Juniorivalmentajat

  • 240 698
  • 907

Zentteri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pienet seurat, Kärpät
Pienessä ja vähän suuremmassakin päässä pelin opettaminen on usein juuri pelaajan kannustamista olemaan aktiivinen ja rohkea
Juuri näin.
Pikkuhiljaa pelaajille valkenee valmennuksen ja pelaamisen kautta pelipaikkojen merkitys ja miten kentällä kannattaa toimia yhdessä mutta aktiivisuus ja rohkeus pitäisi säilyttää kaikessa tekemisessä.

Liitolta tuli hyvä idea tälle kaudella.
E junnuille tuli tälle kaudelle isonkentän pelien sekaan 3vs3 pienpelejä joita aika laajasti valmennuspiireissä vastustettiin tai ainakin epäiltiin (myös minä).
Nyt tiedän että pelimuoto toimii vaihteluna erittäin hyvin pelaajien rohkeuden ja itseluottamuksen tukemiseen. Ei kerkeä liikaa miettimään, kun pitää toimia, virheen/päästetyn maalin jälkeen ei jäädä märehtimään vaan peli jatkuu samoilta jaloilta kovalla temmolla. Vaikka reeneissä pelataan pienpelejä, silti "oikeat" pelit yllätti.
Kävi myös niin että samoja joukkueita vastaan pelattaessa voimasuhteet saattoivat muuttua, ja pelaajatkin löytävät uusia asioita. Kävi niinkin että hiljainen hiukan vetäytyvä puolustuksessa viihtyvä jantteri joutui tekemään "coast to coast", kiekko yläkulmaan ja pelaajan ilme oli "minäkö tuon tein?"


Viimeistään C,B, A - SM vaiheessa virheiden pelko tulee ainakin jossain muodossa takaisin, varsinkin jos yritetään liikaa menestyä lyhyellä tähtäimellä valmentamisen sijaan.
Toki siellä onkin jo mentävä tuloshakuisuuden suuntaan.
Välillä tosin miettii miten paljon valtaa valmennukselle on annettu suhteessa nuoreen henkilöön nm Läpynkin luettelemassa tilanteessa, kun usein muutetaan kiekon vuoksi uudelle paikkakunnalle opiskelemaankin (asunto hommattu, koulupaikka haettu, kaverit joukkueessa).
 
Viimeksi muokattu:

läpy

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Nuo pienpelit hyvin toteutettuna on se vanha malli, millä pienessä päässä saadaan pelureita oikealle uralle. Pitää vain katsoa, että pelaajat ovat tasavahvoja minkä lisäksi mölyapinat (älyttömät aikuiset) täytyy heivata pois rajoittamasta poikien pelejä. Hyviä kokemuksia on itsellä myös siitä, että eri seurojen pelaajat pannaan sekaisin (tasot tietenkin huomioiden) ja pelataan päivä pienpelejä. Nyt varsinkin koronan aikaan saattaisi toimia alueilla, joissa tartunnat ovat aisoissa.

En ole ihan varma, mitä Zentteri tarkoittaa kilpaikäluokkien suhteen, mutta koko syksyn olen taas todistanut niin paljon huonoja asioita erinäisten kilpaikäluokkien tekemisten osalta, että on tullut mieleen, elääkö tässä todellisuudessa ollenkaan. Olen todistanut mm. miten valmennus suorastaan yllyttää pelaajia rikkomaan itsensä purkaen siinä sivussa ilmeisesti omia siviilielämän ongelmia pelaajiin ja mikä pahinta, ainoastaan tiettyihin pelaajiin. Kaiken kruununa revitään tuntipalkkaa, josta todelliset ammattivalmentajatkin olisivat kateellisia. Samaan aikaan vanhemmat ostelevat (salaa) hädissään fyssareilta ja ammattivalmentajilta apua, kun pelaajien liike on hidastanut ja osalla paikat paskana. Se siitä vastuusta.
 

kilpakiekko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Nmj
Joukkue tarvitsee jossain vaiheessa sen neloskentän ja yleensä vähän ylikin. Pikkujunnuissa voi pelata kahdella, mutta ei se enää U16 iässä onnistu. Silloin on hyvä, jos se nelonenkin pystyy pelaamaan eikä vain roiskimaan kiekkoja pleksin kautta keskialueelle.

