Juniorikiekko – USA:n systeemi paljon Suomea huonompi

[Jukka Ropponen]

Kun Heinakuussa muutimme perheen kanssa takaisin Suomeen 5+ vuoden USA:n keikan jalkeen siirtyi samalla molemmat poikamme paikallisiin kiekkojoukkueisiin (Jaahonka 89 & EKS 88), joiden toiminta kaynnistyi viime kuun lopulla.

On ollut mukava verrata valmennuksen tasoa, panostusta taitojen opetukseen, harjoitusten maaraa suhteessa peleihin jne ja taytyy todeta systeemin olevan plajon laadukkaampi taalla Suomessa kuin mita nuo USA:n korkeimman AAA tason junnusrajat olivat.

Peleja siella on aivan liikaa ja aivan pikkupjatkin matkustavat aivan alyttomia maaria seka pelaavat 60-80 pelia kaudessa jo tuolta 7 vuotiaasta lahtien.

Me asuimme Rochester, NY:ssa ja poikien joukkueet kiersivat pelaamassa NY:n, Ohion, Pennsylvanian seka Ontarion (Canada) osavaltioiden alueella pelaamassa. Itse olisin nahnyt paljon mielummin tuon matkustamiseen menneen rahan kaytetyn ainakin osaksi harjoitusjaan hankintaan, mutta systeemi siella oli erilainen. Lopputulos oli se etta peleja kertyy kaudessa enemman kuin treeneja!

Myos taytyy todeta etta Suomen valmentajakoulutus ja kulttuuri on todella huimasti edella USA:n tilannetta.

Nama asiat varmasti osaltaan ovat edesauttaneet Suomalaisten parjaamista maailmalla suhteessa paljon paremmin kuin USA. Perustan taman vertaamalla harrastajamaaria ja NHL draft valintoja.

Joka tapauksessa on mukava jalleen olla takaisin kotimaassa ja molemmat poikamme ovat todella tyytyvaisia uusiin joukkueisiinsa.

Jukka

 

[Stentor]

Maalivahdit

Jostain olen lukenut, että pohjoisamerikkalainen tapa pelata paljon suosisi nimenomaan maalivahteja. Jutussa mainittiin myös, että tämä on syynä pohjoisamerikkalaisten maalivahtien ylivertaisuuteen eurooppalaisiin verrattuna. Onko tässä mitään perää?

 

[Senior]

Viestin lähetti Jukka Ropponen

Myos taytyy todeta etta Suomen valmentajakoulutus ja kulttuuri on todella huimasti edella USA:n tilannetta.

Seurasin kymmenisen vuotta sitten suomalaisten nuorten huippujääkiekkoilijoiden valmentamista useamman vuoden ajan melko läheltä. Suomalainen juniori- ja huippuvalmentajakoulutus teki minuun suuren vaikutuksen. Kuten olen joissain aiemmissakin kirjoituksissani todennut, se on maailmassa niin korkealuokkaista, systemaattista ja organisoitua, että siitä käydään ammentamassa mallia monista maista.

80-90-luvulla huippuvalmentajakoulutuksen ja -tutkintojen kehittäjä Suomen Jääkiekkoliitossa oli ennen kaikkea Erkka Westerlund, jonka pitkäjänteistä ja linjakasta toimintaa littossa ei voi kuin ihailla. Erkka on ollut pääarkkitehti järjestelmää luotaessa. Tutkinnot ovat arvostettuja, monipuolisia ja haluttuja. En tiedä nykyisiä koulutettavien määriä, mutta jo silloin lähes kaikilla liigaseuroilla oli jopa A:n ja B:nkin valmentajina eri tutkintoja suorittaneita ammattimiehiä. Erkan yhteydet eri seuroihin olivat jo silloin hyvin tiiviit. Liitolla oli jo silloin omia aluevastaavia, jotka kehittivät juniorivalmennusta eri alueiden ykkösseuroissa seuravalmentajien kanssa.

Eri seurojen, alueiden ja ikäkausimaajoukkueiden valmentajat ja liiton tarkkailijat pitävät erinomaisesti huolta siitä, että seurojen juniorivalmennuksen taso ylläpitää ja parantaa koko ajan Suomen kykyä kehittyä jääkiekkomaana. Kyvyt erottuvat ammattimiesten silmissä todella hyvin. Hämmästelin aikanani eräillä jääkiekkoleireillä, joissa pelaajia oli ollut pilvin pimein ja kysyin valmentajilta:

''No ketkä noista nyt sitten näyttää hyvältä?''

