morukara

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vaasan Sport, NHL, Ducks
NHL:n valmentajapiirit ovat niin sisäsiittoiset että eurooppalaisen on sinne vaikea päästä. Asiaa ei yhtään auta jos tyrkyttää pelitapaa jota kyseisellä manteereella ei ole kokeiltu (eikä edes haluta kokeilla). Henkilökohtainen mielipiteeni on että valmennus NHL:ssä on keskimäärin aika heikkoa ja kaikki halutaan tehdä pitkälti kuten aina ennenkin on tehty.

Jalosen pelaajaläheinen analyyttinen valmennustapa toimii parhaiten juuri maajoukkueturnauksissa, koska sinne valitaan tietty joukkue, jolla kisat pelataan loppuun asti. Hyvän yhteishengen ja pelaajasuhteiden rakentaminen on helpompaa kuin kaikilla on oma roolinsa eikä ole koko ajan "pudotusuhan" alla.

NHL-maailma on paljon raadollisempi. Pelaajat kilpailevat säälimättömästi paikoista ylhäällä eikä turvassa ole kuin joukkueen parhaat pelaajat. Kyse on raa'asta bisneksestä eikä mistään yhdessä tekemisen riemuparaatista. Ennen pelin alkua valkku tuleekin sanomaan että menetkös siitä vastustajan koppiin koska sinut on treidattu. Miten pelaaja voi antaa vaikka toisen jalkansa valmentajan ja joukkueen puolesta Saarelan tyyliin jos seura/valmentaja ei sitoudu joukkueeseen vastaavasti kuten pelaajan odotetaan sitoutuvan joukkueeseen?

Se että NHL on ensisijaisesti bisnestä tekee jalosmaisen joukkuehengen ja ilmapiirin rakentamisen monilta osin mahdottomaksi. Maajoukkuekiekko on siten ihan eri maailma, jossa pelaajia voi kohdella ihmisinä eikä resursseina. Mitä olen lukenut NHL-pelaajista kertovia kirjoja, harva pelaaja on sanonut NHL-valmentajien oikeasti antavan kunnollista palautetta, vaan ennemminkin homma toimii niin että pelaaja lähetetään farmiin sanomatta mitään mitä pitäisi kehittää. Luulisi että pelaajista yritettäisiin ottaa valmentamalla paras irti, mikä vaatii hyvää kommunikointia.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Kuopion Palloseura, sympatiat KalPa
NHL:n valmentajapiirit ovat niin sisäsiittoiset että eurooppalaisen on sinne vaikea päästä.
Tästähän voi hyvin ottaa esimerkiksi Alpo Suhosen. Mies taisi lähteä 80-luvun lopulla NHL:ään apuvalmentajaksi ja oli useassa eri joukkueessa mukana, mutta lopulta päävalmentajan paikka aukesi vasta vuonna 2000 kun Ape pääsi Chicagoon ensimmäiseksi eurooppalaiseksi päävalmentajaksi koko NHL:n historiassa. Toki 90-luvulla Alpo kävi Euroopassakin päävalmentajana mutta oli jälleen 90-luvun lopussa apukoutsina Torontossa ja vasta tosiaan 00:lle käännyttäessä nousi päävalmentajaksi.

Kovista meriiteistä huolimatta hyvin hankala nähdä että Jukka Jalonen NHL:ään nousisi päävalmentajaksi ainakaan kovin äkkiä. Toki Ivan Hlinka nousi suhteellisen äkkiä eurooppalaisena nimenä päävalmentajaksi, mutta hänellä oli pohjalla MM-kullan lisäksi myös olympiakultaa ensimmäisistä "NHL-olympialaisista".

Joskus kaverin kanssa vitsailtiin että NHL:ssä on noin 35 päävalmentajaa joista 31 on valmennustehtävissä ja loput neljä on kommentaattoreina jossain TV-kanavilla ja paikka vaihtuu lennosta kun joku saa potkut.
 
