Jukureiden harjoitusottelut 2019–2020

HighFlyer#95

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit
Jukurit julkaisi juuri tulevan syksyn harjoitusotteluohjelmansa ja se sisältää ainakin omaan silmääni ihan mielenkiintoisiakin pelejä:

Ke 7.8. Jukurit- KalPa, Mikkeli
Pe 9.8. Jukurit- HK Vitjaz (KHL), Mikkeli
Su 11.8. - Ma 19.8. Harjoitus ja- otteluleiri Japanissa, sisältää 17.8 ja 18.8 pelattavat ottelut Nikkoa vastaan. Ensimmäinen ottelu pelataan Nikkossa ja toinen Tokiossa.
To 22.8. SaPKo-Jukurit, Savonlinna
To 29.8. Jukurit-Ilves, Mikkeli
Ke 4.9. KalPa-Jukurit, Kuopio

Kaikkiaan siis 5 harjoitusottelua Suomen maaperällä ja kaksi Japanin leirillä. KHL-joukkueen kohtaaminen tietysti se mielenkiintoisin, mutta oman värinsä tuovat myös pitkästä aikaa harjoitusohjelmassa oleva SaPKo sekä Ilves. Toki sinne perinteiset KalPa-väännötkin mahtuvat.
 

Wiljami

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, sympatiaa muuhun Savoon ja Kaakonkulmalle
Onpas komea paita. Ei kyllä äkkiseltään tule mieleen valkeaa paitaa Jukureilta (lumipukupaitaa jos ei huomioida).
 

HighFlyer#95

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit
Harjoituskauden avaukseen KalPaa vastaan miehitys on seuraava:

Partanen-Weigel-Roine
Galvas-Piipponen

Pereskokov-Nikkanen-Sarault
Jaatinen-Rindell

Leskinen-Henritius-Piitulainen
Hyvärinen-Kemppainen

Hotakainen-Vähätalo-Huttunen
Alho-Jakovenko

Aho (Rajaniemi)

Ritamäki ja Kalliola huilissa, kuten myös vasta alkuviikosta Suomeen maajoukkuetehtävistä palannut Tanus ja loukkaantuneet Kokkonen sekä Jalonen.

Mielenkiinnolla kyllä etenkin nuoriso-osaston (Nikkanen, Kemppainen, Rindell, Alho, Huttunen) otteita seuraan. Ulkomaalaisvahvistusten esitykset toki myös tarkempaan seurantaan.
 
Suosikkijoukkue
Mikkelin Jukurit
Ensimmäinen harkkapeli pelattu alta pois, ja Kalpa kaatui ansaitusti 5-2. Maalintekijät Jaatinen, Hotakainen, Leskinen, Vähätalo ja Leskinen tyhjiin. Maalissa Johnny Aho pelasi varsin hyvän pelin, Kalpan eka maali hyvä viimeistely pompun kautta tulleesta puolikkaisesta läpiajosta, ja toinen maali sitten perinteisen maalinedushässäkkä, jossa Kalpan pelaaja löysi kiekon ja löi sisään.

Peli molemmilla kesäterässä, mutta Jukurien peli selkeästi valmiimpaa. Hyökkäyksiin lähdöt onnistui pääsääntöisesti nopeina, ja viiveitä ei viimeistä erää lukuunottamatta juurikaan nähty. Kalpalla toki ”puuttui ykköskenttä” joka luonnollisesti näkyy otteissa.
Kentältä muuten nostetaan esiin kaksi erityisesti silmään hyvällä pelillä osunutta, eli Fredrik Weigel ja Axel Rindell. Weigel rakensi ja rytmitti peliä todella mallikkaasti, ja näyttää yhden pelin otannalla vaatimukset täyttävältä ykkössentteriltä. Rindell pelasi kokonaisvaltaisesti todella vakuuttavasti, teki hyviä ratkaisuja kiekollisena (mm ekassa erässä läpikentän syöttö Piitulaiselle läpiajoon), ja hoiti myös puolustushommat mallikkaasti, liike ja voima näyttäisi riittävän hyvin.

Summa summarum, eka harkkapeli, se täytyy muistaa, mutta erittäin lupauksia antava sellainen. Perjantaina jatkuu, katsotaan millä luvuilla voitetaan KHL-joukkue.
 

Tuusa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit
Weigel rakensi ja rytmitti peliä todella mallikkaasti, ja näyttää yhden pelin otannalla vaatimukset täyttävältä ykkössentteriltä.
Weigel oli kentän paras. Lähtönopeus on hyvä, näkee kiekon kanssa kentän tosi hyvin, ja syötöt napsuvat nätisti lapaan. Jos kaverit osaa laittaa kiekon reppuun, niin Weigel tulee tekemään 40-50 pinnan kauden (saa ottaa talteen).

