Seuraavat ajatukset perustuvat syntipukkiteoriaan. Teoria ei ole minun kehittelemäni, mutta sovellan sitä tässä yhteydessä jääkiekkoon.
Syntipukkiteoriaa yleisesti
Jääkiekon seuraamisen viehättävyyden yksi olennainen osa on syntipukin löytäminen kentältä. Syntipukkia voi kutsua myös anti-suosikiksi. Hänen tekemisiään seurataan erityisellä "silmällä" ja teoista muistetaan vain epäonnistumiset ja niitä ylikorostetaan reippaasti. Anti-suosikki tai syntipukki saattaa nousta niin keskeiseen asemaan, että hänestä leivotaan myös tappioiden syyllinen ja kaiken pahan alkuperä.
Käytännössä
Monelle kannattajalle puolustaja on helppo valinta. Esimerkkeinä JYPistä voidaan mainita Sami Siltavirta, Vesa Ponto tai vaikka Ville Hyrkäs. "Merkatun" puolustajan muuten loistava peli muuttuu yhdestä hasardisyötöstä surkeaksi räpellykseksi, koska hän on niin huono. Puolustajien lisäksi maalivahti on loistava valinta, sillä maalintekoon perustuva jääkiekko tuottaa varmoja onnistumisia: esimerkkinä käyköön helposti Tommi Nikkilä.
"JYP hävisi Pelicansille. Mutta onneksi meillä oli maalissa jo ennen peliä syntipukiksi valittu Tommi Nikkilä. Vaikka hän olisi torjunut 800 kertaa ja tehnyt siinä sivussa mielettömiä torjuntoja, niin tappio tekee hänestä syyllisen. Johtopäätös on se, että aina kun JYPillä on Nikkilä maalissa, tappio on lähes varma."
Miksi se on niin helppoa?
Itselleni takavuosina JYPin anti-pelaajaksi ja myös monien tappioiden ja menestymättömyyden syyksi kelpasi hyökkääjä V-P Nutikka. Osaltaan mustassa ajattelussani oli myös todenperääkin, mutta aika legendaarinen kaveri hänestä muotoutui. Vaikka ajatteluni kehityttyä olen tiedostanut jääkiekossa syyllisen tai anti-suosikin etsinnän todellisuutta vääristäväksi ajatteluksi, siinä on toisaalta jotain viehättävää.
Myönnän, että tällä hetkellä JYPin tappion syyksi kelpaa helposti Tommi Nikkilä. Huolimatta siitä, että ei mies nyt niin hirvittävän huono ollut. Mutta kun tappio tuli, "syyllinen pitää löytyä." Inhimillisesti ajatellen syyllisen etsiminen on luontaista, varsinkin kun sen voi tehdä jostain ei sinänsä oman todellisuuden lähikohteesta, vaan kannattamansa jääkiekkojoukkueen kakkosveskarista. Kannattajalle täysin abstrakti kohde.
Syntipukkiteoriaan kuuluu se, että omaa oloa helpotetaan etsimällä syyllinen, jonka harteille ladataan epäonnistumiset. Näin ollen siis JYPin tappion syyn siirtäminen Nikkilälle onkin oman elämän ahdistuksen helpottamista. Toisaalta tämä on turvallista, että syyllisyysmielessä kyseessä on ei-todellinen kohde, johon mielen mustat ajatukset voi syytää, vaikka henkilö eli Nikkilä on ihan oikea ihminen.
Mielestäni on kuitenkin tärkeää tiedostaa se, että oikeassa elämässä syntipukin etsiminen ja syntipukiksi joutumisella voi olla karmeat seuraukset. Näin ollen on erotettava se, että jonkin pelaajan syyttäminen voi olla syntipukkiajattelun seurauksena ylimitoitettua ja ei enää vastaa todellisuutta. Lisäksi on hyvä välillä tuulettaa ajatuksiaan ja myöntää jääkiekon seuraamiseen liittyvä riemastuttava ja vapauttava syyllisyyden siirtämisen funktio.
