Juice Leskinen

[Pisin Kääpiö 186cm]

Ikämies-Juicea voisi myös näytellä tällä hetkellä 77-vuotias Martti Ahtisaari, mutta Mara pitäisi vain meikata paljon vanhemman näköiseksi.

 

[Sistis]

Jope Ruonansuu voisi näytellä iäkkäämpää Juicea. Uskon, että osaisi imitoida ääntäkin.

Itse näkisin roolissa ehdottomasti Oiva Lohtanderin. Ei muuta kuin huivi päähän, ja se on siinä. Mitä tulee Riku Niemiseen, niin minusta hän on jopa ihan hyvä valinta rooliin. Moni mieltää hänet nyt Putous-koomikoksi, mitä hän toki on, mutta Nieminen on myös ihan pätevä näyttelemään draamaa. Esiintyminen poliisisarjassa Roba oli minulle positiivinen yllätys. Siinä Nieminen veti vakavan roolin, ja minusta todella hyvin.

 

[Timbit]

Minun mielestäni on vain hienoa, että näitä Juicesta kertovia kirjoja, näytelmiä ja elokuvia tehdään. Kyllä ne helmet sieltä sitten seasta erottuu, ja toisaalta ei tässä mistään runsaudenpulasta vielä puhuta. Näyttelijävalintoihin en kommentoi muuta kuin sen, että toivottavasti Jasper Pääkkönen keskittyy castingin aikana lohien suojeluun entistäkin tarmokkaammin.

 

[Roku]

Juicen tytär on Arto Nybergin vieraana tänään 18.45 alkavassa ohjelmassa.

 

[mjarkko]

Koivusalo on tehnyt Rautavaarasta ja Irwinistä ihan kelvolliset elokuvat. Solar Films esim. teki lentokonekaapparistakin komedian.

 

[Teresa]

Sainpa juuri luettua Risaisen elämän. Tykkäsin kyllä kovin. Opus oli varsin kattava ja värikkäästi kirjoitettukin, niin että sikälikin lukukokemus oli miellyttävä. Ennen kaikkea kirja oli kuitenkin mielenkiintoinen. Aiemmin olen tutustunut Juicen elämään lähinnä hänen omaelämäkertansa ja Harri Rinteen teoksen avulla, joten oli valaisevaa saada vähän puolueettomampaa ja monipuolisempaa näkökulmaa asioihin. Juice esimerkiksi väitti Siinäpä tärkeimmissä, että hänen opiskelunsa kusahtivat yksinomaan rehtorin epäreiluuteen. Reksi oli kuulemma vain sanonut ilman mitään syytä, että "Leskinen ei sitten niihin loppukokeisiin osallistu". No Antti Heikkisen kirjassa kyseinen reksi pääsi sitten itsekin ääneen ja hänen versionsa tapahtumista vaikuttikin paljon uskottavammalta. Eihän kukaan pysty analysoimaan itseään ja elämäänsä täysin objektiivisesti vaan jonkinmoinen puolueellisuus vaanii aina vähintääkin taustalla, niin kuin Juicellakin omaelämäkerrassaan. Oli sekin kuitenkin ihan hyvä tekele, mutta tämä oli kyllä vielä parempi.

Eniten minua kiinnosti varmaan Juicen tuttujen haastattelut ja hänen yksityiselämänsä (jostain syystä erityisesti lapsuus), vaikka kyllähän siitä legendaarisesta urastakin luki enemmän kuin mielellään. Tosi kattava joukko Juicen tuttuja oli suostunut haastateltaviksi ja mikäs sen mukavampaa – pääsi oppoutumaan Juicen elämään oikein kunnolla ja hänestä piirtyi varsin moniulotteinen kuva kaikkine vahvuuksineen ja heikkouksineen. Matti Nykästäkin oli haastateltu, vaikka hän ei ilmeisesti koskaan tavannutkaan Juicea. Yksikään haastis ei kuitenkaan mielestäni ollut turha, vaan kaikkia niitä tarvittiin henkilökuvan rakentamiseen. Kaikkein informatiivisimpia olivat tietenkin Juicen perheenjäsenten ja muiden läheisten kertomukset. Yksi suuri puute oli, kun se eräs Juicen vaimo (en nyt muista hänen nimeään, taisi kuitenkin olla se ensimmäinen vaimoke) ei tahtonut enää muistella koko äijää ainakaan julkisesti eikä näin ollen ollut kommentoinut sanallakaan elämäänsä Leskisen kanssa. No se hänelle suotakoon ja onhan se varsin ymmärrettävääkin, mutta nyt kyseinen ajanjakso Jussin yksityiselämässä jäi vähän puisevaksi, kun sitä voitiin valottaa vain kuulopuheiden perusteella.