Pedon rinnassa on sydän ikiroutainen

BANZAI!

Hexa

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
NHL-maailma on paljon raadollisempi. Pelaajat kilpailevat säälimättömästi paikoista ylhäällä eikä turvassa ole kuin joukkueen parhaat pelaajat. Kyse on raa'asta bisneksestä eikä mistään yhdessä tekemisen riemuparaatista. Ennen pelin alkua valkku tuleekin sanomaan että menetkös siitä vastustajan koppiin koska sinut on treidattu.
Tuokin pelleily loppuisi siihen, kun kaikki eurooppalaiset pelaajat kieltäytyisivät kollektiivisesti tekemästä muita kuin yksisuuntaisia sopimuksia. Jos ei käy, niin hommatkoon pelurinsa alemmista sarjoistaan.
 

Valapatto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Tuokin pelleily loppuisi siihen, kun kaikki eurooppalaiset pelaajat kieltäytyisivät kollektiivisesti tekemästä muita kuin yksisuuntaisia sopimuksia. Jos ei käy, niin hommatkoon pelurinsa alemmista sarjoistaan.
Olisi vähän hassua jos eurooppalaiset pelaajat päättäisivät itse, että mahdollisuus pelata maailman parhaassa sarjassa minimoitaisiin.
 
Saatana.
Suosikkijoukkue
Two Degrees of Mike Sillinger
Jos Kaapo Kakko ei suostuisi tekemään kahden suunnan sopimusta, hän pääsisi NHL:ään vasta 28-vuotiaana. Suostumalla kahden suunnan sopimukseen hän voi tehdä yhden suunnan sopimuksen 21-vuotiaana. Siinä menisi aika monta miljoonaa ohi suun.
 
0-3 -> 4-3

Viltsu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Kyllä Jalonen on hyvä valmentaja, mutta onhan näitä pitkään huipulla olleita muitakin. Esimerkiksi Hannu Jortikka, joka oli huippukiekon parissa 29 vuotta. U20 MM-kultaa 1987, olympiahopeaa 1988 kakkosvalmentajana, seitsemän Suomenmestaruutta, kaksi hopeaa ja kolme pronssia. Herääkin kysymys, miksei Hannua koskaan valittu maajoukkueen peräsimeen? Näyttöjä ainakin on.
Oli aika loppusuoralla, kun Aravirralle haettiin seuraajaa, mutta vetäytyi, kun oli tarjous Jokereista vuosiksi 2003-2005. Jortikkahan kertoi jossain Ylen laajassa haastattelussa ennen vuoden 2015 nuorten MM-kisoja, että tuo ja joku toinen kerta on neuvotellut, mutta silti molemmilla kerroilla tullut tulokseen, että mieluummin seurajoukkueessa. Ja sanoi, että eihän ole varmaa, olisko valinta muutenkaan kohdistunut häneen.

Erkka Westelundin voi myös sanoa olleen pitkään huipulla. Aloitti Jypissä liigauransa vuonna 1985 ja ei kai Erkka ole vieläkään eläköitynyt valmennuksesta lopullisesti. Aravirta kuuluu samaan sarjaan, Ara sentään on ilmoittanut, että valmennushommat ovat ohi.

Jukka Jalosen valmennusuran huipulla voi sanoa alkaneen Ilveksessä 1990-luvun alussa.
 
Suosikkijoukkue
SaiPa
Ylen Juha Valvio haastatteli Jukka Jalosta viime viikolla, juttu löytyy Yle Areenasta: Urheilua Yle Puheessa | Leijonien päävalmentaja Jukka Jalonen kertoo, mitä voittamiseen vaaditaan

Jalosen mukaan onnistuneet pelaajavalinnat olivat kevään menestyksen takana. Muutamia erittäin hyviä pelaajia oli ollut tyrkyllä, mutta he eivät mahtuneet joukkueeseen, koska "päätettiin panostaa epäitsekkäisiin joukkuepelaajiin ja urheilullisiin kavereihin".

