Tokihan näissä paras yhdestä -turnauksissa on pienillä asioilla ja pompuilla huomattavaa merkitystä, mutta tosiaan niinpä on valmentajillakin. Jotkut vaan pärjäävät paremmin kuin toiset, mistä myös meillä on ihan riittävästi kokemusta. Tavallaan tuntuu tyhmältä edes toistella tälläisiä itsestäänselvyyksiä, ei pitäisi tarttua näihin täkyihin.
Totta. Asiaa on tutkittukin. Kirjassa Numeropeli (Anderson, Sally, HS 2013) esitetään varsin hyvin sattuman merkityksen. Anderson on ex-maalivahti ja nykyään yhteiskuntatieteilijä, Sally on ex-baseballin pelaaja (syöttäjä) ja nykyinen taloustieteilijä. He testasivat ja mallinsivat suuren määrän jalkapallo-otteluita. Yksi johtopäätös on tämä:
"Puolet näkemistämme maaleista, puolet syntyneistä lopputuloksista eivät johdu taidosta ja kyvykkyydestä vaan sattumasta ja onnesta".
Tämä on joskus ymmärretty väärin. Sattuma antaisi molemmille joukkueille samanlaisen mahdollisuuden tehdä maali. Väärin. Hyvä ja taitava joukkue vs heikko ja vähemmän taitava joukkue saa keskimäärin esimerkiksi 10 sattumatilanteesta ottelussa hyväkseen 8 maalipaikkaa ja se heikompi 2.
Sama pätee keskimäärin jääkiekkoon. Sattuman osuus on mukana jokaisessa ottelussa, mutta sattumakiekot eivät mene tasan hyvän ja heikon joukkueen välillä. Valmentajan pelitapa, pelitavan toteutus ja yksilöiden taito sekä kurinalaisuus tuottavat enemmän sattumakiekkoja kuin heikko valmennus, heikko pelitapa ja kurittomuus.
