Vasta yksi peli takana hei! Älkää nyt vielä heittäkö toivoa menemään. Eihän tuo kauden avaus mennyt ihan putkeen, mutta toisaalta SaiPa on kyllä ollut haastava vastustaja viime vuosien aikana.
Aravirta on ollut parannus Alataloon ja Haapakoskeen verrattuna, mutta vasta tällä kaudella saadaan se lopullinen tilinpäätös Aran ajasta Kärppien valmentajana. Katsotaan nyt siis loppuun asti tämä tie ja toivotaan samalla kädet ristissä, että seuraavan päävalmentajan valintaan panostetaan kaikki mahdollinen. Araa on toki helppoa kritisoida monestakin asiasta ja itseänikin on ärsyttänyt tietyt pelitavalliset ongelmat jatkuvine yv-vaikeuksineen ja hmv-peliesitysten muodossa. Pitää myös katsoa valmennuksen taakse ja oma katseeni kääntyy tässä tapauksessa Harri Ahoon. Mitkä ovat Haba Ahon näytöt ihan oikeasti ja kuinka monta superhakua kaveri on pystynyt tekemään SM-liigatasolla katsottuna kärkibudjetilla ja resursseilla? Muut seurat tuntuvat löytävän melkoisia helmiä pienemmällä rahalla, mutta Kärpät ei ole viime vuosien aikana onnistunut löytämään kovinkaan montaa ns. varmaa pelimiestä, jotka olisivat supertähtiainesta liigatasolla. Tähän Kärppien pitää nykyresursseilla pystyä. Tokihan Ara on antanut siunauksensa tehdyille hankinnoille, mutta kyllä Kärppien olisi pitänyt pystyä parempaan nimenomaan pelaajamarkkinoilla.
Tuolla toisessa ketjussa tästä jo puhuttiinkin, mutta laitetaan nyt tähän uuteenkin ketjuun eli ihmetyttää nämä tämän kauden hankinnat tietyltä osalta edelleen. Norman hankittiin Eklundin kaveriksi, koska pitäähän ruotsalaisella olla kaveri kaupungissa. Ei siinä, saattaahan Norman olla ihan hyvä haku, mutta näin lähtökohtaisesti Norman ei ole kärkiketjujen pelaaja Kärppiin ja siksipä voikin hyvin kyseenalaistaa miehen hankintaan, koska joukkueesta löytyy valmiiksikin saman pelipaikan pelaajia ihan riittämiin. Viime vuosien aikana Kärpät on antanut nimenomaan sentteriosastolla siimaa vastustajille. Viuhkolan varaan on laskettu aivan liikaa viime vuosina ja sama tahti jatkuu näköjään edelleen. Edelliskaudella huomattiin, että selkeä ykkössentteri puuttuu, mutta mitä tekevät Kärpät? Hankkivat kärkisentterin rooliin Tomas Plihalin, joka on pelannut kolme kautta liigassa eikä ole sinä aikana kyennyt ottamaan edes tepsissä selkeän johtosentterin roolia itselleen. Pätevä kakkossentteri mies varmasti on, mutta Kärpät olisi tarvinnut supersentteriä johtamaan joukkoja edestä tyyliin Dixon tai Perrin. Humlin kaveriksi hankittu siis? Ja ei varmaan edes tarvitse mainita Plihalin loukkaantumishistoriasta mitään. Nyt meni kokonainen yksi peli, että mies hajosi ja vaikka mukana oli taas kerran huonoa tuuria, niin iso riski on silti olemassa.