Jalonen myöntää suoraan, että myös NHL:ssä valmentaminen kiinnostaa, mutta kiirettä ei ole. Ensi kausi menee joka tapauksessa Leijonissa, ja kevään 2020 MM-kisoissa Suomen joukkueessa on Jalosen mukaan todennäköisesti paljon NHL-pelaajia. Ehkä/toivottavasti tämä tarkoittaa sitä, että sopimusneuvottelujen takia tämän vuoden kisat väliin jättäneet nuoret NHL-sankarimme ovat jo luvanneet olla ensi keväänä käytettävissä, jos vaan NHL-kausi on paketissa ja kroppa kunnossa?!
 
Mieluummin optimisti ja väärässä, kuin pessimisti ja oikeassa.

Viltsu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
NHL:n valmentajapiirit ovat niin sisäsiittoiset että eurooppalaisen on sinne vaikea päästä. Asiaa ei yhtään auta jos tyrkyttää pelitapaa jota kyseisellä manteereella ei ole kokeiltu (eikä edes haluta kokeilla). Henkilökohtainen mielipiteeni on että valmennus NHL:ssä on keskimäärin aika heikkoa ja kaikki halutaan tehdä pitkälti kuten aina ennenkin on tehty.
Jotenkin tuntuu, että Kari Jalonen on melkeimpä se, joka sinne suomalaisista valmentajista kuitenkin menee, jos menee. Kari Jalonenhan oli Columbuksen leirillä 2014 alkusyksystä mukana. Tällaisia avauksia siihen suuntaan onkin tehtävä, että nimi tulee tutuksi eri organisaatioille. NHL:ään pyrkivän eurooppalaisvalmentajan on oltava oma-aloitteinen sinne suuntaan, muuten voi olla hiljaista.

Alpo Suhonen on luku sinänsä. Suhonenhan valmensi Hartoford Whalersia leirillä ja treenimatseissa jo 1980-luvun alussa. Ensimmäiset vierailut pohjois-Amerikkaan Suhonen teki jo 70-luvun lopulla. Mutta pitkään tosiaan meni Suhosellakin ennen kuin päävalmentajan paikkaa tarjottiin.

Edmonton Oilers tarjosi Matti Väisäselle apuvalmentajan pestiä 80-luvun puolivälissä, mutta Väisänen kieltäytyi. Muistelen, että myös hiljaittain edesmennyt Juhani Wahlsten olisi saannut alustavia kyselyitä Buffalo Sabresilta, että kiinnostaisiko valmentaa Sabresin organisaatiossa.
 

Vellihousu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
En ole missään vaiheessa ymmärtänyt miksi Jukka Jalosta edes spekuloidaan Nhl-valmentajaksi. On valmentajatyyppinä mahdollisimman eurooppalainen eikä Euroopassa annetuilla näytöillä ole tuolla suunnassa juurikaan merkitystä. Ylempänä mainituista nimistä Alpo Suhonen teki opintomatkoja ja loi suhteita P-Amerikkaan jo 70-luvulla, Matti Väisäsellä oli pitkä ura Edmontonissa scouttina ja esimerkiksi Jarmo Kekäläinen ehti olla 15 vuotta töissä Ottawassa ja St.Louisissa ennen nykyistä pestiään. Jalosella ei ole taustalla edes uraa pelaajana kuten Teppo Nummisella. Vaikea nähdä millä ilveellä hän todella pääsisi Nhl:aan varsinkaan kun hän ei ole koskaan ollut sinne suuntaan mitenkään erityisen aktiivinen.

Ehkä Kekäläinen voisi olla tässä jonkinlaisena apuna mutta epäilen suuresti.
 