Muistuupa mieleeni yksi kausi C-SM sarjassa, jolloin eräs joukkue lähti loppuotteluihin ennakkosuosikkina. Tämä joukkue peluutti todella paljon ykkös- ja kakkoskenttää, kolmosta ja nelosta huomattavasti vähemmän. Toki ne kaksi oli hyviä kenttiä, maajoukkuepelaajia jne. Vastaan tuli sitten joukkue, joka finaaleissa luisteli neljän kentän voimin jalat alta tältä ennakkosuosikilta ja eteni mestariksi suoraan voitoin 2-0.
Minusta on vähän outoa kun täällä jotkut puhuvat "huonojen" pelaajien kehittämisestä ihan niin kuin ne neloskentän pelaajat olisi lähtökohtaisesti huonoja?? Jääkiekko on maalinteko ja maalinestopeli. Vaikka maalinteko on taito jota voi harjoitella niin kaikki ei vain ole maalintekijöitä. Monesti nämä neloskentän pelaajat pelaavat paljon alivoimaa ja muutenkin tappavat minuutteja pois silloin kun vastustajajoukkueella on momentum. Ja mitä laajempi materiaali niin sitä paremmin pystytään pitämään hyvää tempoa pelissä.
Sitten kysyisinkin Glovelta ja muilta milloin teidän mielestä olisi oikea aika ruveta roolittamaan pelaajia? Oma mielipiteeni on se että ei vielä B junnuissa tai mikä U18 se nykyisin onkaan pitäisi lyödä "lukkoon" pelaajien rooleja vaan se aika tulee sitten ihan viimeisen / viimeisten junnuvuosien aikana.
 

läpy

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Olen itse käyttänyt huonon ja hyvän pelaajan termiä, kun en jaksa selittää tässä sen enempää. Pelaajat kyllä tietävät, että hyviä ja huonoja pelaajia on kaikenlaisia ja eri rooleissa. Tosin myönnettäköön, että ainahan se on helpompaa tuhota kuin luoda, mutta tulosurheilussa tulos ratkaisee. Roolitus minusta junnuissa tulee pelaajille pikkuhiljaa aika itsestään, enkä missään nimessä lähtisi roolittamaan välttämättä edes A:ssa, koska monen pelaajan identiteetti on vielä keskeneräinen. Kun antaa vahvuuksien kautta mennä, niin saa monta kaunista asiaa aikaiseksi, minkä sivuseuraamus on myös jonkin asteinen roolitus. Kaikkiaan valmentajan pitää olla suvaitsevainen pelaajien suhteen. Jos on itse ollut puukäsi ja -silmä, niin se ei automaattisesti tarkoita, että kaikki valmennettavat ovat.
 

Glove

Jäsen
Sitten kysyisinkin Glovelta ja muilta milloin teidän mielestä olisi oikea aika ruveta roolittamaan pelaajia? Oma mielipiteeni on se että ei vielä B junnuissa tai mikä U18 se nykyisin onkaan pitäisi lyödä "lukkoon" pelaajien rooleja vaan se aika tulee sitten ihan viimeisen / viimeisten junnuvuosien aikana.
En lähtisi roolittamaan junioreita, paitsi ehkä A-nuorissa. Valmentaessa on kyllä tullut vastaan semmoisia pelaajia, jotka ovat "ottaneet" jonkun tietyn roolin. Esim. eräs pelaaja, jonka ominaisuudet olisivat viitanneet siihen, että tässä on ainesta hyökkääjäksi. Ei vaan kirveelläkään halunnut pelata hyökkääjänä. Siitä sitten tuli joukkueen paras kiekollinen puolustaja. Osasi se puolustaakin, oli joka kausi +/- tilaston kärkisijoilla.
 

Glove

Jäsen
Tuli tänä viikonloppuna sitten vastaan @läpy n mainitsema valmentajapersoona. Tämä nyt ei onneksi ollut vaaraksi pelaajien terveydelle, kuten yksi aiemmin mainitsemistani, mutta ei tämä ainakaan pelaajien kehittymistä auta millään tavalla.

Toivoisi, että tämmöisiä ei olisi enemäpää, mutta taitaa niitä olla.
 

obi-wan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hammarby IF, HC Andersen, HC Jatkoaika
Mikähän ongelma suurella osalla valmentajia, varsinkin pikkujunnujen, on laittaa kypärä jäälle päähän?

Valmennan itse ringettejunnuja ja ohjaan kiekkokoulua. Ringetessä kukaan ei tule ilman kypärää jäälle. Kiekkokoulussa olen ainoa kypärä päässä.
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Minusta on vähän outoa kun täällä jotkut puhuvat "huonojen" pelaajien kehittämisestä ihan niin kuin ne neloskentän pelaajat olisi lähtökohtaisesti huonoja?? Jääkiekko on maalinteko ja maalinestopeli. Vaikka maalinteko on taito jota voi harjoitella niin kaikki ei vain ole maalintekijöitä. Monesti nämä neloskentän pelaajat pelaavat paljon alivoimaa ja muutenkin tappavat minuutteja pois silloin kun vastustajajoukkueella on momentum. Ja mitä laajempi materiaali niin sitä paremmin pystytään pitämään hyvää tempoa pelissä.
Sitten kysyisinkin Glovelta ja muilta milloin teidän mielestä olisi oikea aika ruveta roolittamaan pelaajia? Oma mielipiteeni on se että ei vielä B junnuissa tai mikä U18 se nykyisin onkaan pitäisi lyödä "lukkoon" pelaajien rooleja vaan se aika tulee sitten ihan viimeisen / viimeisten junnuvuosien aikana.

