Joskus olen miettinyt, että kun SHL:ää ihannoidaan niin miksipä sieltä ei tuotaisi joskus valmentajaa tähän suuntaan? Luulisi onnistuvan senkin.
Kuka ihannoi?
SHL -tyyppisellä pystysuunnan kiekolla kävisi liigassa kylmät. Eikö viime kausi sen näyttänyt? Mannerin viime kauden kiekolla on paremmat edellytykset menestyä SHL:ssä.
----------
Kuten eilen kirjoitin, niin Kärpät on 2000 -luvulla menestynyt ainoastaan silloin, kun päävalmentajana on ollut sellainen kaveri, jolla on _kaikki_ langat käsissään. Seurajohto toteuttaa, mitä päävalmentaja haluaa. Heikkilä, Jalonen sekä Marjamäki olivat kaikki tälläisiä: selkeä visio joukkueen pelistä, eikä myönnytyksiä annettu mihinkään suuntaan. Vain voittaminen kelpasi. Vapauksia ei annettu, kuin todella harvoille. Hyvänä esimerkkinä Viuhkolan penkitys 2014: ei vaan riittänyt seuralegendalla.
Manner oli poikkeus tässä jatkumossa. Hän loi jotain uutta: myönnytyksiä annettiin jopa enemmän kuin oli ehkä tarvettakaan. Ja se toimikin, mullistavan pelitapauudistuksen kera. Noh, se sitten suli pois kausi kerrallaan, mutta mestaruus oli mahtava suoritus.
Mikkola ei näytä edustavan tätä vaatimustason jatkumoa. Haastatteluista ja henkilökuvista on jäänyt kuva mukavasta miehestä, kaikkien kaverista. Seurajohdolta ei olla vaadittu: materiaali ei ole liigan kärkeä, kuten se Kärpillä pitäisi olla. Mustonen pelaa edelleen joukkueessa, vaikka edellytyksiä tähän ei ole, etc.
Visio on hukassa, mitä tulee pelitapaan. Myönnetään, otanta on vielä hyvin ohut, sillä takana on viisi peliä. Kehitystä pelien sisällä/välillä ei ole ollut nähtävissä. Mitä haetaan? Katsojille tämä on jäänyt mysteeriksi.
Lopetankin vuodatukseni seuraavasti: kun Aholle ja Virkkuselle annetaan liikaa urheilullisen puolen valtaa, niin seura ei menesty. Se ollaan nähty jo useaan kertaan. Päävalmentaja on seuran tärkein työntekijä. Seuran tärkein rekrytointi.
Lappeenrannasta voidaan kysellä lisätietoja, että millainen pöhinä siellä on tällä hetkellä päällä.