Pekkaspäivän ratoksi analysoin fiilispohjalta:
Tiedän, että Säbä on muksujen mielestä hauskaa ja siellä on jo runsaasti kavereita. Harjoituspaikkoja on enemmän. Vuoroja on paremmin saatavilla. Vuorot ovat halvempia jopa ilmaisia. Eli joka kyläyhdistys saanut homman käyntiin jossain koulun jumppasalissa. Määrä kun kasvaa, niin silloin syntyy myös laatua, niin pelaajissa, kuin valmentajissa ja tällöin mennään ylös- ja eteenpäin (tai on jo menty). Kilpailuviettiä samuttamaan riittää pelejä vähintääkin yhtä paljon ja pelimatkat ovat tarvittaessa lyhyempiä, kuin paikkoja on runsaasti.
Vanhemmat tykkäävät, kun ei tarvitse ajella satoja kilometrejä suorituspaikoille ja seurat ovat vähemmän "orttodoksisia" asentailtaan, kun ei ole viirejä katossa ja jäädytettyjä pelinumeroita. Eli olen havainnoinut, että kynnys lähteä toimintaan mukaan vanhemmilla on henkisesti todella matalalla, kun muksu pääsee helposti mukaan esim 10-12-vuotiaana.
Pelinä säbä vähemmän fyysistä joten aremmatkin uskaltaa siellä sählätä ja vanhemmat ei pelkää että ne hakataan ja saavat aivotärskyjä. Ei tule kukaan 25kg painavampi "kiilaamaan" nopeudella x 3. Kuitenkin saavat samaa fiilistä, mitä lätkässä. Lajiin onkin todella helppo mennä mukaan vaikka taidot olisivat vaatimattomammat. Lätkässä se nyt ei oikein enään onnistu E:stä ylös päin, jos ei osaa luistella. Ei vain onnistu, paitsi jossain easy-hockeyssä mutta tällöin ei juurikaan pääse pelaamaan jos on koko joukkuettakaan saatavilla.
Joukkueita säbässä runsaasti ja taitaa olla likka joukkueitakin vielä runsaammin, eli 50% kansasta enemmän potentiaalia. Tyttöjä on jääkiekossa vain marginaalisesti vaikka ylöspäin ovat menneetkin. Olisiko jo havaittavissa lätkässä pientä taantumaa tyttömäärissä junnu puolella? Ainakin poika joukkueissa ja ei niitä likka jenggejä kovin runsaasti taida ollakkaan?
Jalkapallossa osin samat, kuten aloittamisen helppous, vaikka taitoa ei olisi, ja tyttöjoukkueet, eikä kalliita varusteita, ei niin fyysistä, (mutta tämä ei kyllä ole kovin totta tänäpäivänä). Lajina kuitenkin NIIN PALJON SUUREMPI, että valinan varaa löytyy kyllä ja harjoitella voi melkein missä vain ja millä tahansa porukalla. Junioritoimintaa on enemmän ja laajemmin ja pelaajia valtavat massat, jotka imee kavereita mukaan. Tarjoaahan jalkapallo myös huomattavasti enemmän mahdollisuuksia pelata (pihapelit myös), ja varmaan pelaajapolkuakin on runsain mitoin, Tosin kilpailu lajissa on sitä luokkaa, että mahdollisuudet suurseurojen ammattilaisuudesta ovat lähes olemattomat mutta pienempääkin ja kapeampaakin ammattilaisuutta on saatavilla, jos se ammattilaisuus meinaa mitään. Omien kokemusten perusteella jalkapallo on halvempaa (enemmän pelaajia) ja valmennus on selkeämpää ja motivoituneita lajia tuntevia vastuu henkilöitä riittää. Pelimatkat paremmin organisoituja ja joukkueen peluuttaminen ja valmentaminen parempaa. Palaute hyvää ja vanhempia ei revitä tukemaan seuraa/seuroja niin paljon.
Lätkässä ulkojäät ovat säästö syistä ja lyhyistä talvista johtuen rajallinen mahdollisuus, joten hallit pitää olla kunnossa. Ei sinne nuuskaiseen ja räkäiseen koppiin ja välttämättä junnuja saada, vaikka "tuoksuvat" äijät siellä muistelevat pelireissujaan ja dissaavat "neitilajeja" ja muistelevat kaiholla maailmanmestaruusvuotta -95. Futiksen halli ja kenttä tilanne on varsin laadukas tänäpäivänä.
Lisäksi nousussa koripallo ja lentopallo? Menestystä ja näkyvyyttä lajeilla. Lätkää taitavat kadehtia enään jotkin hiihtoniilot ja yleisurheilun fanaatikot, kun ihmettelevät mihin harrastajat katoavat vaikka lajit ovat kuolettavan tylsiä, jopa harrastajilleen. Tavoitteena heillä kuitenkin vain huippu-urheilu. Ei tule onnistumaan näiden heppujen hommat. Ehtoopäivän lajeja meillä päin. Kuntoilu mielessä kyllä hiihto tulee säilymään ainakin tovin. Jääkiekon suuremissa seuroissa ja ainakin SM-liigassa € on suurin aatteen mittari, vaikka toki se on myös kaikissa muissakin lajeissa, kun ruvetaan semi-ammattimaisesti kisaamaan, mutta junnu hommissa koen asian olevan ainakin säbässä vielä toisin. Jalkapalloseurat ovat taasen perinteisen persaukisia, joten eivät edes haavaile isoista rahoista.
Jääkiekolla on kuitenkin ylivertaiset vahvuutensa: pelin nopeus ja fyysinen ährääminen tekee siitä pelaajalleen ylivertaisen hauskaa ja jännittävää. Jos kustannukset pysyvät kurissa, joukkueita riittää myös vanhemille pelaajille, niin pelaaja määrät eivät tällöin putoa ja nykyinen taso voi hyvinkin säilyä ja voihan laatu parantua. Harrastajamäärät tuskin kasvavat?
Muuten en lajeja vertaisi, kun ne ovat niin erilaisia. Hyvin hoidetut ammatimaiset seurat vaativat rahaa oli laji mikä hyvänsä ja tällöin kysytään mitä rahalla saa, Vähävaraisemmat eivät sitten kertakaikkiaan voi harrastaa lajeja missä työnnetään kättä taskuun hiukan syvemälle. Vanhemmat ovat avain tekijä mihin lajiin lapsensa työntävät, ei kannata ulosmitata kaikkea mikä on saatavilla.