Junioripelaajien huono taso suomessa vaikuttaa SM-liigaan, joten liigaseurojen on hankittava pelaajia ulkomailta

[Esbok]

Mielenkiintoinen ja rohkea ulostulo. Valmentajalta joka on seurannut kiekko pitkään suomessa. SM-Liigan heikko taso näkyy nyt. Junioripuolen vaikeudet heijastuvat liigaan.

Entisen Leijonien valmentajan hätähuuto: Näin aidon kilpailun laiminlyönti on haavoittanut suomalaista jääkiekkoa​

Ilman kilpailua ei tule huippuja, sanoo Suomen mestaruuden, alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuden sekä olympiapronssia valmentanut Timo Lehkonen. Lehkonen piirtää kuvan suomalaisen jääkiekon alamäestä. Junioreiden heikko taso, Se tulee varmasti näkymään U16-U20-vuotiaiden maajoukkueiden menestymisessä ja myös NHL:n varaustilaisuuksissa.

Juttu kokonaisuudessa löytyy täältä.

Entisen Leijonien valmentajan hätähuuto: Näin aidon kilpailun laiminlyönti on haavoittanut suomalaista jääkiekkoa | Aitio

Ilman kilpailua ei tule huippuja, sanoo Suomen mestaruuden, alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuden sekä olympiapronssia valmentanut Timo Lehkonen. Lehkonen piirtää kuvan suomalaisen jääkiekon alamäestä ja tarjoaa muutoksen pelikirjan.

www.apu.fi

Yle uutisoi aiheeseen liittyen.

SM-liigassa on aivan liikaa ulkomaalaisia, lataa asiantuntija. Ulkomaalaispelaajien määrä on noussut merkittävästi viimeisen kuuden vuoden aikana. Jesse Saarinen on tilanteesta huolissaan. SM-liigassa on aivan liikaa ulkomaalaisia, lataa asiantuntija – HIFK ansaitsee suitsutusta: ”Tätä halutaan nähdä”​

Suomalainen junnu kiekko ei pysty tällä hetkellä tuottamaan tarpeeksi laadukkaita pelaajia. Syitä on monia. Ikäluokat pienentyy, Vähemmän harrastajia, Kallis harrastus. Valmennus ei pysty
olemassa olevasta massasta tekemään huippuja niin paljon kuin ennen.

Kyseisiä uutisia vahvistaa tämän hetken tilanne esim. U16 SM-sarjassa. Tuttu valmentaja sanoi ,että junnujen kiekon tilanteesta saa hyvän kuvan seuraamalla U16-SM sarja taulukkoa.
U16 SM tason pelaajia ei vain ole riittävästi. Ja tämä tekee sarjasta epätasaisen.

Tällä hetkellä pelataan karsintasarjaa Lohkoja on kaksi 1 ja 2. Lohkoista kuusi parasta pääsee U16 SM loppu sarjaan. 12 joukkuetta. Sarjan tilanne myötäilee uutisointia.

Lohkossa 2 on kaksi kierrosta pelaamatta. Saipa lohkon viimeinen sijalla 14 ja Jukurit sijalla 13. KooKoo Sijalla 8. Lohkon 6 parasta menee loppu sarjaan. Kuudennesta ja viidennestä paikasta taistelee HIFK ,Kalpa , Pelicans. Yksi näistä kolmesta putoaa SM-loppu sarjasta ulos. Saipa , Jukurit , Kookoo ovat jo ulkona SM-Loppu sarjasta. Sarjassa on isot erot joukkueiden välillä.
Tilanne kertoo karua kieltä perinteisten SM liiga seurojen junnupuolen toiminnasta. Pelaajia varmasti on. Mutta taso ei riitä kaikilla U16-SM sarjaan. Mistä pelaajia sitten vanhempiin SM sarjan joukkueisiin? Tilanne on erikoinen. 11 peliä on pelattu ja esim HIFK ja Pelicans ei ole varmistanut jatkosarjan paikkaa. Toki kaikki mahdollisuudet on olemassa.

Kiekko-Vantaa pelaa Mestiksessä. Mutta Kiekko-Vantaalla ei ole U16 joukkuetta. Kokonainen ikäryhmä puuttuu. Se miksi näin on ? Eikö ole pelaajia tarpeeksi ? Toinen erikoinen ilmiö on
,että Lohkossa 2. KJT on noiden pisteiden mukaan varmistanut paikkansa U16 SM loppu sarjassa. Joukkue Keravalta pelaa loppu sarjassa.

Lohkon 2 sarjatilanne. Leijonat Tulospalvelu

Lohko 2. Yksikierros pelaamatta. Ässät , sport, Tuto eivät pääse jatkosarjaan. Perinteiset isot seurat pärjää sarjassa.
Leijonat Tulospalvelu

pelatut pelit antaa hyvän faktan siitä missä nyt mennään. Ja tukee uutisten sanomaa.

