JoKP – paikallaan lentoa vai kehitystä eteenpäin?

[Jäkishöntsä]

Tekoälyhän antaa näköjään samat vastaukset kuin ihan jo maalaisjärkikin ja minä, kun olen pitänyt tekoälyä täysin humpuukina! ;)

Tekoälyjä on jo useampia (mm. Chat GPT, Copilot ja Gemini), jotka eivät ole lainkaan humpuukia (niin itsekin luulin aluksi), mutta kun tässä on niiden kanssa tullut tutuksi viime aikoina, niin suorastaan jo hämmentävää kuinka tavallaan "älykkäitä" ne ovat kaikessa ratkaisukyvyssään. Loistavia apuvälineitä monissa työtehtävissä ja tiivistävät tiedon tiukaksi paketiksi melkeinpä mistä tahansa asiasta vain kysymällä oikeat kysymykset. Tekoäly kyllä sen jälkeen hakee siihen vastaukset. Kannattaa kokeilla ja sillä tavalla rutisti tekoäly kasaan tiukat vastaukset myös Kiekko-Poikien menestyksen ehdoista, jotka ovat vielä kevyttä kauraa siinä mihin ne kykenevät.

Siis tekoäly muotoili kaikki em. Kiekko-Poikien Liiganousua koskevat kommenttilauseet ensimmäistä ja viimeistä lukuunottamatta.

 

[KyöstiLauteilta]

Kysyin huvikseni tekoälyltä mitä se edellyttää, että Kiekko-Pojat nousisi Liigaan.

"Jotta Joensuun Kiekko-Pojat voisi nousta SM-liigaan, se vaatii useita tekijöitä:

1. Urheilullinen menestys: Joukkueen on menestyttävä Mestiksessä ja oltava kilpailukykyinen. Voittaminen ja hyvä sijoitus sarjataulukossa ovat tärkeitä.

Laitoin hieman omaa pohdintaa urheilullisen menestyksen edellytyksestä:

Edustusjoukkueen menestys on tietenkin ilmiselvää. Jotta voidaan pitkällä tähtäimellä kilpailla Liigapaikasta ja säilyä siellä, on tärkeää, että oma junioripolku saadaan huipputasolle. Juonioripuolen pelaajavirta maakunnasta ulospäin on saatava käännettyä ja on pyrittävä siihen, että junioripolku on kiinnostava myös Vaakanaisen kaltaisille NHL-tason lupauksille. Puitteiden puolesta Joensuussa on erinomaiset edellytykset tulla huippupelaajien hautomoksi. Lähes kaikki tarvittavat koulut, jäähallit ja muut harjoituspaikat sijaitsevat kilometrin säteellä toisistaan.

Tavoitteena täytyy olla, että kaikissa kilpaikäluokissa ollaan vähintään 24 parhaan joukossa valtakunnallisesti. Tavoitetta voidaan kiristää, kun se on kestävästi saavutettu. Väittäisin, että tämä vaatii kaikkien maakunnan parhaiden pelaajien jäämistä maakuntaan ja noin kentällisen verran SM-sarjatason pelaajia muualta U18 ja U20 ikäluokkiin. U16 pelaajat ovat turhan nuoria vaihtamaan maisemaa jääkiekon vuoksi.

Miten sitten houkutellaan maakunnan parhaat jäämään ja kentällisen verran nuoria muuttamaan muualta?

Mielestäni avainasemassa on oppilaitosyhteistö, Joensuun urheiluakatemia, huippuvalmennus ja mahdollisimman matalat kustannukset. Kun nuoret hakevat lukioon tai ammattikouluun heille on pystyttävä tarjoamaan selkeä polku juniorista jääkiekkoammattilaiseksi ja toisaalta koulutukseen. Tämä polku pitäisi ikään kuin tuotteistaa ja markkinoida potentiaalisille pelaajille.

Erityisesti Akatemiassa olisi panostettava pelaajien yksilölliseen kehitykseen jääkiekkoilijana ja ihmisenä. Jos ammattilaisuus jääkiekossa ei aukea, akatemia tukisi pärjäämistä myös muilla elämän osa-alueilla. Työteliäisyys ja vastuunkanto kantavat monella elämän osa-alueella.

Pelaajat jotka jäävät suuremmissa seuroissa pienemmälle vastuulle voisivat päästä Joensuussa isompaan rooliin, mutta pelata silti kovaa sarjaa. Uskon vakaasti, että pienempien seurojen tähdillä on erittäin hyvät edellytykset mennä urallaan pidemmälle kuin samantasoisella, mutta isommassa seurassa keskivertopelaajaksi jääneellä pelaajalla. Tämä erityisesti siinä tapauksessa, että sarjataso säilyy samana.

Joensuussa on tarjota pelipaikka sekä koulutus myös kansainvälisille pelaajille. Ainakin Lyseon lukiosta löytyy kansainvälinen IB-linja. Helsingin Sanomissa oli juuri artikkeli, että esimerkiksi Karhu-Kissojen junioreissa pelaa tällä hetkellä pelaajia pienemmistä kiekkomaista. Maailmalta voisi löytyä pelaajia, jotka ovat kiinnostuneita myös yliopiston tai ammattikorkean sekä u-20 joukkueen tai edustuksen yhdistelmästä. Voisin veikata, että vastaavaa koulutuksen ja jääkiekon yhdistelmää on vaikeaa löytää maailmalta samaan hintaan. Mielestäni nämä mahdollisuudet kannattaisi tutkia.

Valmennuksessa on oltava intohimoisia, kunnianhimoisia ja osaavia tyyppejä, jotka osaavat käsitellä nykynuorisoa. Valmennuksen tason on oltava Suomen parhaimmistoa. Tämä ei välttämättä tarkoita kalleimpia ja meritoituneimpia valmentajia. Huippuvalmennuksella Kiekko-Poikien junioripolku voi olla kiinnostava myös aivan terävimmälle kärjelle.

Kustannukset on kinkkinen juttu. Elämisen ja jääkiekon kustannukset olisi saatava mahdollisimman alas. Ehkä Kiekko-Pojat voisi yrittää järjestellä asuntoja lupaavimmille nuorille. Jäähallin nimestä tulevat vuosimaksut menevät juniorikiekkoilulle. Tämä on erittäin hyvä veto kaupungilta. Toivottavasti joku laittaa reippaasti rahaa tiskiin.

Kiekko-Poikien näkökulmasta tämän tulisi tähdätä siihen, että edustusjoukkueeseen tulisi tasaisena virtana potentiaalisia runkopelaajia, mielellään 1-2 per ikäluokka. Sitten jos pelaajat tarvitsevat kovempia haasteita ne lähtisivät mielellään Kuopiota huomattavasti kauemmaksi.

Huomautan, etten ole kovin läheisessä tekemisessä Kiekko-Poikien juniorintyön tai tämän ikäisten nuorten kanssa, joten ajatukset voi olla vähän irrallaan arjesta tai käytännön ratkaisuista. En myöskään missään nimessä kritisoi nykyisiä tekijöitä. Uskon kuitenkin, että Joensuussa on mahdollisuus sementoida paikka top-24 joukkueena kaikissa kolmessa kilpaikäluokassa pitkällä aikavälillä.

 

[Jäkishöntsä]

Laitoin hieman omaa pohdintaa urheilullisen menestyksen edellytyksestä:

Edustusjoukkueen menestys on tietenkin ilmiselvää. Jotta voidaan pitkällä tähtäimellä kilpailla Liigapaikasta ja säilyä siellä, on tärkeää, että oma junioripolku saadaan huipputasolle. Juonioripuolen pelaajavirta maakunnasta ulospäin on saatava käännettyä ja on pyrittävä siihen, että junioripolku on kiinnostava myös Vaakanaisen kaltaisille NHL-tason lupauksille. Puitteiden puolesta Joensuussa on erinomaiset edellytykset tulla huippupelaajien hautomoksi. Lähes kaikki tarvittavat koulut, jäähallit ja muut harjoituspaikat sijaitsevat kilometrin säteellä toisistaan.

