JYP – lampaat ja leijonat, topit ja flopit, hudit ja täysosumat

[Powerage]

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta penkkiurheiluun kuuluu ehdottomasti asioiden mielivaltaiseen paremmusjärjestykseen laittaminen kyseenalaisten otantojen perusteella ja niiden listaaminen seikkaperäisesti perustellen. Harrastakaamme tässä ketjussa tätä esiaikaista rituaalia ja siihen liittyvää kanssakansalaisten mielipiteiden tukemista tai vääräksi osoittamista jykevin ja perustelluin argumentein.

Listauksia voi olla esimerkiksi: "alkukauden onnistujat, parhaat ulkomaalaiset 2010 jälkeen, playoffien topit ja flopit, pelaajasiirtojen huiput ja nöyryytykset, turnauksen tai kauden lampaat ja leijonat" jne.

 

[Powerage]

JYP Leijonat ja lampaat koko kaudella 20-21
(Kautta 2 peliä pelaamatta)

3 Leijonaa - Oman tason nostajat ja huippusuoritukset.

• Robert Rooba - maalipörssin voitosta taistossa loppuun asti ja 30:n maalin kausi kiusallisen lähellä. Hurrikaanisydän sykkii rinnassa ja Rooba on tehnyt kovaa työtä joka ilta. Ei käytännössä ollenkaan ohipelejä tällä(kään) kaudella. Syyskaudella tutumpaa Roobaa, mutta kevätkaudella löytyi ihan järkyttävä vaihde silmään ja käytännössä joka toisella laukauksella kihahti. Voidaanko puhua enää suonenvedosta kun sitä on kestänyt yli kolme kuukautta? Toivottavasti JYPin tuleva kapteeni.
• Jerry Turkulainen - Rooban rinnalla suurimman osan kaudesta ja syötöt suurimpaan osaan tehdyistä maaleista. Taistelua, energiaa, kiekonriistoja ja fiksua pelaamista. Tekee mistä vain ketjusta paremman, jos siihen lisää ripauksen Jerryä.
• Anttoni Honka - pakko nostaa isojen onnistujien puolelle nimenomaan tasonnoston vuoksi. Tällä kaudella Honka on ottanut isoja askeleita eteenpäin ja näyttäytynyt kiekollisesti edukseen. Junnuvirheitä on pudonnut pois todella paljon ja tilalle on tullut nöyryyttä ja varmuutta tehdä myös niitä helppoja ratkaisuja. Pisteitä on tullut hienosti niin kuin ylivoiman pyörittäjälle kuuluukin tulla. Myyttisen huono laukaisuprosentti jäänee tämän kauden tilastoihmeeksi ja samalla yrityksellä ensi kaudella kymmenen maalia menee rikki. Kömmähdyksiäkin kauteen on riittänyt, mutta Honka on silti ottanut häneltä odotetun roolin puolustuksen johtajana.

2 Leijonaa - Hyvällä omalla tasolla pelaajat ja omassa roolissa onnistujat.

• Samuel Helenius - kova sisääntulo Liigaan ja otti saman tien paikan kokoonpanosta turhia nöyristelemättä. Käytännössä kaikki pisteet alkukauden peleihin ja niissä näytti vaarallisuuttaan myös hyökkäyspäähän. Loppukaudella tehoihin jäi toivomisen varaa, mutta muuten peli on ikäisekseen kypsää ja varmaa. Täyttää kolmos-nelosketjun roolin erinomaisesti ja tuo joukkueeseen paljon kaivattua fyysisyyttä, ilkeyttä ja luonnetta. Aloitusprosentti luvattoman huono. Alivoiman tukipilari ja siellä isoja onnistumisia.
• Valtteri Kakkonen - hyvää peruspeliä kaikin puolin. Kakkonen suorittaa varmasti joka ilta. Muutamia isoja virheitä, muutamia isoja onnistumisia, mutta muuten tekee sitä mitä puolustajan pitääkin, eli puolustaa. +- huomionarvoisesti +1, koko kauden pelanneista pakeista selkeästi paras.
• Niko Seppälä - kevätkaudelle mukaan ja heti erottuu edukseen. Seppälän pelissä on särmää ja asennetta. Rohkeita nousuja, kovia pusuja ja tunnetta kentälle. Piristysruiske flegmaattiseen joukkueeseen ja näytti esimerkillä miten erilaiselta tekeminen näyttää, jos vähän edes kiinnostaa pelata. Erinomainen lisäys ensi kauden joukkueeseen.