 

[masaman]

Näihin alempiinkin/nuorempiin junnusarjoihin pitäisi saada ihan kunnon playoffit. Se on sitä kilpailua parhaimmillaan. Win or Die. Hyväkin joukkue voi tippua ja se juuri ja juuri viivan yläpuolelle päässyt joukkue voi yllättää. Sitähän se urheilu parhaimmillaan on. Ei tämä mitään futista kuulu olla, että kaikki pelit merkitsevät yhtä paljon. AA-peleissä kaksi parasta ratkoo mestaruuden ja seuraavat kaksi pronssin. Kyllä kevään kiima pitää tartuttaa riittävän nuorena sinne puseron sisälle. Sitähän se urheilu on parhaimmillaan.

Edit. Tällöin ne koutsit näkevät sieltä ylempää niitä kevään pelaajia ja pistävät korvan taakse lupaavia jannuja.

Edit2. Näin siis pelataan U14AAA tasolle saakka, eli ei sen kummempia playoffeja.

 

[Glove]

Junioripelaajien taso nousisi jo ihan sillä kun harjoiteltaisiin pareemin.

 

[Familyman]

Junioripelaajien taso nousisi jo ihan sillä kun harjoiteltaisiin pareemin.

Harjoteltaisiin paremmin...
Mikä vastuu tässä on liitolla, seuroilla, valmentajilla ja pelaajilla (sekä vanhemmilla)? Tai toisin päin: Kenellä on vastuu nostaa harjoittelun tasoa juniorijääkiekossa?
Onko täysin valmentajasta kiinni miten kukakin pystyy tai haluaa nuoria auttamaan kauden aikana kehittymään? Olisi mielenkiintoista nähdä useamman, vaikka nyt u14 joukkueen kausisuunnitelma ja harjoittelun painopisteet. Ja verrata miten suunnitelmaa on onnistuttu toteuttamaan kauden aikana ja miten siinä on pysytty tai tehty muutoksia kauden edetessä. Onko esim. seuroilla omia valmiita kausirunkoja, joita valmentaja pystyy hyödyntämään ja tekemään kaipaamiaan muutoksia?

 

[Korkin Torpedo]

Junnuvalmentajien taso riippuu nuorissa junnuissa valtavasti ihan sattumasta. Jos jonkun lapsen isä on hyvä valmentaja kaikki on hyvin, jos taas ei, niin voivoi. Aika harvoin muita kuin isävamentajia pikkuisilla on, ja kuitenkin siellä ne pohjat koko uralle luodaan.
Toinen tärkeä rooli on valmennuspäälliköllä, hänenhän pitäisi olla kaikki illat hallilla katsomassa joukkueiden treenejä ja sitten antaa palaute valmentajille. Oma kokemus on kyllä täysin päinvastainen, valmennuspäälliköitä ei näkynyt treeneiiä käytännössä koskaan.

 

[Jani.S.Petke]

Mielestäni voisi myös Suomessa olla käytössä NHL-kaukalo kaikissa ikäluokissa, tukisi mielestäni lajitaitojen kehittymistä, varsinkin nopeuden osalta. Lisäksi koko hommaa tulisi koordinoida kaverin jolla on paras tietämys pohjois-Amerikan juniorivalmenuksesta, luulisin että Olli Jokinen voisi olla hyvä henkilö tuollaiseen.

 

[Jani.S.Petke]

Junnuvalmentajien taso riippuu nuorissa junnuissa valtavasti ihan sattumasta. Jos jonkun lapsen isä on hyvä valmentaja kaikki on hyvin, jos taas ei, niin voivoi. Aika harvoin muita kuin isävamentajia pikkuisilla on, ja kuitenkin siellä ne pohjat koko uralle luodaan.
Toinen tärkeä rooli on valmennuspäälliköllä, hänenhän pitäisi olla kaikki illat hallilla katsomassa joukkueiden treenejä ja sitten antaa palaute valmentajille. Oma kokemus on kyllä täysin päinvastainen, valmennuspäälliköitä ei näkynyt treeneiiä käytännössä koskaan.

Tietyllä ikätasolla tuli liiton puolesta varmistaa että valmennus, sekä siihen liittyvät toiminnot ovat kansainvälisesti kilpailukykyisellä tasolla, rahaahan se varmasti vaatii, mutta ei täällä oikein voida talkoo hommilla pärjätä, jos muualla toimitaan ammattimaisesti.

 

[juba]

Suurin osa joukkueista ei vain uskalla ottaa nuoria kokoonpanoon. Suomi on täynnä pelaajia. Ehkä pitäisi olla sääntö, että toisen joukkueen u20 joukkueesta saa lainata pelaajia vapaasti liigaan jos näillä ei ole liigapelejä sillä kaudella siihen mennessä.