Vastaus oli jotenkin: ''Toi Kiprusoff maalilla ja pakeista Berg, Järventie ja Lotvonen, hyökkääjistä ainakin toi Tarvainen ja Pakaslahti. TRiihijärvelle massaa lisää ja voi olla hyvä. Niistä voi vielä tulla jotakin.''

Kymmenisen vuotta eteenpäin ja nyt on helppo olla samaa mieltä. Ammattimies on ammattimies.

Nuorten ikäkausimaajoukkueet viettävät yhdessä aikaa n 40-70 päivää vuodessa kaikkine matkoineen ja leiripäivineen. Uskon vahvasti, että nuoren pelaajan kehittymiselle on erittäin hyvät edellytykset eri seurojen ja Jääkiekkoliiton valmennus- ja koulutusjärjestelmien ansiosta. Niistä asioista ei pelaajien kehittyminen jää kiinni.

Yllättävän harvasta kustakin ikäluokasta edellisistä huolimatta tulee mitään Suurta. Jokaisesta ikäluokasta ei liigatasoa kummempia pelimiehiä ei välttämättä edes tule. Tosin liigassa pelaaminenkin on jo saavutus ja arvostettava suoritus.

Vielä pari sanaa kulttuurista. Jenkkien kulttuuri taitaa olla juuri sitä, mitä Jukka Ropponen kuvasi. Siellä vaikutelma oli ennenkaikkea se, että kiekko oli viihdettä, nice ja great ja business. Siinä oma pintavaikutelmani.

Kanadassa sen sijaan 'eletään' jääkiekolle. Junioriturnauksista järjestetään aidon vilpittömästi pienillä paikkakunnilla ISOJA tapahtumia pressi-infoineen ja banketteineen. Yleisöä riittää, paikallisia TV-kanavia, -lehdistöä ja kaikenlaista kiinnostusta on yllin kyllin. Kanadan nuortenseuravalmennuksen tasosta minulle ei ole juurikaan käsitystä.

Siihen aikaan Jääkiekkoliitto tapasi majoittaa pelaajia Kanadassa käytyjen turnausten ajaksi perhemajoitukseen. Halukkaita perheitä on pilvin pimein ja pelaajia pidettiin kuin omia poikia. Innokkaimmat ostelivat poikia varten Nintendoja ja parempia sänkyjä, jotta pojat viihtyisivät mahdollisimman hyvin . Poislähdön hetkellä perheiden äidit saattoivat poikia bussille ja itkeä tihrustivat poikien lähtöä ja vannottelivat yhteyksien pitämistä jatkossa. Aitoa kiinnostusta ja avoimmuutta.

Kanada ja jääkiekko on jotenkin samantapainen mielleyhtymäpari kuin Italia ja jalkapallo. Kanadasta on jääkiekko kotoisin. Heitä olemme vielä vähän jäljessä kulttuurin suhteen. Seura- ja maajoukkuevalmennuksessa tosin uskon olevamme vähintään samalla tasolla. Siinä suhteessa käsi lippaan liitolle ja seuroille.

 

[Aksu]

Re: Re: Junnukiekko, USA:n systeemi paljon Suomea huonompi

Viestin lähetti Senior

80-90-luvulla huippuvalmentajakoulutuksen ja -tutkintojen kehittäjä Suomen Jääkiekkoliitossa oli ennen kaikkea Erkka Westerlund, jonka pitkäjänteistä ja linjakasta toimintaa littossa ei voi kuin ihailla. Erkka on ollut pääarkkitehti järjestelmää luotaessa. Tutkinnot ovat arvostettuja, monipuolisia ja haluttuja. En tiedä nykyisiä koulutettavien määriä, mutta jo silloin lähes kaikilla liigaseuroilla oli jopa A:n ja B:nkin valmentajina eri tutkintoja suorittaneita ammattimiehiä. Erkan yhteydet eri seuroihin olivat jo silloin hyvin tiiviit. Liitolla oli jo silloin omia aluevastaavia, jotka kehittivät juniorivalmennusta eri alueiden ykkösseuroissa seuravalmentajien kanssa.