1 Leijona - Kausi kokonaisuutena "O.K." Enemmän posin puolelle.

• Nuoret puolustajat, 20-30 peliä, Koskela, Malinen, Ottavainen, Jurmo ja Kuusela - Ensimmäinen kunnon kosketus Liigaan koko porukalle kriisijoukkueeseen ilman valmennusta, yleisöä ja pelisysteemiä. Siihen kurimukseen heitettyinä kaikki onnistuivat kohtalaisen hyvin. Jurmolla eniten vaikeuksia ja Koskella eniten plussaa saldossa. Pakistossa parhaimmillaan kaksi paria pelkkiä ensikertalaisia, joten huippusuorituksiin on vaikea yltää.
• Markus Ruusu & Niko Parkkinen - maalivahdeille hirvittävän vaikea kausi. Molemmat posin puolelle sillä synninpäästöllä, että edessä ei pelannut mitään yhtenäisen viisikon näköistäkään. Kauteen kuitenkin lähdettiin sillä ajatuksella että tandemi on kysymysmerkki liigatasolle ja kausi loppuu myös samalla kysymyksellä. Taso riittää molemmilla ajoittain oikein hyvin, mutta sitten ei pitkäjänteisesti kuitenkaan. Parkkisen tasaisemmat otteet poikivat jatkosopimuksen, kun taas Ruusun vuoristoratamaisempi suoritus jatkunee jossain muussa joukkuueessa.

1 Lammas - Kausi kokonaisuutena hieman alle oman tason.

• Brad Lambert - joukkueen pakkasherra lukemalla -24 painaa suorituksen lampaiden puolelle. Alkukaudesta pirteä ja pääsi hyvin paikoille, sitten homma töksähti muun joukkueen kanssa samaan aikaan. Ajoittaisia väläytyksiä pehmeistä käsistä, mutta tekopaikkoja onnettoman vähän. Sulava luistelu erottaa miehen edukseen joka pelissä. Yllättävän kova tekemään töitä ja highlighteina tältä kaudelta omaan mieleen jäivät useat apinanraivolla vedetyt spurtit puolustustehtäviin ja takakarvauksella saadut kiekonriistot. Kiekoton sijoittuminen ontuu kuitenkin puolustuspäässä ja oma mies usein hukassa. Ensi kaudella lunastamaan sitten niitä odotuksia.
• Mikko Kalteva - veteraani ja herrasmies. Päätös uran lopettamisesta tulee ihan oikeaan paikkaan. Siistiä ja helppoa peliä Mikolta, mutta aikalailla jäähdyttelyksi meni tämä kausi. Ei perseilyä, mutta ei myöskään enää sitä parasta terää pelissä tai yritystä johtaa joukkoja katastrofin keskellä. Tyytyi pelailemaan kauden pois.