A-junnuissa eli U20 ikäisenä voi miettiä roolitusta, ei mielestäni aiemmin. Siinä kohtaa mm. pelaajien pituuskasvu ja muutkin fyysiset eroavaisuudet ovat jo tasaantuneet ja on jo melko hyvin yksittäisen pelaajan vahvuudet ja ominaisuudet tiedossa, eli nähdään mihin rooliin pelaajan pelaaminen riittää esim Nuorten liigassa ja tulee sitten riittämään aikuisten sarjoissa tai mahdollisessa ammattilaiskiekossa.

Poikkeuksia tähänkin tietysti on paljon, koska jotkut saavat eri syistä parhaimman osaamisensa esiin vasta pitkällä aikuisiässä.
Omalla peliuraltani muistan, kun yksi pelaaja oli vielä B-junnuissa kovaotteinen peruspuolustaja. A-junnuissa siirtyi sitten hyökkääjäksi ja oli heti ensimmäisellä kaudellaan A-junnuissa paras pistemies ja ehkäpä joukkueen tärkein pelaaja. Sitä kokonaisvaltaista pelaamista oli uskomatonta seurata sivusta. Kovin kummoista ammattilaisuraa pelaaja ei kuitenkaan tehnyt, koska ei vapaalla elänyt kuin urheilija.

Omassa joukkueessani Jokereissa meillä on yksi poika, joka oli vielä viime kaudella hyökkääjä, mutta halusi täksi kaudeksi puolustajaksi. Siirto on onnistunut hyvin ja poika on meidän top4 puolustaja. Tosin useiden loukkaantumisten ja koronasta johtuvien poissaolojen vuoksi on joutunut pelaamaan paljon myös hyökkääjänä sekä laidassa että keskellä, mutta hyvin on peli käynyt. Poika on kehittymässä kokonaisvaltaiseksi paketiksi mielestäni nimenomaan siksi että kaikki pelipaikat ovat tuttuja. Nyt jää nähtäväksi mihin asti hänellä rahkeet orastavalla urallaan riittää.

Oma näkemykseni on, että pelaamaan opit pelaamalla. Siksi itse suosin harjoittelussa paljon monenlaisia eri pelejä eri kokoisilla alueilla ja eri rooleissa. Joukkueen sisäinen kilpailu on kovaa, kun kaikissa peleissä lasketaan aina maalit ja laitetaan panos. Intensiteetti on silloin reeneissä korkealla. Joskus jopa korkeammalla kuin itse pelissä.
 

läpy

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Viikonlopulta tuli tehtyä (tai ainakin kuvittelee tehneensä) huomioita C-B-peleistä. Pelaajat, jotka ovat pelanneet rennommassa ja vapaammassa valmennuksessa, pelaavat paremmin. Pelaajat, jotka ovat kyenneet keskittymään jääkiekon perusasioihin harjoittelussa, pelaavat paremmin. Pelaajat, jotka ovat oheisissa voineet parantaa ominaisuuksia (nopeus, liikkuvuus, motoriikka), pelaavat paremmin kuin pelaajat, jotka ovat oheisissa joutuneet keskittymään pääasiassa kunnon kohentamiseen. Roolitukseen ja pelitapaan (ja fysiikkaan) liittyen en ole itse ainakaan vähemmän vakuuttunut siitä, että peli pitää olla varsinkin junioreissa pelaajien peli. Ne pelaajat, jotka ovat koko syksyn hanganneet harjoituksissa jotakin kuvitteellista kamppailujääkiekkoa, olivat kädettömiä, jalattomia ja aivottomia. Pelaajat, jotka ovat keskittyneet jääkiekon perusasioihin (lajitaidot) ja saaneet pelata harjoituksissa ilman ahtaita raameja, pelasivat hyvää viisikkopeliä. Liian ahdas pelitapa tarkoittaa automaattisesti, että kaikista pelaajista tulee minun makuun liian samanlaisia, sanoisin myös, että huonoja pelaajia. Roolitus on samanlainen vahingollinen ilmiö kuin ahdas pelitapa, koska se paketoi pelaajan muottiin. Kannatan ehdottomasti Ykkössentterin lanseeraamaa pelin kautta oppimista ja vielä sillä lisäyksellä, että pelaajien pitää saada tehdä "tyhmiä ratkaisuja". Antaa poikien pelata, vielä B:ssäkin kiitos.
 