Tähän on pakko sanoa vaikka asiaan ei suoraan kuulukaan, mutta Erkkahan saa vastuulleen kansainvälisen jääkiekkovalmentaja koulutuksen (AMK-tutkinto, Vierumäki sijaintina) ja koulutukseen hakeneet poikkeuksetta (tunnen sisäänpäässeistä 5) sanoivat erääksi tärkeimmistä syistä Erkan. Tosiasiahan on, että häntä pidetään nykyisen suomalaisen valmennuksen guruna ja se myös näille jätkille on avautunut mm. kirjallisen materiaalin kautta, jonka suurtuottaja Erkka on ollut.

Eipä ollut kummoisesti tunkua kouluun, vähän yllätys suoraan sanottuna. "Nimeä omaavia" hakeneita olivat mm. Esko Nokelaisen poika sekä entinen liigakiekkoilija Matikainen (en muista etunimeä, mutta pelasi mm. Joensuussa ja Kuopiossa). Oli niitä muitakin, mutta eipä tule hätäisesti mieleen.

 

[Jukka Ropponen]

Stentor,

enpa usko syyn olevan siina paljossa pelaamisessa vaan enemmankin kulttuurissa, erilaisessa pelityylissa jne. Toki nyt on tilanne koko ajan muuttumassa ja Euroveskareita alkaa tulla koko ajan lisaa NHHL:aan ja muihin sarjoihin rapakon toisella puolella.

Monasti junnuille on paljonkin haitaa siita etta vedetaan huima pelimaara vaikka ei ole ollut kukaan opettamassa oikeaa tekniikkaa jolloin koko ajan tulee harjoiteltua/kaytettya liikkeita jotka eivat ole optimaalisia.

Senior,

Tosi hyvia kommentteja jotka allekirjoitan myos itse mielihyvin. Ainoa asia josta minulla on hieman eri nakemys on se etta vaikka Canadassa on kova tuo kiekkokulttuuri, niin heilla on myos iso ongelma junnukiekossa liian kilpailullisuuden kanssa. Harjoittelu suhteessa peleihin liian vahaista ja sen sijaan etta keskityttaisiin kehittamaan pelaajia valmentajat keskittyvat enammankin vain hakemaan ja valitsemaan aina uusia ja parempia pelaajia.

Tasta aiheesta oli heilla huipputason seminaari jota veti Ken Dryden. He tunnistivat ongelman, mutta itse ratkaisujen aikaan saaminen nayttaa edelleen melkein mahdottomalta.

Muutenhan homma toimii Canadassa juuri kuten kuvasit eli homma on isoa ja suurta jo aivan pikkujunnuista saakka, mutta liian paljon lahjakkuuksia hukataan silla etta jo 6-7 vuotiaasta lahtien tavoitteet ovat kilpailullisia ja pojat leimataan AAA, AA, A, House pelaajiksi ja siella sitten 1,2,3 kentan miehiksi jne

Kylla taytyy Suomen systeemille nostaa hattua

Jukka

Ps. Sori etta tama meni vaaraan foorumiin, toivottavasti moderaattorit siirtavat ketjun oikeaan paikkaan.

 

[eagle]

Niin sopia vain toivoo että Suomessa pysytään näissä järjellisissä pelimäärissä. Myös vanhempien asenteissa on kohennettavaa ja tietenkin tietyissä valmentajissa. Se pitää sanoa että vanhemmissa C-tasolta eteenpäin lähes joukkueella, kuin joukkueella on hyvät valmentajat. Mutta nuorempien valmentajissa on vielä huomattavia puutteita. Vertailukohteita muihin maihin ei paljoa ole. Läheltä kuitenkin olen seurannut valmennusta.

Sanotaanko niin että hyvä valmennuksen taso, mutta parannettavaa on. Maalivahtivalmennukseen toivoisin lisää erikoistuneita valmentajia. Usein maalivahdit jäävät kovin yksin...

 

[heikkik]

Foligno ja junnut

Lainaan tähän pätkän tekemääni Mike Folignon haastattelua:

Kysymys: Miten kommentoisit usein esitettyä väittämää, että pohjois-amerikkalaisissa juniorisarjoissa pelataan liian paljon ja sen vuoksi ei ehditä harjoitella tarpeeksi? Pitäisikö mielestäsi otteluiden määrää vähentää, jotta harjoituksille saataisiin enemmän aikaa?