2 Lammasta - Alle oman tason suoriutuminen ja roolissaan riittämätön suoritus

• Severi Lahtinen - lättykeisari lähti kauteen tehokkaasti ja taisi pitää jopa kultaista pottaa ensimmäisten kymmenen pelin jälkeen. Kaikki eväät olivat olemassa hyviin tehoihin ja isoon rooliin, mutta mies hävisi kuvasta täydellisesti ensimmäisen 20 pelin jälkeen. Loppukaudesta ei mahtunut ajoittain kokoonpanoon, sekä ilmeisesti oli pieniä loukkaantumishuolia.
• Jarkko Immonen - aikalailla sanasta sanaan samat ajatukset kuin Mikko Kaltevasta. Tyytyi vain olemaan olemassa. Hyvin, hyvin näkymätön koko kaudella. Iso vastuu ja iso pisteodottama, mutta tekemisen meininkiä puuttui. Ne kuuluisat aloitukset ovat iso plussa kokonaisuuteen, joka jäi kuitenkin melko torsoksi.
• Mikko Salmio - Haluton, näkymätön ja laiska. Kolme sanaa, joilla en olisi koskaan uskonut kuvailevani tämän herran liigakautta. Tähänastisen uran heikoin suoritus. Lausahduksen: "mä oon vaan töissä täällä" ruumiillistuma jäällä. Salmiolle tyypillinen kaksinkamppailuvoima ja periksiantamattomuus loistivat poissaolollaan ja jättivät alakentällisiin Salmion mentävän aukon. Yleensä tekee ketjukavereistaan parempia, mutta tällä kaudella meni aivan bambin luisteluharjoituksiksi.

3 Lammasta - Katastrofaalisen huono suoriutuminen omaan tasoon, vastuuseen ja odotuksiin nähden.

• Antti Kalapudas - hyökkäyksellinen musta aukko. Isona posina Antille suotakoon joukkueen +- sarakkeen paras lukema 5, mutta muuten suoritus kärkisentterin roolissa isolla vastuulla ja peliminuuteilla oli täydellinen floppi. Syyskaudella Kalapudas oli yksinkertaisesti järkyttävän huono. Kaikki mihin Antti koski muuttui paskaksi. Niin ketjukaverit kuin ylivoima kuin omakin suoritus. Yksinkertaisetkaan syötöt eivät löytäneet omille, maalia ei tehty edes tyhjiin, kiekko vietiin jatkuvasti lavasta, eikä omaa paikkaa löytynyt mistään ketjusta. Jäällä ollessaan selviytymistaistelua ja onnetonta mailan puristamista, eikä olisi kuulunut mihinkään liigajoukkueeseen. Ansaittuja penkityksiä olisi suonut enemmänkin, ellei sentteripula olisi ollut kriittinen Siikosen nostettua kytkintä. Kevätkaudella valtavalla vastuulla tulikuuman Rooban rinnalla muutamat onnistumiset eivät riitä kääntämään kauden kokonaissuoritusta.
• Jani Tuppurainen - kapteeni, kärkilaituri, veteraani. Allun kausi oli armottoman vaikea. Totuttuun tapaan Tuppuraiselta odotetaan paljon ja saadaan pisteiden valossa jollain ihmeen kummalla kuitenkin kohtuulliset tehot ulos. Tilastoja tuijottamalla joku saattaisi laittaa Tuppuraisen enemmänkin leijonien puolelle kokonaisuutena, mutta omaan silmään pelissä oli niin uskomattoman paljon vialla koko ajan, että ainoa oikea paikka löytyy lampaiden joukosta. Kiekollisten virheiden ja "turhien" kiekonmenetyksien sävyttämä kausi. Yksinkertaisia huolimattomuus- ja aivopieruvirheitä Tuppuraisella tuli merkittävästi enemmän kuin kenelläkään muulla koko joukkueessa. Silti paikka oli koko kauden ykkösylivoiman laidassa ja samat virheet tulivat myös siellä. Liigan huonoin ylivoimaprosentti ei ollut mitenkään pieneltä osin kiinni siitä, että Tuppurainen luovutti kiekon kaverille aivan liian helposti kymmeniä, ellei satoja kertoja, kun ylivoimakuvio oli muuten saatu juuri ja juuri kuntoon. Typeriä jäähyjä, typeriä virheitä ja typeriä ratkaisuja kiekollisesti. Jäällä Tuppuraisen suoritus oli kaikkea muuta kuin esimerkillistä ja ne kuuluisat "pienet asiat" tehtiin järjestelmällisesti päin helvettiä. Kauden puolivälissä useamman maalin häviöllä ollessa pelin viimeisillä sekunneilla lämäri keskialueella Lambertin jalkoihin ja pahoittelematta suihkuun, kun junnu lyhistyy jäähän kertoo mielestäni kaiken olennaisen Tuppuraisen fokuksesta tällä kaudella.
• Patrik Puistola - joukkueeseen sisään statuksella "läpimurron kynnyksellä oleva sniper". Koko kausi hajutonta ja mautonta hiihtelyä ja vähän sinnepäin pelaamista. Ei sydäntä, ei taistelua, ei väläytyksiä, ei pisteitä. Näytönpaikkoja kaikissa mahdollisissa kentällisissä ja kokoonpanossa seilaus ykkösen ja nelosen välillä, sekä ylivoimalla paikkoja, mutta ei. Alkukaudella muutamat pisteet ja sitten täydellinen seisaus. Puistola ei päässyt edes laukomaan, puhumattakaan maalipaikoista. Ei löytänyt paikkaansa mistään ketjusta.
  
