Ennemminkin niin, että tekevät arvokasta työtä heille jostakin syystä mieluisten pelaajien (vanhempien) sekä oman valmentajan uransa eteen. CV:ssä näyttää paremmalta muutama "huipulle" saatettu ja juniorisarjan voittanut joukkue, kuin joukkueellinen oikeudenmukaisesti eteenpäin vietyjä pelaajia ja sen myötä ison pelaajamäärän varmistaminen.Valmentajien valitseminen on urheilujohtajan yksi tärkeimmistä ellei tärkein tehtävä. Rekry on työlästä ja sen takia se pitääkin jättää henkilöille joka sitä tehtävää varten on palkattu.
Eipä ole ikinä tullut vastaan valmentajaa joka pitäisi vanhempia vihollisena, mutta ymmärrän kyllä jos joskus valmentajia / seuratoimijoita turhauttaa kuten tässäkin ketjussa nostettiin esille Janne Ojasen turhautuminen vanhempien ainaiseen kitinään. Ennemminkin voisi sanoa että vanhempien ei pidä nähdä valmentajia vihollisena vaan he tekevät lapsien ja nuorten eteen arvokasta työtä.
Kehotan since ottamaan asiasi reilusti esille omassa seurassasi. Tietenkin kannattaa lähteä keskustelemaan rakentavasti omasta lapsesta eikä tyyliin v..tu mikä idiotti valmentaja sinä olet kun tuo naapurin Sepi saa pelata paremmassa kentässä kuin minun poikani. Näitä keskustelun avauksia valmentajat ovat kuulleet jo tarpeeksi. Jos puhe ei valmentajan kanssa tuo sinulle riittävää vastausta niin ota yhteys seuran johtoon tai voit vaikka kirjelmöidä seuran hallitukselle, mutta ensin kannattaa aina aloittaa rakentava keskustelu valmentajan kanssa.Ennemminkin niin, että tekevät arvokasta työtä heille jostakin syystä mieluisten pelaajien (vanhempien) sekä oman valmentajan uransa eteen. CV:ssä näyttää paremmalta muutama "huipulle" saatettu ja juniorisarjan voittanut joukkue, kuin joukkueellinen oikeudenmukaisesti eteenpäin vietyjä pelaajia ja sen myötä ison pelaajamäärän varmistaminen.
Joissakin seuroissa osa valmentajista, toimiston väestä ja hallinnosta muodostaa niin epäterveen, toinen toisiaan suojelevan klikin, että epäkohtien esille tuominen on helppoa tyrehdyttää ja salata.Jos jossain seurassa toiminta on oikeasti tuollaista kuin since ja läpy kertovat, niin silloin jäsenistön pitää toimia. Parivaljakon esiin nostamat esimerkit ovat todella vakavia, eikä toiminta saa olla tuollaista missään seurassa. Hyvä esimerkki, miten jäsenistö voi toimia löytyy Joensuusta kuuden vuoden takaa. Muistan tapauksen hyvin koska oma jälkikasvu pelasi vielä tuolloin kiekkoa. Jäsenistö ja joensuulaiset kiekkoihmiset olivat olleet jo jonkin aikaa tyytymättömiä seuran toimintaan. Hommia tehtiin seurassa vähän sinnepäin asenteella johtoa myöden. Paras paikka vaikuttaa ovat seuran kevät- ja syyskokoukset ja jäsenistö otti kantaa seuran tilanteeseen juuri syyskokouksen kautta. Toki onhan mahdollista pyytää myös ylimääräistä kokousta. Homma meni tuolloin välillä aika likaiseksi, kun silloiset toimijat luonnollisestikin puolustivat asemaansa ja paikallinen mediakin huomioi asian. Mutta värikkäiden vaiheiden jälkeen palaset loksahtivat viimein jäsenistön näkökulmasta paikallaan. Puheenjohtaja sai väistyä ja toiminnanjohtaja sekä valmennuspäällikkö lähtivät myös. Tuuletus teki hyvää ja nykyisin näin junnukiekkoa seuraavan katsojankin näkökulmasta toiminnan taso on ollut tuuletuksen jälkeen ihan eri tasolla, niin urheilullisesti kuin taloudellisestikin.