Muutkin ulkolaiset jätti positiivisen kuvan. Galvas tulee pelaamaan ykkösparissa ja Jakovenkokin vaikuttaa tekijämieheltä. Sarault välytteli ajoittain ja otteet lupaa hyvää. Seuraavaan peliin kokeiluun Tanus Saraultin ja Pereskokovin keskelle?

Juhana Aho maalissa pelasi varman pelin. Lupaava alku Jukureilta kokonaisuutena.
 

HighFlyer#95

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit
KalPa oli kesy ja Jukureiltakin ajatus vähän katosi ensimmäisen erän jälkeen, mutta kun kyseessä nyt oli kuitenkin kauden ensimmäinen ottelu, niin ihan tyytyväinen voi olla.

Weigel tosiaan vakuutti kyllä ja muodosti Partasen ja Roineen kanssa selvästi toimivimman kombon tänään. Muutkin ulkomaalaiset väläyttelivät, mutta eivät ihan niin näkyviä olleet kuin Weigel.

Leskiselle myös peukkua. Varmasti henkiselle puolelle tärkeät onnistumiset vaikean viime kauden jälkeen. Näytti myös fyysisesti olevan jotenkin kovemmassa tikissä kuin aiemmin. Liekkö sitten vetänyt kovaa treeniä kesällä.

Kemppaiselle ja Rindellille nousee myös peukut. Uskalsivat pelata ja molemmat jakoivat parit maukkaat avaukset, joista muun muassa se 3-0-maali lähti.

Aho vaikutti myös palanneen sille toissa kauden tasolleen. Varmoja koppeja ja muutenkin itseluottamus näytti olevan ihan eri tasolla kuin viime kaudella loukkaantumisen jälkeen.

Positiivisin fiiliksin voi jatkaa kohti perjantain Vitjaz-ottelua. Siinä on sitten kova mittari joukkueelle.
 

Kaatosade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, Leijonat, Mikkelin Palloilijat
Weigelistä syntyi kyllä itsellekin varsin positiivinen mielikuva. Omiin silmiin hän oli tänään illan parhaita pelaajia, ellei jopa paras. Muutkin uudet pelaajat antoivat kyllä positiivisen kuvan itsestään. Yhden pelin perusteella ei pidä päätellä liikoja, mutta pitäisin kyllä Jakovenkon täällä ihan mielelläni koko kauden (hänhän on täällä tryoutilla ainakin vielä toistaiseksi).

Mielenkiinnolla odotan perjantain peliä.
 

stiffler

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa
Peli molemmilla kesäterässä, mutta Jukurien peli selkeästi valmiimpaa. Hyökkäyksiin lähdöt onnistui pääsääntöisesti nopeina, ja viiveitä ei viimeistä erää lukuunottamatta juurikaan nähty. Kalpalla toki ”puuttui ykköskenttä” joka luonnollisesti näkyy otteissa.

Summa summarum, eka harkkapeli, se täytyy muistaa, mutta erittäin lupauksia antava sellainen.
Joo, ei kovin valmista peliä vastustajan leiristä voinut odottaakaan kun huomioi tosiaan, että 1. ja 2. Kenttien sentterit Järvinen ja Ikonen sivussa. Samoin kuin kärkilaiturit Keränen ja Kantola ja ehdottomat vakio kookoonpanon miehet Jokinen ja Nuutinen. Tähän vielä lisäksi kun kaksi viime kauden parasta puolustajaa Wilson ja Seppälä on sivussa niin eihän se varmasti silmiä ole hivellyt.
 

HighFlyer#95

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit
Vitjazia vastaan kokoonpanoon ei juurikaan muutoksia keskiviikkoon nähden:

Partanen-Weigel-Roine
Sarault-Nikkanen-Pereskokov
Leskinen-Henritius-Piitulainen
Kalliola-Vähätalo-Hotakainen

Galvas-Piipponen
Jakovenko-Rindell
Hyvärinen-Kemppainen
Alho-Huttunen (13.hyökkääjä)

Rajaniemi (Aho)

KalPaa vastaan osumaa ottanut Jaatinen sivussa. Kalliola ottaa Huttusen paikan nelosketjun laidasta ja Huttunen siirtyy ylimääräiseksi hyökkääjäksi. Rajaniemi vaihtuu aloittavaksi maalivahdiksi.
 