  
  // Mainitsematta jääneet eivät aiheuttaneet suurempia tunteita mihinkään suuntaan, eivätkä tulleet siksi mieleen erityisen onnistuneina tai epäonnistuneina ja kaikkiin kategorioihin paikkansa löysivät ne pelaajat, jotka niitä mielestäni eniten edustivat ja olivat keskustelussa mukana.

 

[Marcus Juslin]

Klassinen aihe antaa leijonia ja lampaita, mutta tämän kauden osalta varsin hankala, koska joukkue oli kokonaisuutena melkoinen lammas ja myös yksittäisillä pelaajilla oli ylä- ja alamäkensä.

Laitetaan omat mielipiteet ikään kuin kritiikkinä @Poweragen arvioille, eli mistä olen eri mieltä:

- Missä Salonen? Hyvä sentteri, mutta muuten aika iso pettymys. Kolme lammasta.
- Tuppurainen (3 lammasta) ja Immonen (2 lammasta). Mitä oikein odotit? Vaikka olen Allua mollannutkin, niin mielestäni molemmat ovat pitäneet, pienin varauksin, hyvin tasonsa. Allua varsinkin jatkuvasti kehutaan kriteerillä pelisuoritukset/ikä.
- Nuoret puolustajat samassa yhden leijonan nipussa. Mielestäni Seppälä ja erityisesti Koskela tulisi nostaa selvästi esiin. Molemmat ovat olleet järkyttävän paljon parempia kuin mitä kukaan olisi osannut odottaa. Myös Malisen lasken onnistujien joukkoon. Jurmon otteissa taas ei ollut mitään, mistä leijonan kehut pitäisi antaa. Myös Kuuselalalla otteet vaan heikkenivät kun pelejä tuli lisää.
- Salmio menee kyllä lampaiden puolelle, koska itsekin odotin eteenpäin mennyttä pelaajaa. Pikkuhiljaa kuitenkin väsäillyt 13 pinnaa, joten pientä synninpäästöä olen antamassa, vaikkei leijona olekkaan.
- Vaikka Kalaputaan haukuin alimpaan Helvettiin alkukaudesta, on parantanut otteitaan niin paljon, että en ymmärrä tuota kolmea lammasta.
- Lahtista haukutaan täällä jatkuvasti. Okei, hukkaa monet (itsensä työllä rakentamat) paikat liian vaikeisiin ratkaisuihin, mutta ei ole mielestäni ollut laiska vaan mielestäni pelannut ahkerasti molempiin suuntiin (olkaa vaan eri mieltä). Totta kai ne yksittäiset epäonnistuneet purut jää kaikille mieleen, mutta kyllähän Lahtinen rakensi aivan järkyttävän määrän paikkoja suhteessa tehoihin. Ehkä pettymys jos odotti Aaltosta, mutta itse olen tykännyt Lahtisen pelaamisesta.

