Omana elinaikanani ei ole tapahtunut kovinkaan montaa yksittäistä tapahtumaa, joiden tapahtumakulkua haluaisin päästä tarkkailijan roolissa seuraamaan. En pidä ainoatakaan urheilutapahtumaan niin merkittävänä, että se pitäisi nähdä livenä - Lasse Virenin kaatuessa olin sen verran nuori, etten sitäkään tapahtumahetkenä nähnyt. Tai en muista nähneeni, mutta en nyt aikamatkailua Müncheniin tekisi vain ja ainoastaan sen tapahtuman - tai Virenin kultamitalien tähden.
Tietty Berliinin muurin murtuminen kuuluu näihin merkittäviin hetkiin, mutta muutoin itäblokin romahdus ja sitä seurannut Neuvostoliiton hajoaminen ovat prosesseina sellaisia, että kyse on muustakin kuin yksittäisestä tapahtumasta, joten kenties parempi, että tyydyn vain lukemaan niistä kirjoista. Joitain vuosia ennen Berliinin muurin murtumista tapahtui kuitenkin jotain silloisen Neuvustoliiton länsiosissa, jota olisi kiehtovaa päästä seuraamaan (vaikka tapahtumaketjuun olenkin näin jälkikäteen tutustunut varsin hyvin eri dokumenttien ja raporttien kautta). Eli voisin kyllä matkata ajassa taaksepäin huhtikuun loppuun 1986 ja Vladimir I. Leninin mukaan nimetyn ydinvoimalan reaktoriin nro. 4 seuraamaan tapahtumakulkua, joka johti Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuteen.
Mutta löytyykö lähimenneisyydestä muita yksittäisiä ja riittävän merkittäviä tapahtumia, joihin halausin aikamatkailla? Enpä tiedä kun ensimmäinen kuulento ja yleensäkin ensimmäinen miehitetty avaruuslento tehtii ennen syntymääni, ja jos asetan aikahaarukan omalle elinajalleni, niin eipä niitä todella merkittäviä tapahtumia montaa ole. Syyskuun 11. päivän iskut seurasin niin suorana kuin siihen aikaan vain voi, joten enpä tiedä olisiko suurtakaan iloa matkata ajassa sen hetken New Yorkiin, kun kerran olisin vain ja ainoastaan tarkkailijana en toimijana paikalla.
Tavallaan olisi kiinnostavaa olla 17. heinäkuuta 2014 eräällä pellolla Snižnen pikkukaupungista noin viisi kilometriä etelään seuraamassa prosessia, joka johti ohjuksen laukaisuun iltapäivällä klo. 16:19:... ja osia. Tekikö vaunujohtaja yksin päätöksen ohjuksen laukaisusta, vai saiko hän ohjeen ylempää, ja jos, niin keneltä. Todennäköisesti vaunujohtaja on toiminut ennalta määrätyn protokollan mukaan ja kyseisessä tilanteessa teki itsenäisen (mutta ohjeen mukaisen) päätöksen ohjuksen laukaisusta. Vajaan 30 sek kuluttua ohjuksen taistelukärki räjähti Malaysia Airlinesille kuuluvan Boeing 777-200ER:n ohjaamon vasemmalla puolella. Tietty kyseisenä hetkenä olisi ollut suuri houkutus puuttua tapahtumien kulkuun ja pelastaa täten 298 siviilin henki.
Menneisyyttä enemmän minua kiinnostaa tulevaisuus, ei mikään lähitulevaisuus (jollaisena tässä tapauksessqa pidän seuraavaa muutamaa sataa vuotta). Olisihan se kiinnostavaa matkustaa vuoteen tuhat, tai vuoteen kymmenen tuhatta, tai miksei miljoonan vuoden päähän katsomaan missä jamassa tämä planeetta on.