AVR

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit
Vitjazia vastaan kokoonpanoon ei juurikaan muutoksia keskiviikkoon nähden:

Partanen-Weigel-Roine
Sarault-Nikkanen-Pereskokov
Leskinen-Henritius-Piitulainen
Kalliola-Vähätalo-Hotakainen

Galvas-Piipponen
Jakovenko-Rindell
Hyvärinen-Kemppainen
Alho-Huttunen (13.hyökkääjä)

Rajaniemi (Aho)

KalPaa vastaan osumaa ottanut Jaatinen sivussa. Kalliola ottaa Huttusen paikan nelosketjun laidasta ja Huttunen siirtyy ylimääräiseksi hyökkääjäksi. Rajaniemi vaihtuu aloittavaksi maalivahdiksi.

Siellä o melko kokematon pakisto kyllä nyt ottamassa KHL joukkueen hyökkäyksiä vastaan. Toivottavasti ei tule ainakaan loukkaantumisia!!

E: Huttunen on pakkina, ei hyökkääjänä.
E2: Arvatenkin somevastaavalle kävi pikku hassi ja nyt Huttunen on sitten 13. Hyökkääjä.
 
Viimeksi muokattu:

Tuusa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit
Hajapoiminnat Jukurien tämän illan ottelusta Vitjazia vastaan:

- Ville Leskinen - läpimurtokausi edessä? Kahteen peliin neljä maalia ja oli vielä suht lähellä hattu tänään..
- Axel Rindell on ollut positiivinen yllätys molemmissa peleissä. Noilla otteilla ottaa pelipaikan kokoonpanossa.
- Jukurien peli on menossa selvästi nopeampaan suuntaan kuin viime kaudella
- Sarault-Nikkanen-Pereskokov toimi paremmin kuin KalPa pelissä. Lisää pelejä, ja kakkosketju on sittenkin siinä?
- Partanen ei pelannut kolmannessa. Joutuiko penkille vai saiko kolhua (huomasiko joku)?
 

Kaatosade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, Leijonat, Mikkelin Palloilijat
Ylivoima vaikutti ainakin omiin silmiin toimivammalta kuin keskiviikkona. Yllä olevista hajapoiminnoista olen kyllä aika lailla samaa mieltä, etenkin tuosta Leskisestä. Aiempina kausina hän ei ole säväyttänyt ihan niin kovasti, mutta nyt vaikuttaisi olevan ainekset kasassa siihen lopulliseen läpimurtoon.
 

hil

Jäsen
Suosikkijoukkue
West Bromwich Albion, Liga NOS
- Partanen ei pelannut kolmannessa. Joutuiko penkille vai saiko kolhua (huomasiko joku)?
Partanen hukkaa kiekon ja Vitjaz vastaisku 2-3
Syy ja seuraus? Ei vaan, Huttunen pelasi ensin muutaman vaihdon Roineen paikalla ja sitten loppupelin Partasen paikalla. En huomannut että Partanen mitään osumaa olisi ottanut - päinvastoin, antoi Grebenshchikoville osumaa. Penkillä (ei päässä) istuskeli kolmannen erän.

Onko muuten rankkarisäännöissäkin tullut jotain tulkintamuutoksia, vai huomioiko taistelijapari Luoma-aho-Suorsa Putinin pyöreät vuodet vallassa?
 

HighFlyer#95

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit
En tiedä tosiaan oliko se vain omaa kuvitelmaani, mutta kiekko näytti ylivoimalla (ja myös tasaviisikoin) liikkuvan huomattavasti vauhdikkaammin mieheltä toiselle kuin viime kaudella. Saatiin välillä jopa liikkeeseen annettua pystysyöttöjä väleihin.

Nikkaselta huomattavasti parempi peli kuin KalPaa vastaan ja maali oli kyllä komea.

Leskinen jatkoi vahvoja otteitaan, kuten myös Rindell.

Ulkomaalaiset paransivat keskiviikosta. Saraultilla ehkä vielä eniten hakemista, mutta kyllä sielläkin on ihan pelimiehen merkkejä nähtävissä. Varsinkin alivoimatilanteissa pisti pari kertaa silmään, kun sai katkon niin ei lähtenyt heti roiskaisemaan päätyyn, vaan katsoi mahdollista syöttöpaikkaa keskialueella olevalle joukkuekaverille. Fiksua pelaamista mielestäni. Takakarvasi myös muutaman kerran aika vahvasti. Oli viime kaudella kuitenkin Tanskassa kova aloittaja, joten pitäisikö kokeilla keskellä?
 

Jape

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit
Missä Leskinen on kesän treenannut? Toivotaan että vihdoin Pieksämäen Pojalla natsaisi!

Aika hyvää nousua orastelee näin loppukesästä. Tosin harjoituspeleissä kaikki tietää, ettei maalikunkuille pyttyjä jaeta. Runkosarjassa pitää onnistua.
 