Muuten samaa mieltä @Poweragen kanssa.

 

[Powerage]

Ai että, Salonen jäi ihan aivopieruna ulos. Lisäilen edelliseen viestiin edittinä. @Marcus Juslin kiitoksia muuten kommenteista, erittäin perusteltuja ajatuksia sieltäkin suunnalta. Nuorien puolustajien nipussa kävi ihan rehellisesti aamupäivän laiskuus, voin sen myöntää tässä kohtaa. Seppälä sieltä olikin yhtä karjua isommasti onnistuneiden osastolla, mutta Koskelakin olisi varmaan samaan kategoriaan kuulunut eriteltynä.

 

[Pardus]

Olkootkin Kalapudas ollut surkea syyskaudella niin samaa ei voi sanoa kevätkaudesta. Anan poissaollessa viime viikkoina Rooballakin oli neljän ottelun pisteetön ja viiden ottelun maaliton putki. Eiköhän tuo johtunut suurelta osin juurikin Kalaputaan poissaolosta. Rooba - Kalapudas - Turkulainen on sen verran kova ketju, ettei kannata hajottaa ensi kaudellakaan. Kelpaisi allekirjoittaneelle sellaisenaan Kärppiinkin.

 

[JypFabu]

Hassua nämä mafiatyyppiset hevon pään jaot ja muu höpöily, mutta varmaan viihdykettä siinä missä tulevien pelien lopputuloksen arvailukin.

En juurikaan siis tälläista harrastele, mutta kun satuin tuolta yhden litanian lukemaan, huoh...

Salmio näkyy olevan täysin näkymätön joillekin, jopa niin, että herää kysymys ymmärtääkö jotkut mitään siitä kentällä tehdään ja tapahtuu. Kyseinen herra, voi sanoa liioittelematta, on vetänyt saamansa roolin yhtä hyvin kuin Rooba omansa, ei vaan näy teksti tv:llä niin usein. Toisaalta, eilenkin taisi kuitenkin Rooban kanssa olla ainoa kahden pisteen mies, vai ylsikö Turkulainenkin? Salmion esityöstä.

Puheiden perusteella näköjään voinee huoletta nimittää liigan aliarvostetuimmaksi pelaajaksi. Niin toivoisi, että kentällekin opittaisiin katsomaan ja ymmärtämään tilastojen sijaan, ne kun vääristää todellisuuden kun huvipuistojen peilitalot.

Esitystä ykkösessä kannattaa myös vertailla ihan ikonin ja Kalaputaan kesken. Kuka siellä tuotti pelillisesti ja mitä?

No, mitäs näistä, pelkkää hassuttelua kai tämä.

 

[Pottakameli]

Kalapudas oli alkukaudesta selkä kyyryssä luisteleva vötys, joka ei tehnyt yhtään oikeaa ratkaisua ottelun aikana.

Nyt on löytynyt vauhtia, käsiä, näkemysta ja riemua omista ja muiden onnistumista.

Ihan jäätävä parannus!

 

[Kauko Viisas]

Hupiahan tällaiset listaukset ovat - tai ainakin pitäisivät olla eikä niitä pidä ottaa liian vakavasti.

Näissä mielestäni kovin usein jää kertomatta ne yleiset linjat millä perusteilla arvioita annetaan. Verrataanko omiin odotuksiin ja/tai toteutuneisiin tuloksiin (tilastot) vai mennäänkö mutulla tai jollain muulla kriteerillä. no subjektiivisia arvioitahan nämä joka tapauksessa ovat.