Tavoitteena täytyy olla, että kaikissa kilpaikäluokissa ollaan vähintään 24 parhaan joukossa valtakunnallisesti. Tavoitetta voidaan kiristää, kun se on kestävästi saavutettu. Väittäisin, että tämä vaatii kaikkien maakunnan parhaiden pelaajien jäämistä maakuntaan ja noin kentällisen verran SM-sarjatason pelaajia muualta U18 ja U20 ikäluokkiin. U16 pelaajat ovat turhan nuoria vaihtamaan maisemaa jääkiekon vuoksi.

Miten sitten houkutellaan maakunnan parhaat jäämään ja kentällisen verran nuoria muuttamaan muualta?

Mielestäni avainasemassa on oppilaitosyhteistö, Joensuun urheiluakatemia, huippuvalmennus ja mahdollisimman matalat kustannukset. Kun nuoret hakevat lukioon tai ammattikouluun heille on pystyttävä tarjoamaan selkeä polku juniorista jääkiekkoammattilaiseksi ja toisaalta koulutukseen. Tämä polku pitäisi ikään kuin tuotteistaa ja markkinoida potentiaalisille pelaajille.

Erityisesti Akatemiassa olisi panostettava pelaajien yksilölliseen kehitykseen jääkiekkoilijana ja ihmisenä. Jos ammattilaisuus jääkiekossa ei aukea, akatemia tukisi pärjäämistä myös muilla elämän osa-alueilla. Työteliäisyys ja vastuunkanto kantavat monella elämän osa-alueella.

Pelaajat jotka jäävät suuremmissa seuroissa pienemmälle vastuulle voisivat päästä Joensuussa isompaan rooliin, mutta pelata silti kovaa sarjaa. Uskon vakaasti, että pienempien seurojen tähdillä on erittäin hyvät edellytykset mennä urallaan pidemmälle kuin samantasoisella, mutta isommassa seurassa keskivertopelaajaksi jääneellä pelaajalla. Tämä erityisesti siinä tapauksessa, että sarjataso säilyy samana.

Joensuussa on tarjota pelipaikka sekä koulutus myös kansainvälisille pelaajille. Ainakin Lyseon lukiosta löytyy kansainvälinen IB-linja. Helsingin Sanomissa oli juuri artikkeli, että esimerkiksi Karhu-Kissojen junioreissa pelaa tällä hetkellä pelaajia pienemmistä kiekkomaista. Maailmalta voisi löytyä pelaajia, jotka ovat kiinnostuneita myös yliopiston tai ammattikorkean sekä u-20 joukkueen tai edustuksen yhdistelmästä. Voisin veikata, että vastaavaa koulutuksen ja jääkiekon yhdistelmää on vaikeaa löytää maailmalta samaan hintaan. Mielestäni nämä mahdollisuudet kannattaisi tutkia.

Valmennuksessa on oltava intohimoisia, kunnianhimoisia ja osaavia tyyppejä, jotka osaavat käsitellä nykynuorisoa. Valmennuksen tason on oltava Suomen parhaimmistoa. Tämä ei välttämättä tarkoita kalleimpia ja meritoituneimpia valmentajia. Huippuvalmennuksella Kiekko-Poikien junioripolku voi olla kiinnostava myös aivan terävimmälle kärjelle.

Kustannukset on kinkkinen juttu. Elämisen ja jääkiekon kustannukset olisi saatava mahdollisimman alas. Ehkä Kiekko-Pojat voisi yrittää järjestellä asuntoja lupaavimmille nuorille. Jäähallin nimestä tulevat vuosimaksut menevät juniorikiekkoilulle. Tämä on erittäin hyvä veto kaupungilta. Toivottavasti joku laittaa reippaasti rahaa tiskiin.

Kiekko-Poikien näkökulmasta tämän tulisi tähdätä siihen, että edustusjoukkueeseen tulisi tasaisena virtana potentiaalisia runkopelaajia, mielellään 1-2 per ikäluokka. Sitten jos pelaajat tarvitsevat kovempia haasteita ne lähtisivät mielellään Kuopiota huomattavasti kauemmaksi.

Huomautan, etten ole kovin läheisessä tekemisessä Kiekko-Poikien juniorintyön tai tämän ikäisten nuorten kanssa, joten ajatukset voi olla vähän irrallaan arjesta tai käytännön ratkaisuista. En myöskään missään nimessä kritisoi nykyisiä tekijöitä. Uskon kuitenkin, että Joensuussa on mahdollisuus sementoida paikka top-24 joukkueena kaikissa kolmessa kilpaikäluokassa pitkällä aikavälillä.

Täyttä asiaa "KyöstiLauteilta". Näinhän sen junnupolun rakentamisen pitäisi Kiekko-Pojilla toimia ja jotain lisäextraa siihen vielä pitäisi saada kilpailuetuna muihin seuroihin nähden.

Kenties koulutus- ja valmennuspolun erittäin laadukas yhdistäminen tehokkaalla tavalla tutkintotavoitteeseen esim. monipuolisella tutoroinnilla (henkilökohtainen vastuuhenkilö polun alusta loppuun saakka) sekä stipendeillä. Toisaalta mahdollisimman syvälle menevä yksilöllinen valmennus-/treenipolku opintojen rinnalla ja siinä parhaat mahdolliset osaajat opastajina niin fyysisellä kuin henkisellä puolella.

Eli Joensuuhan luotaisiin "ammatin ja lätkän" yhdistävä korkeakoulutasoinen opintopolku, joka kantaa senkin jälkeen, jos lätkästä ei lopulta tule ensiammattia. Ei sinänsä mitään uutta, mutta se olisi huolella laadittu, jota alansa ammattilaiset vetävät niin Yliopisto, AMK kuin suoraan työelämään johtavana ammatillisena koulutuksena (Riveria). Nyt vain Joensuussa neuvottelut toimintamallista käyntiin oppilaitosten ja Kiekko-Poikien välillä.

 

[Myrvold]

Ihan mielenkiinnosta; onko jossain mediassa ollut puhetta miten nuo ulkoilmaottelut meni taloudellisesti?

 

[welldone]

noin kentällisen verran SM-sarjatason pelaajia muualta U18 ja U20 ikäluokkiin. U16 pelaajat ovat turhan nuoria vaihtamaan maisemaa jääkiekon vuoksi.

Sarjojen muutosten jälkeen tämä on täysin utopiaa. Joukkueet joka ikäluokissa tulee pahimmillaan tippumaan suomisarjoihin ikäluokissaan ja omien lahjakkuuksien pitäminen seurassa tulee entistä vaikeammaksi. Tämän korjaaminen vaatii junioripuolen täyttä remonttia, kulujen karsimista ja henkilövaihdoksia. Tähän voi helposti mennä 6-8vuotta ennenkuin tuloksia olisi saavutettavissa. Siihen saakka tarvitaan edustukseen 3 kenttää pelaajia ulkopuolelta ja se osaltaan syö kehitystä koko organisaatiossa. Edustuksen yleisömäärät tulevaisuudessa näyttää myös sen onko organisaation vahvistaminen mahdollista. N.1000 katsojan keskiarvolla ei rahaa tule tarpeeksi sisään. Tarvitaan 2000 katsojaa joka pelissä, onko realistista? Ei ole vaikka millainen palatsi Mehtimäelle tulisikin.
Toivottavasti tulevaisuudessa esim vedonlyöntiyhtiöiden rahan saapuminen Suomalaiseen urheiluun tuo tukevan sponsorikassan myös Joensuuhun.
Yhteenvetona voi todeta, pohja(junioripuoli) kuntoon niin koko pyramidin(seura) rakenne lujittuu ja huippu(edustus) nousee korkeammalle.

 

[KyöstiLauteilta]

Sarjojen muutosten jälkeen tämä on täysin utopiaa. Joukkueet joka ikäluokissa tulee pahimmillaan tippumaan suomisarjoihin ikäluokissaan ja omien lahjakkuuksien pitäminen seurassa tulee entistä vaikeammaksi.

Pahimmillaan näin, mutta tavoitteet pitää olla jossain aivan muualla. Varmasti ikäluokkia tulee olemaan myös SuomiSarjassa, mutta pidemmällä tähtäimellä pitäisi kaikissa ikäluokissa tavoitella top24:ää.