Toinen mietteeni on , että junioreiden kiertoharjoituksissa tulisi olla enemmän tilanteita joissa on liikkuva maski ja/tai kulmalle ajava mies sekä näitä puolustavat pelaajat.

 

[Glove]

Harjoteltaisiin paremmin...
Mikä vastuu tässä on liitolla, seuroilla, valmentajilla ja pelaajilla (sekä vanhemmilla)? Tai toisin päin: Kenellä on vastuu nostaa harjoittelun tasoa juniorijääkiekossa?
Onko täysin valmentajasta kiinni miten kukakin pystyy tai haluaa nuoria auttamaan kauden aikana kehittymään? Olisi mielenkiintoista nähdä useamman, vaikka nyt u14 joukkueen kausisuunnitelma ja harjoittelun painopisteet. Ja verrata miten suunnitelmaa on onnistuttu toteuttamaan kauden aikana ja miten siinä on pysytty tai tehty muutoksia kauden edetessä. Onko esim. seuroilla omia valmiita kausirunkoja, joita valmentaja pystyy hyödyntämään ja tekemään kaipaamiaan muutoksia?

Kaikilla on oma vastuunsa. Toki kaikki on lopulta kiinni siitä pelaajasta. Vaikka liitto/seura/valmentaja loisi maailman parhaan ympärsitön harjoitella 3 h per päivä niin edelleenkin paljon ratkaisee se, mitä pelaaja tekee loput 21 h vuorokaudesta. Sieltä muodostuu se vanhempien vastuu.

Jokaisella seurallahan pitäisi olla kausisuunnitelmalle pohja ja määriteltynä oma valmennuslinjaus, jossa kerrotaan vähintäänkin se, mitä ja minkä verran missäkin ikäluokassa tulee harjoitella. Onhan nämä ainakin ennen ollut jossain liiton kurssimateriaaleissakin, liekö enää. Joo, ei tällaista ole kaikilla seuroilla. Joillakin on.

Junnuvalmentajien taso riippuu nuorissa junnuissa valtavasti ihan sattumasta. Jos jonkun lapsen isä on hyvä valmentaja kaikki on hyvin, jos taas ei, niin voivoi. Aika harvoin muita kuin isävamentajia pikkuisilla on, ja kuitenkin siellä ne pohjat koko uralle luodaan.
Toinen tärkeä rooli on valmennuspäälliköllä, hänenhän pitäisi olla kaikki illat hallilla katsomassa joukkueiden treenejä ja sitten antaa palaute valmentajille. Oma kokemus on kyllä täysin päinvastainen, valmennuspäälliköitä ei näkynyt treeneiiä käytännössä koskaan.

Osittain seurojen syytäkin. Halutaan pitää harrastus aloitusvaiheessa mahdollisimman halpana ja aloituskynnys matalana. Siihen kuvioon ei sovi ammattitaitoinen valmentaja, jolle pitää maksaa. Toki seura voisi sen omasta pussistaan kaivaa, mutta jostain se raha on sinnekin löydettävä.

 

[McMulligan]

Osittain seurojen syytäkin. Halutaan pitää harrastus aloitusvaiheessa mahdollisimman halpana ja aloituskynnys matalana. Siihen kuvioon ei sovi ammattitaitoinen valmentaja, jolle pitää maksaa. Toki seura voisi sen omasta pussistaan kaivaa, mutta jostain se raha on sinnekin löydettävä.

Aika vähän löytyy ulkopuolisia asiantuntevia valmentajia, joilla on minkäänlaista kiinnostusta lähteä valmentamaan lapsivaiheessa olevaa joukkuetta, vaikka siitä sen kohtuullisen korvauksen saisi. Seuran entisiä junnuja siihen voi joskus saada houkuteltua, mutta onko siellä taas valmentamisen asiantuntemus, pedagogiset taidot yms vaadittavalla tasolla pienten lasten opettamiseen, on kokonaan toinen asia.

 

[mjr]

Juniorijoukkueiden menestys on triviaali tekijä verrattuna junioriyksilöiden lajitaitojen systemaattiseen kehittämiseen - toki tässä on samalla myös tietty symbioosi. Takavuosina Suomessa oli kuitenkin verissä luoda nöyriä luistelukoneita ja pelata preussilaisen kurinalaista joukkuepeliä, ei annettu vapauksia tehdä virheitä, ei systemaattisesti kehitetty poikkeusyksilöitä. Tällä systeemilla saatiin miljoona pelaajaa NHL:n alaketjuihin. Tästä perisynnistä päästiin välillä osin pois, mutta en ihmettelisi jos se olisi osatekijä tässäkin kuivassa kaudessa.