Mitä Juicen uraan tulee, minua kiinnostivat erityisesti kaikki sisäpiiritiedot kipaleiden taustoista ja äänityksistä. Esimerkiksi Jeesus pelastaa –sanoitus sai kuulemma innoituksensa siitä, kun Juice oli liftatessaan noussut joidenkin hihhuleiden kyytiin ja nämä juttelivat automatkan aikana siitä, kuinka synneiksi luokiteltavat asiatkin muuttuvat hyväksyttäviksi, kun ne tekee Jeesuksen nimeen. Juuri tuollaiset jutut kiinnostavat minua mahdottoman paljon. Niitä olisi voinut olla vielä enemmänkin. Bändikuvioista lukiessa tuli mieleen, että olipas Juice kevytkenkäinen soittajien suhteen. Koko ajanhan ne vaihtuivat. Omia suosikkejani olivat varmaan Mikko Alatalo ja jostain käsittämättömästä syystä myös Harri ”Hapannaama” Rinne, joten harmitti kun he olivat niin vähän aikaa Coitus Intissä mukana, vaikka Juicen elämässä he toki pysyivät yhtyeestä lähdettyäänkin.

Välillä olisin toivonut enemmän pätkiä vaikkapa Juicen vanhoista haastatteluista, nyt mies itse ei päässyt marginaalien lyhyitä sitaatteja lukuunottamatta juuri ollenkaan ääneen. Toki välillä oli pätkiä myös hänen sanoituksistaan ja runoistaan sekä jopa hänen nuorena kirjoittamistaan kirjeistä. Ne vasta olivatkin kiintoistaa luettavaa! Juice oli kyllä etenkin nuorempana melkoinen angstaaja, ainakin tyttöystävilleen. Mitään suurempaa moitittavaa en tästä kirjasta keksi. Välillä vain tuntui siltä kuin lukisi jotakin levyarvostelua, kun Heikkinen oli päättänyt ilmaista oman mielipiteensä varmaan jokaisesta Juicen koskaan levyttämästä tai sanoittamasta kappaleesta. Muutamat lyriikka-analyysit olivat tosin varsin osuviakin. Enpä olekaan ennen tullut ajatelleeksi, että ”En pelkää lentämistä/minä lennän mielelläin” sisältää nokkelan juicemaisen kaksoismerkityksen. Olen kyllä aika tyhmä, kun en sitä ollut tajunnut.