Tämän korjaaminen vaatii junioripuolen täyttä remonttia, kulujen karsimista ja henkilövaihdoksia. Tähän voi helposti mennä 6-8vuotta ennenkuin tuloksia olisi saavutettavissa. Siihen saakka tarvitaan edustukseen 3 kenttää pelaajia ulkopuolelta ja se osaltaan syö kehitystä koko organisaatiossa.

Tämän takia hihat on oltava rullalla jo tänään. Minkälaista remonttia junioripuolelle pitäisi mielestäsi tehdä?

Edustuksen yleisömäärät tulevaisuudessa näyttää myös sen onko organisaation vahvistaminen mahdollista. N.1000 katsojan keskiarvolla ei rahaa tule tarpeeksi sisään. Tarvitaan 2000 katsojaa joka pelissä, onko realistista? Ei ole vaikka millainen palatsi Mehtimäelle tulisikin.

Aika tosiaan näyttää. Toisaalta uudessa hallissa saadaan varmasti enemmän tuloja 1000 katsojalla kuin vanhassa. Se mitä kirjoitin aiemmassa viestissä ei mielestäni tarvitse merkittävästi suurempaa organisaatiota.

Toivottavasti tulevaisuudessa esim vedonlyöntiyhtiöiden rahan saapuminen Suomalaiseen urheiluun tuo tukevan sponsorikassan myös Joensuuhun.

Tämä on hyvä pointti ja tässä olisi tärkeää olla hereillä oikeaan aikaan, ilman että sielua myydään.

Yhteenvetona voi todeta, pohja(junioripuoli) kuntoon niin koko pyramidin(seura) rakenne lujittuu ja huippu(edustus) nousee korkeammalle.

Tästä ollaan täysin samaa mieltä.

 

[KyöstiLauteilta]

Täyttä asiaa "KyöstiLauteilta". Näinhän sen junnupolun rakentamisen pitäisi Kiekko-Pojilla toimia ja jotain lisäextraa siihen vielä pitäisi saada kilpailuetuna muihin seuroihin nähden.

Kenties koulutus- ja valmennuspolun erittäin laadukas yhdistäminen tehokkaalla tavalla tutkintotavoitteeseen esim. monipuolisella tutoroinnilla (henkilökohtainen vastuuhenkilö polun alusta loppuun saakka) sekä stipendeillä. Toisaalta mahdollisimman syvälle menevä yksilöllinen valmennus-/treenipolku opintojen rinnalla ja siinä parhaat mahdolliset osaajat opastajina niin fyysisellä kuin henkisellä puolella.

Eli Joensuuhan luotaisiin "ammatin ja lätkän" yhdistävä korkeakoulutasoinen opintopolku, joka kantaa senkin jälkeen, jos lätkästä ei lopulta tule ensiammattia. Ei sinänsä mitään uutta, mutta se olisi huolella laadittu, jota alansa ammattilaiset vetävät niin Yliopisto, AMK kuin suoraan työelämään johtavana ammatillisena koulutuksena (Riveria). Nyt vain Joensuussa neuvottelut toimintamallista käyntiin oppilaitosten ja Kiekko-Poikien välillä.

Joku tämän tyyppinen voisi olla yksi idea millä houkutella pelaajia kaupunkiin. Tietysti näissä pitäisi löytää Win-Win tilanteita niin oppilaitoksille kuin Kiekko-Pojillekkin. Kiekko-Poikien näkökulmasta lisäkulut pitäisi tietenkin yrittää välttää.

 

[Väärävaihto]

Joku tämän tyyppinen voisi olla yksi idea millä houkutella pelaajia kaupunkiin. Tietysti näissä pitäisi löytää Win-Win tilanteita niin oppilaitoksille kuin Kiekko-Pojillekkin. Kiekko-Poikien näkökulmasta lisäkulut pitäisi tietenkin yrittää välttää.

Hyviä pohdintoja ja siis meillähän on jo täällä tällaista toimintaa. Koska aihe kiinnostaa, niin avataanpa hieman Joensuun Urheiluakatemian ja seurojen välistä yhteistyötä.

Joensuun Urheiluakatemia on tarkoitettu tukiverkostoksi kilpaurheileville nuorille ja nuorille aikuisille, joiden tavoitteena on kansallinen ja kansainvälinen huippu. Akatemia auttaa yhdistämään urheilun ja opiskelun joustavasti yhteistyössä Joensuun keskustan lukioiden (Yhteiskoulun, Lyseon, Normaalikoulun ja Itä-Suomen koulun lukion), ammattiopisto Riverian, Itä-Suomen Liikuntaopiston, Karelia-ammattikorkeakoulun, Itä-Suomen yliopiston sekä paikallisten seurojen kanssa. Joensuun Urheiluakatemiaan haetaan yhteishaun kanssa samassa aikataulussa. Hakumenettely vaihtelee hieman oppilaitoksista ja koulutusasteesta riippuen, mutta käsittääkseni kaikkien Akatemiaan hakevien tulee osallistua soveltuvuushaastatteluihin.

Joensuun Urheiluakatemia tarjoaa lajivalmennusta sekä yleis- ja ominaisuusvalmennusta, jolla pyritään vastaamaan lajien ja urheilijoiden moninaisiin tarpeisiin. Valmennus järjestetään yhteistyössä alueen seurojen ja urheiluakatemian asiantuntijoiden kanssa. Akatemia järjestää lajivalmennusta lukuvuoden aikaan tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin klo 8.00–10.00 yhteistyössä seurojen kanssa. Lajivalmennuksen lisäksi järjestetään myös ominaisuusvalmennusta (kestävyys-, taito- ja fyysistä valmennusta), joka tukee paitsi lajivalmennusta, myös akatemialajeihin kuulumattomien akatemiaurheilijoiden valmentautumista.

Urheilijoiden opintoihin ja uraan liittyvissä asioissa opastavat oppilaitosten yhteyshenkilöt ja opinto-ohjaajat sekä akatemian koordinaattorit. Urheileville opiskelijoille on tarjolla monenlaisia palveluja ja asiantuntija-apua, muun muassa asumisjärjestelyihin ja työllistymiseen sekä myös ravitsemukseen, fysioterapiaan/akuutteihin vammoihin, urheilufysioterapiaan, psyykkiseen valmennukseen ja erilaisiin testaustoimintoihin liittyen.

Akatemia toimii yhteistyössä eri seurojen kanssa useissa eri lajissa, joista yksi on jääkiekko. Joensuun Urheiluakatemian valmennuslajeista päättää akatemian johtoryhmä seuraavien kriteereiden perusteella:

1. Urheilijapotentiaali: Lajissa on riittävä määrä riittävän tasokkaita urheilijoita.

2. Valmennusjärjestelmä ja -osaaminen: Lajilla on riittävän yhtenäinen valmennuslinja sekä mahdollisuus osaavan valmennuksen järjestämiseen

3. Harjoitteluolosuhteet: Lajilla on lajiharjoittelun mahdollistava harjoittelu- ja kohtaamispaikka tarkoituksenmukaisen välimatkan päässä oppilaitoksista

Kiekkoakatemian vastaavana toimii Juniori Jokipoikien Olli Auriola. Mitä olen käsittänyt, niin Akatemiajäillä käy pääosin U18- ja U20-pelaajia. En tiedä pystyykö mahdolliset Akatemiaan kuuluvat edustuksen pelaajat käymään, miten usein Akatemiajäillä, kun edustuksella pyörii aamupäivisin myös omat treenit. Akatemiajäillä keskitytään enemmänkin yksilöihin, joukkueomaista harjoittelua tehdään sitten joukkueiden omissa treeneissä.

Tässäpä siis tietoa Akatemiasta ja jääkiekon yhteistyöstä. Paikalliset ja muualtakin tulevat urheilevat opiskelijat ovat kyllä hyvin perillä näistä asioista, niistä saa tietoa eri kanavien kautta. Kannattaa käydä tutustumassa Akatemian sivustoihin, siellä on vielä lisää paljon tietoa, jos aihe kiinnostaa.