Syntipukkiteoriaa yleisesti
Jääkiekon seuraamisen viehättävyyden yksi olennainen osa on syntipukin löytäminen kentältä. Syntipukkia voi kutsua myös anti-suosikiksi. Hänen tekemisiään seurataan erityisellä "silmällä" ja teoista muistetaan vain epäonnistumiset ja niitä ylikorostetaan reippaasti. Anti-suosikki tai syntipukki saattaa nousta niin keskeiseen asemaan, että hänestä leivotaan myös tappioiden syyllinen ja kaiken pahan alkuperä.
Käytännössä
Monelle kannattajalle puolustaja on helppo valinta. Esimerkkeinä JYPistä voidaan mainita Sami Siltavirta, Vesa Ponto tai vaikka Ville Hyrkäs. "Merkatun" puolustajan muuten loistava peli muuttuu yhdestä hasardisyötöstä surkeaksi räpellykseksi, koska hän on niin huono. Puolustajien lisäksi maalivahti on loistava valinta, sillä maalintekoon perustuva jääkiekko tuottaa varmoja onnistumisia: esimerkkinä käyköön helposti Tommi Nikkilä.
"JYP hävisi Pelicansille. Mutta onneksi meillä oli maalissa jo ennen peliä syntipukiksi valittu Tommi Nikkilä. Vaikka hän olisi torjunut 800 kertaa ja tehnyt siinä sivussa mielettömiä torjuntoja, niin tappio tekee hänestä syyllisen. Johtopäätös on se, että aina kun JYPillä on Nikkilä maalissa, tappio on lähes varma."
Miksi se on niin helppoa?
Itselleni takavuosina JYPin anti-pelaajaksi ja myös monien tappioiden ja menestymättömyyden syyksi kelpasi hyökkääjä V-P Nutikka. Osaltaan mustassa ajattelussani oli myös todenperääkin, mutta aika legendaarinen kaveri hänestä muotoutui. Vaikka ajatteluni kehityttyä olen tiedostanut jääkiekossa syyllisen tai anti-suosikin etsinnän todellisuutta vääristäväksi ajatteluksi, siinä on toisaalta jotain viehättävää.
Myönnän, että tällä hetkellä JYPin tappion syyksi kelpaa helposti Tommi Nikkilä. Huolimatta siitä, että ei mies nyt niin hirvittävän huono ollut. Mutta kun tappio tuli, "syyllinen pitää löytyä." Inhimillisesti ajatellen syyllisen etsiminen on luontaista, varsinkin kun sen voi tehdä jostain ei sinänsä oman todellisuuden lähikohteesta, vaan kannattamansa jääkiekkojoukkueen kakkosveskarista. Kannattajalle täysin abstrakti kohde.
Syntipukkiteoriaan kuuluu se, että omaa oloa helpotetaan etsimällä syyllinen, jonka harteille ladataan epäonnistumiset. Näin ollen siis JYPin tappion syyn siirtäminen Nikkilälle onkin oman elämän ahdistuksen helpottamista. Toisaalta tämä on turvallista, että syyllisyysmielessä kyseessä on ei-todellinen kohde, johon mielen mustat ajatukset voi syytää, vaikka henkilö eli Nikkilä on ihan oikea ihminen.
Mielestäni on kuitenkin tärkeää tiedostaa se, että oikeassa elämässä syntipukin etsiminen ja syntipukiksi joutumisella voi olla karmeat seuraukset. Näin ollen on erotettava se, että jonkin pelaajan syyttäminen voi olla syntipukkiajattelun seurauksena ylimitoitettua ja ei enää vastaa todellisuutta. Lisäksi on hyvä välillä tuulettaa ajatuksiaan ja myöntää jääkiekon seuraamiseen liittyvä riemastuttava ja vapauttava syyllisyyden siirtämisen funktio.