Folignon vastaus: "Ei, minusta otteluiden määrää ei pitäisi vähentää, jos pelien ja harjoitusten määrän välinen suhde on asianmukainen. Pelaaja, joka pelaa neljäkymmentä ottelua pitäisi harjoitella vähintään kaksikymmentä kertaa. Syy miksi suhde on kahden suhde yhteen on se, että ottelussa pelaaja pelaa noin 15 minuuttia, joten 40 x 15 min = 600 minuuttia peliaikaa. Harjoituksissa hän on jäällä koko ajan eli noin 60 - 90 minuuttia kerrallaan. Jos kerrot 20 harjoitusta 60 minuutilla, niin tuloksena on 1200 minuuttia harjoitusaikaa. Eli todellisuudessa harjoitusajan suhde peliaikaan on kahden suhde yhteen, joka minusta on hyvä hyötysuhde (working ratio).

Tärkeintä on täydentää jääharjoituksia kuivaharjoittelulla. Jään ulkopuolinen harjoittelu on yhä suositumpaa, koska harjoitteet ovat erityisesti kehitetty kiekkoilua varten ja lisäksi se on niin paljon halvempaa verrattuna koko ajan kallistuviin jäähallien harjoitusmaksuihin. Maailman johtava jääkiekon kuivaharjoitteluun erikoistunut yritys toimii Torontossa, Ontariossa ja on nimeltään Mitron High Performance Hockey Inc. Heidän laaja harjoitussysteeminsä käsittää ikäryhmät aina kymmenvuotiaasta täysammattilaisiin aikuisiin. Olen tuntenut järjestelmän kehittäjän Ron Dussiaumen jo yli 25 vuotta. Heillä on verkkosivustot osoitteessa www.Mitronhockey.com ja sivustolla on hämmästyttävä määrä tietoa pelaajille, heidän vanhemmilleen, valmentajille ja seuraorganisaatioille."

Mikähän suomalaisilla mahtaa olla pelin <-> harjoituksen välinen suhde?

Lueskelen tällä hetkellä Wahlstenin ja Tammisen kirjaa "Peli : mitä harrastus ja peli voi opettaa lapselle?" ja minulle siitä kirjasta on jäänyt mielikuva että W&T korostavat junioreilla ennenkaikkea pelaamisen ja omaehtoisen harjoittelun tärkeyttä.

 

[eagle]

Niin mutta kyllä liiallinen kilpailuttaminen pelaamisessa(varsinkin P-Amerikassa harrastetaan) tappaa monet lupaavat juniorit. Jos matkustelua ei tule paljoa, niin kyllä sellaiset 40-50 peliä on ihan asiallista juniorille kaudessa, mutta toisaalta se sulkee pitkälti sitten muut harrastukset. Valitettavasti.

Eiköhän hyvän valmentajan tärkeimpiä opetuksia ole muistaa nauttia pelistä mahdollisimman pitkään ja jättää se kilpailuttaminen paljon myöhemmälle kuin 10-vuotiaille. Näin homma pelaa rakentavasti. Peleissäkin tulisi päästää mahdollisimman paljon kaikkia kentälle, vaikka sitten tehdä muutama joukkue jossa on vähemmän pelaajia, kuin yksi liian suuri. Joukkuehan voi harjoitella isossa ryhmässä, mutta pelata kahdessa pienemmässä. Tässä mallissa esim. 20-30 peliä kaudessa on riittävä, kun pelaajat saavat enemmän peliaikaa. Eikä tarvita mitään jenkkie 60-70 peliä, missä vielä kuormitetaan enemmän paria kenttää.

Omaehtoinen harjoittelu tapahtuu kyllä niiden kohdalla, jotka sitä tahtovat, jos laji on hauskaa. Tiedän aika monta tapausta, missä huono valmennus on tappanut lahjakkaan nuoren koko kiinnostuksen. Ennen pelaaja pelasi/harjoitteli monta tuntia päivässä itse, mutta sitten kun valmentaja oli väärä ei edes perusharjoitukset maistuneet.

 

[MiikaL]

Pelaan Fopsin D-junnuissa, joka pelaa länsirannikon A-sarjaa, pelejä kertyy sarjassa 26. Osallistumme myös yli-alueelliseen harjoitussarjaan jossa pelejä on 10. Sitten vielä kaikki harjoitus pelit joita on n. viisi ja turnaukset joista pelejä kertyy about 20, tuloksena n. 50 peliä. Harjoituksia meillä on kaksi tai kolme kertaa viikossa ensi viikosta lähtien.