Kirjan loppupuolisko oli varsin ahdistava. Voi voi. Miten joku voi olla jo viisikymppisenä niin raihnainen? Habitukseltaan ja terveydentilaltaan Leskinen muistutti tuolloin ennemminkin 80-vuotiasta. Kaiken kukkuraksi hän kuvitteli pääsevänsä dialyyseistä eroon, jos alkaisi vähitellen käydä niissä yhä harvemmin. ”Kehoni korjaa itse itsensä”, Juice iloitsi kun hänen munuaisarvonsa olivat hetkellisesti vähän paremmat. Tyhmyyttään meni kuolemaan. Tai sitten hän vain kyllästyi kaikkeen ja heitti veivin – tahallaan. Tuli kyllä suru puseroon, mutta muuten kirjasta jäi positiiviset fiilikset. Alkoi heti tehdä mieli kuunnella vitusti Juicen tuotantoa ja lainata ehkäpä pari runokirjaakin, vaikken yleensä runoja luekaan. Harmittaa kovasti, kun tajusin Juicen nerouden vasta hänen kuoltuaan. Viimeiset kahdeksan vuotta hän on ollut ehdottomasti ”parhaat bändi ja artistit top 3” –listallani. Suosikkibiisejäni ovat varmaankin Syksyn sävel, Skorpioninainen, Kaunis aivopesijätär, Klovni heittää veivin, Obysseus, En oo käyny Irlannissa, Mimosan hipiä, Syys (Ila Lourannalla oli tosi hyvä ääni) ja Mene kotiin. Ja ehkä myös Risainen elämä. Eivät nuo kaikki melodiat niin ihmeellisiä ole eikä Juice ollut laulajanakaan mikään varsinainen kultakurkku, mutta ne sanoitukset, ne sanoitukset.

Häjyt-elokuvan Samuli Edelmann on selkeästi vuoden 1985 Puntti, ilman muuta. Osittain samat harrastuksetkin vielä.

Edelmann olisi ihan ok valinta, mutta minusta Puntti voisi aivan hyvin näytellä itseään. En ole tainnut nähdä Valtosta kovin monessa leffassa tai sarjassa, mutta teatterin puolella hän on tullut hyvinkin tutuksi eikä hän mikään huono näyttelijä todellakaan ole. Ainakin hän kykenisi varmasti samastumaan roolihahmoon. Mitä sen sijaan Riku Niemiseen tulee, olen aina pitänyt häntä melkoisen tökerönä eläytyjänä, mutta ehkäpä hän yllättää positiivisesti. Toivon niin.

 

[bebeto]

Juice-elokuvan tekijät kävivät Juankoskella – ohjaaja ja käsikirjoittaja paljastuivat | Yle Uutiset | yle.fi

Tällainen uutinen löytyy YLE:n sivuilta. Elokuvan ohjaa Teppo Airaksinen ja käsikirjoittaja on Antti Heikki Pesonen. Samalla sivulla on linkki uutiseen jossa kerrotaan Solar Filmsin luopuneen omasta hankkeestaan.

 

[bebeto]

Uusi kirja pohtii Juice Leskisen laulujen lyriikkaa | Uutiset | Radio SUN

Foorumi - Ollaan ihmisiksi -teos avaa Juice Leskisen laululyriikkaa - Amusa Kulttuuritori

Ajelin tuossa hetki sitten kaupoilta kotiinpäin ja radiossa oli haastateltavana teoksen kirjoittaja, teologian tohtori Lasse Halme. Kanava oli tietenkin Radio Nostalgia, kuinkas muuten. Mielenkiintoinen haastattelu ja mielenkiintoiselta vaikuttava ihminen tämä teologi Halme, olisiko sukua sille eräälle räätälille. Täytynee vakavasti harkita teoksen hankintaa.

 

[bebeto]

Juice on heinäkuun tähti Ylellä | Tietoa ohjelmista | yle.fi

Juicen Teema-ilta Ylellä 4.7, illan päättää livetaltiointi Nivalasta poikki. Sitä ennen kuitenkin paljon enemmän kuin lasillinen Juicea.

 

[UnenNukkuja]

Järkytyin tuon Juice-illan mainostuksesta. AamuTV:ssa mainostivat tuota ja pätkä Viidestoista yö -vetoa kuului. Pari mukana olevaa solistia kyllä keräsi miinuspisteitä liian monta. Tuota ei riittänyt parantamaan eräs tämän hetken kovimmista solisteistamme.

No, onneksi ohjelmassa muutakin.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Juice on heinäkuun tähti Ylellä | Tietoa ohjelmista | yle.fi

Juicen Teema-ilta Ylellä 4.7, illan päättää livetaltiointi Nivalasta poikki. Sitä ennen kuitenkin paljon enemmän kuin lasillinen Juicea.