Mielenkiintoinen keitos Mikkelissä - neljäs liiga-ajan keitos; ensimmäinen ammattimaisen urheilujohtajan alaisuudessa rakennettu; ja vieläpä strategialla, jossa scoutingista haetaan selvästi suurempaa tuotto-riski -suhdetta mm. ulkomaalaispelaajien muodossa. Suurempi riski, suurempi potentiaali. Mielestäni ainut oikea ratkaisu seurajohdolta, kun on käynyt aika selvästi ilmi se, minkä kaikki muutenkin tiedämme: 1,5 miljoonalla (vai paljonko mahtaa olla) 8. parhaan, tai edes 10. parhaan, joukkoon on valtava haaste.

Pakistossa kaikilla neljällä uudella miehellä pelaavuus todella korkealla tasolla - tästä ei näköjään Holtari ole tinkinyt. PAPP-pelissä kamppailuvoiman riittävyys varmasti kunkin osalta selvinnee pelien mittaan, mutta oli todellakin yllätys, millä tasolla koko nelikko pystyi operoimaan kiekollisena. Itse asiassa Galvasilta jäin odottamaan vielä enemmän jatkossa. Rindell ja Jakovenko erityisesti kykenivät jo tässä vaiheessa avaamaan kovalla varmuudella keskustaankin.

Weigel tulee ottamaan ykkössentterin tontin suvereenisti. Mies kuuluu siihen joukkoon pelaajia, joka kykenee leikittelemään kentällä älykkyydellään. Ehdoton tuleva suosikkipelaajani. Sarault? Sama tunne kuin muillakin, hiihteli vielä hieman. Laiskahkosta "luistelufrekvenssistä" huolimatta jaloissa tuntuu olevan potkua ja takapaineet vietiin loppuun saakka.

Onnistuneeseen kauteen ei tule riittämään uusien tulokkaiden osoittautuminen kovalla prosentilla positiivisiksi tapauksiksi, vaan tarvitaan ehdottomasti kaivattua upgradea jatkajista. Tarvitaan koodinimi Leskisiä. Oli hieno kuulla Kangasalustan suusta se, minkä pystyi jo huomaamaan kentällä. En usko, että Leskinen olisi enää saanut seuraavaa kautta aikaa luontaisen lahjakkuutensa lunastamiseen - läpimurron aika on nyt. Sama tilanne on luontaisesti Kokkosella ja Nikkasella: ensi merkit ovat lupaavat.

Todella hyvät aistimukset koko joukkueesta. Potentiaalin ylityksen mahdollisuus on käsinkosketeltavissa.

-----

Peli näyttää kaiken.

Kuten monet tietävät, allekirjoittanut palstaveli kirjoittaa paljon pelistä. Korostaa sitä jääkiekkoilun osa-aluetta, eikä vähiten siksi, ettei moni muu tunnu niin tekevän. Välillä suomalaisessa kiekkokeskustelussa kuulee puhetta, ettei peliä pitäisi ylikorostaa, no, sanonpahan vaan, että väärin. Sitä alikorostetaan edelleen.

Antti Pennasen HPK:n ja Jukka Jalosen Leijonien näytteet keväällä olivat raju, vastaansanomaton ja mikäli vain mahdollista, brutaalein isku vuosiin jaloslaisen Meidän pelin ja joukkuepelilähtöisen ajattelun kritiikille. Kuten ennenkään, tämä tyrmäys ei ollut pysyvä, vaan pelaajien peli/yksiöt keskiöön -koulukunta nousee ennemmin tai myöhemmin koloistaan voimansa keränneinä kritisoimaan suomalaista peli-identiteettiä - tai vaihtoehtoisesti jääkiekkoilun pelitapa-aspektia yleisesti, mutta eivät varmaankaan pariin vuoteen. Pennasen viime kauden upea, edistyksellinen ja tiukasti orgnisoitu tapa hyökätä tyrmäsi mannerilaisen, jopa ylimielisen löyhän yksilökeskeisen pelaamisen, jota Manner sitten yritti viime hetkillä parsia tiiviiksi, onnistumatta. Jalosen konservatiivinen, täysin oikeaoppinen versio Meidän pelistä osoitti ne viime vuosina voimistuneet soraäänet aivan nollapuheeksi, ettei kyseinen pelitapa sellaisenaan enää täytä kansainvälisen pelin vaatimuksia. Nämä kaksi joukkuetta osoittivat jälleen kerran: sillä on valtava merkitys, miten joukkueet pelaavat. Ei riitä muuttujaksi, kuka pelaa, tai miten pelaa yksilönä, tai miten pelataan kolmikkona. Kyse on siitä, miten oma viisikko pelaa suhteessa vastustajan viisikkoon. Lyhyemmin, iskulauseen muodossa: jääkiekko on pelikirjapeli.