Glove

Jäsen
Olen tässä miettinyt semmoista asiaa kuin sitoutuminen. Pelaajat yleensä sitoutuvat joukkueeseen, sen sääntöihin ja toimintatapoihin. Mutta miten valmentajat, onko ne sitoutumut samoihin asioihin ja pelaajien kehittämiseen vai haetaanko pikavoittoa ja sulkaa hattuun lainailemalla pelaajia vanhemmasta ikäluokasta? Mielestäni tässä tilanteessa valmentaja ei ole sitoutumut pelaajan kehittämiseen eikä varmaan muihinkaan sovittuihin toimintatapoihin. Kenties se paikka B-junnujen ylemmässä SM-loppusarjassa on sen arvoinen...

Kuten joku koutsi (Fred Shero?) joskus sanoi: ”it’s all about commitment.”
 

Rene Saari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hamilton Mustangs
Kuten joku koutsi (Fred Shero?) joskus sanoi: ”it’s all about commitment.”

Yleisellä tasolla lässytetään siitä, kuinka ”pitää osata nähdä tuloksen taakse”.
Sitten samat äijät peluuttaa (ikäluokassa jossa kielletty) tiukassa pelissä, ja varsinkin paikalliskilpailijoita vastaan, niitä kovakuntoisimpia / luisteluvoimaisimpia / taitavimpia poikia. Argumenttina esimerkiksi ”ne pelaa, jotka pysyvät pelitempossa”.

Eiköhän ne koutsitkin ole yhtä voitonnälkäisiä kuin pelaajatkin. Jotkut osaavat silti käyttäytyä position vaatimalla tavalla suurimman osa ajasta, kaikki eivät.

Sitä en tiedä, minkälaista painetta voidaan (vai voidaanko?) koutsiin luoda seuran sisällä? Vaikka nyt heittämällä vaivihkaa ilmaan ylempien junnujen, tai edustuksen valmentajapaikat seuraavalle kaudelle. Joku muu osannee tähän vastata paremmin.
 

SailingFun

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, ULUVFC(#12), U20 Mestis, Heiskanen
Yllä on hyviä mietintöjä. Useamman vuoden olen tätä ihmetellyt.
Oma käsitykseni on että liiton sarjapaikan valintasysteemi, joka tavallaan on erinomainen, tuo joukkueelle ja seuralle menestymispainetta. Ja tarkoitan nyt valintoja AAA/SM - AA/Mestis välillä. Käsittääkseni mukaan joukkueen mahdollisuuteen saada paikka haluamaltaan sarjatasolta vaikuttaa joukkueen oma menestyminen edellisellä kaudella ja jossain määrin myös seuran menestyminen edelllisellä kaudella kyseisessä ikäluokkasarjassa. Tähän kun lisätään se fakta että yksi kausi on tavallaan kaksi eri sarjaa, syksyllä karsintasarja ja keväällä loppusarja, tulee varsinkin syksyn peleille myös tuloksellisia vaatimuksia.
Onhan se hassua että tämän syksyn pelit vaikuttavat siihen mihin vuoden kuluttua joukkuella on mahdollisuus päästä.
Ja loppujen lopuksi paineen tuottaa seuralle/joukkueelle vanhemmat. Eihän miedän Liisa Petteri missä AA -joukkueessa pelaa, vaan kyllä sen AAA joukkue pitää olla. Ja kierre on sitten valmis. Asia erikseen on ns. liigaseurat, jotka itse ovat asettaneet itsellensä tavoitteeksi olla aina ylimmissä sarjoissa.
 

kilpakiekko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Nmj
Olen tässä miettinyt semmoista asiaa kuin sitoutuminen. Pelaajat yleensä sitoutuvat joukkueeseen, sen sääntöihin ja toimintatapoihin. Mutta miten valmentajat, onko ne sitoutumut samoihin asioihin ja pelaajien kehittämiseen vai haetaanko pikavoittoa ja sulkaa hattuun lainailemalla pelaajia vanhemmasta ikäluokasta? Mielestäni tässä tilanteessa valmentaja ei ole sitoutumut pelaajan kehittämiseen eikä varmaan muihinkaan sovittuihin toimintatapoihin. Kenties se paikka B-junnujen ylemmässä SM-loppusarjassa on sen arvoinen...