 

[welldone]

Akatemia toimii yksilölajien urheilijoilla hyvin, mutta yhtään lahjakasta kiekkoilijaa se ei ole kaupunkiin tuonut. Omatkin "huiput" karkaa ennen U18 ikää pois. Akatemiaan valituille pelaajille pitäisi pystyä tarjoamaan muutakin, kuin älyttömän korkeat kuukausimaksut ja päälle muualta tuleville vuokra ym kulut.
Maakunnasta lahjakkaimpien saaminen Joensuuhun vaatii vanhemmilta kuljetuksissa lähes jokapäiväistä venymistä. Ne bensakulut, kun lisätään muiden maksujen päälle + istut hallilla odottamassa 3-4 tuntia, että päivän treenit on ohi niin vaati rakkautta lajiin. Treenireissu voi kestää 5-6 tuntia. Lapsen pitäisi vielä opiskellakin.
Tässä on epäsuhtaisuus valtava kilometrin päässä hallista asuvaan ja tämä kuluero pitäisi jotenkin tasata.
Lisäksi esimerkki. U16 joukkue on tulossa sunnuntaina etelän peleistä. Viimeinen peli on loppunut klo 17. Joensuussa ollaan puolen yön jälkeen. Isi odottaa hallin pihalla ja sitten kotiin Lieksaan. Aamulla klo 5 kello herättää töihin ja lapsen klo 7 kouluun. Tässä isoja syitä miksi vuosittain vain muutama pelaaja saapuu maakunnasta Joensuuhun pelaamaan.

 

[M.A.I.C.K]

Menestyvät U20 sarjojen joukkueet, mikä niitä yhdistää. 1. Kaikki toimivat osana edustusjoukkueen organisaatiota. Mikä tarkoittaa että ykkös- ja kakkoskentän pelaajat eivät maksa pelaamisesta mitään. Päinvastoin saavat rahallista tukea varusteiden, lounaiden yms. muodossa. 2. Huippuvalmentaja(t) joka toimii todella tiiviissä yhteistyössä edustuksen valmennuksen kanssa.

Ja ne joukkueet mitkä eivät menesty niiltä puuttuu joko toinen tai molemmat noista.

Toi urheiluakatemiatoiminta jääkiekon osalta on ainoastaan kädenojennus seuroille ilmaisten jäävuorojen osalta sekä valmennuksen palkasta osa saadaan sieltä ja pelaaja saa sen kymmenkunta suorituspistettä opintoihinsa. Jotta urheiluakatemista olisi edes jotain hyötyä pitäisi siellä olla se sama huippukoutsi vetämässä ne aamutreenit. Urheiluakatemiat toimii joka kaupungissa joten sillä houkutteleminen ei kannata. Koulun yhdistäminen tohon huippukiekkoilijan polkuun on muutenkin aivan turhaa. Sillä kulutetaan pelaajat ihan loppuun. Ammatin ehtii opiskelemaan myös sen jälkeen kun pelaajalle selviää onko hokista ammatiksi asti eli n. 21-22 vuotiaana. Toki kellä voimat ja kyvyt riittää niin opiskelkoot ihan vapaasti, monesti vaan jompikumpi kärsii väkisinkin.
Ja ei sitä houkuttelevuutta tarvitse saada kuin U20 tasolle, toimii myös automaattisena houkuttimena nuorempiin kun asiat siellä kunnossa.
Isoista kaupungeista Joensuu taitaa olla yksi ainoista missä U20 joukkue ei ole osa edustus organisaatiota.
Yhteenvetona tästä siis: Kun edustusjoukkue suostuu/pystyy kustantamaan U20 joukkueen toiminnan tai osan siitä eli n. 120k-150k euroa/kausi ,alkaa liikenne kääntymään toiseen suuntaan suuremmissa määrin. Ja sitten alkaa taas toisenlaiset murheet ja ongelmat… kun oman kaupungin pojat eivät pääse pelaamaan ja saa peliaikaa jne… siitä lisää seuraavassa jaksossa. Loputon ja synkkä suo :)

 

[Väärävaihto]

Menestyvät U20 sarjojen joukkueet, mikä niitä yhdistää. 1. Kaikki toimivat osana edustusjoukkueen organisaatiota.

Näinhän sen pitäisi olla ja ennen näin olikin, mutta U20 joukkue, silloinen A-nuorten joukkue siirtyi Juniori Jokipoikien alle edustuskiekon (HokiJoki Oy) mennessä konkurssiin. Tällä liikkeellä pelastettiin ja taattiin U20 joukkueen toiminta. Joukkueen piti siirtyä sitten takaisin edustuksen alle muistaakseni parin seuraavan kauden aikana, mutta näin ei ole tapahtunut, vaikka asiasta on käyty keskusteluja, välillä enemmän ja välillä vähemmän jo useiden vuosien ajan ja junioriseurassa tätä siirtoa on haluttukin. Nyt, kun uudet omistajat (JoKP) tulivat joensuulaisen edustuskiekon vetäjiksi, niin ensimmäinen tehtävä oli tietenkin taata ylipäätään edustuskiekon jatkuminen Joensuussa ja ottaa U20 joukkue sen jälkeen mukaan osaksi edustusta. No me kaikki tiedämme, mitä heti alkuun tapahtui, tuli korona ja sitten nämä kaikki halliremonttiin liittyvät häiriötekijät jne., niin monet suunnitellut asiat ovat ottaneet takapakkia. Saa sitten nähdä, milloin tämä siirto lopulta tapahtuu, mutta U20-joukkueen tulee olla edustuksen alla, muut ikäluokat toimivat sitten Juniori Jokipoikien alla ja seurojen tulee tehdä tiivistä yhteistyötä.

 

[Lava]

Ihan mielenkiinnosta; onko jossain mediassa ollut puhetta miten nuo ulkoilmaottelut meni taloudellisesti?

Pelkästään lipputulot kahdesta ottelusta olivat ainakin yli 100 000e ja siihen kaikki oheismyynti päälle mutta niistä ei ole sen tarkempaa tietoa. Tärkeitä tuloja tälläiselle poikkeuskaudelle.

 

[Jäkishöntsä]

Joensuuhun vaatii vanhemmilta kuljetuksissa lähes jokapäiväistä venymistä. Ne bensakulut, kun lisätään muiden maksujen päälle + istut hallilla odottamassa 3-4 tuntia, että päivän treenit on ohi niin vaati rakkautta lajiin. Treenireissu voi kestää 5-6 tuntia. Lapsen pitäisi vielä opiskellakin.
Tässä on epäsuhtaisuus valtava kilometrin päässä hallista asuvaan ja tämä kuluero pitäisi jotenkin tasata.

Erinomainen kirjoitus kokonaisuutena ja huomio siitä (kokemusta on), että pitkämatkalaiselle ei riitä edes aina tuo 5-6 tuntia, helposti siinä menee koko päivä mm. ruokailuineen jne. säätämisineen. Ja sillä tavalla pirskatin kallista + väsyttävää puuhaa kaikille osapuolille vaikka mitäpä sitä eivät vanhemmat tekisi jääkiekkokuumeen saaneen nuoren eteen. Paljon tämä kaikki kyllä vaatii rahaa, aikaa ja aitoa innostusta kaikilta osapuolilta. Ja vaikka olisi kuinka lahjakkaita ja jääkiekosta innostuneita nuoria maakunnan ettäänperilläkin, niin arkirealiteetit monesti vain kaatavat liittymisen Kiekko-Poikien junnuihin.

Pitää myös muistaa sekin asia, että vaikka nuori olisi innostuneen lahjakas ja vanhemmat valmiiita tekemään uhrauksia jäkisharrastuksen eteen, niin aina ei ole helppoa sopeutua ylipäätään joensuulaiseen kiekkokulttuuriin ja paikallisiin pelaajakaveripiireihin, jossa he tapaavat päivittäin toisiaan sosiaalisissa tilanteissa koulussa yms. Muualta tulevan nuoren pitää olla silloin hyvin uskalias, avoin ja ansaittava paikkansa myös jäällä, että voi tuntea viihtyvänsä joukkueen mukana. Isoja henkisiä kynnyksiä ylitettävänä pelillisten lisäksi.

