Lisää karjalaisia Keski-Suomeen, tervetuloa vaan. Kyllä täällä viihtyy, itselläni lähti justiinsa käyntiin yhdeksäs vuosi Jyväskylän / maalaiskunnan kirjoilla. Sitä ennen meni pari vuotta 30 km etelämpänä, Korpilahdella.
Pari alleviivattavaa pointtia on jo tullut esille: ylämäkiä on käsittämättömän paljon. Oikeastaan kaupunki on rinteessä, vähän niinkuin jos Lappeenrannan keskusta sijaitsisi Ainonkadun ja Koulukadun välissä. Vastatuuli taas uhmaa kaikkia logiikan ja fysiikan lakeja. Ja täällä sitten tuulee jostain syystä koko ajan. Ihan koko ajan.
Suurimmat erot ja mahdolliset sopeutumisongelmat ovat seurausta selvästi kotoisesta poikkeavasta kansanluonteesta. Nämä täällä ovat aavistuksen outoa, mutta kuitenkin suhteellisen leppoisaa sakkia.
Yleiskatsaus väestöstä ja kaupungista lienee helpointa laittaa ihan ranskalaisin viivoin. Muistutan kuitenkin, että vertailukohdat ovat oikeastaan Lappeenranta 90-luvun puoleen väliin asti, ja Jyväskylä siitä eteenpäin. Lisäksi yours truly on ilmeisesti kymmenisen vuotta kysyjää vanhempi, joten joiltain osin voi olla vähän heittoa huomion kiinnittävissä asioissa. Mutta tässä:
-Sarkasmintaju erittäin puutteellista. Hyvin selväkin "piilo"piruilu menee joiltakin täysin ohi. Vittuilukulttuuri muutenkin mielestäni suhteellisen kehittymätöntä, nämä tahtovat joskus ottaa huumorinkin turhan tosissaan. Jos joskus haluaa paikallisia kiusata, kannattaa heittää esimerkiksi jotain "Toi teiän murre o kyl hassun kuulost". Keskustelukumppanin otsasuoni pullottaa 100% varmuudella, ja pääset kuulemaan luentoa aiheesta "Jyväääskyläään oleeematoon murre ja sen käteeevyys kiusanteooossa". Joo, nää venyttää painottomia vokaaleita hassusti.
-Yleinen puhumattomuus. En nyt tarkoita, että oikeasti Lappeenrannan alueellakaan tuntemattomia tervehdittäisiin, mutta täällä turpa kiinni olemisesta on tehty taidetta. Kaupan kassa harvemmin puhuu muuta kuin ne pakolliset "moi - kakstoistaviiskymmentä - kiitos". Tavanomainen rupattelu tässä tilanteessa aiheuttaa usein hyvin, hyvin hämmentyneitä katseita. Kuulumisia ei juurikaan vaihdeta sattumalta tavattaessa, jos kyseessä ei ole erityisen läheinen tuttava. Naapureita ei ainakaan kaupungin puolella juuri tervehditä, mummot ovat poikkeus.
-Satama-aluetta ei käytetä kesäisinkään oleskelualueena, koska järvi on jäänyt väärälle puolelle junarataa ja Rantaväylää. Ikävää sinänsä, Jyväsjärven ranta-alueessa voisi olla potentiaalia. Laivaravintolat ovat tuntematon ajatus. Kerran kesässä on Sataman yö, joka on vähän niinkuin Linnoituksen yö, mutta ilman yritystäkään verhota viinanjuontia kulttuuritarjonnalla.
-Nuorisokulttuuri suhteellisen vilkasta. Yökerho-osastosta poikkeava musiikkitarjonta loistavaa. Lutakossa mielestäni erittäin korkeatasoinen elävän musiikin tarjonta, ja ajoittain myös keskustan baareissa helmiä.
-Ravintolapuoli mielestäni suhteellisen hyvää. Nykyään tulee todella harvoin käytyä yössä, mutta tarjonta ei kalpene Lappeenrannan baarien rinnalla. Tietty lämpö ja birramainen lokoisuus puuttuu, mutta ihan OK nämä ovat. Kävelykatu on toteutettu mielestäni loistavasti. Varsinainen keskusta, eli alakaupunki, ja yliopiston lähimaasto, eli yläkaupunki, ovat hiukan erilaista illanviettoaluetta. Yläkaupungilta löytyvät Ylä-Ruth, Sohwi, Vihreä haltiatar ja Vakiopaine, joiden asiakaskunta on hieman ns. vaihtoehtoisempaa, kun taas alakaupungilla ovat yökerhot ja laajemman asiakaskunnan suosimat pubit. Sohwi tosin taitaa nykyään olla aika lailla normaali iltaravintola, vaikka joitan teemailtoja siellä edelleenkin ymmärtääkseni on.
Jyväskylän yleisilme on itse asiassa lappeenrantalaisen silmin melko kotoisa. Ei mikään älyttömän iso keskusta, mäkistä maastoa ja vettä suht lähellä. Käsittämättömän rumaa 70-luvun betoniharmautta, mutta toisaalta myös ihan kohtuullisen nättejä vanhempiakin rakennuksia.
Ja näkeehän täällä SaiPan kolmesti kaudessa. Tosin viime kausina nämä kohtaamiset ovat olleet lähinnä tuskaa. Kyllähän sen pelillisen konttaamisen kestäisi, mutta kun nämä paikalliset jatkoaikalaiset alkavat jo siirtyä pilkkaamisesta kohti säälimistä.