Lasikin on toisille puoliksi tyhjä ja toisille puoliksi täynnä.
Ikuisuuskysymykseen "onko lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä" on itseasiassa ihan looginen vastaus olemassa. Se riippuu siitä, onko tyhjään lasiin lisätty puoleen väliin asti vettä, vai onko täydestä lasista kaadettu puolet pois.
Kärpillä se on resurssit ja muinaishistoriallisen voittamisen kulttuurin hukkaamisen myötä jälkimmäinen, eli lasi on kuin onkin puoliksi tyhjä.
Ilman Kovarcikia ja Turustakin tuo rosteri on nimivahvuudeltaan ihan eri sfääreissä KalPan vastaavaan. Ei tähän lopputulokseen voi eikä saa olla tyytyväinen, ei yhtään millään tavalla.
Joukkue taisteli tänään paikoittain, pisteet siitä. Hyvin pieniä ohimeneviä hetkiä siellä myös oli, jolloin aidosti uskoin, että on menty eteenpäin, kunnes kuitenkin ne samat perusasiat tehtiin väärin kuten niin monesti aiemminkin tällä kaudella. Ja kappas, taas tuli neljä maalia omiin. Hupsista ja ohhoh.
Työpsykologille pitäis varata aikaa kyllä. Kai sitä on jollain tapaa itsetuhoinen kun nämä silti kattoo pelistä toiseen, vaikka tietää jo ennen pelin alkua, että päällimmäinen tunnetila sen lapsenomaisen uskon takana paremmasta on sitten kuitenkin turhautuneisuus.
Ja sitä minä kyllä kieltämättä oon ollut rakasta suosikkiseuraani kohtaan jo (liian) kauan. Turhautunut. En nykyään enää edes vihainen tai vittuuntunut, vaan turhautunut ja turta.
Saatana.