat 2:5:een tyhjään maaliin. Näin München otti kotietunsa takaisin ja kaikki odottivat jo pienimuotoisen tuhkimotarinan loppua.
Mutta mitä vielä? Köln-koutsi Rich Chernomaz oli saanut joukkueen vielä kerran taistelemaan ja heti kolmannen erän alkuun teki hieman suomalaiselta kalskahtava Petri Liimatainen Kölnin johtomaalin. München kuitenkin taisteli tiukasti etenkin 59 laukausta torjunutta kölniläisvahtia vastaan ja onnistuikin maalinteossa vasta hieman ennen 3 erän puoliväliä. Ottelu olikin tarkkaa maalivahti- sekä puolustuspeliä ja miten voisikaan saada tällainen draamasarja huikeamman päätöksen kuin rangaistuslaukauskilpailun? Siinä kölniläissankareiksi nousivat läpi ottelun loistanut maalivahti sekä voittomaalin laukonut myös NHL:ssä hyvin esiintynyt Alex Hicks! "Tuhkimotarina" sai siis jatkoa ja Köln pudotti sarjan ehdottomiin kuuluneen voittajasuosikin!
FINAALIT!
Ensimmäinen finaali runkosarjan toiseksi tullutta rutinoitunutta Adler Mannheimiä vastaan oli Kölnin osalta erittäin kauhistuttavaa katsottavaa. Köln oli kyllä pelissä hyvin koko ajan mukana, mutta teko paikoissa kädet tärisivät eikä kiekkoa saatu muutamista hyvistäkään paikoista ohi Mannheimin maalivahdin. Sen sijaan rutinoituneet Kotkat eivät ensimmäisen finaaliottelun jännityksestä lamaantuneet vaan tekivät kokeneen kaartin avulla paikoistaan maalit ja Mannheim voittikin ottelun täysin ansaitusti 4:0 ja kotiyleisö juhlikin "varmaa" mestaruutta.
Finaalisarjan toinen ottelu täyden tuvan (yli 18 000) edessä sai jälleen Hait syttymään taisteluun ja uskomaan omiin mahdollisuuksiinsa yllättää ennakkosuosikki Mannheim, kuten Köln olikin jo kahdesti aiemmin pudotuspelissä tehnyt. Vaikka Mannheim menikin ottelussa 0:1 johtoon, ei kölniläisillä menneet mädit pöksyihin vaan rajulla itseluottamuksella sekä loistavalla joukkuepelaamisella tasoittivat pelin noin 2 minuuttia Mannheimer johtomaalin jälkeen. Köln jatkoi ottelussa pelaamista oman suoritustason huipulla ja toisen erän puolessa välissä taistelu palkittiin ja Köln siirtyi täysin ansaitusti 2:1 johtoon, joista lukemista poistuttiinkin toiselle erätauolle. Erätauolta tulikin ottelun 3. erään taisteleva Mannheim jo muutaman pelin jälkeen he tasoittivatkin pelin. Liekö valmentaja Rich Chernomaz´kin huuto auttanut, sillä Köln otti itseään niskataan kiinni ja menikin n. 5 minuuttia ennen otelun loppua 3:2 johtoon ja sai kuin saikin pidettyä johtonsa ottelun loppuun asti. Näin siis Köln syttyi mukaan taisteluun mestaruudesta ja jatkoi hämmennyksen aiheuttamista saksalaisissa kiekkopiireissä.
Kolmanteen otteluun saapui jälleen kerran itseensä enemmän luottanut kölniläispaketti joka täyden Mannheimer yleisön edessä ottikin nopeasti heti ottelun alussa itselleen 0:2 vierasjohdon. Ottelu oli jälleen kerran tarkkaa peliä molemmilta joukkueilta ja laukauspaikkoja ei tullut ottelussa edellisten tapaan, sillä peliä pelattiin enimmäkseen nurkissa, joista ei tunnetusti maaleja tehdä. Mannheim saikin ottelun ensimmäisen maalinsa vasta ottelun puolessa välissä ja näytti jo siltä ettei ottelussa enempää maaleja tehdäkkään kunnes ajassa 55.14, teki Mannheim tasoitusmaalinsa ja kotiyleisö repesi! Riemua ei kuitenkaan riittänyt kuin reilun minuutin kun Köln tekaisi salamamaalin Mannheimin "hyvänolontunteen" aikana ja alkoi taas varjella omaa maaliaan ja painoi peliä yhä enemmän nurkkiin. Mannheim näytti Kölnin tarkan puolustuspelin edessä täysin aseettomalta, ja ottelun ratkaisu saatiinkin, kun todellinen nyrkki (Faust) tekaisi ottelun lopullisen ratkaisun tyhjiin Mannheimin yrittäessä tasoitusta 6 kenttäpelaajalla.