Noniin. Mutta entä Jukurit?

Pekka Kangasalusta on tehnyt/tekemässä pieniä muutoksia viime kauden persoonalliseen peli-identiteettiin. Puolustuksessa koulukunta-tason eroja ei ole nähtävissä: omalla alueella puolustetaan yhdistetysti alueen ja miesvartioinnin kautta; hyökkäys- ja keskialueella pakit aktivoituvat nykysuuntauksen mukaisesti erittäin aggressiivisesti puolustamaan eteenpäin tilanteen salliessa; ja puolustamisessa on vahva kaksivaiheisuus: paineen myöhästyessä tai ensimmäisen iskun epäonnistuessa vetäydytään ykkösen, kärkikarvaajan, päätöksellä trapiin.

Hyökkäämisessä on tapahtumaisillaan suurempi muutos, josta voin heti alkuun todeta itse olevani tyytyväinen. Viime kaudellahan Jukurien hyökkääminen perustui perinteisen kenttätasapainon säilyttämisen sijaan Mannerin Kärpissä toissa kaudella lanseeraamaan hyökkäyspelitapaan, jossa alueellisia ylivoimia pyritään luomaan ennen kaikkea laitojen lähelle. Tilaa voitetaan paljon laitojen kautta ("biljardina" tai normaalina pelin puolen syöttönä), jonne hyökkääjät tekevät ns. ylijuoksuja kaistojen ohi (laidalta toiselle). Kiekonriiston hetkellä käytetään repivää hyökkääjää, joka pyrkii voimakkaan luistelun turvin tarjoamaan korkealle, aina hyökkäyssiniselle asti. Hyökkäykset ovat useammin alivoimaisia, syöttöketjuja tai pelejä keskustan kautta ei synny.

Nyt tämä toinen em. pelitapaan kuuluva elementti, repivä hyökkääminen, on edelleen tallella. Eli: viime kauden tapaan oman pään aloitusvoiton/kiekonriiston hetkellä ei toimita kuten perinteisessä Meidän pelissä, eli että painoton laituri tarjoaa pakki-pakin jälkeen paikan lyhyelle syötölle aivan laidan lähelle. Vaan: tilanteen mukaan yksi tai kaksi laituria aloittaa miikaroine-tyyppimerkkisen räjähtävän luistelun kohti keskialuetta, tarkoituksena ensinnäkin estää vastustajan pakkien eteenpäin puolustaminen (pintsaaminen siniviivalla) ja toiseksi luoda tyhjä pelitila keskialueelle, jonka takaa tulevat pakit voisivat kaistoittaa, jos luisteluvoima vain riittäisi. Tämä elementti siis näkyi edelleen.

Sen sijaan: ylijuoksut ovat vähentyneet radikaalisti, päinvastoin perinteisen suomalaisen tavan mukaan hyökkääjät pyrkivät pääsääntöisesti pysymään kenttätasapainoisesti omilla kaistoillaan, rintamana, pelattavana. Esimerkkitilanne: viime kaudella painolliselle huonossa liikkeessä olevalle laiturille tarjotaan puolustussiniviivan kulmalle kiekko. Olisi suurella todennäköisyydellä tehty näin: laituri pelaa kiekon biljardina ohi paineistavan vastustajan, jonne jo ennestään korkealla oleva sentteri tekee ylijuoksun. Nyt säännönmukaisesti tehtiinkin: laituri syöttää lyhyen tilaa tekevän (poikittaisen, jopa palauttavan) syötön tarpeeksi alhaalla olevalle sentterille, josta peli jatkuu kiihtyen kohti hyökkäysaluetta. Myös painoton laituri, kun ei ollut järkevää lähteä varastamaan ylös, pysyi todella alhaalla, jonne saatiinkin tukku hyviä kenttätasapainoa ylläpitäviä ristipistoja pelattua. Näin viime kaudella harvoin toimittiin.

Eli: tärkeä muutos kohti lyhytsyöttöpelaamista, johon uskovat mm. HPK ja Jukka Jalosen Leijonat, on ainakin toistaiseksi otettu. (Toivottavasti ei ole kyse siitä, ettei ylijuoksupelaamista ole vielä ehditty harjoitella). Hyökkääjät pysyvät leveänä rintamana ja pyrkivät syöttöketjuihin neljän kaistan ja tukevan pakin (mahdollisuus palautukselle) avustuksella.