Kauden mittaan olen arvioinut (mielessäni) pelaajia suhteessa omiin odotuksiini yleisesti (tähän kyllä vaikuttaa myös muiden esille tuomat odotukset), merkitys joukkueelle (esimerkki, tulokset, rooli), tekemisen meininki (yritteliäisyys, rooli), ikä, kokemus jne. Olen myös miettinyt hinta/laatusuhdetta, mikä on vaikeaa, koska herrojen palkasta ei ole mitään käryä. Ensimmäinen on minulle tärkein kriteeri, johon muut tekijät vaikuttavat mm. keskinäinen vertailu.

Ei minulla ole omaa kokonaisvaltaista luetteloa lampaista tai leijonista semminkin kun joukkue kokonaisuutena oli, jos nyt ei umpisurkea niin surkea kuitenkin. Johtuiko se pelaajista vai jostain muusta niin mene ja tiedä.

Kommentteja @Powerage n listaukseen ja @Marcus Juslin in kommentteihin:
3 leijonaa: Rooba ja Turkulainen ansaitsevat kaikki mahdolliset leijonat mm. mainituista syistä.

Honka 3 leijonaa? Mitä ihmettä? Tätä peluria on hehkutettu vuodesta toiseen ja kun sitten tapahtuu jotain tason nostoa niin heti 3 leijonaa - yhden antaisin hänelle, koska vihdoin yleensä nosti tasoaan. Puolustuksen johtaja? Tämä mielipide ehkä taas kertoo yleisesti puolustuksen tasosta.

2 leijonaa: Näistä hyvin pitkälti samaa mieltä - ehkä Seppälä jopa kolmen leijonan arvoinen (kuka odotti häneltä yhtään mitään?)

1 leijonaa: Tuo nuorten puolustajinen niputtaminen ei todellakaan toimi. Tuosta porukasta nostaisin Koskelan ja Ottavaisen tähän porukkaan. Paljoa ei odotettu, mutta saatiin odotettua enemmän. Muu porukka, erityisesti Jurmo oli pettymys ja matkaa vielä liigaan. Ehkä ensi kaudella (koska on pakko).

Maalivahdit Ruusu ja Parkkinen. Jälkimmäinen on posin puolella, edellinen negan puolella eli siltäkin osin niputus ei mennyt aivan putkeen.

Mielenkiintoisin osio eli lampaat:

1 lammas
Lambert - saimme odotuksia vähemmän, mutta olivatko odotukset realistisia? Tätä kyselen itseltäni.
Kalteva - todellakin makuasia, mutta olkoot nyt näin.

2 lammasta
Lahtinen - varsin samaa mieltä - paljon pörräämistä ja tekemistä, mutta mitään hyvää ei tuntunut tapahtuvan. Ehkä suurin pettymys joukkueessa.
Immonen - 2 lammasta? En tiedä mitä ihmettä Immosen olisi pitänyt tehdä, että hänet hyväksyttäisiin hyödylliseksi ja aikaansaavaksi pelaajaksi, ehkä 30+30, aloitus% n. 80? Vaikka historialla ei olekaan mitään merkitystä (tässä tapauksessa), niin miettikääpä JYPiä ilman Immosta tällä kaudella?
Salmio - olisin tyytynyt yhteen lampaaseen - kyllä se tekeminen siellä oli.

3 lammasta
Kalapudas - ei todellakaan ole ollut sitä mitä odottelin, vieläkään, mutta keväällä on jotain tapahtunut ja siksi ottaisin yhden lampaan pois.
Tuppurainen - 3. paras pistemies 41-vuotiaana saa kolme lammasta niin ihmettelen mitkä ovat tämän dissaamisen kriteereinä tässä joukkueessa. Sama kuin Immosen kohdalla, mitä helvettiä hänen olisi pitänyt tehdä? Samaan aikaan kritisoidaan ikää ja odotetaan samalla huipputuloksia, mikä voisi mennä pieleen?
Puistola - samaa mieltä, suurin pettymys Lahtisen ohella odotuksiini nähden. Eikä ole kyllä mitään käryä mistä alisuorittaminen johtuu.