Tässä vaiheessa auriko näyttikin hymyilevän Haieille ja Kölnissä kysyttiinkin "Jungs, wie weit können wir doch gehen?"
Ottelusarja olikin siis yllättäen katkolla Kölnille ottelusarjan 4. pelissä ja jälleen täysi tupa lupasikin kotijoukkueelle täyden kannustuksen otteluun. Ottelusta itsestään jäi kuitenkin Kölnille vain luu käteen, sillä tähän otteluun tuli niin voitonnälkäinen Mannheim, ettei Kölnille juuri muita valopilkkuja ottelusta jäänyt kuin 1:1 tasoitusmaali. 1:3 ja tähänkö tämä sitten loppui. Ratkaiseva peli jäi siis sudenluolaan Mannheimiin..
Ottelu nro 5. Ratkaiseva peli, voitontahto molemmilla joukkueilla huima ja nyt oli voittavalla joukkueella onnistuttava kaikki!
Täysi tupa odotti jännittyneenä kotijoukkue Mannheimin voittoa ottelusta ja onni näyttikin olevan Kotkien puolella, sillä huolimatta Köln-vahdin upeista otteista, meni hieman ennen ottelun puoltaväliä Mannheim 1:0 johtoon. Tässä vaiheessa ottelua oli ottelussa kaljanmyynti sekä tunnettu saksalaiskatsomon aiheuttama tunnelma katossa. Villi rummutus ja kannustus lennättivät Mannheimiä kohti voittoa ja heidän hyökkäyksensä olivatkin alati vaarallisia.
Kuitenkin Köln oli ottelun toisella erätauolla saanut ilmeiseen kauden viimeiseen erään lisää potkua koko kauden edestä, sillä niin hyvin liikkuva porukka tuli kaukaloon pukusuojista. Ajassa 44 ja jotain astui esille jo ottelusarjan Müncheniä vastaan ratkaissut Hicks, joka tekaisi kotiyleisön pettymykseksi 1:1 tasoituksen! Toivo ei siis ollut Kölniltä kuollut, vaikka voitto olisikin vielä kiven takana.
Ottelussa siirryttiinkin jälleen entistä tiukempaa puolustukseen ja varovaiseen pelaamiseen ja ottelussa oltiin selvästi jo varautumassa jatkoaikaan, kunnes satapäinen Kölniläisyleisö hallissa repesi! Köln oli tehnyt johtomaalin jonka toisena syöttäjänä oli Toni Porkka! Ja maali syntyi n. 5 minuuttia ennen ottelun loppua. Köln olikin siis järjestämässä jymy-yllätystä ja oli tarranut kiinni mestaruuspystiin! Loppupeli olikin taas jo aiemmin nähtyä viivyttelyä ja huolimatta viime minuutin hurjasta Mannheim pyörityksestä, Köln piti pintansa ja Mestaruus tuli pitkän odottelun jälkeen jälleen Rheinin rannoille!!
HERZLICHEN GLÜCKWUNSCH UND WEITER SO JUNGS!:)
Ensimmäisellä kierroksella runkosarjassa 6. sijoittunut Köln sai vastaansa 3. sijoittuneen Krefeldin, jonka yleisesti odotettiin jatkavan tästä parista pitkin kautta jatkuneen kölniläisjoukkueen epätasaisuuden vuoksi. Kölnin joukkue sai kuitenkin roimasti itseluottamusta voitettuaan joukkueiden ensimmäisen kohtaamisen Tepsistäkin tutun ruotsalaispelaaja Niklas Sundbladin rangaistuslaukauskilpailumaalilla 1:2. Ottelussa sankariksi nousikin loistavia torjuntoja ottelun aikana esittänyt maalivahti Roglers, joka torjui ottelussa peräti 56 kertaa.