Tuossa on muutaman tunnin mukava pätkä iltakuuntelemista. Voisin virittäytyä taajuudelle, jospa lapsetkin siinä sivussa pääsisivät kuulolle. Lapset eivät yleensä tiedä Leskisestä juuri muuta kuin sikabiisin, plus sen mitä nyt koulun laulukirjoissa saattaa olla. Meillä tietävät, mutta silti niukanpuoleisesti. Toisaalta, en minäkään olisi heidän iässään tiennyt sotavuosien schaagerinikkareista hevon puupuhallinta.

Juice studiolevyjen soittaminen Radio Suomessa jättää hieman valjun maun. Ei musiikki, mutta tapa jolla kappaleet esitellään. Kuuntelin Areenasta Perverssin ja Ruokavalion läpi, ja molempien kohdalla minua häiritsi pintapuolisuus ja aiheen kovin etäinen käsittelytapa. Tuntui kuin toimittaja ei joko tunne Juicen tuotantoa kovinkaan läheisesti, tai ei ole ihmeemmin viitsinyt perehtyä aiheeseen. Kun Juicesta ja hänen musiikistaan kertovaa lähdemateriaalia on saatavilla hyvin, niin ainakin osaa kappaleista olisi taustoittaa enemmänkin, tai kertoa hieman enemmän albumin tekovaiheista ja sen ajan ilmiöistä ehkä muutenkin. Pientä yritystä oli paikoin, mutta hyvin pientä.

Paljon paremmin särähti korvaan se, että toimittaja esitteli Keskitysleirin ruokavalio -levyn kappaleen "Iaeae" nimellä "Laeae". Tässä kohden on todettava, että kotityöt oli tehty poskettoman huonosti. Iaeae on tietysti latinalaisittain kirjoitettu "Jää", viitaten kappaleen kertosäkeeseen "jää, jää huomiseen...". Moisen lapsuksen jättäminen valmiiseen ohjelmaan on aika kökköä. Jos keraan näinkin paljon nähdään vaivaa Juice-ohjelmiston luomiseksi, niin kannattaisi hoitaa tällaiset asiat kunnolla maaliinsa.

 

[bebeto]

Juice Leskinen & Mikko Alatalo - Klovni heittää veivin - YouTube

Jälkikirjoitus.

 

[Eino_Mies]

Kolme jaksoa on nyt tullut "Juicen taivaallista aulabaaria" Radio Suomesta. Mielestäni kuunnelmasarja on toistaiseksi maalaillut hyvinkin juicemaista kuvaa miehen maallisesta taipaleesta. Sopivasti sarkastista läppää, mutta myös sitä terävää ja älykästä sanan säilää löytyy.

Keskiviikon jaksossa Juice tapasi taivaassa toisen oman aikansa kansantaiteilijan, Veikko Lavin. Asiallista pohdintaa herrat kävivät tuonpuoleisessa, piikittelevää huumoria unohtamatta.

 

[NDT665]

Olen yhden kerran tavannut Juicen. Paikkana oli Sodankylän ravintola/hotelli. Juice + kolme persoonaa istui naapuripöydässä. Kovaäänisen monologin jälkeen kuului kopsis. Pää starbolla pamahti pöytään .
Viisi minuuttia myöhemmin kolme ja puolimetrinen roudari tuli katsomaan.
- Jahas, Juice taas tipahti?
Heitti olelle, vei pois.
Seuraavana iltana The Teltassa tuli mahtava konsertti. Maestro lauloi penkiltä, lippis päässään.
On äijä!

 

[cheap_shot]

Järkytyin tuon Juice-illan mainostuksesta. AamuTV:ssa mainostivat tuota ja pätkä Viidestoista yö -vetoa kuului. Pari mukana olevaa solistia kyllä keräsi miinuspisteitä liian monta. Tuota ei riittänyt parantamaan eräs tämän hetken kovimmista solisteistamme.

No, onneksi ohjelmassa muutakin.