Kuten joku koutsi (Fred Shero?) joskus sanoi: ”it’s all about commitment.”
Liigaorganisaatioilla on kiintiöpaikat a junnujen tai nykyisin kai u20 sm-sarjaan ja u-16 ikäluokan sm-alkusarjaan voi hakea villiä korttia jos vaikkapa joku ison seuran joukkue ei olisi onnistunut pelaamalla paikkaa saamaan. Sitten tuo Suomen kilpailullisin sarja eli u-18 sm-sarja (näin is liigaliitteessä syksyllä kirjoitettiin) on mielenkiintoinen. Ainakin silloin kun itse olin mukana niin paikka 10 sakkiin oli jokaisella liigaorganisaatiolla tavoitteena ja pelaajia liikkui aika paljon silloisten a ja b junnujen välillä niillä seuroilla joilla paikka oli tiukassa 10 sakkiin ennen joulua. Onko se sitten oikein onkin hyvä kysymys ja tuleeko se päätös siirrellä pelaajia vain B junnujen valmennukselta vai seurojen urheilujohtajilta? Nyt en tiedä tämän hetken sääntöjä kuinka pelaajat saa liikkua, mutta näköjään joitain sääntöjä on kun kerran protesteja on tehty ja ne on läpi menneet. Miksi sitten tämä paikka 10 sakissa u18 sm-sarjassa on niin tärkeä? Minusta tämä ei koske esimerkiksi pääkaupunkiseutua ja hämeen aluetta koska siellä on pelaajia paljon ja hyvän joukkueen saa kasaan vaikka joku alueiden seura tippuisikin mestikseen, mutta sitten vaikkapa Vaasa, Lappeenranta ym pienemmät liigapaikkakunnat joissa pelaajamäärät eivät ole kovin suuret ja jos joukkue tippuu mestikseen alemmasta jatkosarjasta niin se tarkoittaa että suurin osa kärkipelaajista vaihtaa maisemaa ja nouseminen takaisin seuraavalla kaudella on vaikeaa. Ja jos joukkue jää mestikseen niin se katkaisee tai ainakin vaikeuttaa huomattavasti seurojen pelaajapolkuja u-18 joukkueesta u-20 joukkueeseen.
Toki voidaan sanoa että joukkuetta pitää valmentaa niin hyvin että pääsee 10 sakkiin tai vaikka jäisi alempaan jatkosarjaan niin säilyttää sitä kautta sm-sarjapaikka, mutta näköjään sarjapaikka halutaan säilyttää jo ennen joulua yrittämällä sijoittua 10 sakkiin ja silloin toki pääsee joulun jälkeen pelaamaan myös kovempia pelejä.
 

läpy

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Gloven alkuperäiseen teemaan eli sitoutumiseen täytyy todeta, että johtamisessa ja valmentamisessa tärkeää on elää niin kuin opettaa. Valmentajan ei kannata sitoutua sellaiseen, mitä ei itse kykene täyttämään. Parempi olla sitten esim. rehellisesti laiska ja välinpitämätön kuin puhua yhtä ja tehdä toista. On oksettavaa nähdä esim. kun valmentaja vaatii jotakin ryhmäsitoutumista naureskellen samanaikaisesti kahvikuppikädessä pelaajien puutteille. Pelaajien peluuttaminen useassa joukkueessa puolestaan kertoo liian usein huonosta tekemisen laadusta seurassa tai jopa jonkin sortin korruptiosta.
 

kilpakiekko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Nmj
Niin en tiedä onko sitoutumisella mitään tekemistä pelaajien puuteille nauramiseen, mutta on sanomattakin selvää että valmentajan ei pidä naureskella pelaajien puutteille missään tilanteessa. Se että pelaajia siirrellään kauden aikana esimerkiksi u-20 ikäluokan ja u-18 ikäluokan välillä on minusta hyvä asia jos se tehdään pelaajan etu edellä eikä sillä haeta puhtaasi vaan menestystä joukkueelle.
 
Suosikkijoukkue
Juniori Jokipojat, JoKP, Anaheim Ducks
Niin en tiedä onko sitoutumisella mitään tekemistä pelaajien puuteille nauramiseen, mutta on sanomattakin selvää että valmentajan ei pidä naureskella pelaajien puutteille missään tilanteessa. Se että pelaajia siirrellään kauden aikana esimerkiksi u-20 ikäluokan ja u-18 ikäluokan välillä on minusta hyvä asia jos se tehdään pelaajan etu edellä eikä sillä haeta puhtaasi vaan menestystä joukkueelle.
Juurikin näin. Yleensä seuroissa valmennuspäällikkö tai millä nimekkeellä henkilö sitten toimikaan, niin hän päättää pelaajien liikuttelusta seuran sisällä eri ikäluokkien ja joukkueiden välillä. Lopullista yksittäistä päätöstä eivät tee siis joukkueiden valmentajat, vaikka toki hekin luonnollisesti osallistuvat keskusteluihin. Liikuttelu tapahtuu isossa kuvassa pääasiassa juurikin pelaajan etu edellä, mutta toki joskus johonkin yksittäiseen peliin liittyen päätökseen voi vaikuttaa myös joukkueen tilanne esim. juuri jonkin sarjapaikan suhteen. Saavutettu tai säilytetty sarjapaikka voi olla joissain tapauksissa kuitenkin todella iso asia seuran ja myös seuran pelaajien kasvualustan ja kehityksen kannalta. Pelaajat eivät ole jonkin yksittäisen joukkueen pelaajia vaan seuran pelaajia ja seuran tehtävä on puolestaan auttaa pelaajia.
 