Otteluparin toinen ottelu ei sen sijaan ollutkaan enää niin suuri maalivahtien taistelu kuin ensimmäinen, ja ottelu päättyikin 14 tuhantisen kölniläisyleisön silmien edessä 4:3 kotijoukkueen voittoon. Näin olikin Köln jo lähellä otteluparin ennakkosuosikin pudottamista.
3. ottelu pelattiin jälleen Krefeldissä eikä kotijoukkueella ollut enää kanttia nousemaan taisteluun ottelusarjan voitosta, vaikka menivätkin 1:0 sekä 2:1 johtoon pelin aikana. Selvä hermostuneisuus paistoi kotijoukkueen otteissa ja kolmannen erän alussa pääsikin Petri Liimatainen laukomaan Kölnin tasoituksen. Tuosta osumasta sai Köln lisää potkua luistimiinsa ja peli alkoi yhä selvemmin olemaan Kölnin hallintaa. Pitkä painostusjakso tuottikin ottelun lopussa hedelmää, kun noin 3 minuuttia ennen ottelun loppua meni vierasjoukkue 2:3 johtoon. Siitä eteenpäin varmisteli Köln vain johtoaan ja pelasi viisaasti neppailemalla lerppuja omalta puolustusalueelta keskialueelle kunnes sekuntia ennen loppua teki Kölnin Young osuman tyhjiin. Näin oli Köln kukistanut Krefeldin vastoin odotuksia ensimmäisessä ottelusarjassa 3:0!
Semifinaaleissa Köln saikin vastaansa DEL-liigan suurimman voittajasuosikin München Baronsin, joka oli aiemmassaan otteluparissa pudottanut "paikallisvastustajansa" Augsburger Panthersin.
Ensimmäinen ottelu alkoikin hermostuneesti ja Köln menikin varsin vähälukuisen kotiyleisön hämmästykseksi 0:1 johtoon ensimmäisen erän puolenvälin tienoilla. Asiat kuitenkin korjaantuivat nopeasti takaisin ruotuunsa, kun pari minuuttia Kölnin johtomaalin jälkeen München tasoitti pelin 1:1:een. Peli jatkui hermostuneena ja ratkaisu nähtiinkin 2. erän puolessavälissä kun München teki johto- ja samalla voittomaalin 2:1. Maalivahtipeli oli kummallakin joukkueella läpi ottelun hyvää, ja Köln kaatuikin ylivoimapelinsä tehottomuuteen 0/6 kun taas München teki molemmat maalinsa ylivoimalla 2/6.
Toiseen otteluun ei Köln ollut vieläkään saanut yv-peliään kuntoon, vaan tällä kertaa olivat lukemat sen osalta vieläkin murheellisemmat kuin edellisessä ottelussa, 0/10! Baijerilaisilla sen sijaan kulki silläkin saralla josta todistakoon tehot 2/7. Siitä huolimatta Köln olikin otteluun puoleen väliin mennessä jo tavoittamattomalta näyttäneessä 3:0 johdossa mutta rajulla viimeisen erän taistelulla ja yv-maaleilla baijerilaiset vieraat nousivatkin 3:2 lukemiin. Tiukalla puolustuspelillä Köln sai kuitekin säilytettyä johtonsa loppuun saakka ja tasoitettua ottelusarjan 1:1:een. Katsojia Kölnin huippumodernissa areenassa oli jälleen n. 14 tuhatta ja tunnelma myös sen mukainen!
Seuraavassa pelissä koettiinkin sitten jymypaukku kun Köln onnistui viimeinkin myös ylivoimamaalin teossa sekä nousemaan ottelun puolenvälin 3:0 tappioasemasta 3:5 voittoon!! Teko, joka on niin monelta tällä kaudella jäänyt Münchenissä tekemättä! Köln oli siis sensaatiomaisesti ottanut Müncheniltä kotiedun itselleen ja tekemässä uutta ihmettä, jos sellaisena ensimmäisen kierroksen ottelusarjan voittoa pidetään. Kölnin tasoitusmaalin muuten laukoi muuan Toni Porkka.