Kuulin juuri kyseisen version Viidestoista yö kappaleesta. Oli kyllä järkyttävä raiskaus Juicen versiosta, minun puolestani rangaistuksena voisi olla vaikka 100 raipaniskua. Onneksi Juice- pop up -kanava | TV | Areena | yle.fi sivulta löytyy Mestarin tuotantoa johon ei kyllästy ikinä.

 

[canttig]

Uusi kirja pohtii Juice Leskisen laulujen lyriikkaa | Uutiset | Radio SUN

Foorumi - Ollaan ihmisiksi -teos avaa Juice Leskisen laululyriikkaa - Amusa Kulttuuritori

Ajelin tuossa hetki sitten kaupoilta kotiinpäin ja radiossa oli haastateltavana teoksen kirjoittaja, teologian tohtori Lasse Halme. Kanava oli tietenkin Radio Nostalgia, kuinkas muuten. Mielenkiintoinen haastattelu ja mielenkiintoiselta vaikuttava ihminen tämä teologi Halme, olisiko sukua sille eräälle räätälille. Täytynee vakavasti harkita teoksen hankintaa.

Juuri tuli kirja luettua ja voin suositella. Siinä keskitytään juuri sanoituksiin ja niiden merkityksiin osin jopa itse mestarin selityksinä. Ainakin minulle aukeni moni asia.

 

[Kiekoton]

Kolme jaksoa on nyt tullut "Juicen taivaallista aulabaaria" Radio Suomesta. Mielestäni kuunnelmasarja on toistaiseksi maalaillut hyvinkin juicemaista kuvaa miehen maallisesta taipaleesta. Sopivasti sarkastista läppää, mutta myös sitä terävää ja älykästä sanan säilää löytyy.

Koko hoito tuli kuunneltua läpi areenasta. Monipuolista kuunneltavaa on.Tunteet vaihtelevat riemukkaista äärettömän surullisiin. Ehkä tuossa on pystytty aika hyvinkin kuvailemaan Juicea. En tiedä, kun en häntä tuntenut. Joka tapauksessa ihan kannattavaa kuunneltavaa.

Sitten olisi listalla tuo Juicen koko tuotanto (melkein). Tuossa ylempänä joku jo hieman arvosteli juontoa perehtymättömyydestä. Ainakin tuota ensimmäistä jaksoa kuunnellessa valitteli juontaja olevansa nuorempaa polvea. Voiko siinäkin olla syynsä, ettei ole Juicen aikalaisia.

 

[sampio]

Juiceen ei erityisempää suhdetta ole, vaikka kasarin lapsia olenkin ja vanhemmat jonkin verran kuuntelivat häntä. Perushitit tietenkin ovat tuttuja. Vanhemmiten on alkanut kiinnostaa nämä eri alojen persoonat ja ajattelin Juicesta hiukan lukea jotain, olisiko sitten juuri tuo em. Halmeen kirja sellainen kannattava kohde. Lisäksi ajattelin Juankoskella poiketa lounaalla ihan pituutta ihan, kun siitä ohi ajelemme. Biisi nyt ainakin pitää pakkosoittaa autossa koko jengille.

 

[Sistis]

Vanhemmiten on alkanut kiinnostaa nämä eri alojen persoonat ja ajattelin Juicesta hiukan lukea jotain, olisiko sitten juuri tuo em. Halmeen kirja sellainen kannattava kohde.

Suosittelen ehdottomasti tuota tässäkin ketjussa kehuttua Antti Heikkisen Risainen elämä -teosta. Se on todella kattava elämänkerta, kaunistelematon ja rehellinen, ja mielenkiintoinen. Tässä hyvä arvostelu teoksesta: Juice Leskinen oli aikuinen vain lauluissaan | Kirjallisuus | HS

Toinen mielestäni huikea Juiceakin käsittelevä teos on ensimmäistä Tuuliajolla-kiertuetta käsittelevä räväkkä kertomus, jonka kirjoitti tunnettu toimittaja Juho Juntunen. Tuo kirja käsittelee siis Juice Leskinen Slamin, Eppu Normaalin ja Hassisen Koneen kiertuetta Saimaalla sisävesilaiva S/S Heinävedellä kesällä 1981. Värikäs kuvaus menneestä ajasta... Samasta aiheesta on tehty Kaurismäen veljesten upea Road Movie, Saimaa-ilmiö.