Toki eihän koskaan siihen päästä seuroissa, että kaikki olisivat tyytyväisiä. "Putkella" ja näillä palstoilla puretaan usein juuri tätä tyytymättömyyttä ja monesti pelkästään kuulopuheiden ja huhujen perusteella. Kuulopuheet ja huhut syntyvät yleensä juuri näiden muutamien vanhempien toimesta, jotka eivät ole tyytyväisiä oman jälkikasvun peliaikaan tai muuhun vastaavaan ja puheet sitten paisuvat ja osin muuttuvatkin matkan varrella. Totuus on usein ihan muuta. Minun neuvo on, jos joku on tyytymätön johonkin seuran toiminnassa, niin rohkeasti vaan seuran toimistolle puhumaan asiasta. Lisäksi, jos on hyviä ideoita toiminnan kehittämiseen, niin niistä kannattaa käydä kertomassa. Itsekin käyn vielä nykyisinkin aina välillä juttelemassa toimistolla sekä hallilla joukkueiden toimihenkilöiden, pelaajien ja heidän vanhempienkin kanssa siitä missä mennään. Kannattaa keskustella avoimesti kaikkien kanssa, eikä muodostaa käsitystä seuran toiminnasta pelkästään "putkella" murjottavan "asiantuntijaryhmän" juttujen perusteella. Ja jos jonkin seuran toiminta on oikeasti mätää, niin sitten jäsenistö vaan vaatimaan muutosta seuran kevät- ja syyskokouksiin.
Edelleen sanon samaa, jos tilanne on jossain seurassa oikeasti noin paha, eikä vain "putkella" olevan "asiantuntijaryhmän" mielestä, niin jäsenistö osallistuu aktiivisesti seuraavaan kevätkokoukseen tai pyydetään ylimääräinen kokous. Silloin ei pysty kukaan enää suojelemaan toisiaan, vaikka olisivatkin muodostaneet epäterveen toisiaan suojelevan klikin. Yleensä asiat saadaan selvitettyä muutenkin, mutta jos muu ei auta, niin kokoukset ovat se viimeinen paikka, jossa jäsenistö voi vaikuttaa seuran toimintaan ja suuntaan, mihin sitä viedään. Jäsenistön tulisi käydä muutenkin näissä kokouksissa aktiivisemmin, vaikka ei olisikaan ongelmia. Silloin saa tiedon, siitä missä mennään oikeasti, eikä olla kuulopuheiden ja huhujen varassa. Itsekin kävin aikoinaan, kun olin jäsen. Suosittelen.Joissakin seuroissa osa valmentajista, toimiston väestä ja hallinnosta muodostaa niin epäterveen, toinen toisiaan suojelevan klikin, että epäkohtien esille tuominen on helppoa tyrehdyttää ja salata.
No huh huh. Miten sait tämänkin asian käännettyä negatiiviseksi? Minun tarkoitus ei ole hyökätä ketään vastaan eikä varsinkaan saada keskustelua loppumaan jos ongelmia on niin niistä nimenomaan pitää keskustella.Kilpakiekko. Kiinnität huomion minuun ja hyökkäilet minua vastaan (ad hominem taitaa olla termi tälle). Tarkoitus sinulla lienee kääntää huomio itse asiasta ja saada keskustelu loppumaan. Tyylisi muistuttaa aika paljon niitä junioriurheiluun liittyviä ongelmia, joita varsinkin tuolla kiusaamisosiossa on puitu. Mutta kyllä, olen ollut liian heikko puolustamaan heikkoja. Neuvotteluja on käyty valmentajien ja seuran kanssa, on palaveerattu toimihenkilöiden kesken, pidetty vanhempainkokousta - ja kaikki yleensä turhaan. Jonkin aikaa asiat yleensä aina paranivat, mutta vaikutukset eivät ole olleet kovin pysyviä. Toisinaan asiat menivät huonompaan suuntaan. Pelaajia on tämän takia lopettanut tai lähtenyt muihin seuroihin. Olen myös nähnyt taantumisia, mihin olen ollut osasyyllinen, kun en ole kyennyt muuttamaan joukkueen ja seuran arvoja. Toivonkin, että tällainen keskustelu ylilyönneistä, epäoikeudenmukaisuudesta ja huonosta urheilullisesta laadusta saisi jotakin hyvääkin aikaiseksi. Kilpakiekko. Minä en ole kiinnostunut sinusta, olen kiinnostunut juniorijääkiekosta.