Barnes

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, Leijonamiehistö
Kyllä Jalosen kohdalla NHL-juna meni, jos se koskaan edes asemalla käväisi. Näytöt pohjoisamerikkalaisesta kiekosta rajoittuvat yksiin olympialaisiin eikä niitä lähemmäs kuusikymppinen ukko noin vain pääse tavoittelemaan.

NHL:n kulttuuria on helppo kutsua sisäsiittoiseksi, mutta kannattaa muistaa, millaisilla panoksilla siellä pelataan. Joukkueessa kiinni monta kymmentä miljoonaa ja siihen sitten valmentajaksi täysi arpa. Ymmärrän jos ei nappaa.
 
Tämä allekirjoitus tukee Marcin Koluszia.

IceWalker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HJK, K-Kissat, PiTa
Jukka Jalonen siis jatkosopimukseen maajoukkueen kanssa. Sopimus sisältää NHL-option. Näin on varmistettu se, ettei maajoukkue ajaudu tuuliajoille pitkään aikaan. Peukkua tälle.

Erityisesti mieltä lämmittää se, että Suomi on valmis taistelemaan olympiakullasta jokaisessa mahdollisessa tilanteessa, NHL:ä tai llman. Jalonen tekisi Suomesta jopa ennakkosuosikin, jos NHL ei tule vuoden 22 kisoihin. Näin varmistetaan, että kisoissa on jotakin jännitettävää.
 

Perreault85

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Loistava juttu! Jalonen löysi viimeisellä Jokerit-kaudellaan oikean reseptin pelitavallisesti ja jatkoi siitä maajoukkueessa. Nyt on ehdotonta maailman kärkeä valmentajien osalta. NHL-optio tosin sopparissa ei ole huvikseen kirjattu, vaan pyrkimystä siihenkin suuntaan on.
 

Ostoskassi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet, Boston Bruins, suomalaiset
Jalosen jatko on tosiaan hyvä juttu, etenkin kun muu tiimi pysyy myös koossa. Mikäli puhelu Amerikan puolelta tulee, on maajoukkueen ympärillä muitakin osaavia henkilöitä.
 

Peluuri

Jäsen
Suosikkijoukkue
JoKP
Jännä nähdä mihin suuntaan Jalosesta keskustelun sävy muuttuu jos Suomi ottaa huomenna Tsekiltä turpiin.
Miten kukaan täysjärkinen muuttaisi mielipidettä valmentajasta yhden matsin perusteella..No tiedän toki, että heitä riittää. Jalonen on ehkäpä kautta aikain paras suomalainen valmentaja( vaikkei sitä voi absoluuttisesti määritellä) Hän on kuitenkin menestynein, muttei niin hyvä kuin menestyksestä voisi päätellä.. Hänelle on kiekot pomppineet todella suotuisasti monessa turnauksessa ja onneen ei voi tekemisen tasolla vaikuttaa, koska eihän se silloin tietenkään olisi onnea..
 
Suosikkijoukkue
Leijonat, Pittsburgh Penguins, Carolina Hurricanes
Jännä nähdä mihin suuntaan Jalosesta keskustelun sävy muuttuu jos Suomi ottaa huomenna Tsekiltä turpiin.
Ei mielestäni muutu mitenkään. Tsekki on yksi tämän vuoden mestarisuosikeista, ja Leijonien tämän vuoden materiaali on vaatimatonta. Luulisi jokaisen ymmärtävän, ettei altavastaajajoukkueella voi joka kerta kaataa muita Top 6 joukkueita. Sitten olisi aivan eri tilanne, jos putoaminen tapahtuisi huippumateriaalilla keskikastin maata vastaan. Marjamäellä oli vuoden 2018 MM-kisoissa parempi hyökkäyskalusto kuin Jukka Jalosen MM-joukkueilla koskaan, jolloin laulukuoroon lähtö Sveitsiä vastaan oli täysi floppi, siitäkin huolimatta että Sveitsi pääsi sinä vuonna hopealle.
 

red.machine

Jäsen
Suosikkijoukkue
Slovakia, Hurricanes
Pitkäaikainen, entinen kollega Timo Lehkonen raottaa tuntojaan Jukka Jalosta koskien.