 

[Le Banner]

Suosittelen ehdottomasti tuota tässäkin ketjussa kehuttua Antti Heikkisen Risainen elämä -teosta. Se on todella kattava elämänkerta, kaunistelematon ja rehellinen, ja mielenkiintoinen. Tässä hyvä arvostelu teoksesta: Juice Leskinen oli aikuinen vain lauluissaan | Kirjallisuus | HS

Toinen mielestäni huikea Juiceakin käsittelevä teos on ensimmäistä Tuuliajolla-kiertuetta käsittelevä räväkkä kertomus, jonka kirjoitti tunnettu toimittaja Juho Juntunen. Tuo kirja käsittelee siis Juice Leskinen Slamin, Eppu Normaalin ja Hassisen Koneen kiertuetta Saimaalla sisävesilaiva S/S Heinävedellä kesällä 1981. Värikäs kuvaus menneestä ajasta... Samasta aiheesta on tehty Kaurismäen veljesten upea Road Movie, Saimaa-ilmiö.

Itsekin suosittelen ehdottomasti Risaista elämää (siis kirjaa) Itse olen lukenut kaiken Juicesta ja luulin tietäneenikin kaiken, mutta muutamassa kohdassa ko teosta suu loksahti auki hämmästyksestä.

Tuuliajolla juttukin hyvää matskua, mutta 1978 ilmestynyt Kuka murhasi rockn roll-tähden?- myös lukemisen arvoinen teos Juicen alkuaikojen meiningeistä.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Siitä on tänään tasan 10 vuotta kun Juice Leskinen kuoli.

@Roku nosti aiheellisesti esille ajankohtaisen tapahtuman tismalleen vuosikymmenen takaa.

Perinteinen kysymys: missä olit, kun viesti taiteilija Leskisen poismenosta tavoitti sinut? Mitä tuntemuksia tapaus sinussa herätti, ja vaikuttiko uutinen millään tavoin päivärytmiisi?

Tasan kymmenen vuotta sitten oli perjantai. Käsittääseni uutinen välittyi medioihin vasta lauantaina. Joka tapauksessa kuulin asiasta Leskisen poismenoa seuraavana aamuna. Asuin työni vuoksi ulkomailla, ja olin virittäytyessä lauantaisen vapaapäiväni kunniaksi nauttimaan aamupalakahvia ja lukemaan Suomen uutisia nettisivuilta. Sieltähän tuo lävähti joka paikasta ensimmäisenä eteen.

Tuntui kovin murheelliselta ja pysäyttävältä, vaikka ei missään tapauksessa yllättävältä. Viimeksi kuluneen noin vuoden aikana tiedotusvälineissä esiintyneiden Leskis-juttujen perusteella miehen kunto oli ollut menossa huonoon suuntaan. Aiemmin kesällä Juice oli joutunut keskeyttämään yhden sesongin harvoista keikoistaan lähes alkuunsa, koska fysiikka ei vaan kestänyt. Eihän tuon sarjan artisti jätä hommiaan kesken kuin pakon edessä. Artikkeleista oli saattanut myös päätellä, ettei Leskisen esiintyminen ollut enää kovin kaksisella tolalla, ja olihan mies jo muutenkin heittänyt viime keikkojaan tuolilta istuen.

