Hepitus kirjoitti:
Saipa pelas hyvin ja vei aloitukset 100-0 ja hallitsi peliä. Kaaduttiin Strömbergiin ja epävarmoihin pakkeihin. Viitaluoma hyvä ja Malmivaara kädetön. Siinä lyhykäisyydessään.
Allekirjoitan tuosta aika paljon. Saipan "hyvyys" on vähän niin ja näin, mutta parempi, aktiivisempi ja halukkaampi joukkue Saipa oli toisessa ja kolmannessa erässä. Viitaluoma oli minustakin hyvä ja toisen maininnan saa Pihlström, joka yksin oli aggressiivisempi kuin lampaita täynnä ollut kotijoukkue. Pihlströmille täältä iso käsi, tosin kuvittelisin, että noilla otteilla sitä tarjotaan ihan konkreettisesti vastapalloon kentällä vielä tämän kauden aikana. Vallin sitä kerran yritti, ja tuosta ainoasta aggressiivisuuden osoituksesta ei Laaksonen tykännyt yhtään. Mutta Vallin kuitenkin on sen verran pieni kaveri, että Kärppiä vastaan kannattaa muidenkin joukkueiden taistella keinoilla millä hyvänsä.
Tuomarin voi haukkua tänään hyvinkin perustein, mutta suuremmat haukut ansaitsee Kärpät, koko joukkue vituttaa nyt suuresti. Itse pelihän oli aika samankaltainen kuin pari päivää sitten Lukkoa vastaan mitelty - toisessa ja kolmannessa erässä painittiin. Suurin ero on siinä, että tänään kärppiä ei taisteleminen huvittanut, vaan lähes poikkeuksetta kamppailutilanteissa jäätin kakkoseksi. Tulostaululla Kärpät johti peliä näennäisen selkeästi toisen erän puolesta välistä lähtien, ja vaikka tilanteisiin nähden johto oli ansaitsematon, antoi se näköjään kotijoukkueelle syyn surffailla kentällä.
Surullista on se, että Kärppien fyysisin hyökkääjä on tällä hetkellä sairastuvalla, ja että tämä kaveri on Petr Tenkrat. Michal Bros saa terävöittää peliään huomattavasti kauden edetessä, muuten pleijareissa ei kaverista ole mitään hyötyä. Tylympi ote, Michal, jos raameja kerran on. Tällä hetkellä tämä kaikkien aikojen värväys esiintyy kentällä kuin voimakkaan kipulääkityksen alaisena, reagoi joka tilanteeseen varovaisesti ja noin sekunnin viiveellä. Ja aivan sama tulla sanomaan pistesarakkeesta yhtään mitään. Opettelemista tietenkin on, mutta jossakin vaiheessa täytyy Brosinkin pelin alkaa näyttää paremmalta, mikäli menestyksestä oikeasti tahtoo haaveilla.
Lopuksi täytyy Jääkoneenkuljettajan tavoin toivoa parasta niille kahdelle lapselle, jotka saivat lähes identtisen tilanteiden jälkeen osuman kiekosta. Tällä kertaa ei kyse ollut mistään roiskaisuista, vaan kiekot tulivat katsomoon todella lujaa. Jälkimmäinen tapaus näytti niin pahalta, että itku meinasi tulla katsomossa.