Katselin äsken Sihvosen Lehterä-Peltonen-Salmelainen-haastattelun ja pari huomiota Lehterän osiosta. Korostan nyt jo etukäteen, että nämä ovat vain omia ajatuksiani.
Olen muistaakseni tänne meidän osioon kirjoittanut joskus syyskauden puolella, että kokeneilla pelaajilla on vähän vaikeuksia syttyä pitkään runkosarjaan tai lähinnä kaikkiin peleihin. Olen myös aiemmin kirjoittanut siitä, miten toisten pelaajien toiminta ja kommunikaatio tarttuu muihin. Mulle jäi Lehterän haastattelusta sellainen mielikuva, että kun "peli ja perhe edellä mennään" eikä pelit ole runkosarjassa vielä The Pelejä, runkosarja vedetään läpi ikään kuin oman jaksamisen mukaan. En usko hetkeäkään, että Lehterä olisi missään kohtaa löysäillyt tai ollut huono esimerkki, ainakaan tietoisesti, mutta pidän haastattelun perusteella mahdollisena, että myös muut pelaajat ovat ikään kuin matkineet Lehterän metodeita. Mutta, koska heiltä puuttuu Lehterän taitotaso illasta toiseen sekä kokemus, pelaaminen on jäänyt tunnepuolelta vähän vajaaksi. On ikään kuin samaistuttu Lehterään liikaa.
Ajanjaksollisesti Melartin loukkaantuminen ja kapteenin vaihto tulivat HIFK:lle juuri oikeaan aikaan. Lehterä kertoi, miten hänen tulemisensa kapteeniksi vaikutti häneen itseensä ja uskon, että se ei jäänyt myöskään kopissa muilta huomaamatta. Ja kun Lehterä laittoi itseään enemmän likoon ihan pelkästään siksi, että hänellä on nyt se "C" rinnassa oli (kuten kapteenin kuuluukin), SE tarttui. Kaikki muutkin laittoivat vähän extraa ja kas kummaa, sehän kertautui ja tuotti myös tulosta. Eli, lopulta homma saattoi olla hyvin pienestä kiinni, koska Lehterä on varmasti ollut koko kauden ammattimies. Ja kun onnistumisia alkoi tulla, kaikki uskaltavat pelata rennommin eikä virheistä välitetä, koska luottamus omaan ja ennen kaikkea muiden tekemiseen kentällä on kovaa tasoa. Ne aiemmat loppujen sulamiset kantavat myös nyt hedelmää, kun niitä ei tarvitse erityisesti pelätä. Ne on nähty ja koettu ja hengissä selvitty. Ja nyt ne ovatkin yhtäkkiä voimavara. Yhteinen, koko jengin voimavara.
Ja kaikki tämä tapahtui juuri sillä hetkellä, kun joukkueen oli otettava lusikka oikeasti kauniiseen käteen ja alettava tosissaan pelata tai pahimmassa tapauksessa kaiken mennessä persiilleen, joukkue olisi voinut pullahtaa vaikka ulos sääleistä. Joukkue tarvitsi muutosta ja vaikka se muutos tulikin ikävien asioiden, eli loukkaantumisten takia, se muutos oli silti hyvin konkreettista. Ja konkretia on usein paras potkaisu muutokselle.
Siitä kohdasta en kauheasti pitänyt Lehterän haastattelussa, kun hän erikseen korosti Pihlströmin ja Komarovin merkitystä. Tarkoitus oli varmasti korostaa näiden pelaajien tärkeyttä joukkueelle tai ehkä jopa Lehterälle itselleen, mutta jotenkin se tuli mun korviini ulos väärällä tavalla. Tossa jengissä on aika monta pelaajaa, jotka ovat pelanneet logolle pidempään kuin kumpikaan em. pelaajista ja jokainen on antanut kaikkensa jengille. Mä näen, että tossa jengissä on todella monta pelaajaa, joille HIFK on aidosti tärkeä seura ja joille voittaminen meillä on todella tärkeää. En usko, että Lehterä tarkoitti sanojaan muita väheksyvästi, enkä mä siitä mieltäni pahoittanut, vaikka joku sen nyt varmaan niin ottaakin, mutta kiinnitin huomiota kuitenkin. Komarovilla on HIFK:ssa nyt 11 peliä takana ja Pihlströmillä 8. Tärkeitä pelaajia kumpikin varmasti, erityisesti pukukopissa, mutta kyllä mä silti rohkeasti väitän, että muutama muu pelaaja olisi ansainnut erityismaininnan noiden kahden sijasta, jos jotkut piti mainita. Musta se olisi ollut erittäin tyylikästä mainita ne pelaajat, joiden arvo tiedetään jengissä, mutta saattaa jäädä muille epäselväksi. Mutta voi olla, että haastattelu on myös leikattu tuollaiseksi ja siitä on poistettu jotain, missä näitä muita pelaajia on mainittu?
Mutta ihan jees haastis muuten. Ja Lehterälläkin ihan ok kausi tähän asti :). Voisi laukoa useammin ;).