Ensi järkytyksestä päästyäni harmittelin, ettei Juicen omakirjoittamalle elämäkerralle saada jatko-osaa pihalle. Musiikin ja etenkin sanataiteen osalta Leskinen oli tehnyt jo mittavan elämäntyön, jonka kirkkain kaari oli jo takana päin, mutta muistelmamielessä Juicen omalle näkökulmalle olisi ollut vielä jonkinlainen tilaus olemassa. Päätellen Juicen moninaisista sairauksista oli ilmeistä, ettei taiteilija ollut välttämättä kyennyt työskentelemään ainakaan kovin intensiivisesti Siinäpä tärkeimmät -teoksen mahdollisen kakkososan parissa. En muita kuulleeni, oliko Juicen jäämistössä tuohon jatko-osaan tarkoitettuja luonnostekstejä. Oletan, ettei niitä ollut ainakaan julkaistavaksi saakka, koska muuten jonkinlaista teosta olisi jo lykätty markkinoille.

Vain pari päivää ennen Leskisen poismenoa soittelin ulkomaankodissani miehen tuotantoa kitaralla, itseäni ja lapsia viihdyttääkseni. Sattuma sinänsä, sillä en nyt ihan tapanani moista pitänyt. Muistan vain, että tuolla kerralla aivan viimeiseksi soittamani kappale oli Klovni heittää veivin. Kuten Juice-elämäkerturi Antti Heikkinen myöhemmin kirjassaan totesi, niin hämmästyttävällä tavalla Leskinen tuli kirjoittaneeksi osuvasti elämänsä loppukaneetin jo vähän päälle parikymppisenä.

 

[adolf]

Kummallinen juttu että "missä olit kun kuulit Juicen poismenosta" on jäänyt yhtä hyvin mieleen kuin "missä olit kun WTC-torneihin ajettiin lentokoneet". Oltiin juuri tulossa Helsinki-Vantaan lentokentältä ja oltiin tuossa lähistöllä yhden huoltoaseman parkkiin saatu juuri auto kun tuosta kuultiin. Hyvin on jäänyt se marraskuinen pimeä yö mieleen.

 

[Roku]

Lauantaina aamullahan tuo tieto tuli julki. En tiedä mihin aikaan se ensimmäisen kerran uutisissa sanottiin, minä olin ihan normaalisti kotona silloin aamulla ja radion kello yhdeksän aamu-uutisista sen kuulin. En meinannut korviani uskoa.

 

[Lynyrd]

Kummallinen juttu että "missä olit kun kuulit Juicen poismenosta" on jäänyt yhtä hyvin mieleen kuin "missä olit kun WTC-torneihin ajettiin lentokoneet".

Totta tämä, ja muistan itsekkin molemmat helkkarin hyvin. Tieto Juicen kuolemasta minulle tuli lauantai aamuna radiosta. Olin menossa duunipaikalle antamaan asiakkaalle hänen tarvitsemiaan tarvikkeita, kun ei kerennyt perjantaina aukioloajan puitteissa niitä hakemaan. Heti kun pääsin firmaan sisälle piti käynistää tietokone, että voin varmistaa mitä radiossa sanottiin. Siinä sekoillessa en muistanut laskea asiakasta edes sisälle ennen kun soitti oven takaa. Kotiin palattiinkin sitten Alkon kautta ja päivän aikana nautittiin erilaisia virvokkeita asianmukaista musiikkia kuunellen.

 

[Surukuku]

Missäkö olin 10 vuotta sitten lauantaiaamuna? Kotona, kun uutisista kuulin tämän suru-uutisen. Päivä tuntui kovin tyhjältä sen jälkeen, koko viikonloppuikin ja aikaa kului paljon Juicen tuotannon kuuntelemiseen muutama päivä siitä eteenpäin.
Tapanani on nykyisin ollut käydä myös Juicen haudalla vieraillessaan Kalevankankaan hautausmaalla Mansessa, minne isomummuni, mummuni, äitini ja Isäni ovat haudattu. Olen myös istuskellut tauolla muutaman kerran Juicelle pystyteyn muistomerkin luona, kun olen moottoripyöräillyt Juankosken kautta jonnekin.

Ei mitään henkilöpalvontaa, mutta jotenkin tuollainen tuntuu vain... Noh, minulle tärkeältä.