Ottelusarjan ensimmäisessä kuolemanpelissä, olikin näkyvissä entistäkin tulisemmat baijerilaiset ja ennenkuin fanaattinen kölniläiskatsomo olikaan saanut Bratwurstit syötyä, oli jo München 3:0 johdossa! Raju 16 ja puolituhantisen katsojan kannustus sai kuitenkin vielä Hait syttymään taisteluun ja nousemaan 2:3 tappioasemaan. Siihen taisivatkin loppua poikien mehut, sillä kavennusmaalin jälkeen olikin oikeastaan kentällä vain 1 joukkue. München. Muutamaa minuuttia kavennusmaalin jälkeen siirtyi München jo tavoittamattoman tuntuiseen 2:4 johtoon jonka he ottelun lopussa kaunistelivat 2:5:een tyhjään maaliin. Näin München otti kotietunsa takaisin ja kaikki odottivat jo pienimuotoisen tuhkimotarinan loppua.
Mutta mitä vielä? Köln-koutsi Rich Chernomaz oli saanut joukkueen vielä kerran taistelemaan ja heti kolmannen erän alkuun teki hieman suomalaiselta kalskahtava Petri Liimatainen Kölnin johtomaalin. München kuitenkin taisteli tiukasti etenkin 59 laukausta torjunutta kölniläisvahtia vastaan ja onnistuikin maalinteossa vasta hieman ennen 3 erän puoliväliä. Ottelu olikin tarkkaa maalivahti- sekä puolustuspeliä ja miten voisikaan saada tällainen draamasarja huikeamman päätöksen kuin rangaistuslaukauskilpailun? Siinä kölniläissankareiksi nousivat läpi ottelun loistanut maalivahti sekä voittomaalin laukonut myös NHL:ssä hyvin esiintynyt Alex Hicks! "Tuhkimotarina" sai siis jatkoa ja Köln pudotti sarjan ehdottomiin kuuluneen voittajasuosikin!
FINAALIT!
Ensimmäinen finaali runkosarjan toiseksi tullutta rutinoitunutta Adler Mannheimiä vastaan oli Kölnin osalta erittäin kauhistuttavaa katsottavaa. Köln oli kyllä pelissä hyvin koko ajan mukana, mutta teko paikoissa kädet tärisivät eikä kiekkoa saatu muutamista hyvistäkään paikoista ohi Mannheimin maalivahdin. Sen sijaan rutinoituneet Kotkat eivät ensimmäisen finaaliottelun jännityksestä lamaantuneet vaan tekivät kokeneen kaartin avulla paikoistaan maalit ja Mannheim voittikin ottelun täysin ansaitusti 4:0 ja kotiyleisö juhlikin "varmaa" mestaruutta.
Finaalisarjan toinen ottelu täyden tuvan (yli 18 000) edessä sai jälleen Hait syttymään taisteluun ja uskomaan omiin mahdollisuuksiinsa yllättää ennakkosuosikki Mannheim, kuten Köln olikin jo kahdesti aiemmin pudotuspelissä tehnyt. Vaikka Mannheim menikin ottelussa 0:1 johtoon, ei kölniläisillä menneet mädit pöksyihin vaan rajulla itseluottamuksella sekä loistavalla joukkuepelaamisella tasoittivat pelin noin 2 minuuttia Mannheimer johtomaalin jälkeen. Köln jatkoi ottelussa pelaamista oman suoritustason huipulla ja toisen erän puolessa välissä taistelu palkittiin ja Köln siirtyi täysin ansaitusti 2:1 johtoon, joista lukemista poistuttiinkin toiselle erätauolle. Erätauolta tulikin ottelun 3. erään taisteleva Mannheim jo muutaman pelin jälkeen he tasoittivatkin pelin. Liekö valmentaja Rich Chernomaz´kin huuto auttanut, sillä Köln otti itseään niskataan kiinni ja menikin n. 5 minuuttia ennen otelun loppua 3:2 johtoon ja sai kuin saikin pidettyä johtonsa ottelun loppuun asti. Näin siis Köln syttyi mukaan taisteluun mestaruudesta ja jatkoi hämmennyksen aiheuttamista saksalaisissa kiekkopiireissä.