Hyvin klassinen tapa viedä keskustelut sivuraiteille sinulla Väärävaihto. Et kykene myöntämään epäkohtia fanittamassasi toiminnassa, etkä itsekään välty toisten keskustelijoiden mielipiteiden tuomitsemisesta vääriksi, kun ne eivät ole yhtenevät sinun mielipiteidesi kanssa.Ihan hyvä heitto kilpakiekolta läpyn suuntaan pyytää esimerkkiä, miten hän on itse toiminut tai toimisi, kun tuntuu, että joka paikassa on ollut vain huonoa toimintaa ja kaiken maailman salaliittoja seuratoimijoiden kesken. Saman voi kysyä myös sinceltä jos kerran toiminta seuroissa on niin huonoa. Onko joitain ratkaisuja tai paranus ehdotuksia antaa seuroille, vai onko ainut keino purkaa pettymyksiään täällä palstalla. Jos asiat ovat oikeasti huonosti, niin jäsenistö pystyy niihin vaikuttamaan, miten tuolla aikaisemmin mainitsin.
Huvittavaa läpyltä vääntää kilpakiekon heitto/kysymys niin, että tarkoitus on kääntää huomio itse asiasta pois ja saada keskustelu loppumaan. Onkohan jälleen joku salaliitto kyseessä? Kun suhtautuu näin joka asiaan, niin ei ole mikään ihme, että joka paikasta löytyy pelkästään negatiivisia asioita ja salaliittoja.
Mitä varusteisiin tulee, niin eiköhän seuroissa mennään yleisesti jääkiekkoliiton ohjeistuksien ja sääntöjen mukaan. Valmentajien, huoltajien ja tuomareiden tulee katsoa, että varusteita käytetään. Kaulasuojien käytössä oli ainakin ennen usein pelaajille huomautettavaa.
Ja vaikka läpy löysi tässäkin jotain salaliittoa (joku taho jolla on taloudellinen intressi varusteissa), niin käsittääkseni useat seurat auttavat varusteissa harrastuksen alussa. Joensuussa ei tarvitse olla heti omia varusteita, vaan niitä saa lainaan, kun tulee luistelu-ja kiekkouluun. Maalivahdit saavat myös paljon apua varusteiden kanssa ja monesti seuroilla on "varustepörssejä", jossa jäsenistö saa hommattua/vaihdettua varusteita. Lisäksi Jääkiekkoliitolla on avustuksia vähävaraisille perheille ja ainakin osalla seuroista on tarjota myös omia kanavia muun muuassa säätiöitä, mistä voi hakea avustusta ja käyttää ne sittenpä vaikka varusteiden ostoon.