 

[KyöstiLauteilta]

Hyviä pohdintoja ja siis meillähän on jo täällä tällaista toimintaa. Koska aihe kiinnostaa, niin avataanpa hieman Joensuun Urheiluakatemian ja seurojen välistä yhteistyötä.

Joensuun Urheiluakatemia on tarkoitettu tukiverkostoksi kilpaurheileville nuorille ja nuorille aikuisille, joiden tavoitteena on kansallinen ja kansainvälinen huippu. Akatemia auttaa yhdistämään urheilun ja opiskelun joustavasti yhteistyössä Joensuun keskustan lukioiden (Yhteiskoulun, Lyseon, Normaalikoulun ja Itä-Suomen koulun lukion), ammattiopisto Riverian, Itä-Suomen Liikuntaopiston, Karelia-ammattikorkeakoulun, Itä-Suomen yliopiston sekä paikallisten seurojen kanssa. Joensuun Urheiluakatemiaan haetaan yhteishaun kanssa samassa aikataulussa. Hakumenettely vaihtelee hieman oppilaitoksista ja koulutusasteesta riippuen, mutta käsittääkseni kaikkien Akatemiaan hakevien tulee osallistua soveltuvuushaastatteluihin.

Joensuun Urheiluakatemia tarjoaa lajivalmennusta sekä yleis- ja ominaisuusvalmennusta, jolla pyritään vastaamaan lajien ja urheilijoiden moninaisiin tarpeisiin. Valmennus järjestetään yhteistyössä alueen seurojen ja urheiluakatemian asiantuntijoiden kanssa. Akatemia järjestää lajivalmennusta lukuvuoden aikaan tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin klo 8.00–10.00 yhteistyössä seurojen kanssa. Lajivalmennuksen lisäksi järjestetään myös ominaisuusvalmennusta (kestävyys-, taito- ja fyysistä valmennusta), joka tukee paitsi lajivalmennusta, myös akatemialajeihin kuulumattomien akatemiaurheilijoiden valmentautumista.

Urheilijoiden opintoihin ja uraan liittyvissä asioissa opastavat oppilaitosten yhteyshenkilöt ja opinto-ohjaajat sekä akatemian koordinaattorit. Urheileville opiskelijoille on tarjolla monenlaisia palveluja ja asiantuntija-apua, muun muassa asumisjärjestelyihin ja työllistymiseen sekä myös ravitsemukseen, fysioterapiaan/akuutteihin vammoihin, urheilufysioterapiaan, psyykkiseen valmennukseen ja erilaisiin testaustoimintoihin liittyen.

Akatemia toimii yhteistyössä eri seurojen kanssa useissa eri lajissa, joista yksi on jääkiekko. Joensuun Urheiluakatemian valmennuslajeista päättää akatemian johtoryhmä seuraavien kriteereiden perusteella:

1. Urheilijapotentiaali: Lajissa on riittävä määrä riittävän tasokkaita urheilijoita.

2. Valmennusjärjestelmä ja -osaaminen: Lajilla on riittävän yhtenäinen valmennuslinja sekä mahdollisuus osaavan valmennuksen järjestämiseen

3. Harjoitteluolosuhteet: Lajilla on lajiharjoittelun mahdollistava harjoittelu- ja kohtaamispaikka tarkoituksenmukaisen välimatkan päässä oppilaitoksista

Kiekkoakatemian vastaavana toimii Juniori Jokipoikien Olli Auriola. Mitä olen käsittänyt, niin Akatemiajäillä käy pääosin U18- ja U20-pelaajia. En tiedä pystyykö mahdolliset Akatemiaan kuuluvat edustuksen pelaajat käymään, miten usein Akatemiajäillä, kun edustuksella pyörii aamupäivisin myös omat treenit. Akatemiajäillä keskitytään enemmänkin yksilöihin, joukkueomaista harjoittelua tehdään sitten joukkueiden omissa treeneissä.

Tässäpä siis tietoa Akatemiasta ja jääkiekon yhteistyöstä. Paikalliset ja muualtakin tulevat urheilevat opiskelijat ovat kyllä hyvin perillä näistä asioista, niistä saa tietoa eri kanavien kautta. Kannattaa käydä tutustumassa Akatemian sivustoihin, siellä on vielä lisää paljon tietoa, jos aihe kiinnostaa.

Jep, ainakin paperilla tämä kuulostaa oikein hyvältä. Kolme akatemiatreeniä viikossa on merkittävä osa viikoittaisista harjoittelumääristä, joten akatemia on erittäin tärkeä osa laadukasta junioripolkua.

Akatemia toimii yksilölajien urheilijoilla hyvin, mutta yhtään lahjakasta kiekkoilijaa se ei ole kaupunkiin tuonut. Omatkin "huiput" karkaa ennen U18 ikää pois. Akatemiaan valituille pelaajille pitäisi pystyä tarjoamaan muutakin, kuin älyttömän korkeat kuukausimaksut ja päälle muualta tuleville vuokra ym kulut.

Jep ja, jos tavoitellaan liigaa, niin pitäisi keksiä keinot miten pelaajavirta saadaan käännettyä. Kustannukset ja valmennuksen sekä ylipäätään arjen laadukkuus ovat varmasti tärkeimpiä tekijöitä. Vahvuuksien kautta keinoja on etsittävä.

Maakunnasta lahjakkaimpien saaminen Joensuuhun vaatii vanhemmilta kuljetuksissa lähes jokapäiväistä venymistä. Ne bensakulut, kun lisätään muiden maksujen päälle + istut hallilla odottamassa 3-4 tuntia, että päivän treenit on ohi niin vaati rakkautta lajiin. Treenireissu voi kestää 5-6 tuntia. Lapsen pitäisi vielä opiskellakin.
Tässä on epäsuhtaisuus valtava kilometrin päässä hallista asuvaan ja tämä kuluero pitäisi jotenkin tasata.
Lisäksi esimerkki. U16 joukkue on tulossa sunnuntaina etelän peleistä. Viimeinen peli on loppunut klo 17. Joensuussa ollaan puolen yön jälkeen. Isi odottaa hallin pihalla ja sitten kotiin Lieksaan. Aamulla klo 5 kello herättää töihin ja lapsen klo 7 kouluun. Tässä isoja syitä miksi vuosittain vain muutama pelaaja saapuu maakunnasta Joensuuhun pelaamaan.

Jep tämä on tietysti haaste varsinkin nuoremmissa ikäluokissa.

Menestyvät U20 sarjojen joukkueet, mikä niitä yhdistää. 1. Kaikki toimivat osana edustusjoukkueen organisaatiota. Mikä tarkoittaa että ykkös- ja kakkoskentän pelaajat eivät maksa pelaamisesta mitään. Päinvastoin saavat rahallista tukea varusteiden, lounaiden yms. muodossa. 2. Huippuvalmentaja(t) joka toimii todella tiiviissä yhteistyössä edustuksen valmennuksen kanssa.

Ja ne joukkueet mitkä eivät menesty niiltä puuttuu joko toinen tai molemmat noista.

Toi urheiluakatemiatoiminta jääkiekon osalta on ainoastaan kädenojennus seuroille ilmaisten jäävuorojen osalta sekä valmennuksen palkasta osa saadaan sieltä ja pelaaja saa sen kymmenkunta suorituspistettä opintoihinsa. Jotta urheiluakatemista olisi edes jotain hyötyä pitäisi siellä olla se sama huippukoutsi vetämässä ne aamutreenit. Urheiluakatemiat toimii joka kaupungissa joten sillä houkutteleminen ei kannata. Koulun yhdistäminen tohon huippukiekkoilijan polkuun on muutenkin aivan turhaa. Sillä kulutetaan pelaajat ihan loppuun. Ammatin ehtii opiskelemaan myös sen jälkeen kun pelaajalle selviää onko hokista ammatiksi asti eli n. 21-22 vuotiaana. Toki kellä voimat ja kyvyt riittää niin opiskelkoot ihan vapaasti, monesti vaan jompikumpi kärsii väkisinkin.
Ja ei sitä houkuttelevuutta tarvitse saada kuin U20 tasolle, toimii myös automaattisena houkuttimena nuorempiin kun asiat siellä kunnossa.
Isoista kaupungeista Joensuu taitaa olla yksi ainoista missä U20 joukkue ei ole osa edustus organisaatiota.
Yhteenvetona tästä siis: Kun edustusjoukkue suostuu/pystyy kustantamaan U20 joukkueen toiminnan tai osan siitä eli n. 120k-150k euroa/kausi ,alkaa liikenne kääntymään toiseen suuntaan suuremmissa määrin. Ja sitten alkaa taas toisenlaiset murheet ja ongelmat… kun oman kaupungin pojat eivät pääse pelaamaan ja saa peliaikaa jne… siitä lisää seuraavassa jaksossa. Loputon ja synkkä suo :)

