Junioripelaajien huono taso suomessa vaikuttaa SM-liigaan, joten liigaseurojen on hankittava pelaajia ulkomailta

[uuvatti]

Harjoteltaisiin paremmin...
Mikä vastuu tässä on liitolla, seuroilla, valmentajilla ja pelaajilla (sekä vanhemmilla)? Tai toisin päin: Kenellä on vastuu nostaa harjoittelun tasoa juniorijääkiekossa?
Onko täysin valmentajasta kiinni miten kukakin pystyy tai haluaa nuoria auttamaan kauden aikana kehittymään? Olisi mielenkiintoista nähdä useamman, vaikka nyt u14 joukkueen kausisuunnitelma ja harjoittelun painopisteet. Ja verrata miten suunnitelmaa on onnistuttu toteuttamaan kauden aikana ja miten siinä on pysytty tai tehty muutoksia kauden edetessä. Onko esim. seuroilla omia valmiita kausirunkoja, joita valmentaja pystyy hyödyntämään ja tekemään kaipaamiaan muutoksia?

Itse uskaltaisin väittää, että itse kausisuunnitelma - tai edes sen toteuttaminen - ei ole se tärkein ja isoin ongelma, vaan se ongelma on valmennuksen kokonaisvaltainen ymmärryksen puute lasten ja nuorten valmentamisesta. Oikeanlainen, energinen/innostava valmennus saanee surkeallakin kausisuunnitelmalla enemmän aikaan, kuin vastakohtansa. Tottakai pitää olla osaamista myös itse lajista, mutta mitä nuoremmista kysymys (ja siellä se pohjatyö mielestäni pitäisi aloittaa) sitä tärkeämpää on valmentajan oikeanlainen asenne.

Mitä itse olen nähnyt, niin valitettavan usein pikkulapsia valmennetaan kuin nuoria miehiä - ja valitettavasti usein vielä negatiivisen kautta mitä nyt ei pitäisi tehdä oikeastaan millään tasolla.

 

[uuvatti]

Junnuvalmentajien taso riippuu nuorissa junnuissa valtavasti ihan sattumasta. Jos jonkun lapsen isä on hyvä valmentaja kaikki on hyvin, jos taas ei, niin voivoi. Aika harvoin muita kuin isävamentajia pikkuisilla on, ja kuitenkin siellä ne pohjat koko uralle luodaan.
Toinen tärkeä rooli on valmennuspäälliköllä, hänenhän pitäisi olla kaikki illat hallilla katsomassa joukkueiden treenejä ja sitten antaa palaute valmentajille. Oma kokemus on kyllä täysin päinvastainen, valmennuspäälliköitä ei näkynyt treeneiiä käytännössä koskaan.

Tämä juuri, hyvin sanottu - ne pohjat, palo lajiin ja tekemisen meininki alkaa sieltä kiekkokoulusta.

Pitäisi tiukemmalla silmällä vahtia, opettaa ja ojentaa liiton puolelta sitä toimintaa. Harkat leijonat.tv:stä ja joku liitolta ajoittain käymään tarkasti läpi mitä ja erityisesti miten siellä tehdään. Liitolta joku prosessi, jossa otetaan niin pelaajilta kyselyä kuin myös vanhemmilta liittyen treeneihin, niiden ongelmiin ja valmentajiin. Tekoäly vaikka käymään palautteen läpi - mutta jonkun tahon pitäisi sitten oikeasti toimia sekä pakottaa seurat toimimaan palautteen pohjalta.

 

[Alavaari]

Suomi tarvitsee ihmisten liikkumista ja erityisesti sitä tarvitsevat lapset -- mahdollisuus harrastaa useampaa lajia-- lajirajat ylittävää varsinaista yhteistyötä -- harrastus- ja lapsivaiheen toiminta -- nykyistä enemmän lapsilähtöistä eli vähemmän kilpailuun perustuvaa.

Kun tullaan U13-U15 nuoriso- ja siitä lähtevään kilpailuvaiheeseen <jne>

Kärjen takana pitäisi olla kaksi ikäluokkaa yhdistävä harrastepuoli (U13 ja U14 yhdessä sekä U15 ja U16 yhdessä)

Tässä on todella paljon asiaa. Sekä kovempi kilpameininki että harrastemaailma ovat itselläni sydäntä lähellä, mutta nykyisessä mallissa molemmat kärsivät kun kaikki tungetaan samaan muottiin.

Toki vaatisi kulttuurinmuutosta sanoa esim. U14-ryhmän valmentajana, että yhdet tai kahdet treenijäät viikkoon on ihan OK. Tietysti nykyään sarjatasotkin ohjaavat siihen, että pitää yrittää rimpuilla muiden tahdissa.

Olen miettinyt myös, pitäisikö ainakin U13-U14 -harrastesarjat pelata samoilla säännöillä kuin U11-U12, eli siis ei varsinaisia taklauksia. Tämä saattaisi pitää jonkin verran enemmän porukkaa lajin parissa. Toisaalta siirtyminen harraste- ja kilpatason välillä on haastavampaa, jos säännöt eivät ole samat. Toki jatkuvasti tässäkin maassa pelaa porukkaa sekaisin harraste- ja kilpavuoroilla eikä asia ole ongelma.