Kun olet käynyt sanomassa joukkueessa, että pelaajia pitäisi kierrättää harjoitusryhmissä, niin missä asemassa olet ollut itse tällöin seurassa ja mistä ikäluokasta on ollut kyse? Yleensä seuroissa kierrätetään pelaajia ja kokeillaan eri ryhmissä ainakin pienemmässä päässä. Jos tämä on totta, että valmennus dissaa (mitä nyt sillä tässä kohtaa sitten tarkoitatkin) keskustelun jälkeen sinut, pelaajan ja pelaajan vanhemmat, niin on kyllä todella outoa toimintaa. Seuran pitää puuttua, jos valmennuksen käytös on epäasiallista, eivätkä perustele miksi näin toimitaan ettei kierrätystä tapahdu. Toki aika paha ottaa kantaa saatikaa antaa neuvoja, kun ei tiedä taustoja. Joka tapauksessa, jos toiminnassa on jotain kyseenalaista, niin ei muuta kuin valmennuspäällikön juttusille.Väärävaihto. Tuo kommenttisi kuvastaa hyvin paljon sitä asennoitumista, mihin olen törmännyt juniorijääkiekossa, kun ongelmia on pyritty ratkomaan. Kun olen käynyt esim. sanomassa joukkueessa, että pelaajia pitäisi kierrättää eri harjoitusryhmissä, on valmennuksen tapana hyvin usein dissata ei pelkästään mielipiteen antaja, vaan myös po. pelaaja (lapsi) sekä pelaajan vanhemmat. Sinun argumentit ovat kuin suoria lainauksia seuratoimijoiden suusta ongelmatilanteessa: vanhemmat ovat hulluja, eivät ymmärrä mitään, lapsista ei tule mitään ja kaikki jotka yrittävät ratkaista ongelmia, ovatkin pettureita tms. Surullista. Ja Väärävaihto, sinun ei tarvitse kertoa minulle joensuulaisen jäsenmäärän kehitystä. Saan tarkat ja luotettavat tiedot muualta.
Se on juuri näin. Joissakin seuroissa vain riittää se, että ne tietyt, jollakin selittämättömällä syyllä valitut sopivat pelaajat (+vanhemmat) saadaan tuettua ja pakotettua pinnalle, osaamistasosta riippumatta, ja että muutama pelaaja pääsee etenemään muissa seuroissa eteenpäin. Siitä sitten jaksetaan paukutella henkseleitä ja riemuita toiminnan laadukkuudesta.”Painopiste on pelaajien kehityksessä” on aika suosittu selitys huonolle menestykselle nykyään. Pelaajien kehitys ei ole onnistunut, jos joukkue ei pärjää. Yleensä sieltä sarjataulukon kärjestä löytyy ne joukkueet, joissa on myös parhaat yksilöt. Kehittäkää niitä pelaajia niin paljon, että pelaajat ovat oman sarjansa parhaita niin kyllä se näkyy joukkueen voittosarakkeessakin.
Hyvillä pelaajilla on keskimäärin helpompi pärjätä sanoi Risto Dufva. No niinhän se on ja toki jokainen joukkue pyrkii menestymään omissa sarjoissaan, mutta näkisin kyllä niin että tärkeintä on junnupuolella viedä pelaajia kohti seuraavaa ikäluokkaa. Esimerkiksi Oulussa on voitettu aika paljon Kivilinna palkintoja, mutta tärkein asia junnuissa on pelaajien kehittäminen. Sitten pitää muistaa että seurat toimivat aika erilaisilla resursseilla ja pelaajamäärillä. Ei mikään pieni seura voi pärjätä pitkässä juoksussa niin kuin vaikkapa Kärpät vaikka valmennus olisi miten hyvää tahansa. Yksittäisinä vuosina toki kaikki on mahdollista kun sattuu poikkeuksellisen hyvä ikäluokka ja hyvä valmennus niin sitten pienikin seura voi pärjätä, mutta kun katsoo noita Kivilinna palkinnon saajia niin aika samat pelaajamääriltään isot seurat sen ovat voittaneet.”Painopiste on pelaajien kehityksessä” on aika suosittu selitys huonolle menestykselle nykyään. Pelaajien kehitys ei ole onnistunut, jos joukkue ei pärjää. Yleensä sieltä sarjataulukon kärjestä löytyy ne joukkueet, joissa on myös parhaat yksilöt. Kehittäkää niitä pelaajia niin paljon, että pelaajat ovat oman sarjansa parhaita niin kyllä se näkyy joukkueen voittosarakkeessakin.