Kuten edellä mainitsin akatemia on parhaimmillaan erittäin merkittävä osa pelaajan kehityspolkua. En usko, että panostukset pelkästään U-20 joukkueeseen riittää. Koulu on merkittävin osa nuorten arkea ja osa muuttaa omilleen jo lukioihin/ammattikouluihin siirtyessä. Käsittääkseni tässä yhteydessä vaihdetaan usein myös joukkuetta, jos sitä on vaihtaakseen. Tämän vuoksi koulun yhdistäminen junioripolkuun ei todellakaan ole turhaa. Pelaaja, joka pelaa seuran u-18 joukkueessa jatkaa seurassa todennäköisemmin myös u-20 joukkueeseen jne.

Yliopisto- ja ammattikorkeayhteistyö olisi varmaan enemmänkin edustuksen heiniä. Kyllähän Amerikan yliopistosarjoista tulee pelaajia joilla on yliopistotutkinto, mutta päätyvät pelaamaan lätkää ammatikseen. Jos niiden yhdistämiseen on motivaatiota niin se on aivan varmasti mahdollista. Opiskelevilla pelaajilla jotka eivät olisi paikkakunnalta olisi muutakin yhteyttä Joensuuhun, joten he todennäköisemmin pysyisivät kaupungissa pidempään. Maailmalta voisi löytyä AMK/yliopisto-opiskelijoita myös u-20 joukkueeseen, kun kaikilla ei ole armeijaa viivästyttämässä.

Pitää myös muistaa sekin asia, että vaikka nuori olisi innostuneen lahjakas ja vanhemmat valmiiita tekemään uhrauksia jäkisharrastuksen eteen, niin aina ei ole helppoa sopeutua ylipäätään joensuulaiseen kiekkokulttuuriin ja paikallisiin pelaajakaveripiireihin, jossa he tapaavat päivittäin toisiaan sosiaalisissa tilanteissa koulussa yms. Muualta tulevan nuoren pitää olla silloin hyvin uskalias, avoin ja ansaittava paikkansa myös jäällä, että voi tuntea viihtyvänsä joukkueen mukana. Isoja henkisiä kynnyksiä ylitettävänä pelillisten lisäksi.

Jep, tässä on iso vastuu valmentajilla ja muulla seuraorganisaatiolla, että luodaan oikeanlaista kulttuuria koko junioriorganisaatioon. Uusien pelaajien tulee kokea olonsa tervetulleeksi ja tasavertaiseksi joukkueen jäseneksi.

 

[M.A.I.C.K]

Tarkennusta hieman kouluasiaan ja muuhunkin... kirjoitin huippujääkiekkoilusta ja tähtäimenä että Joensuussa pelattaisiin joskus SM-liigaa. Niille kenelle on selvää tai ainakin tosissaan tavoittelevat jääkiekosta ammattia (min. sm-liiga pelaaja) on treenaaminen itsessään jo yhden koulun käymistä ja toinen koulu siinä rinnalla vain haittaa asiaa.
Koulunkäynti on aina hyvästä kaikissa muissa tapauksissa ja meillä Suomessahan on onneksi oppivelvollisuus joka kestää 18v asti ja koulun käynti tulee automaattisesti sitä kautta (myös niille huipuille).

Isossa kuvassa suomi-kiekossa puheenaiheena on ollut ulkomaisten pelaajien ja valmentajien hankkiminen. Tästä voi olla toki montaa mieltä, mun mielestä ei ole järkevää tuottaa pelaajia ja valmentajia juniorisarjoihin ulkomailta. Mieluummin nuorempien junnupuolen harrastajamäärien kasvattamiseen tämäkin effortti.

Ehkä tiivistettynä oma mielipide menee suraavasti: Oma ydintoiminta timanttiseen kuntoon. Tämän jälkeen vasta voi lähteä rönsyilemään uusille kehitysalueille. Kilpa(huippu) jääkiekon mittari on menestys sarjoissa ja pelaajatuotannon määrä muualle. Ja niin kauan kuin näillä mittareilla ei tuloksia näy on ydintoiminnassa jotain vikaa.

 

[KyöstiLauteilta]

Tarkennusta hieman kouluasiaan ja muuhunkin... kirjoitin huippujääkiekkoilusta ja tähtäimenä että Joensuussa pelattaisiin joskus SM-liigaa. Niille kenelle on selvää tai ainakin tosissaan tavoittelevat jääkiekosta ammattia (min. sm-liiga pelaaja) on treenaaminen itsessään jo yhden koulun käymistä ja toinen koulu siinä rinnalla vain haittaa asiaa.
Koulunkäynti on aina hyvästä kaikissa muissa tapauksissa ja meillä Suomessahan on onneksi oppivelvollisuus joka kestää 18v asti ja koulun käynti tulee automaattisesti sitä kautta (myös niille huipuille).

Niin kyllä kai kaikki ainakin aloittavat aloittavat toisen asteen koulutuksen jolloin koulu on väkisinkin iso-osa pelaajan arkea. Silloin on tärkeää, että arki sujuu koulun ja urheilun osalta ilman ylimääräistä säätämistä. Kuten sanoin tältä osin Joensuun vahvuutena on, että koulut ja harjoituspaikat ovat hyvin lähellä toisiaan. En tiedä miten nämä ovat muualla, mutta olen yllättynyt, jos ovat yhtä saavutettavissa.

Se, että kuinka kunnianhimoisesti opintoja suoritetaan on toinen asia. Varmasti monella jää toisen asteen koulutus kesken, varsinkin jos alkaa jo alaikäisenä kolkuttelemaan ammattilaissarjojen portteja.

Nopealla googlauksella löysin esim tämän vanhan artikkelin aiheesta Turun suunnalta. Väitän, että jos seuran puolelta ei tule tukea koulunkäyntiin osa lahjakkaista kiekkoilijoista lopettaa tai siirtyy seuraan, jossa yhdistäminen onnistuu. Toki kaikkia ei tarvitse koulu kiinnostaa ja kuten sanoit opiskella kerkeää myöhemminkin. Olisi mielenkiintoista nähdä dataa kuinka usein parhaat pelaajat lopettavat toisen asteen koulutuksen ja vaikuttaako se kehitykseen jääkiekkoilijana.

Treenataanko muuten u-20 sm-sarjassa yleensä kahdesti päivässä?

Isossa kuvassa suomi-kiekossa puheenaiheena on ollut ulkomaisten pelaajien ja valmentajien hankkiminen. Tästä voi olla toki montaa mieltä, mun mielestä ei ole järkevää tuottaa pelaajia ja valmentajia juniorisarjoihin ulkomailta. Mieluummin nuorempien junnupuolen harrastajamäärien kasvattamiseen tämäkin effortti.

En ihan varauksettomasti ole itsekkään sitä mieltä, että ulkomailta pitäisi etsiä pelaajia. Se oli yksi idea miten saisi lisättyä pelaajamääriä ja sitä kautta joukkueiden tasoa, jotta voidaan varmistaa aluksi vähintään Mestispaikka junioreiden kilpasarjoissa. Harrastajamäärien kasvattaminen on tietysti yksi tärkeimmistä asioista. Jos pelaajamassa ei kuitenkaan riitä, niin sitten pitäisi keksiä muita keinoja.

Ehkä tiivistettynä oma mielipide menee suraavasti: Oma ydintoiminta timanttiseen kuntoon. Tämän jälkeen vasta voi lähteä rönsyilemään uusille kehitysalueille. Kilpa(huippu) jääkiekon mittari on menestys sarjoissa ja pelaajatuotannon määrä muualle. Ja niin kauan kuin näillä mittareilla ei tuloksia näy on ydintoiminnassa jotain vikaa.

