Ymmärrän tuonkin, että kyse on vaihtoehtokustannuksista.
Pitäis varmaan käydä joku hallinto-oikeustieteellisen lisäkurssi "Legal techniques for managing hockey contracts" ja lukea läjä soppareita professorien kanssa, että ymmärtäis kaikki vaihtoehdot.
Riskinsä on siinäkin, että uhrataan pelaajaan peliaikaa ja valmennusta, hän nousee luokkaan Lassila tai Puistola, ja vaihtaa Liiga-kilpailijan leipiin ensi kaudeksi. Tai Jyp joutuu palkkahippasille ifkin, ipan tai Kärppien kanssa.
Kai Suomessakin on sovittu soppareissa optiovuosista, että palkka nousee tietyn kaavion mukaan optiokausilla? Tyyliin "jos teet x maalia, y pistettä ja plus/miinus on z niin palkkaa korotetaan summa A verran" ja siitä variaatioita. Tämä vähentää riskiä pelaajalle, että joutuu inkrementaalisesti alipalkatuksi (parantaa tasoaan mutta ei kylliksi päästäkseen Sveitsiin) ja samalla antaa seuralle motivaation sitoutua pelaajan kehittämiseen täysillä. Ulkomaanoptiolla taas voi hallita tilanteen, missä pelaaja kehittyy Sveitsin tasolle kuten Turkulainen. Siitäkin toisin pitäisi saada kerättyä kasvattajakorvaukset Jypiin, jos kerran tässä toimitaan farmiliigana Sveitsille ja SHL:lle.