Kolmanteen otteluun saapui jälleen kerran itseensä enemmän luottanut kölniläispaketti joka täyden Mannheimer yleisön edessä ottikin nopeasti heti ottelun alussa itselleen 0:2 vierasjohdon. Ottelu oli jälleen kerran tarkkaa peliä molemmilta joukkueilta ja laukauspaikkoja ei tullut ottelussa edellisten tapaan, sillä peliä pelattiin enimmäkseen nurkissa, joista ei tunnetusti maaleja tehdä. Mannheim saikin ottelun ensimmäisen maalinsa vasta ottelun puolessa välissä ja näytti jo siltä ettei ottelussa enempää maaleja tehdäkkään kunnes ajassa 55.14, teki Mannheim tasoitusmaalinsa ja kotiyleisö repesi! Riemua ei kuitenkaan riittänyt kuin reilun minuutin kun Köln tekaisi salamamaalin Mannheimin "hyvänolontunteen" aikana ja alkoi taas varjella omaa maaliaan ja painoi peliä yhä enemmän nurkkiin. Mannheim näytti Kölnin tarkan puolustuspelin edessä täysin aseettomalta, ja ottelun ratkaisu saatiinkin, kun todellinen nyrkki (Faust) tekaisi ottelun lopullisen ratkaisun tyhjiin Mannheimin yrittäessä tasoitusta 6 kenttäpelaajalla.
Tässä vaiheessa auriko näyttikin hymyilevän Haieille ja Kölnissä kysyttiinkin "Jungs, wie weit können wir doch gehen?"
Ottelusarja olikin siis yllättäen katkolla Kölnille ottelusarjan 4. pelissä ja jälleen täysi tupa lupasikin kotijoukkueelle täyden kannustuksen otteluun. Ottelusta itsestään jäi kuitenkin Kölnille vain luu käteen, sillä tähän otteluun tuli niin voitonnälkäinen Mannheim, ettei Kölnille juuri muita valopilkkuja ottelusta jäänyt kuin 1:1 tasoitusmaali. 1:3 ja tähänkö tämä sitten loppui. Ratkaiseva peli jäi siis sudenluolaan Mannheimiin..
Ottelu nro 5. Ratkaiseva peli, voitontahto molemmilla joukkueilla huima ja nyt oli voittavalla joukkueella onnistuttava kaikki!
Täysi tupa odotti jännittyneenä kotijoukkue Mannheimin voittoa ottelusta ja onni näyttikin olevan Kotkien puolella, sillä huolimatta Köln-vahdin upeista otteista, meni hieman ennen ottelun puoltaväliä Mannheim 1:0 johtoon. Tässä vaiheessa ottelua oli ottelussa kaljanmyynti sekä tunnettu saksalaiskatsomon aiheuttama tunnelma katossa. Villi rummutus ja kannustus lennättivät Mannheimiä kohti voittoa ja heidän hyökkäyksensä olivatkin alati vaarallisia.
Kuitenkin Köln oli ottelun toisella erätauolla saanut ilmeiseen kauden viimeiseen erään lisää potkua koko kauden edestä, sillä niin hyvin liikkuva porukka tuli kaukaloon pukusuojista. Ajassa 44 ja jotain astui esille jo ottelusarjan Müncheniä vastaan ratkaissut Hicks, joka tekaisi kotiyleisön pettymykseksi 1:1 tasoituksen! Toivo ei siis ollut Kölniltä kuollut, vaikka voitto olisikin vielä kiven takana.
Ottelussa siirryttiinkin jälleen entistä tiukempaa puolustukseen ja varovaiseen pelaamiseen ja ottelussa oltiin selvästi jo varautumassa jatkoaikaan, kunnes satapäinen Kölniläisyleisö hallissa repesi! Köln oli tehnyt johtomaalin jonka toisena syöttäjänä oli Toni Porkka! Ja maali syntyi n. 5 minuuttia ennen ottelun loppua. Köln olikin siis järjestämässä jymy-yllätystä ja oli tarranut kiinni mestaruuspystiin! Loppupeli olikin taas jo aiemmin nähtyä viivyttelyä ja huolimatta viime minuutin hurjasta Mannheim pyörityksestä, Köln piti pintansa ja Mestaruus tuli pitkän odottelun jälkeen jälleen Rheinin rannoille!!
HERZLICHEN GLÜCKWUNSCH UND WEITER SO JUNGS!:)