 

[erku]

Juniorijoukkueiden menestys on triviaali tekijä verrattuna junioriyksilöiden lajitaitojen systemaattiseen kehittämiseen - toki tässä on samalla myös tietty symbioosi. Takavuosina Suomessa oli kuitenkin verissä luoda nöyriä luistelukoneita ja pelata preussilaisen kurinalaista joukkuepeliä, ei annettu vapauksia tehdä virheitä, ei systemaattisesti kehitetty poikkeusyksilöitä. Tällä systeemilla saatiin miljoona pelaajaa NHL:n alaketjuihin. Tästä perisynnistä päästiin välillä osin pois, mutta en ihmettelisi jos se olisi osatekijä tässäkin kuivassa kaudessa.

Nythän asetelma taitaa olla kääntynyt osin päälaelleen eli Suomi kyllä tuottaa ihan taitavia mailankäsittelijöitä ja hyviä syöttäjiä, mutta ne tyrät rytkyen kiekottomana maalille ajavat luonnepelaajat puuttuvat. Tämä näkyy siinä, että EHT-ringissä edelleen pyörii Vellu Savinaisen kaltainen selvästi liikkeeltään taantunut pelaaja ja toinen osin taantunut veteraani Harri Pesonen on jopa melko ylivertainen tuolla osa-alueella suomalaisten europelaajien keskuudessa.

Ja sitten jos Suomen NHL-pelaajista puhutaan, niin oikeastaan vain Artturi Lehkonen on pelaaja, jonka voi sanoa olevan elementissään vastustajan maalin edessä. Roope Hintziä neljän maan turnauksessa yritettiin tuohon rooliin istuttaa, mutta oli ilmiselvästi kaukana mukavuusalueeltaan kyseisessä roolissa ylivoimapelissä. Ja jos muistellaan viimeisimpiä nuorten MM-kisoja, niin sielläkin kisojen alun tehoton hyökkäyspeli isoilta osin johtui siitä, ettei juuri kukaan kärkiketjujen pelaajista ollut tottunut seurajoukkueessaan maalinedusroolia ylivoimalla pelaamaan tai välttämättä juurikaan edes suorahyökkäyspelissä kiekottomana maalille menemään.

Ismo Lehkonen on tästä puhunutkin, että Suomesta on tullut suorahyökkäyspelissä takamiesten luvattu maa. Joskus 15-20 vuotta sitten Suomen maajoukkueen ongelmat maalinteon tehokkuudessa saattoivat johtuivat virtuositeetin puutteesta eli laukaukset tai viimeiset syötöt olivat ehkä laadultaan vaatimattomia. Nyt ne tehokkuusongelmat todennäköisemmin ovat seurausta heikoista maalinteon tukitoimista.

Eli kun verrataan nykyistä "kultaista sukupolvea" vaikkapa siihen 2004-2006 Leijonien ihanteelliseen rosteriin, niin taitoa on varmaan nyt hyökkäyksessä enemmän, mutta luonnetta vähemmän. Jere Lehtisen, Olli Jokisen tai Tuomo Ruudun kohdalla ei tarvinnut erikseen käskeä menemään ahtaisiin väleihin tai maalille, vaan he tekivät nämä jutut enemmän kuin mielellään.

 

[upnorth24]

Nythän asetelma taitaa olla kääntynyt osin päälaelleen eli Suomi kyllä tuottaa ihan taitavia mailankäsittelijöitä ja hyviä syöttäjiä, mutta ne tyrät rytkyen kiekottomana maalille ajavat luonnepelaajat puuttuvat.

Suomesta on tullut suorahyökkäyspelissä takamiesten luvattu maa. Joskus 15-20 vuotta sitten Suomen maajoukkueen ongelmat maalinteon tehokkuudessa saattoivat johtuivat virtuositeetin puutteesta eli laukaukset tai viimeiset syötöt olivat ehkä laadultaan vaatimattomia. Nyt ne tehokkuusongelmat todennäköisemmin ovat seurausta heikoista maalinteon tukitoimista.

Tässä on muutama erittäin tärkeä havainto. Suomi ei tosiaan tuota tarpeeksi pelikovia pelaajia kansainvälisellä tasolle. Sen ominaisuuden (eli fyysisyyden, periksiantamattomuuden ja vauhdin yhdistämisen) opettaminen lähtee siitä, että pelataan paljon ja välillä sellaisessakin ympäristössä, missä ei meinaa pärjätä eli vanhempien pelaajien kanssa. Samalla pelaajia täytyy altistaa johtamaan joukkueitaan ja ottamaan nimenomaan tiukoissa paikoissa vastuuta tuloksesta. Tämä kaikki saadaan aikaiseksi sillä, että turhat rajoitukset koskien seurasiirtoja ja vanhemmissa ikäluokissa pelaamista poistetaan, jolloin pelaajat pääsevät pelaamaan aina sellaisessa ympäristössä ja roolissa, jossa he viihtyvät. Samalla varsinaise pudotuspelit täytyy palauttaa kaikille tasoille alkaen U13 vaiheesta.