Arvaukseni on, että hyökkäysalueen pelaamisessa tuskin oli päästy juuri piirtoja pidemmälle, joten ei siitä tässä vaiheessa sen enempää. Paikanvaihtoja ja muuta pientä juonikkuutta jo esiintyi (sekä viime kauden tapaan pakkien kurkkauksia syvälle). Mielenkiintoista on nähdä koko Liigan mittakaavassa, alkavatko muut valmentajat kehittää vielä tiukemmin organisoitua kulmapelaamisen pelitapaa, nyt kun HPK keväällä teki omalla suorastaan robottimaisen pelikirjamaisella kulmapelillään murhaavaa jälkeä. Perinteisestihän HAHP-pelaaminen on ollut se osa-alue pelistä, joka on mieluiten jätetty pelaajien "luovuuden" temmellyskentäksi. Luonnollisesti Liigassa se ei ole enää vuosiin käynyt päinsä.

Ai niin, erikoistilanteet. Jukurithan neppaili kolmella yv-kentällä, joista aika mielenkiintoisesti Weigelin ja Nikkasen kentälliset olivat harjoitelleet kuviopelin Suomessa yleisimmällä takakolmio-mallilla, Henritiuksen porukka oli lähtenyt liikkeelle alakautta kierrätettävällä noppavitosella - no, tiedämmekin, kumpi toimi paremmin. Tuossa kuviossa on loistavat variaatiomahdollisuudet ja veikkaan joukkueen lähtevän sillä kauteen, kunnes vastustajat mahdollisesti oppivat pelaamaan suuntia pois.

Tämä noppavitonenhan nyt jäi tietysti surullisena historiaan siitä, että Kangasalusta ymmärsi kokeilla sitä viime kauden ylivoimafarssissa vasta viimeisillä kierroksilla, jolloin se toimikin heti, mutta aavistuksen liian myöhään, heh. Vastaavaa reagointikyvyn ja kekseliäisyyden hitautta ei saa enää esiintyä siinä vaiheessa, jos, tai ennemmin kun, todennäköisesti tälläkin kaudella jokin asia pelaamisessa ennemmin tai myöhemmin vaikeutuu.
 

Huml71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Mielenkiintoinen keitos Mikkelissä - neljäs liiga-ajan keitos; ensimmäinen ammattimaisen urheilujohtajan alaisuudessa rakennettu; ja vieläpä strategialla, jossa scoutingista haetaan selvästi suurempaa tuotto-riski -suhdetta mm. ulkomaalaispelaajien muodossa. Suurempi riski, suurempi potentiaali. Mielestäni ainut oikea ratkaisu seurajohdolta, kun on käynyt aika selvästi ilmi se, minkä kaikki muutenkin tiedämme: 1,5 miljoonalla (vai paljonko mahtaa olla) 8. parhaan, tai edes 10. parhaan, joukkoon on valtava haaste.

Pakistossa kaikilla neljällä uudella miehellä pelaavuus todella korkealla tasolla - tästä ei näköjään Holtari ole tinkinyt. PAPP-pelissä kamppailuvoiman riittävyys varmasti kunkin osalta selvinnee pelien mittaan, mutta oli todellakin yllätys, millä tasolla koko nelikko pystyi operoimaan kiekollisena. Itse asiassa Galvasilta jäin odottamaan vielä enemmän jatkossa. Rindell ja Jakovenko erityisesti kykenivät jo tässä vaiheessa avaamaan kovalla varmuudella keskustaankin.

Weigel tulee ottamaan ykkössentterin tontin suvereenisti. Mies kuuluu siihen joukkoon pelaajia, joka kykenee leikittelemään kentällä älykkyydellään. Ehdoton tuleva suosikkipelaajani. Sarault? Sama tunne kuin muillakin, hiihteli vielä hieman. Laiskahkosta "luistelufrekvenssistä" huolimatta jaloissa tuntuu olevan potkua ja takapaineet vietiin loppuun saakka.

Onnistuneeseen kauteen ei tule riittämään uusien tulokkaiden osoittautuminen kovalla prosentilla positiivisiksi tapauksiksi, vaan tarvitaan ehdottomasti kaivattua upgradea jatkajista. Tarvitaan koodinimi Leskisiä. Oli hieno kuulla Kangasalustan suusta se, minkä pystyi jo huomaamaan kentällä. En usko, että Leskinen olisi enää saanut seuraavaa kautta aikaa luontaisen lahjakkuutensa lunastamiseen - läpimurron aika on nyt. Sama tilanne on luontaisesti Kokkosella ja Nikkasella: ensi merkit ovat lupaavat.

Todella hyvät aistimukset koko joukkueesta. Potentiaalin ylityksen mahdollisuus on käsinkosketeltavissa.

-----

Peli näyttää kaiken.