Olipa loistava juttu ja avaa sitä, miten monimuotoinen kokonaisuus valmennus on. Ja toisaalta sitäkin, miten jääkiekko on edelleenkin palloperheen äpärälapsi.
 
Slovensko, Slovensko, héja héja héja, Slovensko!

Hexa

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Miten kukaan täysjärkinen muuttaisi mielipidettä valmentajasta yhden matsin perusteella..No tiedän toki, että heitä riittää. Jalonen on ehkäpä kautta aikain paras suomalainen valmentaja( vaikkei sitä voi absoluuttisesti määritellä) Hän on kuitenkin menestynein, muttei niin hyvä kuin menestyksestä voisi päätellä.. Hänelle on kiekot pomppineet todella suotuisasti monessa turnauksessa ja onneen ei voi tekemisen tasolla vaikuttaa, koska eihän se silloin tietenkään olisi onnea..
On Jalosella kieltämättä ollut myös ripaus onnea saavutuksissa. Jotkut tasaiset pelit olisivat aivan hyvin voineet päättyä toisinkin päin. Marjamäellä puolestaan ei ollut sitä kuuluisaa tuuriakaan mukana. Koska ei hänen aikanaankaan peli koko ajan huonolta näyttänyt. Oli siinä silloinkin välillä aihio parempaan, mutta tulos määrittelee lopputuloksen.
 

aceman81

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Jalosen meriitit ja aura on sitä luokkaa ettei yks puolivälierätappio hirveästi nitkauta, varsinkaan tällä materiaalilla.

Perintö tulee olemaan kiiltävä. Se kuinka kirkkaasti loistaa riippuu sitten näistä kahdesta isosta mahdollisuudesta, eli NHL-olympialaiset ja Tampereen kotikisat 2022.

Ajatella, kaikki tuo on sitten ohi alle vuoden sisään.
 

Randalf

Jäsen
On Jalosella kieltämättä ollut myös ripaus onnea saavutuksissa. Jotkut tasaiset pelit olisivat aivan hyvin voineet päättyä toisinkin päin. Marjamäellä puolestaan ei ollut sitä kuuluisaa tuuriakaan mukana. Koska ei hänen aikanaankaan peli koko ajan huonolta näyttänyt. Oli siinä silloinkin välillä aihio parempaan, mutta tulos määrittelee lopputuloksen.
Näinhän se on. Jaloselta mitään toki pois ottamatta, mutta onhan hänellä myös ollut aikaa näyttää. 2011 mestaruutta edelsi kuitenkin kaksi perättäistä puolivälierätappiota MM-kisoissa. 2010 toki olympiapronssi, mutta tuo turnaus nyt ei ihan legendaarisin mahdollinen ollut ja saman kevään MM-kisat oli todella nihkeää tekemistä, vaikka sisukkaasti joukkue loppua kohden taisteli.

Marjamäki ja esimerkiksi Kojo ehtivät vetämään vain kahdet MM-kisat; samassa ajassa J. Jalosen MM-saldo oli nolla mitalia. Toki olympiapronssi siinä ehti tulla ja Marjamäen kahden kauden stinttiin mahtui MM-kisojen lisäksi niin World Plastic Cup kuin olympialaisetkin, mikä toki kurjistaa hänen saldoaan ikävästi.
 

Partakus

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa
On siellä kyllä ollut Jalosella mukana urallaan kaikkea muutakin kuin onnea. Huikeen uran luonut vastoinkäymisistä huolimatta.
Kävi näissä karkeloissa kuinka vaan, niin se ei arvoaan ainakaan himmennä.
Oishan se huikeeta nähdä hänet siellä isossa maalimassa.
 