Tästä täysin samaa mieltä. Jos ydintoiminta ei ole timanttia ei välttämättä lisäresurssitkaan auta.

 

[welldone]

Vietin entisen pelikaverin kanssa puhelimessa asian tiimoilta parituntisen. Asian jos tiivistää, niin tulee päätelmä, onko Joensuussa jatkuvuutta kiekkoilussa? Koko junioripuoli on muualta tulleiden käsissä. Onko sitä oikeaa jokipoikasydäntä rinnassa? Kaikki paikalliset osaajat on savustettu pihalle tai väsyneet, kun huomanneet mihin homma on menossa. Olisiko entisten oikeiden kiekkoihmisten aika pitää palaveria ja ottaa homma haltuun.

 

[KyöstiLauteilta]

Vietin entisen pelikaverin kanssa puhelimessa asian tiimoilta parituntisen. Asian jos tiivistää, niin tulee päätelmä, onko Joensuussa jatkuvuutta kiekkoilussa? Koko junioripuoli on muualta tulleiden käsissä. Onko sitä oikeaa jokipoikasydäntä rinnassa? Kaikki paikalliset osaajat on savustettu pihalle tai väsyneet, kun huomanneet mihin homma on menossa. Olisiko entisten oikeiden kiekkoihmisten aika pitää palaveria ja ottaa homma haltuun.

Jatkuvuus on tärkeää, mutta jokaisella paikalla pitää olla osaavin tyyppi eikä kotipaikalla saa olla merkitystä. Muuten päädytään täälläkin puhuttuun pienen kaveripiirin puuhasteluun. Pelaajatkin vaihtaa seuraa ja onnistuu pelaamaan täydellä sydämellä sen hetkiselle joukkueelleen, kyllä se onnistuu myös taustahenkilöiltä.

Se, että porukkaa on savustettu pihalle kuulostaa huolestuttavalta, mitä savustaminen tässä yhteydessä on käytännössä tarkoittanut? Mihin homma näyttää olevan ajautumassa?

 

[M.A.I.C.K]

Treenataanko muuten u-20 sm-sarjassa yleensä kahdesti päivässä?

Yleisesti ottaen voisi sanoa että U20SM ja Mestis tasolla treenataan kyllä pari kertaa päivässä. Tietenkään joka päivä ei ole kaksia jäätreenejä, mutta esim. jää+ punttisali yms.

Ensin pitää olla toiminnalla tavoitteet selvillä ja julki. Sen jälkeen mittaroidaan toteutuiko tavoitteet vai ei. Sen jälkeen joko korjausliike tai lisäkehitys.
Tärkeintä on vain että osataan nähdä virheet mitkä estävät tavoitteisiin pääsyn. Välillä tarvitaan myös ulkopuolista näkemystä virheistä raportointiin.
Henkilötasolla on löydyttävä myös hyväksyntä epäkohdille ja uskallusta tunnustaa virheen olemassaolo. Sitten vasta voidaan luoda strategia tilanteen korjaamiseksi. Tämän jälkeen voi korjausliike alkaa.
En myöskään usko että toimintaa harjoittavien henkilöiden taustoilla on mitään merkitystä. Lähtökohtaisesti jos joku on mukana toiminnassa mistä palkkana on lämmintä kättä ja iloista mieltä täytyy pakostakin olla omistautunut asialle.
Katsoin jokipoikien nettisivuilta niin jatkuvuus harrastajamääriin peilattuna näyttää nuoremmissa ikäluokissa hyvältä kaupungin kokoon nähden. u18 ja u16 joukkueiden osalta tilanne näytti hyvin huolestuttavalta, joukkueiden pelaajamäärät huolestuttavan pienet. Ne ovat ne ensimmäiset esikuvajoukkueet nuoremmille ja siltä osin tosiaan näyttää huonolta. u20 joukkue on aivan oma lukunsa ja tosiaan tämän joukkueen tulisi ehdottomasti olla osa edustusjoukkuetta jotta pelaajapolku olisi uskottava ja laadukas. Enkä kyllä osta ajatusta että on ollut kaikkea ongelmaa edustusjoukkueella ja että tarkoitus olisi yhdistyä mahd pian. Näyttäs olevan tasan 10 vuotta siitä kun konkurssi on tapahtunut ja edelleenkään yhdistymistä ei ole tapahtunut. Ei toimi selityksenä koronat eikä halliremontitkaan. Taustalla on tod. näk jotain muuta. Veikkaisin että kun huomattu että ei tarvitse u20 joukkuetta hallinnoida/kustantaa/ylläpitää niin mukavuuden tunne on vienyt mennessään ja tilanne ei varmastikaan ole lähivuosina siitä muuttumassa. Noh tärkeintä on että yhteistyö toimii u20 ja edustuksen välillä ja sehän ilmeisesti Joensuussa kyllä toimii kun edullisille pelaajille on ollut ja on tarve. Ainakin peleissä on vilahdellut tämän kauden aikana u20 pelaajiakin.

 

[Väärävaihto]

Pitää myös muistaa sekin asia, että vaikka nuori olisi innostuneen lahjakas ja vanhemmat valmiiita tekemään uhrauksia jäkisharrastuksen eteen, niin aina ei ole helppoa sopeutua ylipäätään joensuulaiseen kiekkokulttuuriin ja paikallisiin pelaajakaveripiireihin, jossa he tapaavat päivittäin toisiaan sosiaalisissa tilanteissa koulussa yms. Muualta tulevan nuoren pitää olla silloin hyvin uskalias, avoin ja ansaittava paikkansa myös jäällä, että voi tuntea viihtyvänsä joukkueen mukana.

Jep, tässä on iso vastuu valmentajilla ja muulla seuraorganisaatiolla, että luodaan oikeanlaista kulttuuria koko junioriorganisaatioon. Uusien pelaajien tulee kokea olonsa tervetulleeksi ja tasavertaiseksi joukkueen jäseneksi.

En ole enää muutamiin vuosiin ollut joukkue- tai seuratoiminnassa mukana, mutta kokemusta löytyy kuitenkin pitkältä ajalta Juniori Jokipojista sekä osasta maakunnan seuroista, niin ainakin oman kokemukseni ja näkemäni perusteella voin sanoa, että edempää sekä lähempää maakunnastakin tulleet pelaajat on otettu seuran ja kunkin joukkueen puolesta hyvin vastaan ja sama toisinkin päin, kun täältä on käynyt pelaajia maakunnan joukkueissa. Seurojen ja joukkueiden toimijat osaavat kyllä ottaa huomioon nämä asiat, kuten kuuluukin. Sen huomasin tuolloin, että joidenkin pelaajien ns. ”rivivanhemmille” muualta tulevat tai, jopa oman seuran sisällä ikäluokkien välilläkin siirtyvät pelaajat saattoivat olla jonkinlainen ongelma, mutta itse pelaajille ei niinkään, ja olikin mukava huomata, miten hyvin pelaajat ottivat tulokkaat vastaan ja miten nopeastikin uudet pelaajat sulautuvat osaksi joukkueita. Yhteinen harrastus, mielenkiinto lajia kohtaan sekä yhdessä tekeminen, treenaaminen ja pelaaminen, koetut ilon hetket kuin pettymyksetkin ovat yhdistävä tekijä kaikille joukkueen jäsenille.

 

[welldone]

En myöskään usko että toimintaa harjoittavien henkilöiden taustoilla on mitään merkitystä.

Kyllä sillä on iso merkitys. Jos touhua pyörittää kolmekymppiset muualta pari vuotta sitten tulleet ei tilanne ole ideaali. Oma elämä on vasta rakennettu, muutettu kiekon perässä paimentamaan sekä lapsia, että heidän vanhempiaan. Päättävät yhteistuumin ettei homma Joensuussa kiinnostakaan ja lähtevät muualle. Tarvitaan kokemusta, tietämystä ja paikallista tunnettavuutta.
Junioripuolen hallituksen riveissä on YKSI laji-ihminen. Muuten on kerätty äitejä ja isiä mukaan, että hallitus on saatu kasaan.
@Väärävaihto kanssa samaa mieltä, että yleensä vanhemmille se on kovin paikka, jos muualta tulee lapsia kilpailemaan pelipaikoista.
Ja muokkaan vielä, että tottakai pitää tuoda osaamista ja ajatuksia myös muualta varsinkin kilpaikäluokkien valmennukseen, mutta koko organisaatiota ei voida miehittää ostomiesten varaan.