Tästähän Lehkoset ovat tosiaan puhuneet jo pitkään. Nyt olisi aika jonkun liitossakin jo kuunnella.

 

[McMulligan]

Samalla varsinaise pudotuspelit täytyy palauttaa kaikille tasoille alkaen U13 vaiheesta.

Ja mitä tekee liitto? Poistaa myös U13 ikäluokasta ensi kaudeksi sarjataulukon ja pistepörssit U11-U12 tyyliin, sekä muuttaa nykyiset kolme tasoa (AAA/AA/A) kahden tason systeemiin. Taas kaikki pelaa, kaikilla on kivaa ja voittamisella ei ole mitään merkitystä.
Kilpailullisuuden puuttuminen urheilusta, niin nuorilla kuin aikuisilla (suljettu liiga, mandaattipaikat junnusarjoissa yms), on oikeasti iso ongelma. Tai näin siis itse näen asian, vaikka toki itseäni viisaammat liitossa ja työryhmissä näkeekin asian toisin.

 

[Kymppitonni]

Ja mitä tekee liitto? Poistaa myös U13 ikäluokasta ensi kaudeksi sarjataulukon ja pistepörssit U11-U12 tyyliin, sekä muuttaa nykyiset kolme tasoa (AAA/AA/A) kahden tason systeemiin. Taas kaikki pelaa, kaikilla on kivaa ja voittamisella ei ole mitään merkitystä.
Kilpailullisuuden puuttuminen urheilusta, niin nuorilla kuin aikuisilla (suljettu liiga, mandaattipaikat junnusarjoissa yms), on oikeasti iso ongelma. Tai näin siis itse näen asian, vaikka toki itseäni viisaammat liitossa ja työryhmissä näkeekin asian toisin.

Vaikkei tilastollisesti tuloksilla olekaan merkitystä, niin pelaajille itselleen sillä on merkitystä. Tämän näkee jo ihan u8 ikäluokasta asti. Se voiton tuoma riemu tai tappion aiheuttama pettymys, puhumattakaan maaleista tai syötöistä. Ehdottomasti kilpailullisuutta olisi lisättävä.

 

[korkki]

Ikäluokkien pieneneminen ilmeisesti nähdään juurisyynä tasojen määrän laskulle ja kilpailullisuuden poistolle. Mutta kyllähän ne vaikuttavat myös siihen että pelaajien tasokin laskee. Aika vahvasti voin väittää että viimeisin 4 nations oli viimeinen kerta kun Suomi on mukana neljän joukkueen turnauksessa. Seuraavan skaban aikaan meillä ei ole enää tarpeeksi tasokkaita pelaajia.

Jääkiekko on kallis harrastus ja kilpailee "helpompien" kanssa (ei tartte kauheasti kännykän käyttöä ja somettamista treenata). 20 vuoden päästä ollaan tasolla "ne muut" jos päätökset on täysin vääriä.

 

[upnorth24]

Ja mitä tekee liitto? Poistaa myös U13 ikäluokasta ensi kaudeksi sarjataulukon ja pistepörssit U11-U12 tyyliin, sekä muuttaa nykyiset kolme tasoa (AAA/AA/A) kahden tason systeemiin. Taas kaikki pelaa, kaikilla on kivaa ja voittamisella ei ole mitään merkitystä.
Kilpailullisuuden puuttuminen urheilusta, niin nuorilla kuin aikuisilla (suljettu liiga, mandaattipaikat junnusarjoissa yms), on oikeasti iso ongelma. Tai näin siis itse näen asian, vaikka toki itseäni viisaammat liitossa ja työryhmissä näkeekin asian toisin.

Näin juuri. Aivan totaalisen älyvapaata. Kaikki saavat pelata, mutta tasollisesti pelien on oltava järkeviä, koska muutoin pelaamisesta häviää mielekkyys hyvin äkkiä. Eikä sitä vältetä sillä, ettei pidetä kirjaa tuloksista tai pisteistä. Näin ollen pelien järkevään pelaamiseen ei päästä ilman selkeitä tasoihin perustuvia jakoja. Tasojen välillä pitää olla urheiluuun kuuluva liikkuvuus eli jos pärjäät alempana niin saat nousta ylemmäs ja toisinpäin. Ei tämä oikeasti ole hirveän vaikeaa.

Kun tuo kolmen tason systeemi oli jollain tavalla saatu ajettua sisään reilussa kymmenessä vuodessa, niin kenen idea tämä oli taas tuhota? Liitossa ja työryhmissä ei ole ainakaan päätösten valossa viisautta asunut miesmuistiin.