Kiitos KalPa 2005

Peluuri

Jäsen
Suosikkijoukkue
JoKP
On siellä kyllä ollut Jalosella mukana urallaan kaikkea muutakin kuin onnea. Huikeen uran luonut vastoinkäymisistä huolimatta.
Kävi näissä karkeloissa kuinka vaan, niin se ei arvoaan ainakaan himmennä.
Oishan se huikeeta nähdä hänet siellä isossa maalimassa.
Joo, totta kai. Onhan ainakin v. 2019 kisojen PELILLINEN suoritus huima näyttö nimenomaan valmennukselta. Suomi oli pelillisesti huikea suhteessa materiaaliin, vaikka toki sitten mestaruuden voittaakseen tarvitsi ja sai rutkasti onnea..
 
Suosikkijoukkue
Leijonat, Pittsburgh Penguins, Carolina Hurricanes
Muistaako joku, kuka jääkiekkovalmentaja tai pelaaja on sanonut haastattelussa, että tuuri ansaitaan, ja pitkällä tähtäimellä tuuripomput menevät tasan?

Vuoden 2019 mestaruus oli varsinainen Miracle on Ice, mutta muutkin Jalosen turnaukset ovat olleet pienestä kiinni. Vuonna 2009 peli oli hyvää, ja parhaimmillaan Suomi pyöritti Kanadaa ja piti Yhdysvaltoja täydellisessä mankelissa. Puolivälierään sattui vain neljän minuutin synkkä jakso, jolla USA teki maalit, ja muuten Suomi kaatui huonoon viimeistelyyn, vaikka joukkue hallitsikin peliä. Vancouverissa peliesitykset olivat huonoja, ja siihen nähden lopputulos oli parempi kuin mitä Leijonat olisi ehkä ansainnut. Vuoden 2010 MM-turnaus päättyi Tsekkiä vastaan rankkareissa, ja Tsekki jatkoi siitä maailmanmestaruuteen. Pienestä oli siis kiinni. Vuonna 2011 kukaan ei muista enää sitä, että alkusarja oli täyttä tervanjuontia, koska maalinteko takkusi pahasti. Suomi hävisi Tsekille ja voitti juuri ja juuri Latvian, Saksan, Slovakian ja Venäjän, vaikka joukkue oli tappiolla jokaista näitä vastaan. Helppo puolivälierävoitto Norjaa vastaan, unelmapeli Venäjää vastaan ja kolmannen erän ryminä Ruotsia vastaan veivät Suomen lopulta maailmanmestaruuteen.

Vuoden 2012 MM-turnauksessa maalinteko takkusi jälleen, ja Kanadalta ja Yhdysvalloilta otettiin rumasti pataan. Turnauksen pelasti uskomaton tasonnosto Yhdysvaltoja vastaan puolivälierässä, ja pronssi kaatui jälleen huonoon viimeistelyyn Tsekkiä vastaan. Vuonna 2013 peli oli parempaa, mutta lopputuloksena sama 4. sija, koska USA vei pronssiottelun rankkareilla. Pienestä jälleen kiinni. Vuonna 2019 peli-ilme oli hyvä, vaikka Jatkoajalla oltiin varmoja siitä, että Kanadan ja Venäjän tasoiset joukkueet pistävät taululle kaksinumeroiset lukemat Leijonien nimetöntä nippua vastaan. Turnaukseen mahtui myös huonoja pelejä, kuten vaisu 3-0 voitto Ranskaa vastaan ja 2-4 tappio Saksaa vastaan, mutta ei näitä kukaan muistele sen jälkeen, kun pudotuspeleissä kaatuivat vuorotellen Ruotsi, Venäjä ja Kanada.

Yhteenvetona Jalosen Leijonilla on ollut sekä hyvää että huonoa tuuria. Marginaalit ovat olleet pienet, ja silloinkin kun joukkue jäi mitalien ulkopuolelle, pronssiottelu tai puolivälierä oli tiukka yhden maalin peli, joka olisi voinut päättyä kummin päin tahansa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy