Joukkue valmentajansa näköinen?

[K.Pylkkänen]

Avaampa tälläisen ketjun, koska aihe ei täysin sovi jo olemassa oleviin.
Itseäni on aina askarruttanut valmentajan persoonan/käyttäytymisen suhde joukkueensa peliesityksiin. Sosiaalipsykologiaa lukeneet tietävät, että eräiden teorioiden mukaan, minkä tahansa tavoitteellisen ryhmän johtaja on aina jollain tavalla "isähahmo" ryhmälleen ja täten ryhmäläiset pyrkivät samaistumaan häneen. Enempään psykologiaan kajoamatta heittäisin muutaman täkyn:

Tällä hetkellä eniten jäähyminuutteja/ottelu ovat saalistaneet Heki, Sport ja Vantaa. Oman kokemukseni mukaan, joka rajautuu lehdistötilaisuuksiin ja peleihin, ovat herrat Sinkkonen, (Tamminen) ja Ahola ehkä tulisieluisimmat ja kovasanaisimmat mestisvalmentajat? Onko vedettävissä rinnastus?

Toiseksi esimerkiksi: oman suosikkijoukkueeni KooKoon peli oli jollain tavalla tylsähköä ja mielikuvituksentonta Kolekin aikana. Kolekin pohjatyötä väheksymättä ja pyrkimättä häntä loukkaamaan, voisi kuitenkin sanoa, että eipä itse Kolekkaan ollut niitä värikkäimpiä persoonia. Aika tasapaksun kuvan miehestä sai niin hyvässä kuin pahassa. Velmun Lehkosen aikana peliin on tullut luovuutta ja intohimoa, mikä paistaa myös itse miehestä läpi. ?

Toki siis taktisella osaamisella on tärkein vaikutus joukkueen peliin, mutta ovatko muut havainneet tällaisia epäsuoria vaikutuksen kanavia.
Tammisesta ja hänen käyttäytymisensä vaikutuksesta Sportin peliesityksiin on kirjoitettu jo muissa ketjuissa kirjan verran tavaraa.

 

[Fordél]

Hyvä ketjun aihe ja alustus. Kyllähän joukkue aina jollain tapaa ilmentää valmentajan persoonaa, käyttäytymistä, toimintatapoja jne. Tämä osaksi jo senkin takia, että valmentaja on (varsinkin Mestiksessä) joukkueen kasaamisprosessissa todella aktiivisesti mukana. Tällöin hän varmasti hankkii juuri sellaisia pelaajia, jotka sopivat hänen ajatusmaailmaansa. Hyvä esimerkki tästä on Mansikan Reijon KooKoo, jonka aikana joukkueessa pelasi paljon harmaita nuoria pelaajia oman poikien lisäksi. Pelitapa oli kiekollinen, mutta ei mitenkään erityisen viihdyttävä tai asenteellinen. No onneksi oli taitavia yksilöitä, jotka toivat joukkueeseen taitoa ja joille Mansikka antoi tilaa pelata omalla tavallaan.

Kolekista tulikin jo ihan hyvä analyysi ja samoin Ikasta. Kolekin aikana joukkue ei mielestäni elänyt niin kovalla tunteella mukana pelissä ja laittanut itseään likoon kun mitä Ikan aikana on alkanut tapahtumaan. Kolme viimeisintä KooKoon koutsia siis ovat vaikuttaneet selkeästi joukkueeseen ja sen peli-ilmeeseen omalla persoonallaan. Liigasta hyvä esimerkki voisi olla Blues, jossa kovaan asenteeseen, uskoon omaan tekemiseen ja työntekoon uskovan Matikaisen persoona on välittynyt jo monta kautta joukkueeseen.

Lisäksi voisin nostaa tässä esille Alpo Suhosen. Hänhän on aika kummajainen valmentajien keskuudessa, koska toimintatavat ja persoona ovat melkoisen erilaiset kuin mitä valmentajilta on yleensä odotettu. Tämä on taatusti näkynyt myös joukkueen peliesityksissä, jos niitä vaikka verrattaisiin Dufvan Jukureiden robottikiekkoon tai muihin, joissa valmentajalla on vahva auktoriteetti kaikkeen joukkueen tekemiseen. Suhosen valmentaminen oli paljon kokonaisvaltaisempaa eikä keskittynyt vain itse pelaamiseen ja siihen mitä tapahtui kaukalon sisällä.

 

[PikkuKasi]

Ainakin Lempäälässä voidaan sanoa joukkueen olevan aivan Sami Hirvosen näköinen. Joukkue on nuori ja nälkäinen, joka haluaa näyttää kykynsä isommalle yleisölle ennakkoluulottomuudellaan ja innokkuudellaan.