läpy

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Valmentajat vaativat usein yhteisiin sääntöihin sitoutumista joukkuehengen takia. Aika usein sitä on nähnyt, että pomo ei vain itse kykene sitoutumaan joukkueen arvoihin, joihin kuuluu yleensä myös toisten ihmisten kunnioittaminen. Pelaajien siirtelylle joukkueiden välillä on tietenkin olemassa lukuisia syitä. Pelaajakehityksen kannalta pelaajien siirtely joukkueiden välillä ei aina palvele pelaajaa eikä joukkuetta. On tullut nähdyksi uupumisia, kun "seuran omaisuutta" on peluutettu ylikuntoon. Yleinen ongelma on myös pelaajan motivaatiotaso, kun kaveri laitetaan pelaamaan omaan ikäluokkaan ylemmästä ikäluokasta. Sitten on tämä "junnujen" liian kiivas nostaminen vanhempiiin ikäluokkiin, jotka eivät aina kyllä perustu urheilullisiin arvoihin eivätkä näin muodoin ole pelaajien edun mukaista. Halutaan palkita vanhempia, halutaan pitää pelaaja seurassa, halutaan nostattaa pelaajan statusta (esim Pohjola leiri) tms. Varmaan kaikki ihan inhimillisesti katsoen hyviä syitä siirrellä pelaajia.
 
Suosikkijoukkue
Juniori Jokipojat, JoKP, Anaheim Ducks
Valmentajat vaativat usein yhteisiin sääntöihin sitoutumista joukkuehengen takia. Aika usein sitä on nähnyt, että pomo ei vain itse kykene sitoutumaan joukkueen arvoihin, joihin kuuluu yleensä myös toisten ihmisten kunnioittaminen. Pelaajien siirtelylle joukkueiden välillä on tietenkin olemassa lukuisia syitä. Pelaajakehityksen kannalta pelaajien siirtely joukkueiden välillä ei aina palvele pelaajaa eikä joukkuetta. On tullut nähdyksi uupumisia, kun "seuran omaisuutta" on peluutettu ylikuntoon. Yleinen ongelma on myös pelaajan motivaatiotaso, kun kaveri laitetaan pelaamaan omaan ikäluokkaan ylemmästä ikäluokasta. Sitten on tämä "junnujen" liian kiivas nostaminen vanhempiiin ikäluokkiin, jotka eivät aina kyllä perustu urheilullisiin arvoihin eivätkä näin muodoin ole pelaajien edun mukaista. Halutaan palkita vanhempia, halutaan pitää pelaaja seurassa, halutaan nostattaa pelaajan statusta (esim Pohjola leiri) tms. Varmaan kaikki ihan inhimillisesti katsoen hyviä syitä siirrellä pelaajia.
Onneksi itselläni ei ole kokemusta tuollaisesta toiminnasta, vaikka olen ollut lajin parissa pitkään mukana tavalla tai toisella useassa eri seurassa. Siitä on jo aikaa, kun olin varsinaisesti jonkin joukkueen mukana, mutta ainakin tuolloin joukkueet sitoutuivat yhteisiin sääntöihin pelaajia ja toimihenkilöitä myöden. Mukaan sitoutuivat pelaajien lisäksi valmentajat, jojot ja huoltajat. Sen suhteen ei ollut ikinä mitään ongelmaa, vaan kaikki puhalsi yhteen hiileen ja hyvä niin!

Ja mitä tulee pelaajiin likkuttamiseen eri ikäluokkien ja joukkueiden välillä, niin kyllä asiat on hoidettu mallikkaasti seuroissa joidenka toimintaa olen nähnyt. Päätöksiä ei tehdä heppoisin perustein. Valmentajat voivat olla jossain kohti erimieltäkin, mutta keskustelemalla yhdessä asioista viime kädessä päättävän urheilujohdon kanssa nekin selviävät. Ikinä pelaajaa ei siirretä ikäluokissa ylös tai alas ilman kunnollisia perusteita. Siirrolle pitää olla hyvä syy pelaajan kehitykseen liittyen. Näihin päätöksiin ei ole vaikuttanut mitkään vanhempien palkitsemiset tms. Mutta se on totta, että vastaan on tullut vanhempia, jotka ovat ajaneet kiivaasti oman "junnun" nostamista vanhempiin ikäluokkiin vaikkei sille olisikaan oikeasti mitään järkevää syytä, vaan junnun kehityksen kannalta on parasta, että hän pelaa omassa ikäluokassaan. Vaikka asia on perusteltu vanhemmille, niin jotkut vanhemmat ovat sitten siirtäneet oman junnunsa eri seuraan, kun valmentajat eivät kerran ymmärrä. Pääsääntöisesti tilanne on sitten sama siellä uudessakin seurassa. Toki aina mukaan mahtuu poikkeuksiakin ja hyvä niin!
 