Vaikkei tilastollisesti tuloksilla olekaan merkitystä, niin pelaajille itselleen sillä on merkitystä. Tämän näkee jo ihan u8 ikäluokasta asti. Se voiton tuoma riemu tai tappion aiheuttama pettymys, puhumattakaan maaleista tai syötöistä. Ehdottomasti kilpailullisuutta olisi lisättävä.

Tietenkin on. Samalla mitä nuorempiin mennään, niin sitä nopeammin pelaajat unohtavatkin tulokset ja keskittyvät taas seuraavaan peliin. Tämä ei poista tarvetta pitää sarjataulukkoja. Tämä maailma missä me elämme perustuu kilpailuun melkein kaikessa. Jos emme opeta lapsia ja nuoria pärjäämään ja jopa nauttimaan kilpailusta, niin mihin maailmaan me heitä kasvatamme?

Jääkiekko on kallis harrastus ja kilpailee "helpompien" kanssa (ei tartte kauheasti kännykän käyttöä ja somettamista treenata). 20 vuoden päästä ollaan tasolla "ne muut" jos päätökset on täysin vääriä.

Sinne "ne muut" koriin olemme vauhdilla jäämässä.

 

[hege]

Fudiksen puolella samaa ongelmaa minusta junnuissa, eli pelitilannekovuudessa ja jossain määrin yleisesti fysiikassa ollaan usein jäljessä muita maita vaikka saatetaan teknisesti ja peliälyltä olla samalla viivalla mutta annetaan tietyn arkuuden takia turhaa tasoitusta.

Sitä monesti miettinyt fudiksessa (se kun ollut omien junnujen kautta läheisempi laji ja missä omat lapset pelannut 1-tasolle asti) sitä, että kuinka paljon talentteja heitetään pois liian aikaisen lajivalinnan takia? Eli oikeastaan pakotetaan valitsemaan laji hieman liian aikaisin koska a) ei pystytä tarjoamaan sopivan tasoista ryhmää kahden lajin aktiivisille harrastajille tai b) ollaan liian mustasukkaisia oman lajin suhteen. Kuitenkin jostain 13-14 vuotiaasta on paha sanoa tuleeko ikinään missään lajissa huippua (poikkeuslahjakkuudet lukuunottamatta) vaikka siinä kohtaa pelaisinkin kuinka korkealla tasolla tahansa ja osataanko siinä kohtaa valita oikeaa lajia. Jos pystyisi kriittisen ajan pitämään lajitaitoja yllä vaikka kakkos/kolmosryhmässä jos samalla treenaa jotain muuta urheilua niin paluu takaisin lajiin olisi helpompaa ja aina voi toisesta lajista tarttua jotain hyödyllistä oppia mukaan.

Helposti käy niin, että pelaaja joka sanoo että laji on nyt kakkoslaji jonka jälkeen valmentaja sanoo että tervemenoa harrasteryhmään pelleilemään ilman että ymmärretään sitä että kaveri joka treenaa jo tosissaan jotain lajia tuskin harrastelee mitään puolivaloilla. Oman kuplan kokemus oli se, että fudis jäi pitkälti juuri sen takia ettei ollut tarjolla oikein mitään fiksua ryhmää seurassa mihin mennä kun ei olisi pystynyt treenaamaan kuin 1-2 kertaa viikossa (rinnalla olisi ollut 3-5 kertaa viikossa potkunyrkkeilyä ja lukkopainia).

 

[upnorth24]

Sitä monesti miettinyt fudiksessa (se kun ollut omien junnujen kautta läheisempi laji ja missä omat lapset pelannut 1-tasolle asti) sitä, että kuinka paljon talentteja heitetään pois liian aikaisen lajivalinnan takia? Eli oikeastaan pakotetaan valitsemaan laji hieman liian aikaisin koska a) ei pystytä tarjoamaan sopivan tasoista ryhmää kahden lajin aktiivisille harrastajille tai b) ollaan liian mustasukkaisia oman lajin suhteen. Kuitenkin jostain 13-14 vuotiaasta on paha sanoa tuleeko ikinään missään lajissa huippua (poikkeuslahjakkuudet lukuunottamatta) vaikka siinä kohtaa pelaisinkin kuinka korkealla tasolla tahansa ja osataanko siinä kohtaa valita oikeaa lajia. Jos pystyisi kriittisen ajan pitämään lajitaitoja yllä vaikka kakkos/kolmosryhmässä jos samalla treenaa jotain muuta urheilua niin paluu takaisin lajiin olisi helpompaa ja aina voi toisesta lajista tarttua jotain hyödyllistä oppia mukaan.

Tämäkin on aito ongelma, joka on ollut olemassa vuosikymmeniä. Monilajisuuden merkitystä on tutkittu pitkään ja näiden tutkimusten tulokset ovat selviä sen suhteen, että monilajisuus on ehdottomasti eduksi. Tämäkin osoittaa suomalaisen junioriurheilun pienuuden eli kaikki lajit ovat muutamia seuratason poikkeuksia lukuun ottamatta aina haluamassa kaikki vanhempien rahat yhteen lajiin sen sijaan, että oikeasti mietittäisiin asiaa lasten harrastamisen ja resurssien jakamisen kautta ainakin siihen 13-14-vuotiaisiin asti.