Pelityylissä Hirvosen läsnäolo näkyy LeKille tyypillisenä hyökkäysvoittoisena ja fyysisenä pelityylinä. En ole yksin mielipiteeni kanssa, kun sanon, että LeKi on Mestiksen fyysisin joukkue ja osa tästä on kyllä Hirvosen ansiota ja Hirvosen tuntevat tietävät myös miehen räiskyvän luonteen.

Hieno aihe, toivottavasti tulee hyvää keskustelua.

 

[Patajukuri]

Erinomainen ketju!

Kyllähän joukkue on kauttaaltaan valmentajan näköinen. Jos pelitapa on liikkuva, ei rosterissa paljoa taklaavia pelaajia ole (vrt. Dufvan Jukurit).
Ja tosiaan vielä Mestiksessä valmentaja on paljon joukkueen rakentamisessa mukana, joten se näkyy paljon. Eikös Ikalla ollut jonkunlainen lista pelaajista ketä hän haluaisi Kouvostoliittoon. Risto Dufvasta tuli mieleen, että mies on haalinut aika kovalla prosentilla JYPiin niitä miehiä ketkä oli jossain vaiheessa herran alaisuudessa Mikkelissä. Hakkarainen, Viitanen ja Kaijonmaa ainakin. Miehen pelityyli ei ole muuttunut mihinkään, joten onko RD vaan niin velho, että hän haluaa samat kaverit Jyväskylään. Kun tietää, että herrat osaa roolinsa hyvin. Ja Ika taisi Turun aikasia kavereita kysellä muitakin, kuin Järvistä. Valmentajalla syntyy varmasti vuosien myötä omat lempipelaajat, ja RD tosiaan rakentaa jo toista dynastya tälläisten pelaajien kanssa.

Tuo on hieno havaita, että monella nuorella valmentajalla on myös nuori joukkue. En tiedä sitten onko vain sattumaa. Mutta ei paljoa esim. Vaasassa nuoria ole. Toki muutama, mutta ei esim. niin paljoa kuin vaikka Lempäälässä.

Aloin miettimään asiaa ihan omista valmentajan kokemuksista. (Toki valmensin junioreita, mutta anyway.) Kyllä painotin pelaajille niitä asioita, jotka on minua lähellä. Liike, rentous ja iloinen asenne.

 

[K.Pylkkänen]

Aika valistavia kommentteja tulee kaikilta kirjoittajilta. Ei oikein tiedä mihin tarttuisi. Suhonen tosiaan teatteri-taustansa kanssa aika erikoinen äijä kiekkopiireihin. Hirvosen räiskyvyys oli taas mulle täysin uutta, ei ainakaan Kouvolassa vaihtoaitiossa erityisesti mesonnut, eikä pressissäkään.

En malta olla lisäämättä tuohon mainitsemaani jäähytilastoon, että hännillä roikkuu Sapko lähes puolet pienemmillä minuuteilla kuin Heki. Ja se minkä kuvan Tirkkosesta on saanut julkisuudessa, niin mieshän on lauhkea kuin hindu-lehmä. Toisaalta taas Huddin Hokki on melko kuumaverinen joukkue, mutta itse valmentajan habitus usein suorastaan flegmaattinen. Eli en väitä että joukkueen jäähymäärä korreloi pelkästään valmentajan luonteenpiirteiden/olemuksen kanssa.
Mainittakoon vielä kuitenkin yksityiskohtana, että Sportin jäähymäärät lienevät vähentyneet Westerbackin päävalmentajuuden myötä. Tähän varmaan syynä myös pelitavan muutos, jonka valmentajavaihdos tuonut mukanaan. Nyt ei ilmeisesti enää pelata pelkkää 10 minuutin painetta, vai miten se nyt meni.
Ja heittona Rovaniemelle: mites Surenkin vaikutus teidän peliin? Mieshän on aggressiivisuudestaan tunnettu ja eilisessä pelissä ainakin väkivaltaisuudesta jäähyjä pukannut Rokille. Noh toisaalta pelkkä sarjasijoitus saattaa tässä tapauksessa turhauttaa Lapin raatajia.

 

[PikkuKasi]

Hirvosen räiskyvyys oli taas mulle täysin uutta, ei ainakaan Kouvolassa vaihtoaitiossa erityisesti mesonnut, eikä pressissäkään.

Jos olisi Sportin valmentaja, olisi saanut jo useamman toimitsijakiellon ja -sakon. Teksti ollut välillä pressissä aika kovaa tavaraa(yleensä kuitenkin totuutta) tuomareita, omia ja vastustajia kohtaan. Mies on kouliintunut vanhempien veljiensä koulussa, joten luonne on samaa rataa.

 

[kumikiekko]

Toisaalta taas Huddin Hokki on melko kuumaverinen joukkue, mutta itse valmentajan habitus usein suorastaan flegmaattinen. Eli en väitä että joukkueen jäähymäärä korreloi pelkästään valmentajan luonteenpiirteiden/olemuksen kanssa.

Hokilla ei kovin paljoa ole kuumaverisyydestä johtuvia jäähyjä, enemmänkin huonosta suorittamisesta johtuvia koukkuja jne jne.

Muiden pelistä en osaa sanoa, mutta jos oman suosikin ilmettä ruotii niin kyllä valmentaja on näkynyt Hokin pelissä selvästi.

Meriläisen kaudella oli taisteleva ja raatava Hokki, jonka pelissä oli asennetta vaikkei menestys kummoinen ollutkaan. Ei mitään ihmeellisen hienoa tai luovaa peliä mutta joka vaihto sata lasissa.

Kolekin ajalla oli muuten tasaharmaa hajuton väritön mauton Hokki mutta se pelasi pikkusikaa koko ajan. Tästä en tykännyt yhtään. Toivottavasti ei palaa enää koskaan.

Suikkasen aikana taas ennakkoluulottomasti ja kovalla itseluottamuksella pelaava Hokki. Pelattiin hienoa kiekkoa ja kehitystä tuli koko ajan parempaan suuntaan niin yksilöillä kuin joukkueena. Virheitäkin tuli mutta yritettiin uudestaan, opittiin ja mentiin eteenpäin. Hienoa aikaa!

Huddin Hokki on taas aika väritön ollut. Ei herätä juuri minkäänlaisia tuntemuksia. Kuten ei Huddkaan...

 

[Isaskar]

Veikkaajassa oli juttua pelaajayhdistyksestä ja siinä yhteydessä mainittiin jo pitkään suomalaisen jääkiekon ongelmana pidetty valmentajakeskeisyys. Pelaajien oma-aloitteinen vastuunkanto on vähäistä ja motivoinnin täytyy tulla ulkoapäin. Esimerkiksi Jokereissa pelaajat alkoivat taistella tosissaan kun penkin taakse saatiin kovan vaatimustason valmentaja ja toisenlainen persoona Aravirtaan verrattuna.

Siinä on yksi aika hyvä esimerkki siitä, miten joukkueesta tulee valmentajansa näköinen. Toki pelaajahankinnat ym. vaikuttavat, mutta Jokereiden tapauksessa samat pelaajat alkoivat pelata ihan toisennäköistä peliä. Jortikka totesikin jossain haastattelussa, ettei kurssia käännetty millään taktisilla kuvioilla vaan henkisellä puolella.

Yksi parhaimmista ominaisuuksista valmentajassa on älykkyys, jos se saadaan siirtymään kentälle. Mikään ei oikeastaan ärsytä niin paljon, kun tyhmä ja yksinkertainen joukkue joka hölmöilee jatkuvasti menestyksensä itse. KooKoo on ollut tällainen joukkue aika usein ja yhtenä parhaimmista esimerkeistä se yksi Hokki-ottelusarja, jonka ratkaisupelissä tehtiin kaikki mahdolliset typeryydet. Lehkosta on kehuttu maasta taivaaseen, mutta tässäkin asiassa on aika vahva luotto siihen, ettei tyhmyys iske kesken tärkeimpien pelien.

 

[K.Pylkkänen]

Esimerkiksi Jokereissa pelaajat alkoivat taistella tosissaan kun penkin taakse saatiin kovan vaatimustason valmentaja ja toisenlainen persoona Aravirtaan verrattuna.

Kyllä ja tässä se todellinen ammattitaitoinen valmennus punnitaan, että pystyt olemaan kovan vaatimustason valmentaja, ilman että profiloidut epäreiluksi möykkääjäksi tms. Muutamalle nimeltä mainitsemattomallehan on niin jo tälläkin kaudella käynyt, myös pelaajien keskuudessa. Kuka tahansahan osaa periaatteessa vaatia.