Eli kysymys kuuluu: Mitä mieltä olette peli ja harjoitus määrästä?

 

[Vakio]

Re: Foligno ja junnut

Viestin lähetti heikkik
Mikähän suomalaisilla mahtaa olla pelin <-> harjoituksen välinen suhde?

Siis ainakin nuoremmilla junioreilla suositellaan suhdetta 3:1, eli kolme harjoitusta yhtä peliä kohden. Tämä on aika hyvä suhde. Olen samaa mieltä Ropposen kanssa siitä, että liika pelaaminen ei ole hyvästä, eritoten jos siihen liittyy jo pienestä pitäen paljon matkustelua. Pojat tietysti tykkäävät pelata, mutta helposti käy niin, että he pelaavat aina samalla tavalla, eli eivät käytä ominaisuuksia, jotka heillä ovat huonoja, vaan käyttävät luonnollisesti vain niitä ominaisuuksia, jotka osaavat hyvin. Tällöin heistä tulee yksipuolisia. Erittäin hyviä jossain, mutta erittäin heikkoja monilla muilla osa-alueilla.

Harjoittelemalla riittävästi ja monipuolisesti varmistetaan se, että jokainen osaa kaikki perusasiat vähintään kohtuullisesti. Näin on Suomessa. Ongelma on jostain syystä se, että taitotaso, erityisesti henkilökohtainen mailatekniikka ja sen soveltaminen pelitilanteissa ei kehity riittävästi useimmilla. Tämä on minun mielipiteeni ja johtuu käsittääkseni Suomessakin vallitsevasta liiallisesta tulostavoitteellisuudesta liian nuorissa ikäluokissa. Poikien ei anneta yrittää peleissä omia juttujaan, vaan valmentaja käskee lyömään kiekkoa ränniin jne. Sellaista ei saisi nuoremmissa ikäluokissa koskaan opettaa. Mutta minkäs teet, kun joukkueet kilpailevat henkeen ja vereen jo 10-vuotiaissa.

Jos opetat vaikkapa joukkueesi puolustajille, että ette sitten luovu kiekosta vapaaehtoisesti, vaan yritätte nousta vähintään punaviivan yli kiekon kanssa, tulee ex-pelaaja, nykyinen isä, sanomaan, että tehän pelaatte ihan päin vittua. Mitä se pakki nysvää kiekon kanssa liian pitkään, ja niin edelleen. Jokainen junnuja valmentanut tuntee näitä tarinoita. Isät ja äidit päivittelevät kaukalon laidalla, miten väärin pelataan. Ikään kuin junnuissa pitäisi pelata jotenkin oikein. Tärkeintä olisi, että pelaajat oppisivat henkilökohtaisia taitoja.

Tällaista tällä kertaa tästä aiheesta, joka on hyvin mielenkiintoinen.

 

[rieska]

Re: Foligno ja junnut

Viestin lähetti heikkik


Mikähän suomalaisilla mahtaa olla pelin <-> harjoituksen välinen suhde?
[/B]

heikkik:lle tiedoksi että meillä Jypissä valmennusportaassa tultiin siihen tulokseen että esim. D-89 junnuilla on tänä talvena tapahtumamäärä seuraava:

Harjoittelu alkoi vk:lla 32

Jääharjoittelu 90krt,
Kuivaharjoitukset n.25 krt,
Oheisharjoittelu n. 40krt (jääharjoitusten yhteydessä)

Pelit
harjoitussarja 10-12 peliä,
harjoitusottelut 2-4 peliä tuplapelinä
Alueen runkosarja yksinkertainen 8-11 peliä (riippuu osallistujista)
Loppusarja 9 joukkuetta kaksinkertainen = 16 peliä
Ristiinkarsinta 2 peliä
Finaali 1
Yhteensä 39-46 ottelua

Turnaukset 5kpl, 23-26 peliä

Yht. 62-72 ottelua

 

[rieska]

Re: Foligno ja junnut

Viestin lähetti heikkik


Mikähän suomalaisilla mahtaa olla pelin <-> harjoituksen välinen suhde?
[/B]

heikkik:lle tiedoksi että meillä Jypissä valmennusportaassa tultiin siihen tulokseen että esim. D-89 junnuilla on tänä talvena tapahtumamäärä seuraava:

Harjoittelu alkoi vk:lla 32

Jääharjoittelu 90krt,
Kuivaharjoitukset n.25 krt,
Oheisharjoittelu n. 40krt (jääharjoitusten yhteydessä)

Pelit
harjoitussarja 10-12 peliä,
harjoitusottelut 2-4 peliä tuplapelinä
Alueen runkosarja yksinkertainen 8-11 peliä (riippuu osallistujista)
Loppusarja 9 joukkuetta kaksinkertainen = 16 peliä
Ristiinkarsinta 2 peliä
Finaali 1
Yhteensä 39-46 ottelua

Turnaukset 5kpl, 23-26 peliä

Yht. 62-72 ottelua

 

[heikkik]

Miika, Vakio, Rieska, kiitokset selvityksistä.