Puolustuspäässä tehtiin näköjään samat virheet, mitä aiempinakin vuosina on tehty. Materiaali on liian kapea eikä riittäviä toimenpiteitä tehdä vaikeuksien edessä. Mieleen muistuu kirkkaana syksy jolloin Kärpiltä hajosi useampia kärkipakkeja ja heitä paikattiin Teemu Metsolla ja Joni Liljebladilla. Nyt ollaan tilanteessa, jossa Eklund on sivussa pitkään ja on jopa todennäköistä, että kolmikosta Mikkola, Lehtonen ja Mäntymaa joku tulee olemaan sivussa jossain vaiheessa kautta. Sitten kentällä pelaavat Niemelä, Lehto ja Eminger. Kärkiosaaminen puuttuu nimenomaan kiekollisten pakkien osalta, jos ei lasketa lukuun Ville Pokkaa. Viivapelotetta ollaan toivottu Kärppiin jo useamman kauden ajan, mutta toivo on laitettu lähinnä Lehtoseen ja Ilkka Mikkolaan, joka kaudesta toiseen jauhaa jostain ihmeellisestä syystä ylivoimaa. Lehtosen ura on mennyt useamman kauden ajan alamäkeä ja niinköhän mies enää pääsee takaisin huippuvuosiensa tasolle. Joku Timo Helbling sinne on aiemmin hommattu "parhaana vapaana olevana pelaajana", mutta viikko sen jälkeen esimerkiksi SaiPa hankkii moninkertaisen MM-kisakävijän Slovakiasta Lintnerin muodossa.
Katseet kääntyvät jälleen toimistolle. Onko siellä ihan oikeasti pätevimmät miehet töissä? Kärppätoimistolla on varmasti hauskaa olla töissä, koska kavereita löytyy ja hymy on kaikilla suupielissä. Hymistellään ja ollaan tyytyväisiä, että rahaa virtaa kirstuun. Mutta kuinka kauan? Urheilullinen menestys on mennyt monta vuotta karua alamäkeä olkoonkin, että viime kaudella oltiin aika lähellä mitalipelejä. Pelillisesti Kärpät on todella heikossa jamassa ja itseäni pitkäaikaisena kärppäkannattajana pelottaa se, että häviäminen kulttuuri näyttää olevan juurtuneena syvään nyky-kärpissä. Ei olla oikeasti (oikealla tavalla) vihaisia tappioista, vaan ikään kuin tyydytään siihen mitä saadaan. Tehdäänkö joukkueen sisällä ihan oikeasti kaikki mahdollinen menstymisen eteen? Ollaanko valmiita viemään pelaajia vaatimustasollisesti äärirajoille, että pelaajat ihan oikeasti ovat tulosvelvollisia? Jos pelaat päin persettä, niin tuleeko sieltä palautetta, kritiikkiä tai jopa katsomokomennuksia, vai hymistelläänkö ja halaillaanko tappioden jälkeen? Onko Arasta ihan oikeasti vaatimaan pelaajilta riittävästä? Ilmeisesti ei, koska Ara on itsekin todennut, että "jotain on pielessä, jos hänen täytyy motivoida joka päivä pelaajiaan."
Miten voimme selittää Kai Suikkasen menestymisen jokaisessa kiekkojoukkueessa, jota hän on valmentanut? Miksi Suikkanen saa ajettua pelitapansa joukkueeseensa lyhyessä ajassa? Miksi Aravirta on pulassa samojen ongelmien kanssa, joita Kärpissä on ollut useamman vuoden ajan? Syy on mielestäni siinä, että Suikkanen vaatii pelaajiltaan jatkuvasti parempaa ja parempaa. Suikkanen motivoi pelaajansa antamaan oikeasti kaikkensa joukkueen eteen ja niin he tekevätkin. Milloin olemme nähneet kärppäjoukkueelta ehjän kuusikymmenminuuttisen, jossa pelaajat ovat antaneet kaikkensa joukkueen eteen? Milloin Kärpät on ollut joukkueena kunnon flow-tilassa, johon esimerkiksi Suikkanen kykenee nostamaan omat joukkonsa?