 

[Lava]

Tarvitaan kokemusta, tietämystä ja paikallista tunnettavuutta.
Junioripuolen hallituksen riveissä on YKSI laji-ihminen. Muuten on kerätty äitejä ja isiä mukaan, että hallitus on saatu kasaan.

Joesuustakin löytyy kumminkin paljon näitä kenellä löytyy riittävästi tietotaitoa ja tunnettavuutta. Esimerkiksi Kyllönen olisi hyvä kotiuttaa taas maailmalta ja vaikkapa Palmun Timo olisi omasta mielestä kiinnostava nähdä seuratoiminnassa, tuli aikoinaan nähtyä miten hyvin koutsasi Petua ulkojäillä.

 

[Väärävaihto]

Yleisesti ottaen voisi sanoa että U20SM ja Mestis tasolla treenataan kyllä pari kertaa päivässä. Tietenkään joka päivä ei ole kaksia jäätreenejä, mutta esim. jää+ punttisali yms.

Otetaan esimerkiksi Jokipoikien U20 joukkueen tyypillinen viikko sarjapelien pyöriessä. Joukkueella on useimmiten kolmet jäätreenit viikossa ja ne ovat illemmasta, koska päivisinhän ollaan yleensä koulussa ja toki kenties joku voi tehdä joitain töitäkin? Jäätreenien yhteydessä voi olla joitain oheistreenejä. Joukkuejäiden lisäksi akatemiassa olevat pelaajat käyvät akatemiajäillä kolmesti viikossa aamupäivisin, eli jäätreenejä tulee akatemiajäiden kanssa yhteensä kuusi viikossa. Käsittääkseni tällä hetkellä kaikki U20 joukkueen pelaajat ovat akatemiassa. Viikonloppuisin on sitten yleensä kaksi peliä, lauantaina sekä sunnuntaina.

 

[Väärävaihto]

Tässä ketjussa on noussut esiin kiekon ja opiskelun yhdistäminen ja vaikka nyt puhutaankin kilpakiekosta, niin on syytä muistaa, että junioriseuran ensimmäinen ja perimmäinen tarkoitus on lasten sekä nuorten liikuttaminen ja sen jälkeen tulee myöhemmin kilpakiekko. Junioriseuran toiminta lasten ja nuorten kanssa on vastuullista, osin kasvattavaakin toimintaa ja ikäluokkien karttuessa pikkuhiljaa aletaan korostaa koulun, levon ja ravinnon merkitystä suhteessa harrastamiseen ja nämä perustekijät ovat mukana kilpaikäluokissakin. Koulunkäynnin merkitystä kiekon rinnalla ei pidä, missään nimessä väheksyä ja siksi seuroissa tuleekin kannustaa pelaajia opiskeluun ja tässä kohtaa akatemiatoiminta antaa pelaajille apuja opiskelun ja kiekon yhdistämiseen. Mitä olen vuosien varrella jutellut valmentajien, seuratoimijoiden ja pelaajien kanssa, niin monet pelaajat ovat ottaneet hyviä kehitysaskelia akatemian avulla joukkuetoiminnan rinnalla. Enemmän yksilöihin keskittyvän treenaamisen kautta saa hyvää lisäoppia ja kehitystä, varsinkin lajitaitoihin ja joukkuetreenit ovat sitten vielä erikseen.

Jokainen pelaaja valitsee itse, miten paljon panostaa opiskeluun suhteessa kiekkoon, mutta loppupeleissä todella harva saa kiekosta itselleen "oikean" kannattavan ammatin ja huippulahjakkaallekin pelaajalle voi tulla äkillinen uran lopettava loukkaantuminen, niin olisi hyvä, että on koulutusta pohjalla. On huippupelaajia, jotka ovat panostaneet lähes pelkästään kiekkoon ja ovat pelanneet ammattilaisina elättäen itsensä pelaamalla, mutta on myös pelaajia, jotka samoin satsasivat enemmän kiekkoon, mutta ovat syystä tai toisesta jääneet pelaamaan alemmille sarjatasoille, muun muassa Mestikseen pikkukorvauksien ja tukien varalla. Elääkin pitäisi, säästöjä ei ole kertynyt ja ura loppuu ennemmin tai myöhemmin ja olet tyhjän päällä, kun ei ole käyty kouluja, eikä ole ammattia. Sitten on vielä myös pelaajia, jotka ovat satsanneet sopivassa tasapainossa opiskeluun sekä kiekkoon ja molemmat ovat sujuneet hyvin.

 

[KyöstiLauteilta]

Tässä ketjussa on noussut esiin kiekon ja opiskelun yhdistäminen ja vaikka nyt puhutaankin kilpakiekosta, niin on syytä muistaa, että junioriseuran ensimmäinen ja perimmäinen tarkoitus on lasten sekä nuorten liikuttaminen ja sen jälkeen tulee myöhemmin kilpakiekko. Junioriseuran toiminta lasten ja nuorten kanssa on vastuullista, osin kasvattavaakin toimintaa ja ikäluokkien karttuessa pikkuhiljaa aletaan korostaa koulun, levon ja ravinnon merkitystä suhteessa harrastamiseen ja nämä perustekijät ovat mukana kilpaikäluokissakin. Koulunkäynnin merkitystä kiekon rinnalla ei pidä, missään nimessä väheksyä ja siksi seuroissa tuleekin kannustaa pelaajia opiskeluun ja tässä kohtaa akatemiatoiminta antaa pelaajille apuja opiskelun ja kiekon yhdistämiseen. Mitä olen vuosien varrella jutellut valmentajien, seuratoimijoiden ja pelaajien kanssa, niin monet pelaajat ovat ottaneet hyviä kehitysaskelia akatemian avulla joukkuetoiminnan rinnalla. Enemmän yksilöihin keskittyvän treenaamisen kautta saa hyvää lisäoppia ja kehitystä, varsinkin lajitaitoihin ja joukkuetreenit ovat sitten vielä erikseen.

Jokainen pelaaja valitsee itse, miten paljon panostaa opiskeluun suhteessa kiekkoon, mutta loppupeleissä todella harva saa kiekosta itselleen "oikean" kannattavan ammatin ja huippulahjakkaallekin pelaajalle voi tulla äkillinen uran lopettava loukkaantuminen, niin olisi hyvä, että on koulutusta pohjalla. On huippupelaajia, jotka ovat panostaneet lähes pelkästään kiekkoon ja ovat pelanneet ammattilaisina elättäen itsensä pelaamalla, mutta on myös pelaajia, jotka samoin satsasivat enemmän kiekkoon, mutta ovat syystä tai toisesta jääneet pelaamaan alemmille sarjatasoille, muun muassa Mestikseen pikkukorvauksien ja tukien varalla. Elääkin pitäisi, säästöjä ei ole kertynyt ja ura loppuu ennemmin tai myöhemmin ja olet tyhjän päällä, kun ei ole käyty kouluja, eikä ole ammattia. Sitten on vielä myös pelaajia, jotka ovat satsanneet sopivassa tasapainossa opiskeluun sekä kiekkoon ja molemmat ovat sujuneet hyvin.

Jep, juuri näin. Joensuussa toisen asteen koulutus ja jääkiekko on mahdollista yhdistää erityisen hyvin, kun koulut ja harjoittelupaikat ovat lähellä toisiaan ja hyvin pitkälti kaupungin keskustassa. Silloin arki on sujuvaa ja nuorilla on mahdollisuus keskittyä olennaiseen, kun aikaa ei kulu matkustamiseen tai muuhun säätämiseen. Mainitsin aiemmin, että pelaajavirta pitäisi kääntää U18 ja U20 ikäluokissa toisinpäin. Varsinkin U-18 ikäluokassa on ensisijaisen tärkeää, että muualta tuleville pystytään tarjoamaan myös koulupaikka.