kilpakiekko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Nmj
Kyllähän niin valmentajien kuin pelaajien pitää sitoutua joukkueen sääntöihin ja arvoihin. Ja kun tuossa Läpy hieman kriittisesti suhtautuu noihin pelaajien siirtelyyn joukkueiden välillä niin eihän silloin pidä siirtoja joukkueiden välillä tehdä jos siitä ei ole hyötyä pelaajalle. Omasta mielestäni pelaajalla pitää olla "koti" jossa arki pääsääntöisesti tapahtuu eli mitään edestakaisin siirtelyä ei kannata tehdä jos ei esimerkiksi sairastumis tai loukkaantumistilanteiden takia jouduta pelaajia siirtämään, mutta se pitäisi kyllä kaikkien ymmärtää. Mitä tulee tuohon kun pelaaja siirretään vaikkapa u20 joukkueesta pelaamaan omanikäisten kanssa u18 joukkueeseen niin ainakin meillä aikoinaan valmennus keskusteli aina pelaajan kanssa miksi tämä siirto tehdään eikä niissä yleensä mitään ongelmia ole. Jos oman ikäluokan peleissä jollakin pelaajalla on motivaatio-ongelmia niin kyllä valmennuksen siinäkin tapauksessa tulee jutella pelaajan kanssa mistä kiikastaa, mutta kyllä pelaajalla itsellään myös jokin vastuu on joukkuekavereita kohtaan huolehtia siitä että motivaatio on kunnossa kun ollaan treeneissä tai peleissä.
 

läpy

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Pelaajien peluuttaminen useassa ikäluokassa on aika perinteinen keino saada nostetta tietyille pelaajille ja kyllähän se lähtökohtaisesti pitäisi toimia: pelaaja saa enemmän pelejä ja toistoja, minkä lisäksi ainakin teoriassa eri rooleissa pelaaminen kehittää. Lisäksi kaverin itsetunto kasvaa, kun saa vastuuta keskimääräistä enemmän. Valitettavasti tälläkin on hintansa, koska pelaajan siirtely aina koituu jonkun tai joidenkin vahingoksi. Jos tarkoitus on kehittää pelaajia, niin itse suosisin kaikille tarjottavan harjoittelun kehittämistä ja parantamista sen sijaan, että koitetaan halvalla tavalla tarjota joillekin enemmän peliaikaa. Tosin harjoittelun laadun parantaminen on vaikeampaa kuin pelaajien heittely joukkueesta toiseen.
 
Suosikkijoukkue
Juniori Jokipojat, JoKP, Anaheim Ducks
Eihän pelaajia "heitellä" ikäluokista toisiin, vaan pelaajan kotipesä siirretään vanhempaan tai nuorempaan ikäluokkaan pelaajan tasosta sekä kehityksestä riippuen ja siirtyminen on yleensä pysyvää. Pääsääntöisesti pelaajat ovat omissa ikäluokissaan ja mahdolliset siirrot ovat harkittu huolella kunkin pelaajan kohdalla ja nämähän ovat kuitenkin poikkeustapauksia. Toki väliin voi tulla tilanteista riippuen joitain yksittäisiä pelejä myös entisessä ikäluokassa. Kyse ei todellakaan ole kiinni harjoittelun laadun parantamisesta vaan siitä, että joku pelaaja on "ylihyvä" omaan ikäluokkaan ja pääsee liian helpolla, eikä saa näin tarvittavia ärsykkeitä kehityksensä kannalta. Näin hänet voidaan siirtää vuotta tai jopa kahta ylempään ikäluokkaan. Toisaalta, jos joku pelaaja ei pärjää omassa ikäluokassaan eikä kerkiä hippaa sanoa treeneissä ja peleissä, niin sekään ei kyllä kehitä, eikä ole mielekästä. Moni voi jopa lopettaaa harrastuksen tämän takia. Hänen kehityksensä kannalta voi tehdä hyvää pelata vuotta nuoremmissa ja todella usein näkeekin tapauksia, missä joku pelaaja on käynyt pelaamassa kauden tai kaksi nuoremmissa ja on ottanut sen jälkeen huimia kehitysloikkia eteenpäin. Se ei missään nimessä ole huono asia, jos "joutuu" ottamaan välillä vauhtia nuoremmista, vaan se voi pelastaa koko uran.
 