Yllätti kyllä tuo Fopsin ja Jypin pelien määrän välinen ero. Molemmilla kyseessä D-junnut, Fopsilla kaudessa noin 50 ottelua, Jypillä 62-72. Mutta Jyväskylässä matkoihin taitaa kulua vähemmän aikaa, sillä oletan että ainakin harjoitussarjan matkat ovat lyhyitä (alle tunti).

Vakio, onko tuo mainitsemasi 3:1 suhde jääharjoitus - peli suhde vai kaikki harjoitukset - peli suhde?

 

[MiikaL]

Viestin lähetti heikkik


Yllätti kyllä tuo Fopsin ja Jypin pelien määrän välinen ero. Molemmilla kyseessä D-junnut, Fopsilla kaudessa noin 50 ottelua, Jypillä 62-72. ?

Se on kyllä totta, ihmettelen itsekkin vähän. Fopsin junnu-toiminanjohtaja itsekkin sanoi koko seuran päätöstilaisuudessa että hänen mielestään meillä oli liikaa pelejä. Mielipideasia tuokin.

Ja minä pelaan siis D-90 junnuissa kun taas rieska puhui D-89 junnuista, mutta ei tämän luulisi paljoa vaikuttavan.

 

[Vakio]

Viestin lähetti heikkik
Miika, Vakio, Rieska, kiitokset selvityksistä.

Yllätti kyllä tuo Fopsin ja Jypin pelien määrän välinen ero. Molemmilla kyseessä D-junnut, Fopsilla kaudessa noin 50 ottelua, Jypillä 62-72. Mutta Jyväskylässä matkoihin taitaa kulua vähemmän aikaa, sillä oletan että ainakin harjoitussarjan matkat ovat lyhyitä (alle tunti).

Vakio, onko tuo mainitsemasi 3:1 suhde jääharjoitus - peli suhde vai kaikki harjoitukset - peli suhde?

Tarkoitin tässä jääharjoitus/peli-suhdetta. Se on ainakin täällä pääkaupunkiseudulla ollut liiton jonkinlainen suositus, ainakin nuoremmissa ikäluokissa, eli D ja sitä nuoremmat.

 

[TTTTT]

Aksu:" ... entinen liigakiekkoilija Matikainen "
Eiköhän kyseessä ole savonlinnalais syntyinen Viuhonmäen oma poika Petri "Petu" Matikainen. SaPKon treenien ohella mies tai tuolloin siis poika lähes asui Mertalan kaukalolla (no siinä ison paskalammen eli Mertajärven päässä) ja mm. pyöritteli allekirjoittanutta. Ja monia muita. Eli omaa harjoittelua seuran treenien ja pelien lisäksi ...

 

[MiikaL]

Ajattelin kysyä että onkos muilla seuroilla samanlaista toimintaa kun meillä, eli: Mun minun ikäiseni pelaajat, jotka ovat joukkueessa keskitasoa parempia(?) kiertävät kerran kahdessa viikossa kolmen ryhmissä vuotta vanhempien harjoituksissa. Haemme kuulemma fyysisyyttä peliimme. Eli mitenkäs muissa seuroissa?

 

[finnishninja]

Voisimmeko kärjistää tämän mielenkiintoisen kysymyksen.

Pohjois-Amerikan tapa kasvattaa kiekkolijoita on antanut meille paljon sankareita ja esikuvia.

Myös meidän laadukas valmennustyömme on johtanut siihen, että NHL haluaa parhaat pelaajamme.

Kumpiko on oikeastaan se parempi tapa valmentaa jääkiekkoilijoita; paljon harjoittelua - vähemmän otteluita, vai;
paljon otteluita - vähemmän harjoittelua?

Olen pelannut itse jääkiekkoa. Kirosimme aina pelien vähyyttä, emmekä voineet ymmärtää harjoitusten paljoutta.

Itselläni on aina ollut se käsitys, että Neuvostoliitolla oli maailman paras valmennusjärjestelmä. Siitä huolimatta heidän suurimmilla tähdillään on ollut yllättävän vaikeaa asettua huippukiekkoilijoiden aivan terävimpään kärkeen.

Oma mielipiteeni on se, että nuorilta pelaajilta kysytään ihan liian vähän. Jääkiekon peluu lahjakkaalle nuorelle on elämäntapa. Hän haluaa pelata ja pitää hauskaa jäällä. Luulisin että junioritoiminta vanhempien johdolla saattaa tehdä hommasta joskus hieman liian vakavaa. Moni lupaus kyllästyy ja nostaa luistimet naulaan. Miksi? Kamun poika sanoi lopettaessaan 15-vuotiaana: "Aina jossain metsässä juoksemassa tai kiertämässä jonossa kaukaloa, eikä ikinä matseja!".

 

[Taito-Ojanen]

Viestin lähetti finnishninja
Oma mielipiteeni on se, että nuorilta pelaajilta kysytään ihan liian vähän. Jääkiekon peluu lahjakkaalle nuorelle on elämäntapa. Hän haluaa pelata ja pitää hauskaa jäällä. Luulisin että junioritoiminta vanhempien johdolla saattaa tehdä hommasta joskus hieman liian vakavaa. Moni lupaus kyllästyy ja nostaa luistimet naulaan. Miksi? Kamun poika sanoi lopettaessaan 15-vuotiaana: "Aina jossain metsässä juoksemassa tai kiertämässä jonossa kaukaloa, eikä ikinä matseja!".

Ehkäpä kyse onkin myös siitä, että harjoitellaan "vääriä" asioita. Ei liian nuorena pidä alkaa kunto- tai lihasharjoittelua, koska sen puolen ehtii saada kuntoon periaatteessa milloin vaan. Nuorena pitää nimenomaan hankkia ne taidot, joita sitten aikuisena käytetään. Enkä tarkoita tällä nyt mitään tehovalmennusta, jossa junnut sitten vuorostaan laitetaan pelkästään luistelemaan tötsiä ympäri ja harjoittelemaan laukomista. Antaa niiden pelata tavallaan ja kehittyä myös omalla painollaan. Samalla siinä kasvaa halu harrastaa lajia. Ilman aitoa innostostusta on vaikea saada pienempiä pelaamaan. Ja eikös tässä loppujen lopuksi ole kuitenkin kyse siitä, että junnuilla olisi hauskaa jäällä?

Onko kenelläkään tietoa siitä, miten nuorena pelaajien roolittaminen aloitetaan nykyään? Onko tässä eroja Suomen ja muiden maiden välillä? Muistan monien tsekkipelaajien sanoneen, että heillä harjoittelussa keskityttiin nimeonmaan taitopuoleen. Roolituksesta ei puhuttu vasta kuin isompana ja vanhempana.

 

[finnishninja]

Varmasti harjoitellaan monesti ihan vääriä asioita. Me vanhemmat luulemme usein että määrätyt kuviot sun muut intervallit ovat oikeita ja toimimme sokeasti kaavojen mukaan.

Kaikkein tärkeintä on heillä on hauskaa, niin kuin Taito-Ojanen mainitsi.

Roolijako saattaa alkaa joskus todella aikaisin. Luin erään jutun, jossa haastateltiin erästä tsekkiläistä valmentajaa. Hän ihmetteli sitä, että kaikilla lapsilla on päiväkodissa omat lelut. Hän kertoi, että heillä annetaan pojille vain yksi auto. Hänestä, jolla auto on päivän päätyttyä, tulee jääkiekkoilija...

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti Taito-Ojanen

Onko kenelläkään tietoa siitä, miten nuorena pelaajien roolittaminen aloitetaan nykyään? Onko tässä eroja Suomen ja muiden maiden välillä? Muistan monien tsekkipelaajien sanoneen, että heillä harjoittelussa keskityttiin nimeonmaan taitopuoleen. Roolituksesta ei puhuttu vasta kuin isompana ja vanhempana.