Vaikka tässä tulee paljon negatiivista asiaa, niin en siltikään pidä Kärppien tilannetta toivottomana. Joukkueessa on voittamiseen tottuneita pelaajia, jotka tietävät kyllä sen, mitä voittamisen eteen pitää tehdä. Nuoriso-osasto ei sitä (vielä) tiedä ja esimerkiksi Joonas Donskoin paras saavutus SM-liigassa on puolivälieräpelit. Siitä on pitkä matka voittajaksi, emmekä voi olettaa, että nämä nuoret ovat niitä palasia, jotka johtavat joukkueen menestykseen. Voittamisen taito pitää oppia ja siihen nämä nuorukaiset ovat vasta matkalla. Kun Kärpät voitti mestaruuksia, niin miettikää minkälaisia pelaajia Kärpät hankki. Esimerkiksi Bros ja Kratena olivat moninkertaisia Tshekin mestareita ja he tiesivät tasan tarkkaan, että mitä voittamiseen vaaditaan. Toki ajat ovat muuttuneet eikä SM-liigaan saada enään maajoukkuemiehiä entiseen malliin. Siksipä toimistolla pitääkin olla entistä terävämpänä! On oltava oikeasti ajan hermolla siinä, millaisia pelaajia tarvitaan, että voidaan menestyä. Onhan se helppoa hankkia tutuilta agenteilta pelaajia ja toivoa sitten, että homma toimii. Ei se niin mene. Pitää olla laajat verkostot, pätevät henkilöt scouttaamassa ja tutkimassa eri sarjoja ja pelaajia. Pitää osata hankkia sellaisia pelaajia, joita joukkue todellisesti tarvitsee menestyäkseen. Minkälaisella tasolla on Kärppien pelaajascouttaus? Kuka siitä vastaa? Onko sellaista edes olemassa? Miksei seura palkkaa tärkeisiin pesteihin parhaita mahdollisia voimia?
Kärpillä on uskomattoman hieno tilanne siinä, että joukkueessa on yksi lahjakkaimmista kiekkosukupolvista vuosikymmeniin. Joukkueessa on voittaneita pelaajia ja kokenut päävalmentaja. Mutta jotain puuttuu. Selkeä punainen lanka siitä, millä menestyväksi seuraksi jälleen päästää. Onko koko organisaatio niin pöhöttynyt ja johtoporras maha täynnä, että nykyinen taso riittää? Kärpillä on kaikki ainekset olla johtava liigaseura Suomessa, mutta kaikki tekeminen pitää silloin olla viimeisen päälle. Esimerkiksi Jyp on tehnyt viime vuosina uskomatonta työtä suhteellisen vaatimattomilla resursseilla verrattuna Kärppiin, joka on kaudesta toiseen jauhanut 3 milj. budjetilla, joka on siis liigan suurimpia. Jokerit on uusinut lähes koko organisaationsa Kekäläisen johdolla ja Stadin herruus on pakottanut IFK:n viemään toimintaansa eteenpäin. Kärpillä pitäisi silti olla kaikki mahdollisuudet olla kärkijoukoissa, kun puhutaan mesturuuksien voittamisesta ja mitaleilla olemisesta. Joukkueeseen pitää vaan saada oikea tekemisen meininki jokaiselle sektorille.
Tämän vuoden osalta mestaruus on ja pitää olla edelleen päätavoitteena, vaikkei Mikkola siihen kapteenina ilmeisesti uskokaan. Joukkueessa on riittävästi osaamista, jos kaikki pelaajat saadaan vain sitoutumaan täydellisesti yhteiseen tekemiseen. Ei jääkiekko ole mitään ydinfysiikkaa, vaan pikemminkin hyvin selkeää ja yksinkertaista. Tavoite on olla vastustajaa parempi ja tehdä enemmän maaleja. Keinoja sen tavoitteen saavuttamiseen voi olla useita erilaisia ja nyt pitää vaan löytää keinot voittamiseen. Vaatimustason on noustava, sillä nyt tuntuu, että pelaajilta ei vaadita tarpeeksi. Jos Ara ei tähän kykene, niin sitten johtoportaan on otettava ohjat käsiinsä. Jos et vaadi, niin et voi saadakaan mitään.
Itse uskon vakaasti, että Kärpillä on riittävä materiaali mestaruuteen, jos pelaajat pelaavat joukkueena omalla tasollaan ja jotkut jopa ylittävät sen. Sitä se menestys vaatii, että pyritään oikeasti siihen parhaimpaan suoritukseen, eikä tyydytä vähempään. Kuten allekirjoituksenikin Plihalin osalta kertoo: "Haluan olla tämän joukkueen johtaja. Haluan olla kentän paras pelaaja joka päivä." Tällaista haluaisin kuulla jokaiselta pelaajalta! Jokainen kun ajattelee tuolla tavalla ja toimii sen mukaan, niin hyvä tulee. Ihme on, jos tuollaisen asenteen jälkeen SaiPa kävelee enää samalla tavalla kärppäjoukkueen ylitse. Nyt vaan tekemisen meininki päälle, vahvistuksia loukkaantuneiden tilalle ja suunta kohti SM-finaaleja ja mestaruutta!
Kausi on vasta alkanut.