läpy

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Kun arki ja harjoittelu ei ole riittävän korkealla tasolla, on lopputuloksena usein pelaajien siirtely joukkueesta toiseen.
 

kilpakiekko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Nmj
Saanko kysyä mitä tekemistä on joukkueen harjoittelulla tai arjella pelaajien siirtymiseen joukkueesta toiseen? Pelaajia pitää siirtää joukkueista toiseen pelaajan henkilökohtaisten asioiden takia eikä sillä käsittääkseni ole mitään tekemistä sen kanssa miten jonkun joukkueen harjoittelu tai arki pyörii. Eli jos jonkun seuran joukkueiden harjoittelu ja arki on loistavaa niin silloinkin pelaajia pitää siirtää ikäluokasta toiseen jos pelaajan etu sitä vaatii.
 
Suosikkijoukkue
Juniori Jokipojat, JoKP, Anaheim Ducks
Kun arki ja harjoittelu ei ole riittävän korkealla tasolla, on lopputuloksena usein pelaajien siirtely joukkueesta toiseen.
Kilpakiekon ihmettely on aiheellista, sillä arjella ja harjoittelulla ei todellakaan ole mitään tekemistä, jos ja kun pelaajia siirretään eri ikäluokkien välillä. Pääsääntöisesti pelaajat pelaavat omissa ikäluokissaan, mutta tarvittaessa heitä siirretään ja etsitään jokaiselle se oikea pelipaikka. Kyllä kaikki, jotka ovat olleet tai ovat edelleen seuratoiminnassa mukana tai muuten seuraavat jääkiekkoa tietävät nämä asiat. Se, että näitä siirtoja tehdään on merkki siitä, että seuroissa ollaan hereillä ja seurataan yksittäisiä palaajia ja mikä on heidän kehityksensä kannalta parasta.

Voin ottaa esimerkin vuosien takaa. Kyseessä oli todella lahjakas junnu, niin hänen kotipesä oli pari ikäluokkaa ylemmissä. Hän pärjäsi siellä todella hyvin vaikka haastetta olikin vähintään riittävästi. Välillä hän kävi, siis monen vuoden aikana pelaamassa yhden pelin omassa ikäluokassaan, niin hän teki siellä, mitä tahtoi ja vastustajat eivät saaneet hippaa. Siinä ei ollut mitään järkeä, eikä hän pelannut sen jälkeen omassa ikäluokassaan. Sama, kun hän kävi muutamissa harjoituksissa omassa ikäluokassaan, niin siinä ei ollut hänelle mitään haastetta, eikä se ainakaan kehitä pelaajaa. Tää junnu on pärjännyt hyvin nyt myöhemminkin ja on tehnyt jo tähän mennessä hienon uran ja saavuttanut menestystä vaikka ikää ei ole vieläkään paljoa. Voidaan vaan arvailla, miten olisi käynyt, jos häntä olisi oman seuran arjessa peluutettu ja harjoitettu omassa ikäluokassaan, missä hän olisi päässyt todella helpolla. Tuskin ainakaan olisi tullut vastaavaa kehitystä, mitä nyt tuli.

Toinen esimerkki. Yhdellä junnulla teki tiukkaa pärjätä omassa ikäluokassaan, niin valmentajat keskustelivat junnun ja hänen vanhempiensa kanssa, että junnun kannalta olisi hyvä siirtyä ikäluokkaa alemmaksi ja pelata siellä yli-ikäisenä ja saada näin enemmän vastuuta/sopivia harjoituksia sekä haasteita siihen tilanteeseen ja sitä kautta saada mahdollisuuksia kehittää itseään. Junnu sai tästä uutta virtaa ja jossain kohtaa kautta hän kävi jo pelaamassa takaisin myös omassa ikäluokassaan ja alkoi jo pärjätä. Tällä kaudella hän kuuluukin jo sitten oman ikäluokkansa runkopelaajiin. Niin, ja silloin kun hänet siirrettiin vuotta nuorempiin, niin hän oli jo kerennyt miettiä, että lopettaa kiekon, kun teki tiukkaa pärjätä omassa ikäluokassa. No mutta nyt harrastaminen jatkuu! :)
 

Glove

Jäsen
Toki täydellisessä maailmassa jokaisen joukkueen jokainen pelaaja on niin hyvä, ettei alemman ikäluokan pelaaja voi olla tarpeeksi hyvä mahtuakseen ylemmän ikäluokan joukkueeseen. Elämme kuitenkin aika epätäydellisessä maailmassa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös