Olipahan ottelu. KalPan kannattajajoukko loi otteluun hyvän tunnelman. Bussimatka hallille kesti pitkään, olo oli kuin olisi Kuopioon tullut.. mikkeliläiset istui hiljaa ja ihmetteli hallin nurkassa kannustavia kuopiolaisia. Sitten alkoi ottelu...
KalPa hallitsi alkua, sitten ensimmäinen laukaus Kuivalaiselle: 1-0. Ensimmäinen erä selvästi Jukureille mutta huippupaikkoja ei ollut. Toisessa erässä neljä loistavaa maalipaikkaa mutta ei mennyt tyhjäänkään maaliin. Niinpä sitten kolmanteen erään.
Jarkko Kosonen vihelteli ihmeellisiä jäähyjä molemmille, viimeinen niistä tuottikin sitten KalPan tasoituksen. Sipiläinen sai 2+2-minuuttisen korkeasta mailasta hieman ennen loppua. Viimeisellä minuutilla Jukureiden purkukiekko liukui lupaavasti kohti KalPan tyhjää maalia, mutta poks. Osui keskelle tolppaa. Seuraava hyökkäys Jukureiden päädyssä ja Setzinger ohjaa tasoituksen 6 sekuntia ennen päätössummeria. Tämän kyllä soi kuopiolaisille kannattajille, sen verran ryhdikästä metelöintiä oli läpi ottelun.
Jatkoaika, Jukurit pääsee ylivoimalle. Lindfors läpi, ei maalia. Hetken kuluttua on KalPan mies nokikkain Lindforsin kanssa, eikä saa. Loppuhetkillä ei sentään enempää paikkoja tullut joten pistejakoon päädyttiin.
Ottelusta jäi melko skistofreeninen olo, toisaalta hyvä että kaiken jälkeen päädyttiin tasalukemiin mutta toisaalta olisi voitto oli otettavissa. KalPa pelasi hyvin, suoraviivaiset hyökkäykset aiheuttivat usein vaikeuksia.
Sitten aiheeseen kahvakiekko. Kyllä, kahvasihan Jukurit, jopa minä mikkeliläisenä myönnän. Tosin niin teki KalPakin. Tähän ilmeisesti ollaan tultu, että Mestiksessäkin huippujoukkueet tökkäävät mailaa kainaloon heti, avusti tosin Jarkko Kosonenkin tätä tyylisuuntausta tuomaroinnillaan. Tässä suhteessa oltiin melko tasaväkisiä, kahvaamalla ei ottelua ratkaistu.
Tiivistetysti voisi sanoa, että molemmat joukkueet vuoron perään tunaroivat mahdollisuutensa voittoon. Maalivahdit pelasivat molemmat hyvin. Törmäsin erätauolla vanhaan alikessuun ja bussilla kesti 25 minuuttia päästä hallin pihasta keskustaan. Tasapeli ei, tämän tekstin sävystä huolimatta, juuri ota päähän. Mikähän lie siinäkin... jatkakaa, minä rupean katsomaan Suomen nuorten peliä.
Edit: kirjoitusvirheitä pois.