 

[Kymppitonni]

.

Tietenkin on. Samalla mitä nuorempiin mennään, niin sitä nopeammin pelaajat unohtavatkin tulokset ja keskittyvät taas seuraavaan peliin. Tämä ei poista tarvetta pitää sarjataulukkoja. Tämä maailma missä me elämme perustuu kilpailuun melkein kaikessa. Jos emme opeta lapsia ja nuoria pärjäämään ja jopa nauttimaan kilpailusta, niin mihin maailmaan me heitä kasvatamme?


Sinne "ne muut" koriin olemme vauhdilla jäämässä.

Tämäpä juuri, aikuisena joudut kilpailemaan monesta asiasta pärjätäksi elämässä. Lisäksi aina puhutaan pettymysten tuottamisista lapsille ja tunteiden käsittelystä ylipäätänsä, mutta nykyisillä linjauksilla ei ainakaan helpoteta sitä harrastusten parissa.

 

[Alavaari]

Ei tuo nyt kuitenkaan mikään ihan pumpulimaailma ole. Huonoimmat potkittaan pois joukkueista jo alle 10-vuotiaina. Joka pelissä, vaihdossa ja tilanteessa on mahdollista ja suotavaa kilpailla. Kilpailua on monenlaista - toisinaan on ulkoisia palkintoja mutta nähdäkseni tärkeämpää on kilpailullisuus ottelutapahtuman sisällä yksittäisistä tilanteista lähtien, ja myös harjoituksissa. Näillä on toki joku yhteys sarjajärjestelmiin, mutta ei ne sarjataulukot tai pleijarit ole lähimainkaan ainoa tapa, miten kilpailullisuutta edistetään. Isommissa kiekkokeskittymissä kaikki tietävät ihan varmasti jo hyvin nuoresta lähtien, mitkä ne kovimmat vastustajat ovat.

 

[Glove]

Aika vähän löytyy ulkopuolisia asiantuntevia valmentajia, joilla on minkäänlaista kiinnostusta lähteä valmentamaan lapsivaiheessa olevaa joukkuetta, vaikka siitä sen kohtuullisen korvauksen saisi. Seuran entisiä junnuja siihen voi joskus saada houkuteltua, mutta onko siellä taas valmentamisen asiantuntemus, pedagogiset taidot yms vaadittavalla tasolla pienten lasten opettamiseen, on kokonaan toinen asia.

Tämä melkein vuosikymmenen vanha blogikirjoitus ehdottaa, että: "Vähemmän koutseja motivoivista ryhmistä maksetaan enemmän."

7 Keinoa urheiluseurasi valmentajatilanteen parantamiseksi – Aina ennenkin

Itse en ole sulkenut pois sitä mahdollisuustta, että vielä joskus valmentaisin vaikka niitä pienimpiä vaahtosammuttimen kokoisia. 25 vuoden kokemuksella luulen tietäväni jotain valmentamisesta, ehkä se vielä jonnekin joskus kelpaa jos ei sitten 50+ ole liian vanha niin kuin työmarkkinoilla.

 

[hege]

Tämä melkein vuosikymmenen vanha blogikirjoitus ehdottaa, että: "Vähemmän koutseja motivoivista ryhmistä maksetaan enemmän."

7 Keinoa urheiluseurasi valmentajatilanteen parantamiseksi – Aina ennenkin

Itse en ole sulkenut pois sitä mahdollisuustta, että vielä joskus valmentaisin vaikka niitä pienimpiä vaahtosammuttimen kokoisia. 25 vuoden kokemuksella luulen tietäväni jotain valmentamisesta, ehkä se vielä jonnekin joskus kelpaa jos ei sitten 50+ ole liian vanha niin kuin työmarkkinoilla.

Fudispuolella menee juurikin niin, että liiga tai ykkösen valmentaja "joutuu" ottamaan sitten jonkun harrasteryhmän samalla tosin tässä tulee tietysti tietty synergia kun liiga/ykkösen ryhmillä on pajon tapahtumia viikossa ja jollain 5/6 tason jengillä taas vähän niin homma on mahdollista saada toimimaan.

Oma kokemus jojona ja seuratoimijana oli se, että kakkosesta ylöspäin on helpompi saada valmentajia joukkueeseen mutta siitä alaspäin mentäessä homma muuttuu vaikeaksi. Osittain syynä on sarjajärjestelmä eli syyskaudella ei voi pudota alaspäin kuin liigasta tai ykkösestä ja nousukaan ei ole mahdollista kuin kakkosesta tai ykkösestä eli tylysti sanottuna kakkosen kärjen nousukamppailun alapuolella homma on ihan pelailua kun keväällä on vapaa sijoittelu kakkoseen ja sen alapuolelle. Eli tuohon ei ehkä kannattaisi lähteä mukaan kiekossa.