Kärpäthän ei mikään mahdottoman suuri seura ole. Esimerkiksi Pelicansilla ja on kaksi kertaa enemmän ja Kalpalla lähes kaksi kertaa enemmän ja jopa Grankulla IFK:lla on enemmän pelaajia kuin Kärpillä. No, ei Pelicans ja Kalpa siltikään ole tuottaneet eniten esimerkiksi NHL varattuja pelaajia viime vuosina. Että ei se ihan yksi yhteen mene massan ja huipputason pelaajien välillä.Hyvillä pelaajilla on keskimäärin helpompi pärjätä sanoi Risto Dufva. No niinhän se on ja toki jokainen joukkue pyrkii menestymään omissa sarjoissaan, mutta näkisin kyllä niin että tärkeintä on junnupuolella viedä pelaajia kohti seuraavaa ikäluokkaa. Esimerkiksi Oulussa on voitettu aika paljon Kivilinna palkintoja, mutta tärkein asia junnuissa on pelaajien kehittäminen. Sitten pitää muistaa että seurat toimivat aika erilaisilla resursseilla ja pelaajamäärillä. Ei mikään pieni seura voi pärjätä pitkässä juoksussa niin kuin vaikkapa Kärpät vaikka valmennus olisi miten hyvää tahansa. Yksittäisinä vuosina toki kaikki on mahdollista kun sattuu poikkeuksellisen hyvä ikäluokka ja hyvä valmennus niin sitten pienikin seura voi pärjätä, mutta kun katsoo noita Kivilinna palkinnon saajia niin aika samat pelaajamääriltään isot seurat sen ovat voittaneet.
Totta tuokin, että joukkue pärjää, missä on paljon hyviä yksilöitä. Kun oma poika pelasi aikoinaan, niin itsekin tuijotin vahvasti sarjataulukkoa ja miten pojan edustama joukkue pärjäsi. Myöhemmin minulla on ollut etuoikeus istua työni puolesta useita kertoja eri valmentajien kanssa samoissa tilaisuuksissa ja kuunnella heidän näkemyksiään junnukiekosta. Valmentajat ovat olleet siis ympäri Suomea eri sarjatasoilta aina Liigan päävalmentajia myöden. Osa valmentaa ulkomaillakin. Näissä tilaisuuksissa kävi selväksi, että valmentajille junnukiekossa todellakin on tärkeintä yksilöiden kehittäminen ja pelaajien kasvattaminen aikuistensarjoihin. Eivät he paljoa puhu joukkueista ja niiden pärjäämisestä vaan pelaajista ja mitä odotuksia yksittäisten pelaajien suhteen on. Aikuisten kilpasarjoissa pelataan jo sitten enemmän joukkueen menestymisestä sekä tuloksesta ja junnusarjoissa mennään pelaajien kehitys edellä.”Painopiste on pelaajien kehityksessä” on aika suosittu selitys huonolle menestykselle nykyään. Pelaajien kehitys ei ole onnistunut, jos joukkue ei pärjää. Yleensä sieltä sarjataulukon kärjestä löytyy ne joukkueet, joissa on myös parhaat yksilöt. Kehittäkää niitä pelaajia niin paljon, että pelaajat ovat oman sarjansa parhaita niin kyllä se näkyy joukkueen voittosarakkeessakin.
No eihän se menestys tietenkään yksi yhteen mene pelaajamäärien suhteen, mutta esimerkiksi Oulussa on useita seuroja joista parhaat hakeutuvat Kärppiin viimeistään siinä vaiheessa kun kilpaikäluokat alkavat. Lisäksi seuroilla on erilaisia tapoja ilmoittaa harrastajamäärät. Jotkut ilmoittavat esimerkiksi aikuiset harrastepelaajat ja toiset ei. Kuopion tilannetta en tunne mutta en tiedä sieltä muita seuroja kuin Kalpan joten siellä kaikki pelannevat Kalpassa myös pienissä ikäluokissa toisin kuin Oulun ympäristössä.Kärpäthän ei mikään mahdottoman suuri seura ole. Esimerkiksi Pelicansilla ja on kaksi kertaa enemmän ja Kalpalla lähes kaksi kertaa enemmän ja jopa Grankulla IFK:lla on enemmän pelaajia kuin Kärpillä. No, ei Pelicans ja Kalpa siltikään ole tuottaneet eniten esimerkiksi NHL varattuja pelaajia viime vuosina. Että ei se ihan yksi yhteen mene massan ja huipputason pelaajien välillä.