Tsekkien ja slovakkien harjoittelu lienee aika samanlaista, en ainkaan usko, että kovinkaan suuria eroavaisuuksia löytyy. Joten asiaan liittyen, ainakin eräässä haastattelussa slovakialainen valmentaja tai maajoukkueen edusta (en muista kuka) vertaili hivenen eroja nuorten kiekkoilijoiden treenaamisessa Suomessa ja Slovakiassa.

Hän hivenen ihmetteli sitä kuinka nuorena Suomessa aloitetaan pelaajien roolitus, Slovakiassa nuorten harjoittelu lähtee pitkälle tekniikan ja taidon kautta, muu roolittaminen astuu kuvaan vasta siinä vaiheessa kun pelaajien taitotaso on tarpeeksi korkealla. Joka tapauksessa vuosia myöhemmin kuin junnukiekossa Suomessa.

Samaa "metodia" olen lukenut käytettävän Tsekeissäkin, eli ensin tarpeeksi taitoa ja vasta sitten ryhdytään roolittamaan pelaajia. Kumpi on sitten parempi systeemi, siihen on huomattavasti hankalampi antaa vastausta - ainakaan minun tietotasolla. Tärkeintä lienee se ettei nuorten rakkautta lajiin tukahduteta liian varhain.

Tällaista,

vlad#16.

 

[Jukka Ropponen]

Nyt kun olen tässä päässyt seuraamaan junnutoimintaa muutaman kuukauden ajan täällä kotimaassa niin on helpompi tehdä vähän pidemmälle vietyjä johtopäätöksiä ja havaintoja.

Yleisesti ottaen harjoittelun suhde pelien määrään nähden on Suomessa paljon parempi eli meillä treenataan kyllä paljon enemmän.

Treenien laatu vaihtelee valtavasti. Olen nähnyt aivan nuorten junnujenkin treenaavan koko jää-ajan joukkuekuvioita ja asioita jotka tähtäävät vain seuraavan pelin voittoon eikä poikien taitojen kehittämiseen. Päinvastaisia esimerkkejäkin on myös eli laidasta laitaan. Sanoisin silti että harjoittelu on myös laadultaan täällä parempaa kuin USA:ssa.

Oheis/kuivaharjoitteluun, verryttelyihin ja jäähdyttelyihin täällä kiinnitetään paljon paremmin huomiota kuin USA:ssa jossa tuntuu olevan paljon tärkeämpää "millaiset kravatit pojille ostetaan matkapeleihin."

Joukkueiden pelaajamäärät ovat täällä paljon suuremmat kuin USA:ssa jossa joukkue säättää C junnuissakin mennä koko kauden läpi 14 + 2 porukalla. Siellä kaikki pelaavat aina kun taas täällä on lähes aina pelaajia jotka eivät pue läheskään kaikkiin peleihin.

Joka tapauksessa Suomen systeemit vaikuttavat minusta paljon paremmilta, vaikka parantamista meillä kaikilla on silti.

Jukka

 

[Pakki]

Viestin lähetti Jukka Ropponen

Joukkueiden pelaajamäärät ovat täällä paljon suuremmat kuin USA:ssa jossa joukkue säättää C junnuissakin mennä koko kauden läpi 14 + 2 porukalla. Siellä kaikki pelaavat aina kun taas täällä on lähes aina pelaajia jotka eivät pue läheskään kaikkiin peleihin.

Tämän olen itsekin huomannut suomalaisessa juniorijääkiekossa. Usein pelaavat miehistöt ovat aivan liian suuria. Syitä tähän voi olla useitakin. Halutaan kaikille tasapuolinen peliaika, mikä on tietenkin hyvä asia, tai sitten pyritään ylläpitämään kovaa tempoa ottelun läpi, mikä taas edesauttaa voittamista...

Joka tapauksessa olisi paljon parempi vaikka jakaa joukkue kahteen pelaavaan ryhmään ja pelata ottelut vaikka kahdella kentällä huolimatta siitä, että kolmannessa erässä voi vauhti vähän hyytyä. Ottelu on kuitenkin aina jääkiekkoilijan juhla ja silloin olisi syytä myös saada tarpeeksi peliaikaa.

Otteluiden ja harjoitusten suhteesta sanoisin, että tuo mainittu suhde 3 harjoitusta peliä kohden kuulostaa mielestäni parhaimmalta. Junioreissa kuitenkin keskitytään taitojen kehittämiseen ja usein esim. kiekollinen peli otteluissa on vain muutaman pelaajan vastuulla ja näin vain he voivat kehittyä sillä alueella otteluiden aikana.