 

[jjuhku]

Aika paljon viimeisimpiin viesteihin liittyviä aiheita käsitellään tuossa Joukkuepelien lasten urheilun viitekehyksessä, johon nämä Jääkiekkoliitonkin viimeisimmät sarjamuutokset pohjaavat. Linkki dokumenttiin Olympiakomitean materiaalipankissa.

Pikaisella lukemisella siellä ainakin käydään läpi kilpailun merkitystä lasten urheilussa, monilajisuuden tukemista ja liian varhaisen lopettamisen ehkäisemistä (drop-out ilmiö).

Itselläni ei ole riittävästi kosketuspintaa junnulätkään arvioidakseni, miten U15-sarjojen nimimuutos tai U13-sarjojen sarjataulukoista luopuminen käytännössä vaikuttavat. Jos taustalla kuitenkin on tutkittuun tietoon perustuva tavoite pitää junnut pidempään urheilun parissa ja tukea monilajisuutta, niin go for it.

 

[upnorth24]

Aika paljon viimeisimpiin viesteihin liittyviä aiheita käsitellään tuossa Joukkuepelien lasten urheilun viitekehyksessä, johon nämä Jääkiekkoliitonkin viimeisimmät sarjamuutokset pohjaavat. Linkki dokumenttiin Olympiakomitean materiaalipankissa.

Pikaisella lukemisella siellä ainakin käydään läpi kilpailun merkitystä lasten urheilussa, monilajisuuden tukemista ja liian varhaisen lopettamisen ehkäisemistä (drop-out ilmiö).

Itselläni ei ole riittävästi kosketuspintaa junnulätkään arvioidakseni, miten U15-sarjojen nimimuutos tai U13-sarjojen sarjataulukoista luopuminen käytännössä vaikuttavat. Jos taustalla kuitenkin on tutkittuun tietoon perustuva tavoite pitää junnut pidempään urheilun parissa ja tukea monilajisuutta, niin go for it.

Niin käsitellään ja edelleen siinä jää tärkein asia linjaamatta eli harrastamiseen perustuvan liikkumisen ja kilpaurheiluun sekä lopulta huippu-urheiluun tähtäävän toiminnan erottaminen.

Suomi tarvitsee ihmisten liikkumista ja erityisesti sitä tarvitsevat lapset. Siihen tarvitaan se, että lapsilla on mahdollisuus harrastaa useampaa lajia, vaikka hän olisikin sitoutunut kilpapolkuun yhdessä lajissa. Tämä vaatii lajirajat ylittävää varsinaista yhteistyötä lajiliittojen ja seurojen välillä ja siihen pitäisi ottaa koulutkin mukaan. Tämä lähtisi käyntiin parhaiten siten, että lajivalmentajat olisivat tavalla tai toisella mukana koulun liikuntatunneilla, joissa kaikki pääsevät kokeilemaan eri lajeja ja valmentajat saavat mahdollisuuden nähdä millaisia lahjakkuuksia on muissa lajeissa. Jotta liikkuminen yhdistyisi harrastamiseen, niin harrastus- ja lapsivaiheen toiminta (loppuen U13 vaiheeseen) pitäisi minustakin olla nykyistä enemmän lapsilähtöistä eli vähemmän kilpailuun perustuvaa.

Kun tullaan U13-U15 nuoriso- ja siitä lähtevään kilpailuvaiheeseen, niin tasot pitäisi olla joka ikäluokassa kärjessä (kilpapuolen osalta) AAA ja AA jaettuna maantieteeellisesti laajemmin kuin nykyisin varsinkin AAA osalta. Tästä tulisi matkustamista, mutta tasollisesti se antaisi enemmän kovia pelejä kaikille. Tämä kehittäisi kilpapuoleen haluvia seuroja kautta maan.

Kärjen takana pitäisi olla kaksi ikäluokkaa yhdistävä harrastepuoli (U13 ja U14 yhdessä sekä U15 ja U16 yhdessä), joka olisi väestömäärältään suurimmissa kaupungeissa jaettuna kahteen tasoon A+ ja A. Kyseisellä harrastasolla lajiharjoittelua olisi 1-2 kertaa viikossa ja pelejä 1-2 viikossa. Tälle tasolle voisi siirtyä kärkitasoilta kerran kaudessa marras-joulukuun aikana, mutta tältä tasolta voisi aina siirtyä kärkitasoille. Seurasiirrot olisi sopimuksettomien pelaajien osalta samalla tavalla vapaita kuin aikuisissakin aikavälillä 1.5.-31.1.