Kuten monet tietävät, allekirjoittanut palstaveli kirjoittaa paljon pelistä. Korostaa sitä jääkiekkoilun osa-aluetta, eikä vähiten siksi, ettei moni muu tunnu niin tekevän. Välillä suomalaisessa kiekkokeskustelussa kuulee puhetta, ettei peliä pitäisi ylikorostaa, no, sanonpahan vaan, että väärin. Sitä alikorostetaan edelleen.

Antti Pennasen HPK:n ja Jukka Jalosen Leijonien näytteet keväällä olivat raju, vastaansanomaton ja mikäli vain mahdollista, brutaalein isku vuosiin jaloslaisen Meidän pelin ja joukkuepelilähtöisen ajattelun kritiikille. Kuten ennenkään, tämä tyrmäys ei ollut pysyvä, vaan pelaajien peli/yksiöt keskiöön -koulukunta nousee ennemmin tai myöhemmin koloistaan voimansa keränneinä kritisoimaan suomalaista peli-identiteettiä - tai vaihtoehtoisesti jääkiekkoilun pelitapa-aspektia yleisesti, mutta eivät varmaankaan pariin vuoteen. Pennasen viime kauden upea, edistyksellinen ja tiukasti orgnisoitu tapa hyökätä tyrmäsi mannerilaisen, jopa ylimielisen löyhän yksilökeskeisen pelaamisen, jota Manner sitten yritti viime hetkillä parsia tiiviiksi, onnistumatta. Jalosen konservatiivinen, täysin oikeaoppinen versio Meidän pelistä osoitti ne viime vuosina voimistuneet soraäänet aivan nollapuheeksi, ettei kyseinen pelitapa sellaisenaan enää täytä kansainvälisen pelin vaatimuksia. Nämä kaksi joukkuetta osoittivat jälleen kerran: sillä on valtava merkitys, miten joukkueet pelaavat. Ei riitä muuttujaksi, kuka pelaa, tai miten pelaa yksilönä, tai miten pelataan kolmikkona. Kyse on siitä, miten oma viisikko pelaa suhteessa vastustajan viisikkoon. Lyhyemmin, iskulauseen muodossa: jääkiekko on pelikirjapeli.

Noniin. Mutta entä Jukurit?

Pekka Kangasalusta on tehnyt/tekemässä pieniä muutoksia viime kauden persoonalliseen peli-identiteettiin. Puolustuksessa koulukunta-tason eroja ei ole nähtävissä: omalla alueella puolustetaan yhdistetysti alueen ja miesvartioinnin kautta; hyökkäys- ja keskialueella pakit aktivoituvat nykysuuntauksen mukaisesti erittäin aggressiivisesti puolustamaan eteenpäin tilanteen salliessa; ja puolustamisessa on vahva kaksivaiheisuus: paineen myöhästyessä tai ensimmäisen iskun epäonnistuessa vetäydytään ykkösen, kärkikarvaajan, päätöksellä trapiin.

Hyökkäämisessä on tapahtumaisillaan suurempi muutos, josta voin heti alkuun todeta itse olevani tyytyväinen. Viime kaudellahan Jukurien hyökkääminen perustui perinteisen kenttätasapainon säilyttämisen sijaan Mannerin Kärpissä toissa kaudella lanseeraamaan hyökkäyspelitapaan, jossa alueellisia ylivoimia pyritään luomaan ennen kaikkea laitojen lähelle. Tilaa voitetaan paljon laitojen kautta ("biljardina" tai normaalina pelin puolen syöttönä), jonne hyökkääjät tekevät ns. ylijuoksuja kaistojen ohi (laidalta toiselle). Kiekonriiston hetkellä käytetään repivää hyökkääjää, joka pyrkii voimakkaan luistelun turvin tarjoamaan korkealle, aina hyökkäyssiniselle asti. Hyökkäykset ovat useammin alivoimaisia, syöttöketjuja tai pelejä keskustan kautta ei synny.

Nyt tämä toinen em. pelitapaan kuuluva elementti, repivä hyökkääminen, on edelleen tallella. Eli: viime kauden tapaan oman pään aloitusvoiton/kiekonriiston hetkellä ei toimita kuten perinteisessä Meidän pelissä, eli että painoton laituri tarjoaa pakki-pakin jälkeen paikan lyhyelle syötölle aivan laidan lähelle. Vaan: tilanteen mukaan yksi tai kaksi laituria aloittaa miikaroine-tyyppimerkkisen räjähtävän luistelun kohti keskialuetta, tarkoituksena ensinnäkin estää vastustajan pakkien eteenpäin puolustaminen (pintsaaminen siniviivalla) ja toiseksi luoda tyhjä pelitila keskialueelle, jonka takaa tulevat pakit voisivat kaistoittaa, jos luisteluvoima vain riittäisi. Tämä elementti siis näkyi edelleen.