Hokilla ei kovin paljoa ole kuumaverisyydestä johtuvia jäähyjä, enemmänkin huonosta suorittamisesta johtuvia koukkuja jne jne.
Muiden pelistä en osaa sanoa,

Kiitos tarkennuksesta. Tätä koko ketjulla hain, että saa eri joukkueiden kannattajien näkemyksiä omistaan. Enkä minäkään halua edes yrittää esittää mitään mestis-asiantuntijaa, edes KooKoon asioissa, vaikka tuossa vaikutelmia muistakin valmentajista heitin.

Lehkosesta vielä sen verran, että, ainakin pressien perusteella, mies vaikuttaa tulevan mukavasti toimeen muiden valmentajien kanssa ja toisin päin. Huuli lentää pelien jälkeen lähes poikkeuksetta. Ei tämäkään huono piirre, vaikka meno kaukalossa välillä vähän ryppyotsaista onkin.

 

[Linnankundi]

Jokerit on toisaalta hyvä esimerkki siitä, että kaksi täysin erilaista valmentajaa saa aikaan jotakuinkin yhtä huonoja tuloksia. Jortikan tulo valmentajaksi varmaan herätti porukan, mutta nyt on neljän ottelun tappioputki takana, yhtä pitkä kuin Aravirran aikana pisimmillään.
SaPKon Tirkkosen valmennustyylissä näkyy hänen pelaaja-aikansa tyyli. Kiekkoa pyritään pitämään ja ennenkaikkea pyritään taitokiekkoon välttäen turhia koiruuksia. Muistini mukaan Peksi oli herrasmieskiekkoilija, joka ei juuri jäähyllä istunut. Itseltään hän vaati aktiiviaikoinaan ja sellainen kuva on, että hän on saanut SaPKoonkin juurrutettua pelaajiin samaa asennetta vrt. Konsti viime/tällä kaudella. Mestis tasolla ei paljoa pelolla pysty saavuttamaan tuloksia, kun ei ole paljoa menetettävää pelaajilla, vaan tuloksiin joutuu pyrkimään muilla motivointikeinoilla.

 

[Fordél]

Veikkaajassa oli juttua pelaajayhdistyksestä ja siinä yhteydessä mainittiin jo pitkään suomalaisen jääkiekon ongelmana pidetty valmentajakeskeisyys. Pelaajien oma-aloitteinen vastuunkanto on vähäistä ja motivoinnin täytyy tulla ulkoapäin. Esimerkiksi Jokereissa pelaajat alkoivat taistella tosissaan kun penkin taakse saatiin kovan vaatimustason valmentaja ja toisenlainen persoona Aravirtaan verrattuna.

Voidaanko siis sanoa, että Alpo Suhonen on jo pitkään ollut aikaansa edellä? Hänhän on vaatinut pelin palauttamista valmennukselta pelaajille ja luopumista tästä valmentajakeskeisyydestä, jota mielestäni Sihvonen omalla paatoksellaan myös ajaa. Pelaajien tulee tosiaan itse kantaa vastuu pelaamisesta ja motivaatio pitää tulla muualta kuin valmentajalta käsin. Toki hän virittää ja ohjaa sitä oikeisiin kohtiin, mutta lopullinen vastuu on aina pelaajalla.

Tuo Jokeri esimerkki on tavallaan hyvin mielenkiintoinen ja kaksijakoinen kun mietitään asiaa tämän vastuunoton kautta. Voi toki olla väärä mielikuva, mutta mitä olen esim. Aran kirjallisuuteen paneutunut, uskoisin hänen olevan juuri lähempänä Suhosen toimintatapaa kuin mitä valmentajakeskeisempi Jortikka. Jälkimmäisestä tulee mieleen hyvin auktoritäärinen valmentaja, joka tykkää pitää lankoja käsissään.

Toisaalta Jortikan vahvuus on varmasti juuri tuossa herättämisessä eli on varmasti potkinut pelaajia ottamaan vastuuta omasta pelaamisesta ja tekemään hommia oman pelaamisen eteen.

 

[K.Pylkkänen]

luopumista tästä valmentajakeskeisyydestä, jota mielestäni Sihvonen omalla paatoksellaan myös ajaa. .

En halua kääntää hyvää keskustelua Sihvoseen kuin ainoastaan tähän liittyen. En tiedä, mitä PS ajaa ja itsehän hän väittää, ettei oikein ole mitään mieltä, vaan ainoastaan analysoi.
Anyway, tuoreimmassa haastattelussa UL:ssä PS kritisoi yhden pelin perusteella valmentajia (Rautakorpi,Alatalo) syöttöjen pituuden venymisestä. Siis valmentajia. Eli eikö tämä kieli melko valmentajakeskeisestä ajatusmaailmasta. Toisin sanoen valmentaja olisi vastuussa kaikista pelissä tapahtuvista virheistä. Voihan toki tämäkin kyseinen syöttöjen pituuden venyminen johtua esim. vähäisestä harjoittelusta, joka on valmentajan vastuulla, mutta jos jokainen yksittäinen pelitapahtuma tai peli on aina valmentajan onnistumisen mittari, voi silloin toimintaakin nimittää valmentajakeskeiseksi.

 

[Canis Lupus]

Suikkasen aikana taas ennakkoluulottomasti ja kovalla itseluottamuksella pelaava Hokki. Pelattiin hienoa kiekkoa ja kehitystä tuli koko ajan parempaan suuntaan niin yksilöillä kuin joukkueena. Virheitäkin tuli mutta yritettiin uudestaan, opittiin ja mentiin eteenpäin. Hienoa aikaa!

Huddin Hokki on taas aika väritön ollut. Ei herätä juuri minkäänlaisia tuntemuksia. Kuten ei Huddkaan...

Suikkanen ja Hudd ovat mielestäni hyviä esimerkkejä siitä, että valmentajina tuoreet, aivan Mestis-uransa alussa olevat valmentajat eivät vielä kunnolla itsekään tiedä, minkä näköisiä ovat. Muistan ikuisesti sen hetken, kun Suikkanen otti käden pois taskusta ja ryhtyi johtamaan aktiivisemmin peliä. Syksyllä 2006. Ero tällä hetkellä pelaajia tilanteen vaatiessa edestä johtavaan valmentajaan on huikea. Samaa aktiivisuuden nousua on paljon Huddissakin. Huddissa on positiivista hänen asiallisuutensa, hyvä pokka. Kielteistä lievä flegmaattisuus. Ja tässä vain huomiot pelitilanteesta, harjoituksista en tiedä.

 

[vapaamatkustaja]

Ja tässä vain huomiot pelitilanteesta, harjoituksista en tiedä.

Aika laillahan nuo huomiot osuivat oikeaan. Huddin johtamistyyli on aika rauhallinen, mutta otan kiinni tuohon harjoituksiin: Jos menee hyvin, silloin nähdään yleensä jäällä rauhallinen Hudd. Mutta esim. tuolloin tappioputken ollessa päällä joulukuun tiennoilla, pojat luistelivat paljon kenttää ympäri täysillä.

 

[Fordél]

Mielenkiintoista nähdä muuten se, että millaiseksi Lehkonen muuntaa KooKoota vuosien varrella? Sopimus on pitkä ja kun menestystäkin on nyt tullut, annetaan Ikalle varmasti täydet valtuudet kasata Kouvolaan hänen näköisensä joukkue. Tällä kaudella KooKoolla on kasassa muovinen ostojoukkue, joka kuitenkin pelaa hyvää ja Ikan näköistä kiekkoa. Mitä onkaan siis luvassa kun se kasataan Ikan toiveiden mukaiseksi ja runko saa pelata vaikka pari kautta yhdessä?

 

[K.Pylkkänen]

. Tällä kaudella KooKoolla on kasassa muovinen ostojoukkue, joka kuitenkin pelaa hyvää ja Ikan näköistä kiekkoa.

Niin vaikka nyt näyttääkin, että kausi on päättymässä nousujohteisesti, ei tuon Kolekin materiaalin kanssakaan ilmeisesti ihan helpolla olla päästy. Ainakin Hana ja Miettinen vaihdettiin ilmeisesti siksi, ettei potentiaalia Lehkosen nopeaan pelitapaan yksinkertaisesti nähty olevan. Eikä kai muidenkaan osalta palaset ihan itsestään kohdalleen loksahdelleet, kun vieläkin viimeisiä viilauksia koostumuksissa tehdään. Tähän tietysti vaikuttaneet myös ne loukkaantumiset.
Jos tästä kaudesta jotain voi päätellä, niin varmasti nuoruus, asenne ja luisteluvoima tulevat näyttelemään rekrytoinnissa keskeisiä kriteerejä. Uskoisin, että Lehkonen haluaa joukkueeseensa jopa hieman raakileita ja muovattavampia pelaajia, kuin "valmiita" ja itsetietoisia roolipelaajia. Tietysti tuleva sarjatasokin tähän vaikuttanee. Jos liigaan noustaisiin, olisi kai pakko panostaa enemmän myös näihin "valmiisiin" paketteihin. Tiedä häntä. Jokatapauksessa mielenkiintoinen kevät on tulossa pelien loputtuakin, kun näitä pelaajauutisia odotellaan.