Palstalegenda
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ukraina, Eveliina Määttänen
Nykyajan tietotulvassa monien ihmisten tietomäärä erinäisistä asioista on lisääntymään päin. Moderni, internetiä käyttävä ihminen, pystyy jääkiekkoiluun liittyen käsittämään ja keskustelemaan muustakin kuin pelkistä peliesityksistä.
Usein käsitellään sekaisin peliesityksiä ja pelitapaa, mikä minusta sekoittaa asioita eikä luo selkeyttä kokonaiskuvasta. Peliesityksistä keskusteleminen on pintaa, se mikä kunakin päivänä näkyi. Sellaista keskustelu saa usein ollakin, pintaa. Sen sijaan pelitapa - minun mielestäni jotkut kutsuvat sitä myös nimellä pelikirja - se on pysyvämpää, se on rakenne, jonka päällä peliesitykset lepäävät. Se on eräänlainen peliesitysten syvärakenne.
Oikeanlainen pelitapa tekee joukkueestaan enemmän kuin osiensa summan, vääränlainen tekee joukkueesta pienemmän kuin osiensa summan.
Aina on hyvä muistaa jääkiekkoseuran perinteet, mistä on tultu ja mihin suuntaan on menty. Kärppien perinne on pelitavallisesti nopea luistelu ja enemmän taitojääkiekko kuin fyysisempi jääkiekkoilu. Pitäisikö suunnan edelleen olla tuo? Jättää melko paljon sanomatta jos sanoo pelkästään toivovansa taitojääkiekkoa, jossa on mukana fyysisyyttä.
Millainen Oulun Kärppien pelitavan tulisi olla? Esimerkki: Pitäisikö joskus, sitten kun SM-liigassa taas saa tapella, Kärppien pelaajien tapella? Tietenkin, pelitavasta riippumatta, pelissä pitää olla aina tunnetta, muuten mikään pelitapa ei toimi, koska Tamin teesein; 95 % keskittyminen on 50 %:n suoritus. Ei ryminäjääkiekkokaan toimi jos siinä ei ole tunnetta mukana. Lattein lausuma minkä voin Meidän peliä kritisoivilta nähdä, on se, että se on tunteetonta läpsyttelyä. Jos siinä ei ole tunnetta mukana niin silloin se on tunteetonta, silloin sekään pelitapa ei toimi mutta ei se itse pelitavasta kerro oikeastaan yhtään mitään. Sitä ihmettelen, että miten joidenkin mielestä pelivälineen hallussapitäminen voi tappaa pelivälinettä hallussa pitävän joukkueen tunteen. Pelivälineen pitäminen omalla joukkueella tappaa ennemminkin kilpakumppaneiden tunteen, kun eivät pääse kiekkoon käsiksi (käytän Ilmari Selänteen tavoin mieluummin termiä "kilpakumppani" kuin "vastustaja", koska samalla asiallahan pelissä kuitenkin ollaan).
Mikä mättää Kärppien nykyisessä pelitavassa, onko siellä joku asia oikein? Yleensä kaikki toivovat paljon tutinaa ja tötinää jäälle mutta onko se kuitenkin keskittymisen ja energian viemistä vääriin asioihin ja noiden asioiden pitäisi tulla muun pelaamisen ohessa, jos ovat tullakseen?
Onko Oulun Kärpät kadottanut sielunsa eli pelitapansa?
Usein käsitellään sekaisin peliesityksiä ja pelitapaa, mikä minusta sekoittaa asioita eikä luo selkeyttä kokonaiskuvasta. Peliesityksistä keskusteleminen on pintaa, se mikä kunakin päivänä näkyi. Sellaista keskustelu saa usein ollakin, pintaa. Sen sijaan pelitapa - minun mielestäni jotkut kutsuvat sitä myös nimellä pelikirja - se on pysyvämpää, se on rakenne, jonka päällä peliesitykset lepäävät. Se on eräänlainen peliesitysten syvärakenne.
Oikeanlainen pelitapa tekee joukkueestaan enemmän kuin osiensa summan, vääränlainen tekee joukkueesta pienemmän kuin osiensa summan.
Aina on hyvä muistaa jääkiekkoseuran perinteet, mistä on tultu ja mihin suuntaan on menty. Kärppien perinne on pelitavallisesti nopea luistelu ja enemmän taitojääkiekko kuin fyysisempi jääkiekkoilu. Pitäisikö suunnan edelleen olla tuo? Jättää melko paljon sanomatta jos sanoo pelkästään toivovansa taitojääkiekkoa, jossa on mukana fyysisyyttä.
Millainen Oulun Kärppien pelitavan tulisi olla? Esimerkki: Pitäisikö joskus, sitten kun SM-liigassa taas saa tapella, Kärppien pelaajien tapella? Tietenkin, pelitavasta riippumatta, pelissä pitää olla aina tunnetta, muuten mikään pelitapa ei toimi, koska Tamin teesein; 95 % keskittyminen on 50 %:n suoritus. Ei ryminäjääkiekkokaan toimi jos siinä ei ole tunnetta mukana. Lattein lausuma minkä voin Meidän peliä kritisoivilta nähdä, on se, että se on tunteetonta läpsyttelyä. Jos siinä ei ole tunnetta mukana niin silloin se on tunteetonta, silloin sekään pelitapa ei toimi mutta ei se itse pelitavasta kerro oikeastaan yhtään mitään. Sitä ihmettelen, että miten joidenkin mielestä pelivälineen hallussapitäminen voi tappaa pelivälinettä hallussa pitävän joukkueen tunteen. Pelivälineen pitäminen omalla joukkueella tappaa ennemminkin kilpakumppaneiden tunteen, kun eivät pääse kiekkoon käsiksi (käytän Ilmari Selänteen tavoin mieluummin termiä "kilpakumppani" kuin "vastustaja", koska samalla asiallahan pelissä kuitenkin ollaan).
Mikä mättää Kärppien nykyisessä pelitavassa, onko siellä joku asia oikein? Yleensä kaikki toivovat paljon tutinaa ja tötinää jäälle mutta onko se kuitenkin keskittymisen ja energian viemistä vääriin asioihin ja noiden asioiden pitäisi tulla muun pelaamisen ohessa, jos ovat tullakseen?
Onko Oulun Kärpät kadottanut sielunsa eli pelitapansa?