Sen sijaan: ylijuoksut ovat vähentyneet radikaalisti, päinvastoin perinteisen suomalaisen tavan mukaan hyökkääjät pyrkivät pääsääntöisesti pysymään kenttätasapainoisesti omilla kaistoillaan, rintamana, pelattavana. Esimerkkitilanne: viime kaudella painolliselle huonossa liikkeessä olevalle laiturille tarjotaan puolustussiniviivan kulmalle kiekko. Olisi suurella todennäköisyydellä tehty näin: laituri pelaa kiekon biljardina ohi paineistavan vastustajan, jonne jo ennestään korkealla oleva sentteri tekee ylijuoksun. Nyt säännönmukaisesti tehtiinkin: laituri syöttää lyhyen tilaa tekevän (poikittaisen, jopa palauttavan) syötön tarpeeksi alhaalla olevalle sentterille, josta peli jatkuu kiihtyen kohti hyökkäysaluetta. Myös painoton laituri, kun ei ollut järkevää lähteä varastamaan ylös, pysyi todella alhaalla, jonne saatiinkin tukku hyviä kenttätasapainoa ylläpitäviä ristipistoja pelattua. Näin viime kaudella harvoin toimittiin.

Eli: tärkeä muutos kohti lyhytsyöttöpelaamista, johon uskovat mm. HPK ja Jukka Jalosen Leijonat, on ainakin toistaiseksi otettu. (Toivottavasti ei ole kyse siitä, ettei ylijuoksupelaamista ole vielä ehditty harjoitella). Hyökkääjät pysyvät leveänä rintamana ja pyrkivät syöttöketjuihin neljän kaistan ja tukevan pakin (mahdollisuus palautukselle) avustuksella.

Arvaukseni on, että hyökkäysalueen pelaamisessa tuskin oli päästy juuri piirtoja pidemmälle, joten ei siitä tässä vaiheessa sen enempää. Paikanvaihtoja ja muuta pientä juonikkuutta jo esiintyi (sekä viime kauden tapaan pakkien kurkkauksia syvälle). Mielenkiintoista on nähdä koko Liigan mittakaavassa, alkavatko muut valmentajat kehittää vielä tiukemmin organisoitua kulmapelaamisen pelitapaa, nyt kun HPK keväällä teki omalla suorastaan robottimaisen pelikirjamaisella kulmapelillään murhaavaa jälkeä. Perinteisestihän HAHP-pelaaminen on ollut se osa-alue pelistä, joka on mieluiten jätetty pelaajien "luovuuden" temmellyskentäksi. Luonnollisesti Liigassa se ei ole enää vuosiin käynyt päinsä.

Ai niin, erikoistilanteet. Jukurithan neppaili kolmella yv-kentällä, joista aika mielenkiintoisesti Weigelin ja Nikkasen kentälliset olivat harjoitelleet kuviopelin Suomessa yleisimmällä takakolmio-mallilla, Henritiuksen porukka oli lähtenyt liikkeelle alakautta kierrätettävällä noppavitosella - no, tiedämmekin, kumpi toimi paremmin. Tuossa kuviossa on loistavat variaatiomahdollisuudet ja veikkaan joukkueen lähtevän sillä kauteen, kunnes vastustajat mahdollisesti oppivat pelaamaan suuntia pois.

Tämä noppavitonenhan nyt jäi tietysti surullisena historiaan siitä, että Kangasalusta ymmärsi kokeilla sitä viime kauden ylivoimafarssissa vasta viimeisillä kierroksilla, jolloin se toimikin heti, mutta aavistuksen liian myöhään, heh. Vastaavaa reagointikyvyn ja kekseliäisyyden hitautta ei saa enää esiintyä siinä vaiheessa, jos, tai ennemmin kun, todennäköisesti tälläkin kaudella jokin asia pelaamisessa ennemmin tai myöhemmin vaikeutuu.
Jos samanlaista analyysiä tehtäisiin Kärpistä, niin kiittäisin vuolaasti. Toivottavasti muut palstatoverit osaavat arvostaa laadukasta tekstiä.
 

ahal

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Jos samanlaista analyysiä tehtäisiin Kärpistä, niin kiittäisin vuolaasti. Toivottavasti muut palstatoverit osaavat arvostaa laadukasta tekstiä.
Jep, iso käsi sinne suuntaan. Syksy meneekin kivasti, kun pelien välipäivinä yrittää ymmärtää, mitä jutussa oikein kerrotaan ;)... Mielenkiintoista.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös